Bassot ›

Tuli tässä ostettua basso, ollaan tässä pari päivää vähän tutustuttu ja nyt tuli vääjäämättä sellainen fiilis että "mitäs nyt?!". Tai no kyllähän mää tiedän - harjoittelua, harjoittelua, nuotteja, tabulatuureja, bassokuvioiden kuuntelua ja korvakuulolta matkimista, harjoittelua vielä kerran potenssiin kymmenen - mutta ei jotenkin tunnu tietävän edes mistä aloittaa.
 
Joten tulinpa tänne kysymään vanhemmilta ja viisaammilta beissisediltä sekä -tädeiltä: Mitäpä teit SINÄ aivan bassonnäpyttelyurasi alkuvaiheessa (oli siitä sitten parisen viikkoa tai jo vuosia)? Miten pääsit alkuun, pölähditkö rempseesti suoraan bändiin, eristäydyitkö huoneeseesi hivelemään kaunista instrumenttiasi vai eksyitkö oikein bassonopettajan hoiviin? Mistä ja miten ja minkä avulla opettelit?

Tuli tässä ostettua basso, ollaan tässä pari päivää vähän tutustuttu ja nyt tuli vääjäämättä sellainen fiilis että "mitäs nyt?!". Tai no kyllähän mää tiedän - harjoittelua, harjoittelua, nuotteja, tabulatuureja, bassokuvioiden kuuntelua ja korvakuulolta matkimista, harjoittelua vielä kerran potenssiin kymmenen - mutta ei jotenkin tunnu tietävän edes mistä aloittaa.
 
Joten tulinpa tänne kysymään vanhemmilta ja viisaammilta beissisediltä sekä -tädeiltä: Mitäpä teit SINÄ aivan bassonnäpyttelyurasi alkuvaiheessa (oli siitä sitten parisen viikkoa tai jo vuosia)? Miten pääsit alkuun, pölähditkö rempseesti suoraan bändiin, eristäydyitkö huoneeseesi hivelemään kaunista instrumenttiasi vai eksyitkö oikein bassonopettajan hoiviin? Mistä ja miten ja minkä avulla opettelit?
 
MOI
Silloin -75 ei käytännössä ollut kevyenmusiikin opetusta Lahdessa. Basso-oppaana oli Englundin "Sähköbasso". Kannattaa tutustua tuohon somaan opukseen ja verrata nykyisiin basso-oppaisiin. Ero on huima. Saastamoisen "Kitarakirja" oli jo toista tasoa.
Me (kitaristi, basisti ja runpali) laitoimme bändin kasaan ja kaikki lähtivät käytännössä nollasta. Kitaristi oli muistaakseni saanut musiikinopettajalta jotain otetaulukoita. Olimme niin innoissamme, että kokoonnuimme harkkoihin käytännössä joka päivä klo 18-20. Tätä jatkui ehkä vuoden verran. Eräs vanhempi kitaristi kävi neuvomassa alkuun, ja levyiltä ja kaseteilta yritettiin opetella mm. Hurriganesia ja Sliippareita. Mulla on nauhoitus jossa "soitamme" n. kuukausi aloituksen jälkeen, ja kyllähän se on karua vetoa. Mutta siitä se pikkuhiljaa kehittyi, ja lähestyi nykyistä täydellisyyttä. ;D

Oho...

mä ainaki oon oppinu kaiken itse, videoita katselemalla netistä, ja soittanu vaa kaikkee omaa ja oppinu siinä samas uusia kivoja juttuja, olin mä kitaristin opetukses bassolla mutta se nyt oli ihan sama kävinkö mä sielä vai en, ei siitä mikskää tullu, itte vaa opetellu kaiken, ja 9 vuotta mä täs vasta oon soitellukki ja kyllähän se vähä sujuuki, mutta aina löytyy jotain jota ei osaa..

Ostin basson, perustettiin poikain kanssa bändi ja ruvettiin vetämään :)
Harmi kun sen aikaiset kasetit on kaikki kadoksissa..
 
Styrkkariksi joku Samic tuli hommattua ja sitä sitten pyörittelin puoli helsinkiä bussiasemalle.
 
Kitaristi oli jotain musiikkiopistoa käynyt, joten sen opeilla alkuun lähdettiin harjoittelemaan ja eiku omia biisejä vääntämään..
 
Parhaiten oppii jos heti on pumppu pystyssä minkä kanssa saa sählätä yhdessä.
 
Korvakuulolta itse olen kaiken opetellut, ja vasta nyt vanhemmalla iällä vasta alkanut kiinnostaa nuo "oikeat" skaalat ym.
 
Tabeista on helppo treenata biisejä, mutta ei siinä paljoa sen kummempaa opi jos vaan lunttaa :)
 
1 biisin ole itse tabeista katsonut kun ei levyltä saanut selvää.

Sillon kun viis vuotta sitten aloitin niin ensiksi opettelin niin helpon ja hyvän kuuloisen biisin kun Apulannan Ei yhtään todistajaa ja siitä sitten vaan uusia biisejä työn alle. Ensimmäinen reilu vuosi meni siinä kun opettelin käyttämään sormia vaan ja tutuistuin bassoon vain hyvien biisien kautta. Tämähän ei tietysti riittänyt, sitten jossakin vaiheessa löysin tekniikan nimeltä slap bass ja voi pojjat, että innostuin aiheesta. Tätä ennen olin kyllä jotenkin ajanut itseni aloittevan bändin riveihin. Sittemmin kun päätettiin, että ruetaan soittamaan rässiä niin aloitin nopeuden treenaamisen. Jossakin 2 vuoden soiton jälkeen hankiuduin soiton opettajalle ja sieltä tuli hivenen teoria juttuja ja netti on uskomaton lähde jopa teorialle, jos osaa englantia niin täältä ne asiat löytyvät. Nyt ollaan tässä tilanteessa, että tapping on alkanut kiinnostamaan itseäni ja bändissä edelleen nopeutta vaaditaan. En vaihtaisi tätä harrastusta mihinkään muuhun.

Alkuun olin aika huono, mutta sitten opin soittamaan vaihtobassoa.

Olin soitellut jo kolme vuotta kitaraa kun ryhdyin basistiksi 1978. Kavereiden bändistä puuttui sellainen. Bassonsoiton opin soittamalla bändin kanssa uusia biisejä ja soittamalla päivittäin radiosta, kasetilta ja levyiltä tulevia biisejä. Ihan tyypillinen setti oli panna joku kasetti/levy kotistereoihin ja soitella sen mukana. Soittotekniikasta en ymmärtänyt mitään enkä treenannut skaaloja. Se oli virhe jonka korjasin paljon myöhemmin. Opettajasta olisi ollut hyötyä. Sellaista ei vaan Savonlinnassa tuolloin ollut.
 
Eli:
- ota ainakin muutama soittotunti (soittotekniikka, basson säätäminen ja virittäminen, skaalat, laput)
- soita paljon kaikenlaisen musiikin mukana
- treenaa aluksi paljon bändin kanssa, bändisoittoa ei muuten opi

Tässä yhden aloittelijan näkökulmaakin mukaan. Puolisen vuotta on tullut bassoa hiveltyä ja kohta alkaa olla kaikki soittokamat kasassa (kaappia odotellessa). Muutamia biisejä on opeteltu ja levyjen mukana tulee soiteltua lähes päivittäin. Enimmäkseen homma on keskittynyt tekniikan ja tahdissa pysymisen kehittämiseen. Teoriaa siinä sivussa aina kun joku asia alkaa mietityttää. Almighty internet ja suuri kitarakirja on ollut minun opettaja. Ja ennen bassoon tarttumista olin tosiaan vuoden verran rämpytellyt kitaraa, joten siitäkin on ollut paljon apua.
 
Bänditouhut tietenkin kiinnostaa ja yksin soittelu alkaa jo hiljalleen puuduttaa muttamutta. Usko omiin kykyihin on aika vajavainen. Toki jokainen on aloittanut jostain mutta silti hirvittää. Eipä kai siinä muu auta kuin suoraan myöntää amatööriytensä ja katsoa josko joku porukka kelpuuttaa riveihinsä :)

Toivottavasti tätä ei katsota pahalla, koska olen edelleen aloittelijabasisti.
 
Aluksi kävelin ulkona kevätauringossa keväällä 2006. Rauhani rikkoi kaveri joka kiljui minulle parvekkeeltaan "Tule kahville?!". Onneton menin ja jouduin bändiin basistiksi. Eikun kamat lainaksi toiselta kamulta ja veivaamaan. Onnetonta hommaahan se oli, aluksi ei tiennyt miten pitäisi bassoa pitää tai plektraa kädessä. Eka biisi minkä opiskelin oli paranoid, sitten jotain melodista metallia mallia Norther ja lopulta opin jopa Aces High:n vetämään.
 
4vko aloittamisestani vedettiin eka keikka omalla yläasteella ja haippi oli hirrvee. Käteen jäi nasta fiilis ja himot päästä pidemmälle. Sitten oli oman basson hankinta edessä ja tässä ollaan. Todellakaan ei ole kaikkea nähty, mutta jotain on silti ehkäpä opittu. Pitkä tie vielä edessä, mutta onhan niitä päiviä ja kalenterista saa lisää.

Mä ryhdyin basistiksi vuonna -75 Jyväskylässä. Sitä ennen olin soitellut kitaraa ja pianoa mutta sitten bändiin tarvittiin basisti ja osa lankesi mulle. Setäni, joka siihen aikaan toimi ammattibasistina rohkaisi mua kovasti kun vielä mietin haluanko basson varteen.
 
Basistina olen 100% itseoppinut. Olen aina kuulunut yhteen tai useampaan bändiin, mikä onkin mielestäni tärkeä asia. Toki olen kotiläksynikin tehnyt: radio päälle ja soittamaan mukana tuli vastaan mitä vain. Nuotit opiskelin sohvan reunalla istuen ja myöhemmin tositoimessa erilaisissa sessioissa.
 
Ensimmäinen bassoni oli JazzBasson kopio Marchis ja vahvistin oli Vox AC-50.
 
Aloittelijabasistina muistan olleeni innokas oppimaan paljon biisejä ulkoa ja jammailua harrastettiin paljon tyyliin joku lähti soittamaan mitä vaan ja toiset mukaan ja tunnin päästä katsottiin mitä oli tapahtunut. Silloin jo lempikokoonpanoksi mielessäni muotoutui kitaratrio

Menee vähän offtopiciksi mutta kysäisen kummiskin.
 
Eli olen tosiaan aloittanut bassottelut 2006 keväällä. Ennen aloittamistani soitin selloa 10 vuotta. Le Haba sanoit olevasi täysin itseoppinut. Heräsi kysymys, että onko ihan itse opiskelemalla mahdollisuus oppia aivan yhtä hyväksi kuin soittotuntien kautta? En ole innostunut soittotuntien ottamisesta, sillä pidän itse jopa arvostettavampana itseoppimista.
 
Sellottelusta on ollut soitossani kyllä hyötyä. On tottunut tietysti jo matalaan rekisteriin valmiiksi ja vasuri liikkuu kaulalla ihan suhtkoht sukkelasti. Kitaraa tai muuta kitaran/basson mallista soittopeliä en ole soittanut aiemmin.

Menee vähän offtopiciksi mutta kysäisen kummiskin.
 
Eli olen tosiaan aloittanut bassottelut 2006 keväällä. Ennen aloittamistani soitin selloa 10 vuotta. Le Haba sanoit olevasi täysin itseoppinut. Heräsi kysymys, että onko ihan itse opiskelemalla mahdollisuus oppia aivan yhtä hyväksi kuin soittotuntien kautta? En ole innostunut soittotuntien ottamisesta, sillä pidän itse jopa arvostettavampana itseoppimista.
 
Sellottelusta on ollut soitossani kyllä hyötyä. On tottunut tietysti jo matalaan rekisteriin valmiiksi ja vasuri liikkuu kaulalla ihan suhtkoht sukkelasti. Kitaraa tai muuta kitaran/basson mallista soittopeliä en ole soittanut aiemmin.
 
Eiköhän sulla ole aika matala aita siirtyä bassoon.

Olin innokas. Kaverit nakkasi mulle basson ja sanoi että oot basisti. Vastasin että selvä. Sitten olin puoli vuotta käymättä mitään koulua ja istuin kotona omassa huoneessa joka päivä noin 6-8 tuntia harjoittelemassa. Eipä siinä sen kummempaa. Hyvin lähti hommat käyntiin.

Menee vähän offtopiciksi mutta kysäisen kummiskin.
 
Eli olen tosiaan aloittanut bassottelut 2006 keväällä. Ennen aloittamistani soitin selloa 10 vuotta. Le Haba sanoit olevasi täysin itseoppinut. Heräsi kysymys, että onko ihan itse opiskelemalla mahdollisuus oppia aivan yhtä hyväksi kuin soittotuntien kautta?
 
Vaikken yhtään bassotuntia ole ottanut luulen ja tiedän, että mulle on ollut hyötyä siitä, että olen ottanut kitara- ja pianotunteja. Opiskelu tuskin on millään lailla haitaksi. Mikä sitten on hyvää basismia? Hyvä tanssimusabasisti tuskin istahtaa parhaalla mahdollisella tavalla esim. Chick Corean bändiin ja myös päinvastoin!
 
En ole katunut sitä varsinaisesti, etten ole ottanut soittotunteja. En tiedä millainen soittaja olisin jos olisin ottanut niitä. Lukisin nuotteja luultavasti paremmin.. Yksi asia mikä ehkä vähän harmittaa on se kun multa kysytään bassotunteja niin joudun kieltäytymään kun mulla ei ole matskua jakaa eteenpäin eikä tietämystä millaisia bassotunnit edes ovat.
 
Silloin joskus 80-luvulla kun kaverit meni Ogeliin mua ei se asia vain kiinnostanut. Mä opiskelin Yliopistossa muita asioita kunnes (vasta n kolmekymppisenä) heivasin muut hommat pois ja keskityin soittamiseen täysillä.

Kitaraa aloitin soittamaan "vanhoilla päivilläni", eli syksyllä 2004. Vuoden päästä siitä ostin rinnalle basson, ja niitä on nyt sitten tullut molempia veivattua ever since. Aloittelijoitahan tässä vieläkin ollaan.
 
Erona ehkä alkubassotteluun on tietty teoriatietämyksen lisääntymisen ja teknisen kehittymisen lisäksi se, että alkuun sitä väkisin soitti niinkuin kitaraa (mikä on tietysti joissain tapauksissa ihan hyväkin vaihtoehto), mutta ehkä sitä vähitellen on oppinut, mitä kaikkea bassolla voikaan kappaleessa tehdä.

Pianoa ja kitaraa olin soitellut jo pidemmän aikaa. Eli teoria oli hallussa ihan hyvin.
Sitten tuli basso ja pölähdin suoraan bändiin.
Tekemällä oppii.

Ihan paska.

Ihan paska.
 
Samat sanat ja olen vieläkin...