Bänditoiminta ›

Itse olen kiertänyt ongelman niin, että en nykyään seurustele enkä minulla ole bändiä. Itsekseni känkytän kömpelösti kitaraa ja laulan hiljaa, ettei naapuri kuule. Joskus vähän lujempaa, jos pihalla sataa.
 
:D houkutteleva vaihtoehto, jonain epätoivon torstaina toivon valinneeni samoin :)
 
EDIT: Lähinnä ton bändi-jutun kohdalla siis.

Yoko Onot voi painua h...ettiin!
 
Huom! Voi olla mies tai nainen, joka aikaan saan tämän ilmiön-
 
Ikää on sen verran, että voin sanoa olevani onnelisempi saadessani tehdä musiikkia, olla eri yhtyeissä, kuin jonkun pompoteltavana milloin missäkin (kotona) -
Jos joku sua oikeasti rakastaa, se rakastaa sua just sellaisena kuin olet, eikä pakota mustasukkaisuuden riivaamana luopumaan frendeistä, musasta tai mistään, mistä sinä välität!
 
Muusikkona mulle on aina ollut musiikki suuri osa elämää, rakkaus musiikkiin ja rakkaus, mutta rakkaus ei estä sua olemasta sitä mitä olet, eikä tekemästä sitä mitä haluat, eikä yritä muuttaa sua, tai saada luopumaan sua jostain,vaan sillä verukkeella, että jonkun ihmisen pitäis merkata sulle enemmän....
 
Jos joku pistää sut valitsemaan itsensä ja sen mitä olet, välillä,
ei oo muu vaihtoehtoa, kuin elää omaa elämää, niiden kanssa, jotka siihen kykenee,
 
Voihan sitä toki leikkiä kotia Yoko Onon kanssa ja todistella, että on onnellinen, ollessaan onneton....
 
Kaikille! Vaikka et vielä olisi sellaista ihmistä löytänyt, niin usko pois!
Joku rakastaa sua just sellasena kuin olet!

Hyvinhän tuo luonnistuu, jos oma tyttöystävä tai bändi ei yritä asettaa itseään toisen rinnalle. Itselläni ainakin homma sujuu mallikkaasti ilman vastaavia ilmiöitä.

itse hoidin laulajan panemisen harjoituksien ulkopuolella ja reeneissä ei ei oltu tuntevinaankaan. rumpalia tyttöystävä ei laskenut viime harjoituksiin joka on kai annettava anteeks mut jos toistuu niin sit joku kärsii. basisti seurusteli joskus runescapen kanssa ja meni soittaja vaihtoon..
 
Sama homma joskus pari vuotta sitten entisessä bändissä, world of warcraft vei basistin!

Omassa bändissänikin on basistilla tämmöinen Yoko Ono.

Omassa bändissänikin on basistilla tämmöinen Yoko Ono.
 
Hommatkaa kaikki nainen tai mies tai wow niin alkaa treenitkin sujuun paremmin ku käytetää aika tehokkaasti itse asiaa :)

Itseasiassa meillä ei tätä tilannetta ole... Kaikille bändi on tärkeämpi.

Meidän bändi hajos runpalin muijan takia, petti runpalia synistin kanssa=)
 
Ahaa. "Runpalin muija" oli syyllinen koko katastrofiin, "synisti" vain avuton olosuhteiden uhri?
 
Tällä keskustelulla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen aiheen kanssa. Harmi, teema on mielenkiintoinen.

Riippuu vähän mitä Ono-ilmiöllä tarkoitetaan:
 
1. muija/äijä määrää bändin jäsenen jäämään pois treeneistä/jää mieluummin
muijansa/äijänsä kanssa kotiin panemaan.
 
2. bändiläinen tuo Ononsa treeneihin mukaan kuuntelijaksi.
 
Ykköstapauksessa on aika etsiä uutta soittajaa. Kakkostapaus on täysin ok kunhan eivät häiritse harjoittelua liikaa (varvit treeniksen vessassa tauolla ei ole bändiltä pois). Itsekin olen tyttöjä treeneihin ajoittain raahannut useista syistä, mutta aina ovat kiltisti muiden tyttöystävien/kundikavereiden/kavereiden kanssa istuneet sohvilla lukemassa/kaljoittelemassa tai jotain sillä aikaa kun bändi veivaa.
 
Jos joku bändissä oleva hermostuu extra-kuuntelijoista...no, kannattaa miettiä uudelleen onko itsestä esiintyjäksi lainkaan. Ei se harjoitteleminen ole mitään salaista riittiä eikä ole noloa vetää paskasti kun soitetaan ekaa kertaa uutta biisiä tms. Näkevätpähän Onot ja muut miten hohdokasta/hohdotonta se touhu oikeasti on.

Jos joku bändissä oleva hermostuu extra-kuuntelijoista...no, kannattaa miettiä uudelleen onko itsestä esiintyjäksi lainkaan. Ei se harjoitteleminen ole mitään salaista riittiä eikä ole noloa vetää paskasti kun soitetaan ekaa kertaa uutta biisiä tms. Näkevätpähän Onot ja muut miten hohdokasta/hohdotonta se touhu oikeasti on.
 
Kyllä mun mielestä on ihan selkeä syy sille, miksi jotkut esiintymiset on julkisia ja treenit on treenejä. Mua ainakin ärsyttää jos paikalla on liikaa tuntemattomia ihmisiä treeneissä. Läheiset kaverit tms. ei haittaa, mutta en mä sinne mitään yleisöä erikseen halua. Treenit on treenit, keikka on keikka.

Mua ainakin ärsyttää jos paikalla on liikaa tuntemattomia ihmisiä treeneissä.
 
Mikä siinä tarkalleen ärsyttää?

Mikä siinä tarkalleen ärsyttää?
 
Itse en pysty ulkopuolisten ihmisten läsnäollessa keskittymään 100% jonkun biisinosan säveltämiseen tai sovittamiseen. Ja jos koko bändi ei keskity hommaan 100% sillon kun jotain uutta koetetaan luoda, niin hommasta ei tule yhtään mitään. Siinä on pienikin häiriötekijä liikaa.
 
Puhumattakaan täysin uusien ideoiden esittämisestä porukalle ensimmäistä kertaa. Oman bändin kans on jo niin tuttu, että uskaltaa esittää ideansa ilman häpeilyjä ja odottaa keskustelua/kritiikkiä, mutta ei jumalauta onnistu jos on ylimääräsiä läsnä. Vaikka se ylimääräinen ei käytännössä mitenkään häiritsisi sitä luovaa prosessia, niin silti en halua että se muodostaa edes mielessään mitään mielipidettä minun raakaideoista kun niitä ekaa kertaa bändille esitän.
 
Eri asia jos reenataan jollain cover-bändillä keikkasettiä.
 
EDIT: Lisättäköön vielä, että tottakai ylimääräisen ihmisen toimenkuva vaikuttaa. Jos nyt vaikka sattuu tuottaja olemaan, niin kyllähän sen läsnäollessa mielellään reenailee.

Mikä siinä tarkalleen ärsyttää?
 
Juntusen kanssa samoilla linjoilla.
Mulla on myös yleensä jokin tietty raja, ennenkuin olen valmis esittämään keskeneräistä biisiä yhtään kenellekään. Myös sävellystyö luonnistuu helpoiten yksin, omassa rauhassa. Edes vaimo ei kuule biisejä, jotka ei ole mun mielestä tarpeeks valmiita. Sitten kun se jokin raja on mun mielestä ylittynyt, niin biisin voi jo demottaa muillekin, vaikka se tulisikin vielä muuttumaan. Näin mun pää vaan toimii.

Varsin pitkälti samaa mieltä kahden edellisen kirjoittajan kanssa. Meidän treenikämppämme ei todellakaan ole mikään hengailijoiden oleskelutila. Se on työhuone.
 
Uuden biisiaihion esitteleminen jopa bändikavereille on hyvin herkkä tilanne enkä ainakaan minä kaipaa siihen yhtäkään ulkopuolista häiritsevää tekijää. Jo bändin jäsenten reaktioiden odottaminenkin saattaa muodostua sietämättömän jännittäväksi, puhumattakaan siitä että jonkun kaveri, serkku, kummitäti, tyttö- tai poikaystävä hengailisi treenikämpällä ja päättäisi ryhtyä osallistumaan luomisprosessiin. Vääränlaista osallistumista voi olla yksikin sana, ilme, ele - oikeastaan mikä hyvänsä kommunikaatioakti.
 
Luovassa tilanteessa minun ei mielestäni tarvitse alistua ulkopuolisten tarkkailulle. Kun biisi on saatu edes jonkinlaiseen esityskuntoon koko tilanne muuttuu. Uutta biisiä voi soittaa julkisesti, vaikkei se olisi likimainkaan valmis. Sitä voi sovittaa uudelleen, lyhentää, venyttää, hidastaa, nopeuttaa... bändikavereille tehdyn ensiesityksen jälkeen hengentuotos on tietyssä mielessä vapaata riistaa, se ei enää ole kiinteä osa minun omaa persoonallisuuttani vaan seisoo tai kaatuu omillaan.

Herkäks meni, mulle on ihan sama yrittääkö joku osallistua luomisprosessiin vai ei, eikä se maailmaa kaada jos joku ei kokoajan osallistu 100-prosenttisesti sovitukseen, sit vedetään tupakkia ja kelataan miten alakerran hanuristi sen tekis, mutta se on kyllä tosiasia että vituttaahan se jos kämpällä hengaa joku jonka en soisi sielä hengaavan. Livesettiä reenatessa tosin se on ihan suotavaa että joku availee kaljoja ja uskottelee että hyvin se jätkät meni.
 
Tää on taas tätä, ymmärrän kaikkien pointit ja olen samaa mieltä kylläkin, tilanteita ja bändejä on vaan paljon eri lähtöihin, ehkä tästäkin on aika turha vääntää mitään isompaa väittelyä?

Kyllä mun mielestä on ihan selkeä syy sille, miksi jotkut esiintymiset on julkisia ja treenit on treenejä. Mua ainakin ärsyttää jos paikalla on liikaa tuntemattomia ihmisiä treeneissä. Läheiset kaverit tms. ei haittaa, mutta en mä sinne mitään yleisöä erikseen halua. Treenit on treenit, keikka on keikka.
 
Sama juttu. Ja treeneistä tulee keikka heti jos on yleisöä. Treeneissä ollaan vain musiikin vuoksi, siinä ei ajatella muita arvoja.
 
Onneksi meidän treenejä harvemmin tulee kukaan kuuntelemaan, koska treeniksellä ei ole mitään sohvaa, ja aina soitetaan alusta loppuun se 3-4 tuntia ja lähdetään menemään :)

Mua ihmetyttää lähinnä se, että joku jaksaa istua bändin treeneissä kuuntelemassa, kun jauhetaan samoja biisejä tai biisin osia uudestaan ja uudestaan.
 
Joskus on bändin treeneissä ollut porukkaa kaljaa ottamassa yms., mutta aika nopeasti vaihtaneet lähikuppilaan tai muihin maisemiin.

Onkos teidän bändeissä ollut tälläistä ongelmaa eli tyttöystävät sotkevat bändin kuvioita.??
 
Ei ole, mutta tää meidän taloprojekti sotkee aika hyvin. :) Nuorempana oli kyllä näitä ongelmia, mutta ne jätkät ei enää soittele missään. :)

Haa! Voi lekat... toinen keihäilijä pakeni tunnin jamituksen jälkeen pois peitellen pahasti ja selittäen jotain epämääräst. Myöhemmin selvis et oli menny hengaileen kissansa kanssa : ( kyllä kenkää tulee jos ei enää riitä se et tuo sen mukaan kuunteleen... kyllä ketuttaa