Rummut: soittaminen ›

Täytynee lähteä valumaan Pasilaa kohti..:)
 
Älä sitten kerro, oliko hyvä, ettei mua ala kaduttamaan. :(

Rush-krapula! Vajaan kolmen tunnin yöuni ja nyt iloisena duunissa...
 
Keikka alkoi hienosti (Limelight). Kädet heilui, jalat heilui, ukko heilui ja suusta kuului huuto. Tämän jälkeen olisi voinut lähteä jo kotiin, kun oli niin hyvä mieli. Toki jäin katsomaan loputkin :-)
 
Rush soitti kovaa. Ehkä liian kovaa. Miksauspöydän kohdalla rivillä 7 oli muuten hyvä balanssi, mutta kitara oli siihen kohtaa hiukan kovalla.
 
Erittäin hieno show. Valot tyylikkäästi toteutetut. Pyrot lämmittivät naamaa minunkin paikalle asti. Ilotulitusta sisällä!
 
Rumpusoolo oli taas osittain uusi ja osittain se koostui tutuista elementeistä aina Exit, Stage Left -liveltä saakka. Neilin soitto oli taas hyvin hanskassa. Ukkeli on setin päällä karhumaisessa asennossa ja löynnit lähtevät rivakasti. Hyvä oli myös kapulatekniikka ja soitto oli rennon näköistä. Pitkät fillit salama-aksentteineen todistivat kapuloiden osuvan oikeisiin osoitteisiin setin ulottuvuuksista huolimatta.
 
Kaverin hyvä toteamus Neilistä keikan aluksi: "Tiesin, että Atik Ismail lopetti ryyppäämisen, mutta se on minulle uutinen, että se soittaa Rushissa rumpuja!"
 
Setti oli taas uusi käärme- ja nuoli- koristeluinen. Samanlainen (minun näkemys) koostumukseltaan, kuin R30-kiertueen musta ja sitä edeltänyt red sparkle DW. Globenissa soundi setin tomien läpi oli jotenkin yhtenäisempi. Nyt isoimmasta etutomista alkaen lattiatomeihin asti soundi oli paljon tummempi ensimmäisiin pienempiin tomeihin verrattuna. Olin näkevinäni jesaridempit noissa isoissa tomeissa? Kaikki geari rumpusetissä oli uutuuttaan kiiltelevää.
 
Virvelisoundi on säilynyt samanlaisena vuosia merkistä riippumatta. Virveli soundi oli todella hyvä ja soolon aikana sitä saikin mukavasti kuunnella dynamiikan koko skaalalla.
 
Encoren aikana oli toinen virveli, jossa luki jotakin viimeisestä keikasta ja kotiin lähtemisestä (... GO Home!!)

Juu, hyvin vetivät sedät. Peart soitti hyvin keskittyneesti ja tarkkaan, mutta ei kuitenkaan tylsästi. Soittoasennon näennäisestä jäykkyydestä huolimatta se ei luultavasti ole ollenkaan sitä ja tuo tyyli lienee erittäin taloudellinen ja energiatehokas. Ei kovin "rock", vaan mitäs siitä :-)
 
YYZ oli kyllä pirun hienoa kokea livenä!
 
-:mikko
 
PS: siitä virvelin "Go home" -tekstistä tuli mieleen Copelandin FUCK - YOU - CUNT -tekstit tomeissa sillon kun eivät välit olleet parhaimmillaan Stingin kanssa :-b

Encoren aikana oli toinen virveli, jossa luki jotakin viimeisestä keikasta ja kotiin lähtemisestä (... GO Home!!)
 
Siinä luki muistaakseni jotain t-paitojen jakamisesta ja sen jälkeen kotiin lähtemisestä.

Oli pakko käydä katsomassa, ja oli kyllä hintansa arvoinen keikka. Mainio aloitus, ja vielä parempi lopetus. Biisiä tuli vaikka kuinka monta, ja asenne oli rento. Alexin vahvarai lakkas toimimasta, mutta ei se mitään! Rumpu-basso duettona biisi loppuun hymyillen.
Soundi oli aika hyvä,mutta basso ei kitaran alta kuulunut, ja bassorumpu peitti varmasti nämä taajudet aika kattavasti kans.
 
Sinänsä tylsää kun oli vain istumapaikkoja, jengi istuu hiljaa, ehkä heiluu vähän mukana... Varmasti vähän eri fiilis, esim. Rush in Rio Dvd:llä, koko yleisö pomppii ja laulaa mukana YYZ..
 
Tulipahan nähtyä kuitenkin, eihän sitä tiedä jos jaksavat enää uudestaan Suomeen vaivautua?..

Olipa hieno keikka! Tosin Alexin kitara oli kautta linjan liian kovalla. Taisi skitta syödä Geddyn bassolta tilaa. Olisin kernaasti kuullut mestaribasistin työskentelyä enemmän. Nyt basso ei oikein erottunut tarpeeksi.
 
Valot ja screenien klipit olivat todella maukkaita ja tukivat musaa hienosti. Varsinkin se kohta, missä louhikärmes puhalsi screeniltä tulenlieskat kidastaan suunnaten liekin lavan nurkkaan - ja täydellisessä synkassa samaisessa lavan nurkassa leimahti pyro. Samoin laservalot olivat hienot ja niitä osattiin käyttää sopivan säästeliäästi.
 
DW:n rumpusoundit olivat mannaa allekirjoittaneen korviin. Pikkupurkit (6", 8") ropisivat mukavasti ja isoimmat tömisivät niin kuin pitääkin. Ja iskut niissäkin erottuivat vaivattomasti.
 
Kiinnitin huomiota Niilon crashien kokoon. Ahkerimmin käyttämänsä vaikutti 14-tuumaiselta. Eivätkä muutkaan olleet suuren näköisiä (16" - 17"?). Nykymuoti suurista crasheista ei näyttänyt tavoittaneen Niiloa. Korjatkaa, jos olen väärässä.
 
Rumpusoolo oli uusiutunut paljon. Se oli hienoa. Aivan kellontarkkaa ei Niilonkaan työskentely joka kohdassa ollut. Liekö ollut kiertueväsymystä. Oli mukava kuitenkin huomata, että eräs pallomme taitavimmista rumpaleistakin on meidän muiden lailla vain ihminen.

Rumpusoolo oli uusiutunut paljon. Se oli hienoa. Aivan kellontarkkaa ei Niilonkaan työskentely joka kohdassa ollut. Liekö ollut kiertueväsymystä. Oli mukava kuitenkin huomata, että eräs pallomme taitavimmista rumpaleistakin on meidän muiden lailla vain ihminen.
 
Peart on kyllä kehittänyt merkittävästi rock-rumpujensoittoa sekä rumpuraitojen että soolojensa osalta, mutta....
 
...tämä oli kyllä yksi kehnoimmista rumpusooloista, joita olen koskaan kuullut livenä. Muutamat peartismi-tavaramerkit tulivat juuri niihin kohtiin, joihin ne heikoimmin sopivat. Ja se jalka-ostinato oli lähes yhtä epätoivoista pyristelyä kuin Manginin rumba-clave-härpätys. Rumpusoolo oli mielestäni keikan ehdottimia antikliimakseja. Kaukana ovat ne ajat (lue Exit...Stage Leftin soolo), kun soolossa intensiteetti ja ideoiden virta säilyivät huippuina.
 
Mutta pidin Peartin soitosta paljon silloin, kun hän heltyi ja äityi soittamaan symbaaliin lippukompin kaltaisia kuvioita, joilloin yhtye heltyi muutamien tahtien ajan jopa groovaamaan. Hiiteen töks-kompit ja eläköön svengi!

Siinä luki muistaakseni jotain t-paitojen jakamisesta ja sen jälkeen kotiin lähtemisestä.
 
Tais olla että "glad that show is over - GO HOME!"
 
Permannon kakkosriviltä oli kyllä miellyttävää seurailla äijien työskentelyä, mutta kun tuo oli nähty jo Globenissa, niin mitään himokicksejä ei tullut.
 
Olin näkevinäni jesaridempit noissa isoissa tomeissa?
 
Nope.. Ne oli jotkut custom-kalvot DW:n logoilla. Joka tomissa oli vastaava, eli jotkut jutut kaikilla neljällä ilmansuunnalla reunoissa.

Nope.. Ne oli jotkut custom-kalvot DW:n logoilla. Joka tomissa oli vastaava, eli jotkut jutut kaikilla neljällä ilmansuunnalla reunoissa. Huhhuh... Tämä helpotti. Kiitos!

Nope.. Ne oli jotkut custom-kalvot DW:n logoilla. Joka tomissa oli vastaava, eli jotkut jutut kaikilla neljällä ilmansuunnalla reunoissa.
 
"DW Coated/Clear heads by Remo USA come standard on all Collector's Series_ drums and incorporate a coated tone ring for just the right amount of muffling with plenty of resonance. Crimped flesh hoops provide maximum vibration and durability."
 
http://www.dwdrums.com/drums/features/drumheads-coatedclear.jpg

http://www.dwdrums.com/drums/features/drumheads-coatedclear.jpg
 
Juurikin tuollaiset.

Tais olla että "glad that show is over - GO HOME!"
 
Hoho, ok. Näin lähinnä t:n ja jotain mössöä, ja sitten tuon go home-tekstin ja arvasin loput.

Vieläkös se Neil muuten junnaa traditional grip:llä? Test for echon aikoihin se oli ainakin mielestäni vähän niin ja näin sen kanssa.
 
Mies muuten rankattiin juuri (mikähän taho mahtoikaan olla) planeetan kolmanneksi huonoimmaksi sanoittajaksi. En ehkä ihan täysillä yhdy tuohon, vaikka Rush:n tuotannon tuntemus onkin kovin vajavaista.

Vieläkös se Neil muuten junnaa traditional grip:llä? Test for echon aikoihin se oli ainakin mielestäni vähän niin ja näin sen kanssa. Välillä oli traditional käytössä, mutta huomasin tämän vain yhden kerran.
 
Mies muuten rankattiin juuri (mikähän taho mahtoikaan olla) planeetan kolmanneksi huonoimmaksi sanoittajaksi. En ehkä ihan täysillä yhdy tuohon, vaikka Rush:n tuotannon tuntemus onkin kovin vajavaista. Kömpelyyksiä mahtuu toki joukkoon. Minua ne eivät haittaa, koska en kuuntele Rushilla sanoituksia. Soitto vie huomion.

Kiinnitin huomiota Niilon crashien kokoon
 
Crashit on muistaakseni kokoa 20",16",16" ja 18" vasemmalta lukien.
 
Kun mainittiin nuo Dw:n tehdaskalvot,niin pakko sanoa että toimii sairaan hyvin omissa Dw:n kannuissa,en ole vastaavaa soundia saanut muilla kalvoilla.
 
Kirkkaat Ambassadorit on lähimpänä.
 
Tilailin joskus niitä tuolta Thomanilta,mutta vähän hankalaa yksitellen tilailla,pitäis tilata isompi läjä kerrallaan,että olis varastossa sopiva reservi niitä.

Ei taida olla 14" crashia Niilolla. Näytti vaan se bassarin päällä oleva 16" niin pieneltä kaukaa katsottuna. Löysin nimittäin Sabianin mainoksen seuraavalla tekstillä:
 
Go all out and get the entire Neil Peart set-up pack including a flight case to transport them all. Here's what you get: One of each of the Paragon cymbals; 8" & 10" Splashes, 13" & 14" Hi Hats, 16" 18" & 20" Crashes, 19" & 20" Chinese, and the 22" Ride and a custom flight case!

Kiertuevihkosta:
 
"The cymbals are my signature Paragons, by Sabian, with a 22" ride, 20", 18", and two 16" crashes, 13" high-hats, 14" "x-hats", 8" and 10" splashes, 19" and 20" China-types - plus our new innovation, the "Diamondback", with tambourine jingles."
 
16-tuumainen crash näytti varmaan pieneltä sen takia, että bassorumpu oli 23-tuumainen.

Rumpusoolo oli mielestäni keikan ehdottimia antikliimakseja.
 
Tämä kuvaa minunkin tuntemuksiani tuosta soolosta. Ilmankin olisi pärjännyt, koska mielestäni show oli onnistunut, ja biisivalinnat olivat todella hyviä.

Pyrot lämmittivät seiskapermannollekin aika mukavasti 8)
 
Hyvä keikka.
 
Muuta en sano.
 
vielä.