Kitarat: soittaminen ›

onko saatavana vammautuneisiin otelautakäden sormenpäihin kumi -tai muita tuppeja, jotka muotoilisivat sormenpäät sellaisiksi, että otteiden tekeminen tulisi mahdolliseksi? Minulla hajosivat nuorena asfalttitöissä sormenpäät, mutta into soittamiseen on yhä kova.

Paska juttu.
 
Koita hommata jostain niitä rahanlaskijoiden kumisormustimia (kysy vaikka pankista).
 
Vaatinee kyllä varmaan hitosti treeniä kun ei tunne kieliä...

Eikö Sabbathin Tony Iommikin käytä muutamassa sormessa jotain tuppeja kun kans joutui johonkin onnettomuuteen? Huonompi homma sulla, mutta jos sitä soittohalukkuutta löytyy, niin etköhän sä jotain keksi ja samalla myös totu siihen toimivimpaan vaihtoehtoon.
 
Itse ainakin tossa tilanteessa tekisin melkeen mitä vaan jotta sormista sais soittokuntoiset.

Hmm paska juttu tosiaan. Onko ihan mahdoton ajatus jos alkaisit soittamaan kitaraa "väärällä" puolella? Vai onko vika molemman käden sormissa?

Hmm paska juttu tosiaan. Onko ihan mahdoton ajatus jos alkaisit soittamaan kitaraa "väärällä" puolella? Vai onko vika molemman käden sormissa?
 
Ajatuskin hajottaa moisesta. Kyllä minusta jotkut ovat keksineet tohonkin ratkaisun. mm. se Iommin tapaus.

Saisko mistään kumihanskoista mitään?? Leikkelis niistä sormet irti ja laittas vaikka kaks päällekkäin tjsp.???
 
Siis sais sellaisia pikkuisia tuppeja niistä.

Iommihan käyttää suojien lisäksi todella ohuita kieliä. Ja tarkoitan siis _todella_ ohuita. Eb -vireessä Tonyn setti on 008, 008, 011, 018, 024, 032.
 
Tuolla Iommi kertoo vähän sormisysteemeistään: http://www.sabbathlive.com/articles/faqs.html#tony's_accident

Terve
 
Mulla itellä on sormenpäät menny atooppisen ihottuman takia joskus todella huonoon kuntoon. En tiedä, millainen vamma sinulla on sormissa, mutta mulle auttaa todella paljon apteekista saatava laastarin kaltainen teippi. Micropore taitaa olla merkiltään. Tunto säilyy mutta haavat peittyy eikä kipua lainkaan, eikä niissä ole laastareiden tavoin sitä paksumpaa kohtaa. Toivottavasti vaikkapa tuosta ois jotain apua.

Terve
 
Mulla itellä on sormenpäät menny atooppisen ihottuman takia joskus todella huonoon kuntoon. En tiedä, millainen vamma sinulla on sormissa, mutta mulle auttaa todella paljon apteekista saatava laastarin kaltainen teippi. Micropore taitaa olla merkiltään. Tunto säilyy mutta haavat peittyy eikä kipua lainkaan, eikä niissä ole laastareiden tavoin sitä paksumpaa kohtaa. Toivottavasti vaikkapa tuosta ois jotain apua.
 
Miten tommoset sitten kestää soittoa? Eiks se teippi kulu puhki?
Itelläni ei oo koskaan ollut varsinaisesti tätä ongelmaa muuten kun siis sen takia kun joskus on vähän kova ote kitaraan ni sormenpäät on hellänä seuraavina päivinä mutta silti on vaikka reenit tai jotain eli pakko soittaa niin oon ite vaan puskenut läpi tahdolla ja sit ne sormet tottuu ajan kanssa siihen kipuun, mutta en ihan tajunnut edes tätä millanen ongelma oli aiheen kirjoittajalla kyseessä... Eli onko sormista ihan reilusti vaan niinkun sormenpäät irti tai miten ne on? en oikein hoksannut... Kun jos siis sormesta ihan kirjaimellisesti puuttuu jotain osia niin ei kai siihen oo muuta vaihtoehtoo kuin semmoset proteesit, mutta jos on jotain muuta niin konstithan on monet, pidät vaikka jotain muovisia sormustimia sormenpäissä tai jotain, tai vaikka opettelet soittaan toiskätisesti :D Mutta tosissaan, pelleily loppuu, tässä on todellinen ratkaisu kaikille niille joilla on ongelmia soittaessa kitaraansa KÄSIN: http://www.youtube.com/watch?v=LzXs16_H18k
että, eikun opettelemaan vaan, eipä oo sormet vaarassa ainakaan...

Tämä ei nyt ratkaise aloittajan ongelmaa, mutta ihan yleisenä vinkkinä kaikille kitaristeille: mikäli sormenpäät sanoo hoosianna vaikka hiukan ennen keikkaa, niin yksi parhaimpia pelastuksia on nestemäinen laastari. Sitä saa ainakin apteekista spraypulloissa. Suihkauttamalla ja hetken kuivumisella tulee sormen päähän juuri oikean mallinen ja halutun paksunen kumimainen kerros. Ei tunnu niin vammaiselta, kuin laastarit ja kestää abouttiarallaa keikan verran soitantoa helposti. Kannattaa edes kokeilla, jos sormenpäät on herkät. Ties vaikka auttaisi nikkeliallergikkojakin soittopuuhissa.

..mutta ihan yleisenä vinkkinä kaikille kitaristeille: mikäli sormenpäät sanoo hoosianna vaikka hiukan ennen keikkaa, niin yksi parhaimpia pelastuksia on nestemäinen laastari..
 
Vähän aiheen sivun, mutta ylläolevaan viitaten; itsellä meni sormenpäät tuossa toissaviikolla ja tätä kokeilin kun en muuta keksinyt - ensin oikeilla laastareilla, mutta kun alkoivat putoamaan ja tuntoa ei juuri ollut, niin kokeilin tuota yllämainittua (idea ei edes ollut minun, vaan mieheni joka ei soita edes suutaan), enkä alkuun edes uskonut moisen auttavan. Vaan kun hermo menee, on pakko kokeilla epätoivoisintakin viritystä: yllätys oli suuri ja hyvin toimi! Nyt en malttaisi luopuakaan =)
 
Edesmenneellä kitaristiystävällä oli otekäden keskisormi ja nimetön (muistaakseni) sirkkelin jäljiltä sökönä, sormien ylimpien nivelten yläpuolelta poikki. Hankki ne sellaiset kumiset sormenpäät (sormustimet?) ja sitten vaan reeniä reenin perään. Oli se prk.. ei tiennyt, että miten päin olisi ollut kun näki kaverin ekan kerran, onnettomuuden jälkeen siis, reeneissä.. kyllä tuli tippa linssiin! Nivelet sentään toimi, mutta ei kaveri siitä pidemmälle päässyt kun kuolo korjasi, vaan periksi ei antanut.
 
No mutta.. monenlaista tarinaa mahtuu pieneenkin piiriin =)