Kitarat: kitarakamat ›

Siis mitä ihmettä? Sain hankkimani fenkun mukana rekisteröinti-kortin (owners registration). Siitä löytyi sulassa sovussa logot ja kotisivulinkit mm. Charvel, Guild, Gretsch, Jackson, Squier..
 
Onko Fenderillä sormet pelissä myös ko. merkkien kanssa? Squier nyt olikin tiedossa, mutta nuo muut..hmmm

Fenderhän osti Jacksonin oliko se vuonna 2002. Kyllähän Gibsonkin omistaa esim. Kramerin nykyisin.

F ja G juu omistaa kyllä noita muitakin merkkejä.

Jaa, että ostaa minkä vaan niin riski on suuri, että rahat menee F/G-leiriin? Huomasin noissa joissakin vanhoissa postauksissa mainintoja laadun heikkenemisestä Fenderin myötä (esim. Jackson). Täähän on kohta kuin autojen kanssa, ostamalla volvon saa fordin ja saabin osissa opelin leima...arghh. Epäilyttää kyllä nuo laatuhuhut fenderin osalta (ja miksei gibboneidenkin).

Jaa, että ostaa minkä vaan niin riski on suuri, että rahat menee F/G-leiriin? Huomasin noissa joissakin vanhoissa postauksissa mainintoja laadun heikkenemisestä Fenderin myötä (esim. Jackson). Täähän on kohta kuin autojen kanssa, ostamalla volvon saa fordin ja saabin osissa opelin leima...arghh. Epäilyttää kyllä nuo laatuhuhut fenderin osalta (ja miksei gibboneidenkin).
 
Eeh? Minkä takia F ja G on sitte huonoja laadultaan? Taikka siis merkit jotka ovat niiden omistuksessa?

Tulipa muuten tässä mieleen myös tälläinen tapaus. Äitini osti Marimekon pussilakanan jossa oli kuitenkin hämmästykseksi Hemtexin lippuset ja lappuset sisälle ommeltuna.

Eeh? Minkä takia F ja G on sitte huonoja laadultaan? Taikka siis merkit jotka ovat niiden omistuksessa?
 
No kun netissä on kirjotettu sillee, ja kaikkihan on totta mitä netissä kirjoitetaan, myös näillä sivuilla. ;)
Maailman sivuhan on näillä "suurilla" ollut niitä ihan omia tytärmerkkejä, ja sitten on noita "myöhemmin hankittuja" tullut lisäksi, eihän siinä pitäis mitään sen ihmeempää olla. Monesti nuo jälkeenpäin hankitut kuitenkin ainakin jossain määrin ovat saaneet niitä omia "ominaisuuksia ja poikkeamia emoyhtiön linjasta" ainakin jossain määrin ylläpitää. Monet noista brändeistä ovat muuten sellasia, että "aikaisemmassa elämässä" ovat olleet täysin itsenäisiä merkkejä, mm. molempien jenkkilän "suurten" tytärbrandit, Squier oli joskus kielitehdas tms. ja Epiphone, Inc. oli vanha ja tunnettu soitinvalmistaja, aikoinaan kova kilpailijakin Gibsonille orkesterikitaroiden osalta.
Saman tapaista toimintaahan on noilla miltei kaikilla muillakin ollut, tuossa 60-luvun lopun "vaikeina aikoina" pillit pussiin joutuivat laittamaan niin Kay, Valco, Harmony kuin Washburnkin, nimet sitten myytiin Japaniin. Mm. Teisco-konserni jatkoi ostamallaan nimellä.. Suuret soitinkonsernit Matsumoku ja Hoshino hallinnoivat lukuisia brändejä, tuossa pikku lainausta:
 
RELATED TRADEMARKS - IBANEZ (Hoshino Co.Japan)
Isonez, Kasuga, Luxor, Halifax, Cimar, Maya, Morris, Global, Sekova, Polaris for European Market
 
Antoria (and CSL) England Distributor
The label 'Antoria' was used by 'J.T. Coppock (Leeds) Limited' who imported the guitars to the UK. CSL was Summerhills
CSL was in fact Charles Summerfield Limited based in Saltmeadows Road, Gateshead
 
Greco for Japanese Market
MANN for Canadian Market
Jason, Cimar, Morris, Kasuga, Axiom, Electa for the Australian Market
Penco, Elger, Univox, IBZ? for the US Market
 
Pikku korjaus tuohon listaan olisi tehtävä kyllä, viimeisimpien päätelmien mukaan Suomenkin markkinoilla tutuksi tullut brändi "Morris" EI ole Hoshinon merkkejä (siis Ibanezin sisarmerkki) vaan Morriksen takaa löytyy Moridaira- yhtiö.
Samoin Kasuga-brändi on ihan omansa (ja yllättävää kyllä myös tehdas..) joka kyllä toimitti Hoshinolle soittimia, vaikkei sitä juuri ole listattu. Kasuga muuten on läheisessä suhteessa tuohon täällä kovin suosittuun Tokai-brändiin. ;)

Fenderhän osti Jacksonin oliko se vuonna 2002. Kyllähän Gibsonkin omistaa esim. Kramerin nykyisin.
 
Samoin mm. Valley Artsin, Wurlizerin, Tobiaksen, Slingerlandin, Dobron ja Maestron.. Epiphonehan on ollut tytäryhtiönä jo pitkään, kauan ennen kuin tuotanto Japaniin siirrettiin 1969-70.. Samoin kuin Martin siirsi Sigman, Guild Madeiran ja Fender Squierin..

Sillä mitä kitaran lavassa lukee, on paljon vähemmän merkitystä kuin mitä keskivertokuluttaja voisi kuvitella. Enkä tällä tarkoita, etteikö vaikkapa Gibsonilla ja Tokailla olisi materiaali- ja laatueroja ensin mainitun hyväksi useissa tapauksissa ja yleisesti ottaen. On kuitenkin todennäköistä, että esimerkiksi Kiinassa valmistettuja kitaroita on muutamaa laatukategoriaa, ja eri logot lyödään valmistusvaiheen lopussa lapoihin. Tämä on muissa tuotteissa ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä. Esimerkki: työskentelin 1980-luvulla Philipsin palveluksessa, ja oli surkuhupaisaa kuunnella, kun ihmiset väittelivät siitä, kumpi on parempi merkki, Dux vai Philips. No, näin itse vierestä kuinka Philipsistä tehtiin Dux vaihtamalla Philipsin tarrojen päälle Duxit. Että silleen, ei kitara tuotteena sen kummoisempi ole. Kaikesta huolimatta minäkin silti mieluummin ostan Epiphonen kuin Harley Bentonin.

Miksi sitten yksi valmistaja saattaa tehdä kitaroita, joita myydään esimerkiksi kolmen eri merkin alla? Tutun tuotepäällikön (ei soitinalalta) vastaus vaikutti varsin uskottavalta: yksinkertaisesti siksi, että samalle tuotteelle saadaan laajemmat markkinat. Syynä kaiketi se, että me ihmiset olemme erilaisia. Eri merkit logoineen ja niiden ympärille rakennettuine brändeineen sekä mielikuvineen houkuttelevat laajemman kirjon ihmisiä usein periaatteessa saman tuotteen kuluttajiksi.

Eri merkit logoineen ja niiden ympärille rakennettuine brändeineen sekä mielikuvineen houkuttelevat laajemman kirjon ihmisiä usein periaatteessa saman tuotteen kuluttajiksi.
 
Näinpä. Monelle on tärkeintä saada keppiinsä juuri Fenkun, Iban tai vaikkapa Epin logo, vaikka siitä pitää vähän pulittaakin ekstraa. Tässä ei ole mitään väärää sinänsä. Mutta mielikuvillahan tuossa aika puhtaasti pelataan, jos kitaran valmistusmaana on se alati yleistyvä Kiina. Kiinassa kun on jo nyt lukuisia tehtaita, jotka suoltavat kitaroita tilaustyönä eri kitarabrändeille. Niinpä siinä missä yksi aasialainen tehdas saattaa tällä hetkellä tehdä kitaroita Washburnille, tekee se jo parin kuukauden päästä erän kepukoita vaikkapa Ibanezille. Puu, mitat ja speksit toki vaihtelevat tilaajan mukaan, mutta työnjälki on melko varmasti molemmissa tapauksissa kauttaaltaan samankaltainen, eli kehno/kohtalainen/hyvä/loistava.
 
Moderni Made in China -skeba voi siis olla hyvää tai huonoa laatua. Se ei välttämättä riipu niinkään paljon lavassa olevasta merkistä, vaan enemmänkin valmistustehtaasta. Mikä taas vähän sekoittaa pakkaa ikävästi näin kuluttajan näkökulmasta...

Näinpä. Monelle on tärkeintä saada keppiinsä juuri Fenkun, Iban tai vaikkapa Epin logo, vaikka siitä pitää vähän pulittaakin ekstraa. Tässä ei ole mitään väärää sinänsä. Mutta mielikuvillahan tuossa aika puhtaasti pelataan, jos kitaran valmistusmaana on se alati yleistyvä Kiina. Kiinassa kun on jo nyt lukuisia tehtaita, jotka suoltavat kitaroita tilaustyönä eri kitarabrändeille. Niinpä siinä missä yksi aasialainen tehdas saattaa tällä hetkellä tehdä kitaroita Washburnille, tekee se jo parin kuukauden päästä erän kepukoita vaikkapa Ibanezille. Puu, mitat ja speksit toki vaihtelevat tilaajan mukaan, mutta työnjälki on melko varmasti molemmissa tapauksissa kauttaaltaan samankaltainen, eli kehno/kohtalainen/hyvä/loistava.
 
Moderni Made in China -skeba voi siis olla hyvää tai huonoa laatua. Se ei välttämättä riipu niinkään paljon lavassa olevasta merkistä, vaan enemmänkin valmistustehtaasta. Mikä taas vähän sekoittaa pakkaa ikävästi näin kuluttajan näkökulmasta...
 
Joo, hyvin täsmennetty. Tietenkin esimerkiksi J & D:lla on oma tehdas, mutta kukapa sen tietää, mitä muitakin merkkejä sieltä kenties valmistuu. Mutta siis ihan aiheellista hämmästelyä aloittajalla, kun vähemmänhän näistä asioista puhutaan. Täysin selkeätä ei muuten ole, saako aina amerikkalaisenkaan kitaran ostaessaan ihan sitä, mitä luulee saavansa. No oma syy jos luulee, mutta esimerkiksi jenkkitelejä on ainakin kahta kategoriaa, joista toiseen tulee metallit jostain (muualta kuin jenkkilästä) halvemmalla.

Joo, hyvin täsmennetty. Tietenkin esimerkiksi J & D:lla on oma tehdas, mutta kukapa sen tietää, mitä muitakin merkkejä sieltä kenties valmistuu. Mutta siis ihan aiheellista hämmästelyä aloittajalla, kun vähemmänhän näistä asioista puhutaan. Täysin selkeätä ei muuten ole, saako aina amerikkalaisenkaan kitaran ostaessaan ihan sitä, mitä luulee saavansa. No oma syy jos luulee, mutta esimerkiksi jenkkitelejä on ainakin kahta kategoriaa, joista toiseen tulee metallit jostain (muualta kuin jenkkilästä) halvemmalla.
 
No voi pyhä jysäys. Esimerkiksi Gibsonin sivuilta näkee varsin selkeesti että niiden omistuksessa on muitakin kuin oma merkkinsä. Tossa vaikkapa kitaroita.
http://www.gibson.com/Products/GibsonElectric/
 
Myöskin Fenderin sivuilta nuo löytyvät vallan selkeästi mielestäni.
http://www.fender.com/products/otherbrands/
 
On siinä hämmästelyä sitte. Johan näistä on puhuttu iät ja ajat.
 
Fox tuossa aiemmin höpisikin jo asiaa myös.
 
Täysin selkeetä on muuten myös nuo fenderin vaikkapa telet kun ottaa selvää niistä. Tuskin täällä kukaan autoakaan ostaa ilman että ottaa selvää merkistä. Kuten jo aloittaja itse on tässä ketjussa vähän viittaillutkin niistä ehkä jotain tietävänsä. Mä en tiiä niistä tuon taivaallista. Tai mistä minä tiedän, voihan sitä joku ostaakin...

No voi pyhä jysäys. Esimerkiksi Gibsonin sivuilta näkee varsin selkeesti että niiden omistuksessa on muitakin kuin oma merkkinsä. Tossa vaikkapa kitaroita.
http://www.gibson.com/Products/GibsonElectric/
 
Myöskin Fenderin sivuilta nuo löytyvät vallan selkeästi mielestäni.
http://www.fender.com/products/otherbrands/
 
Niin, tästä ei varsinaisesti ollutkaan kyse, tele-asiassa olet tietysti oikeassa, ja senhän totesin itsekin. Fox puhui tietenkin myös asiaa, mutta onhan se hyvä keskustella aiheesta kuin aiheesta hieman useammastakin näkökulmasta. Ja minä ainakin tunnustan joskus ostaneeni tavaraa vaivautumatta perinpohjin selvittämään kaikkia tuotteen detaljeja alkuperineen jne. Mutta en turhaan pyrikään peittelemään tyhmyyttäni.

Niin, tästä ei varsinaisesti ollutkaan kyse, tele-asiassa olet tietysti oikeassa, ja senhän totesin itsekin. Fox puhui tietenkin myös asiaa, mutta onhan se hyvä keskustella aiheesta kuin aiheesta hieman useammastakin näkökulmasta. Ja minä ainakin tunnustan joskus ostaneeni tavaraa vaivautumatta perinpohjin selvittämään kaikkia tuotteen detaljeja alkuperineen jne. Mutta en turhaan pyrikään peittelemään tyhmyyttäni.
 
Tottakai on juu hyvä keskustella, ei siinä. Mutta onhan nuo nyt ihan yleisesti tiedossa olleet että F ja G omistaa muitakin merkkejä.
 
Ja joo, piti mun sanomani jotain muutakin mutta se sitte unohtui. :-)

Moderni Made in China -skeba voi siis olla hyvää tai huonoa laatua. Se ei välttämättä riipu niinkään paljon lavassa olevasta merkistä, vaan enemmänkin valmistustehtaasta. Mikä taas vähän sekoittaa pakkaa ikävästi näin kuluttajan näkökulmasta...
 
No, kaukoidän soitintehtailu on ollut tuolla pohjalla jo tuolta 1960-luvulta saakka. Tuo meikäläiselle tutumpi merkki, eli Ibanez, joka siis on Hoshinon toinen pää-brandi (se toinen on rumpupuolelta tuttuakin tutumpi Tama), ei koskaan ole varsinaisesti "omaa Ibanez-tehdasta" omistanut. Eli jos sen verran sallitaan off-topikointi, tuolla menee homma siten, että eri valmistajilta pyydetään tietyssä hintahaarukassa, tietyillä laatukriteereillä, tarjousta, millä valmistavat esim. 1000 kitaraa valmistuttaja/markkinointiyhtiölle. Nykyisin valmistajamaitten joukkoon on tullut sekä Filippiinit että Kiina, yksinkertaisesti syystä, että esim. Hoshinolle aiemmin kitaroita tehneet korealaiset tehtaat eivät pysty enää valmistuttajan ehtoihin, mitä tulee hintahaarukassa pysymiseen. Siltikään ei noissa wanhemmissa japanilaisissa ole kuluttajan kannalta eroa suuremmin, oli ne sitten tehnyt FujiGen, Terada, Dyna, Iida tai Cho Sin, koska tuo "minimilaatuvaatimus" on täytyttävä. Toki tietenkin eri tehtaat tavallaan "erikoistuivat" omiin malleihinsa, ja toki innokkaat harrastajat saattavat eri tehtaiden valmistamia kitaroita eri tavalla pitää arvossa.

Nykyisin valmistajamaitten joukkoon on tullut sekä Filippiinit että Kiina, yksinkertaisesti syystä, että esim. Hoshinolle aiemmin kitaroita tehneet korealaiset tehtaat eivät pysty enää valmistuttajan ehtoihin, mitä tulee hintahaarukassa pysymiseen.

Ahaa, no osaatko sanoa, mistä tuo mahtaa johtua, että ei ole hintahaarukassa pysytty. Yleinen kustannustason nousuko? Kysymys on sikäli(kin) mielenkiintoinen, että kyllä jotkut kuitenkin (kuten ESP) teettävät halpiksensa Etelä-Koreassa.

Ahaa, no osaatko sanoa, mistä tuo mahtaa johtua, että ei ole hintahaarukassa pysytty. Yleinen kustannustason nousuko? Kysymys on sikäli(kin) mielenkiintoinen, että kyllä jotkut kuitenkin (kuten ESP) teettävät halpiksensa Etelä-Koreassa.
 
Ihan moisia suhteita mulla ei Hoshinon suuntaan ole (niinku ei muuallekaan) että pystyisin tuon sanomaan.. LTD:stä en myöskään pysty mitään toteamaan, niin en lähe arpomaan syitä, että miksi.. =)
Toki vaakakupissa painaa myös se toinen puoli, eli nuo laatukriteerit.. Jos ei oo löytynyt "sopivaa" toimittajaa, niin eihän ne väkisin noita siirtoja tee. Käyttävät sitä hyväksi havaittua ja luotettavaa toimittajaa. Muuten, noista Ibanezeja tehneistä tehtaista löytyy myös niin Nihon Gibson-Epiphone, kuin myös Fender Japan -firmoille kitaroita valmistaneita..
Filippiinit rupee olemaan työn hinnaltaan houkutteleva paikka, johan siellä on äärimmäisen pitkään mm. Yamaha teettänyt soittimia, ja korealaisista!! Samick, eräs volyymiltaan maailman suurimmista soitintehtaista, Filippiinien tytärtehdas on PT Samick.. Odotettavissa voi hyvinkin olla että LTD:t tulevat piankin muualta...

Odotettavissa voi hyvinkin olla että LTD:t tulevat piankin muualta...
 
Ok., hm ja jos näin niin sitten varmaan Grass Rootskin.