Kitarat: kitarakamat ›

Jep, eli tiedustelisin tässä tietäviltä vähän mikkiasioita:
 
Mulla on vaahteraotelautainen 2004:n USA Deluxe strato, jossa on Fenkun SCN (samarium cobalt noiseless) mikit. Vehje soundaa muuten helkutan hyvältä, mutta muutama asia ärsyttää: Yleissoundi on pirun kirkas, varsinkin tallamikillä soittaessa rupee käsi hapuamaan tone-potikkaa ihan itsestään, keskimikki on hyvin samankaltainen, mutta ei aivan yhtä kirkas, kovaa soittaessa tosin ylä-äänet raiskaa kuuloa rankalla kädellä. Lisäksi tuntuu että mikkien keskinäinen balanssi on tosi kummallinen; tallamikki todella kirkas ja ohuen kuuloinen ja kaulamikki taas tosi bassovoittoinen ja muutenkin reilusti (liikaa) voimakkaampi ulostuloinen. Väliasennot tosin näissä toimii hyvin.
 
Saahan sitä styrkkarista tiputtaa treblet ja presencet pohjalukemiin, mutta ei sekään kovin mieluisa ratkaisu kun häviää sieltä sitten muutakin kuin ei-toivotut taajuudet.
 
Onko jollain kokemusta vastaavasta probleemasta? Voisiko vaihto esim. Kinman:in Blues-settiin tai vastaavaan korjata ongelman? Olen kuullut ja lukenut että olisivat normaalia tummempisoundiset, mutta kuitenkin suht tehokkaat mikit. Oman pään logiikalla luulisi että toimis paremmin vaahteraotelaudan kanssa. Vaan kun en tiedä.. tietääkö kukaan?
 
Jos jollain on ehdotuksia, suosituksia jostain mikkisetistä tai muita ideoita niin kertokaa ihmeessä. Kiitän ja kumarran jo etukäteen!

Sanoisinko että aika yleinen ongelma. Mikkien korkeudet kannattaa ensimmäisenä tarkistaa ja säätää: kaulamikki paljon tallamikkiä alemmas (itellä melkein pleksissä kiinni) ja keskimikki siihen näiden välimaastoon. Korva on paras apuväline säädössä tottakai.
 
Mutta ite päädyin vaihtamaan mikit omassa American Vintage '62:ssa ja päädyin Lindy Fralinin Vintage Hot -settiin bassplatella, joka on kyllä ihan älyttömän hyvä setti. Enää ei oo liian kirkas soundi mutta rapeutta ja twangia löytyy kuitenkin kaikkiin tarpeisiin. Eikä oo enää käsi hamunnut kohta tonepotikkaa!
 
http://www.students.tut.fi/~kiiskit/strato.mp3
 
Tossa joku vanha nauhotus kyseisellä stratolla mikkien vaihdon jälkeen. PODilla siis suoraan tietsikalle.

Texas Specialit on kanssa aikas tummat. Nää ei ole edes hinnalla pilattuja käytettynä.

Sanoisinko että aika yleinen ongelma. Mikkien korkeudet kannattaa ensimmäisenä tarkistaa ja säätää: kaulamikki paljon tallamikkiä alemmas (itellä melkein pleksissä kiinni) ja keskimikki siihen näiden välimaastoon. Korva on paras apuväline säädössä tottakai.
 
Tuostahan se lähtee, ja balanssien luulisi ainakin korjaantuvan. Eikä sitä tone-potikkaakaan kannata pelätä. Onko tonet kytketty niin, että tallamikille on oma tone, ja etu- ja keskimikille omansa. Ellei, niin johtojen kytkennät kannattaa muuttaa noin. Niin pääsee sitä tallamikin kirkkauden suhdetta muihin korjaamaan paremmin.
 
Kinmaneista. Blues setti on hieman voimakkaampi, mistä aavistuksen tummempi soundi, aivan kuten texas specialit ym.
Mutta riittääkö se sulle. Vaahteraotelaudan kirkkautta ne kyllä kompensoivat.

Mulla oli Kinmanin Woodstock+ setti joka on Kinmanin valikoimasta sieltä kirkkaimmasta päästä. Mun korvaan niistä puuttu stratomikeille ominainen helisevä yläpää. Fiilis oli sama kuin ottaisi hyvän stratosoundin ja vetäisi aimo annoksen elmukelmua sen soundin päälle. Ehkä toi on jollekkin juuri se ideaalinen tilanne mulle ei.
 
Jos ongelmana on ainoastaan liiallinen yläpää pienet viilaukset voivat auttaa. Arvoltaan hieman pienempi volapotikka, isompiarvoinen tonekonkka jne...

Mulla oli ihan sama ongelma, mun deluxen kanssa. Voin suositella Lindy Fralinin blues spesialeja ja vintage hotteja, et varmasti mene metsään :)

Stratocaster Standard mikki ei ole kovin pistävä soundinen. Tätä mikkiä löytyy ainakin Richie Sambora Standard-signature stratosta.
 
EDIT
 
SRV Texas Specialit ja Tex-Mexit ei ainakaan sovi aiheen aloittajalle. Ne ovat kirkas soundisia mikkejä.

Suhr V60 LP.....

Olen nyt tasapainottelemassa näiden kolmen eli siis Kinmanin L. Fralinin ja Suhr:n välillä ja yrittänyt lukea arvosteluja ja kuvauksia netistä, mutta kauttaaltaan positiivista sanotaan kaikista. Suurin huoli oikeastaan on se että jos sen melkein kolme hunttia sijoittaa mikkisettiin niin kaikki sais kyllä olla kohdillaan. Eli liika kirkkaus pois, mutta Fender soundi vielä tallella ja mahdollisuus käyttää "järkevästi" myös säröjen ja fuzzien kanssa. Suhr:in V60LP:istä sanottiin ainakin, että passaa viimeisenä mainittuun meininkiin, mutta en sitten tiedä...

Niin, ja se jäi vielä kysymättä, että onko kaulan radiuksella kuinka suuri merkitys kun näitä mikkejä miettii ja kuinka se yleensäkään mitataan?
 
Kiitos kaikista vastauksista tähän mennessä!

Minä heittäisin mukaan vielä Vintage Vibe mikit. Ne saisi tänne Suomeen tulleineen ja rahteineen about samaan hintaan, kuin mitä Duncaneista saa pulittaa täällä. Hommasin mikkien tekijältä yhden humpparimallisen P90-mikin ja yksikelaisen telemikin ja ne ovat mielestäni erinomaiset. Kumpikin oli custom-malli. Eli kannattaa ottaa yhteyttä ja kysäistä mitä Vintage Viben Pete Biltoft ehdottaisi.

Niin, ja se jäi vielä kysymättä, että onko kaulan radiuksella kuinka suuri merkitys kun näitä mikkejä miettii ja kuinka se yleensäkään mitataan?
 
Kinmanilla on mikkejä kahdelle eri radiukselle. Radiuksellahan tarkoitetaan ko. suuruisen ympyrän kehän muotoa. Eli mitä pienempi radius, sen kuperampi otelauta.
 
Tuolta löytyy kuva, minkä tulostamalla saa aika hyvän käsityksen eri radiuksista
http://www.kinman.com/html/toneWorkshop/radius.htm

Yleensä kaikki mikit , joissa enemmän ulostuloa ovat myös hivenen tummempia saundiltaan samassa mikkikytkennässä koska suuremman lankakierrosmäärän takia mikissä on sisäistä kapasitanssia enemmän, ja tämä potikoiden kanssa muodostuvan kytkennän kanssa muodostaa korkeiden äänien "leikkurin" . Eli yhtenä vaihtoehtona vois olla sinulla vaihtaa volumepotikka esim 1M -> 500Kiloohmiin, tai sitten 500 -> 250 Kiloohmiin, riippuen mitkä tossa on alunperin. Potikoilla vois olla ainakin halvempaa aloittaa kokeilu, kuin uudella mikkisetillä. Tähänkään ei vissiin ole mitään nyrkkisääntöä, vaan on kokeiltava tapauskohtaisesti.

Itse en voi lakata ylistämästä Fenderin 57/62 settiä. Hommasin sellaiset omaan stratoon ja vot, miten on pehmeä, mutta erotteleva soundi. Mikkivalintaa ohjailee varmasti myös musiikkityyli mitä soitat. Nuo 57/62 eivät ole parhaimmilllaan kovassa särösoitossa vaan puhtaiden soundien kanssa. Korvia riipivän treblen kirkkaimmasta hännästä saattaisi päästä eroon jo ihan paksumpaan kielisetti vaihtamalla. Itse soitan 12-54 setillä. Näytät olevan saman kaupungin miehiä, niin jos tekee mieli testata 60's classic strato em. spekseillä (oman kuvan pinkki) niin laita pikaviestiä tai sähköpostia, niin tulet kokeilemaan.

Suosittelen kent armstrongin mikkejä. Halvat ja hyvät. En enää muista mitkä mikit laitoin omaan stratoon, mutta ainakin huomattavasti tummemmat kuin alkuperäismikit. Outputtia tuli myös lisää.
 
http://www.wdmusic.com/strat_replacement_pickups_13627_ctg.htm

Ilmeisesti otelauta vaikuttaa sointiin melkoisen paljon...? Omassa deluxessani on ruusupuinen, eikä soundin kirkkaus samaisilla SCN-mikeillä ole häirinnyt. Tosin body on kitarassani saarnea sen yleisemmän lepän sijaan. Mikkien korkeussäädöt ovat melko korkealla tehtaan (tai liikkeen) jäljiltä, ja soitin on varsin tasapainoisen kuuloinen kaikilla mikkivalitsimen asennoilla.
 
Onko joku päässyt vertailemaan otelautapuiden vaahtera/ruusu ja runkopuiden saarni/leppä välisiä eroja stratoissa?

Onko kellään ideoita, mistä esim. Fralinin mikit kannattaa tilata tai miksei muunkin merkkiset, mutta kuitenkin niin että pääsis selkeesti halvemmalla kuin suomessa (Esim. Blues Special setti Custom-Soundsilla 299€ !!!

Onko kellään ideoita, mistä esim. Fralinin mikit kannattaa tilata tai miksei muunkin merkkiset, mutta kuitenkin niin että pääsis selkeesti halvemmalla kuin suomessa (Esim. Blues Special setti Custom-Soundsilla 299€ !!!
 
www.acmeguitarworks.com ainakin myy noita. Voi tosin olla tulleineen yhtä kallis, mutta ainakin on valinnanvaraa. Nuo toimittaa nopeasti ja luotettavasti.

Ostin Teleeni Fralinit tuolta viime keväänä: www.rudysmusic.com
 
Vintage setti (2 mikrofonia) maksoi n. 130 EUR. Kitarakaupan yläkerrassa oli kitaraverstas, josta myivät komponentteja. Todella asiallinen palvelu ja hinnat kohdallaan. Nettisivujen mukaan myös postittavat ympäri maailmaa.