Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Levyllä on sen verran paljon erilaisia kappaleita kaikkine instrumentaalihäiriöineen, rock-säätöineen ja mättöineen, ettei levyn voi oikein sanoa kuuluvan mihinkään lokeroon tai edes TDEP lokeroon. Se on vain Ire Works. Odottaa kannattaa.

http://www.myspace.com/dillingerescapeplan
 
Kuunneltavissa koko levy
 
E: Onpas täällä paljon instrumentaaleja ja kevyitä biisejä. Varmaan vaan puolet levystä on perus-mättöä
 
Kuulostaa muuten paljon paremmalta kuin mitä oli lupa odottaa. Ei pikaisen ensimmäisen kuuntelun perusteella yhtään esim. Highway robberyn kaltaista hirvittää jämäbiisiä, mutta ei toisaalta myöskään totaalista sekoilua tai Setting fire...:n kaltaista instant-klassikkoa. Melkoisen monitahoiselta lätyltä vaikuttaa.

http://www.myspace.com/dillingerescapeplan
 
Kuunneltavissa koko levy
 
E: Onpas täällä paljon instrumentaaleja ja kevyitä biisejä. Varmaan vaan puolet levystä on perus-mättöä
 
Missä me oltasiin Antti ilman sua? Onneks joku päivystää näitä! Eka kuuntelu takana ja mais-tuu. Pitääki katella onko tulos tonne Pohjois-Carolinan suunnalle keikalle ku kekkuloitten siellä kohta! :)
 
Osaako joku sanoo soittaako täs levyllä Gil Sharone vai Chris Pennie rumpuja? Jos on Gil niin nostan knalliani imitaatiosuoritukselle!

Missä me oltasiin Antti ilman sua?
 
Kyttäämässä MySpacea 24/7? 8--) ei, mullakin on onneksi kavereita joilla on vielä vähemmän elämää
 
Osaako joku sanoo soittaako täs levyllä Gil Sharone vai Chris Pennie rumpuja? Jos on Gil niin nostan knalliani imitaatiosuoritukselle!
 
Kyllä mun käsittääkseni Gil soittaa, mutta enpä mene vannomaan

http://www.myspace.com/dillingerescapeplan
 
Kuunneltavissa koko levy
 
E: Onpas täällä paljon instrumentaaleja ja kevyitä biisejä. Varmaan vaan puolet levystä on perus-mättöä
 
Kuuntelin sieltä täältä, sitten totesin että olen lopen kyllästynyt tähän bändiin. Eääh, onhan tätä adhd-pyrähtelyä jo kuultu, en taida tämän kummemmin jaksaa koko kuunnella levyä, olihan tossakin jo tarpeeksi.

Kuuntelin sieltä täältä, sitten totesin että olen lopen kyllästynyt tähän bändiin. Eääh, onhan tätä adhd-pyrähtelyä jo kuultu, en taida tämän kummemmin jaksaa koko kuunnella levyä, olihan tossakin jo tarpeeksi.
 
Olisi ehkä kannattanut kuunnella koko levy, sen verran monipuolisempaa kamaa löytyy kuin yleensä tältä bändiltä

Kuuntelin sieltä täältä, sitten totesin että olen lopen kyllästynyt tähän bändiin. Eääh, onhan tätä adhd-pyrähtelyä jo kuultu, en taida tämän kummemmin jaksaa koko kuunnella levyä, olihan tossakin jo tarpeeksi.
 
Ihan paskasti kuunneltu,
 
Onneksi olkoon.
 
Kuuntelet ihan paskasti.

Osaako joku sanoo soittaako täs levyllä Gil Sharone vai Chris Pennie rumpuja? Jos on Gil niin nostan knalliani imitaatiosuoritukselle!
 
Gil. Hattu -- päästä!

Vaikutti tämä Gil muuten jossain haastattelussa vielä tavanomaistakin juntimmalta tyypiltä. Ei pahalla.

Kertakuuntelun jälkeen ensimmäinen tuntuma on, että onpahan jumaliste melkoinen paketti! Vika kipale oli piste iin päälle. Melodiaa enemmän kuin edellisellä levyllä ja se sopii mulle. Sekametelisopat ja poppipalat ovat lisäksi juuri sopivassa järjestyksessä. Ja niissä räyhäkappaleissakin on nyt just sopivan verran koukkuja, että tarrautuvat häsellyksestä huolimatta takaraivoon. Ei tullut ollenkaan ähky olo.

Oma analyysi oli taas, että mättökappaleiden taso on määrän mukana kummallisesti laskenut, mikä jotenkin syö levyltä selkärangan. Parasta antia ovat selvästi Milk Lizard ja Black Bubblegum. Melko sotkuinen paketti, jossa eri tyylit on sijoitettu karusti omiin biiseihinsä Miss Machinen nerokkaiden genrerajoja rikkovien kappalerakenteiden sijaan.

Melko sotkuinen paketti, jossa eri tyylit on sijoitettu karusti omiin biiseihinsä Miss Machinen nerokkaiden genrerajoja rikkovien kappalerakenteiden sijaan.
 
Höh, mä taas ajattelin parin biisin kohdalla, että vihdoin bändi on yhdistänyt mättöpuolen saumattomasti melodisempaan osastoon samalla raidalla. Olikohan toiseksi viimeinen viisu, missä oli mun mielestä kaikkea sopivasti sekaisin.
 
En tiedä, vaikutti minusta selkeämmälle ja jotenkin loogisemmalle kappalejärjestykseltään kuin Miss Machine, mutta toistoahan tämä vaatii ja paljon. Turhapa tästä on yhden pyöräytyksen jälkeen höpistä.
 
Mutta mikähän juttu tässä on, että sanoitusten lukemista pitää joka levyllä hankaloittaa jotenkin. Edellisellä levyllä lyriikat oli metrin pituisena pötkönä ja tässä piti aukaista muovikuoret kokonaan.

Höh, mä taas ajattelin parin biisin kohdalla, että vihdoin bändi on yhdistänyt mättöpuolen saumattomasti melodisempaan osastoon samalla raidalla. Olikohan toiseksi viimeinen viisu, missä oli mun mielestä kaikkea sopivasti sekaisin.
 
Joo, Horse Hunter on se biisi, missä ensin mätetään ja sitten jarrutetaan hitaampaan osioon, jossa käy Mastodonin Brent Hinds laulamassa pari riviä, tosin itse en kovasti pidä tämän herran lauluäänestä, ainakaan ilman oman yhtyeensä rosoisen soinnin tukea.

Tämä uusimmainen tuli tuotua Nykin reissulta (9,99 taalaa, hehee). Kyllähän pääsi yllättämään, on nimittäin mun korvaan todella onnistunut paketti. Jotenkin ehdin jo uskoa bändin jääneen junnaamaan paikalleen ensimaistiaisten jälkeen (mainion rumpalin ja kitaristin lähdöt ehkä vaikuttivat ennakkoasenteisiin myös), mutta ei. Periaatteessa aika samoilla linjoilla mennään kuin Miss Machinellakin, mutta jotenkin paketti on paremmin kasassa -alkuun luulin näiden bändin eri tyylien toimivan yhdessä huonommin tällä levyllä. Tällä hetkellä tämä tuntuu DEPin parhaalta tuotokselta heti Irony -EP:n jälkeen.
 
Taitaa tämä Ben Weinman olla pitkälti vetovastuussa tässä bändissä. Ehkä siksi nuo miehistön vaihdokset eivät tunnu menoa haitanneen. Pumpussa ei taida muita samoja kavereita ollakaan Calculating Infinityn ajoilta... Chris Pennien lähtö Coheed And Cambriaan tuntui muuten todella tökeröltä tempulta, meinasi usko mennä siinä kohtaa meikältä :) Onneksi uusi rumpalisti on enemmän kuin mies paikallaan.

Kyllähän tää Ire Worksi tuli oikein ostettua (eurohintaan kyllä prkl!). Oli muutamat viikot kyllä melkoisessa tehosoitossa ja nyt kun on useampi päivä mennyt kuuntelematta niin pistin taas soimaan :).
 
Näittenhän piti olla Meshuggahin kanssa kimpparundilla, mutta koska ObZen myöhästyi, jätti Meshuggah osuutensa väliin. Dublinissa muistaakseni oli show ja Tampereelta ois päässy sinne lentskarilla melko näppärästi ja halvalla. Uh Oh.

On kyl kova levy tämä Ire, Tukholman Sound Pollutionista löytyi edullisesti 110 kruunulla.
 
Olivat muuten Conanissa viime viikolla, Black Bubblegumin vetäsivät:
http://www.roadrunnerrecords.com/bl … x?mode=Article&newsitemID=90226
 
Milk Lizard -video: http://www.youtube.com/watch?v=xMEYLlDThZU

Olivat muuten Conanissa viime viikolla, Black Bubblegumin vetäsivät:
http://www.roadrunnerrecords.com/bl … x?mode=Article&newsitemID=90226
 
Tulee tänään Subilta.

Nyyh. Kun kerrankin pääsivät huippusuosittuun tv-ohjelmaan, piti sitten soittaa tuollaista poppivedätystä. Antoivat täsmälleen samanlaisen vaikutelman kuin muutkin Conanissa vierailevat poppipunkkia ADHD-meiningillä soittavat surkimukset. Olisi ollut ilo nähdä yleisön reaktio, jos olisi tullut tyyliin 43% Burnt, mutta kun ovat pojat jo myyneet itsensä.

.... mutta kun ovat pojat jo myyneet itsensä.
 
:D Uus levy on kyllä aika helposti lähestyttävää poppia. Itse livevedosta ei paljon sanottavaa, mutta miettikääpä sitä Falloutboy-fania joka tuon perusteella Ire Worksin ostaa.