Koskettimet ›

Tarkoitus olisi hankkia digitaalipiano vasarakoskettimistolla. Myynnissä olevia malleja on hankala vertailla, kun nuo nimitykset vaihtelevat. Muutama esimerkki:
- Kawai CN 21: Advanced Hammer Action 4-E with AR technology
- Yamaha CLP-230: Graded Hammer 3 (GH3)
- Casio Privia PX-700: CPK scaled hammer action
- Roland HP-203: Progressive Hammer Action II Escapement toiminnolla
 
Haluaisin koskettimistolta mahdollisimman pianomaisen tuntuman. Lisäksi hiljaiset kohdat pitäisi voida soittaa hiljaa ja fortet äänekkäästi ilman että kääntää volume-nappia. Olen käynyt kokeilemassa erilaisia digitaalipianoja, mutta en vielä oikein tunne eroja. Myyjät tuntuvat suosittelevan pääsääntöisesti sitä, mikä ostajaa näyttää eniten kiinnostavan, ja mitä on omassa valikoimassa.
 
Tarina alkaa siitä, että puoli vuotta sitten, kun aloitin soittelun, nykyinen kiippari puolipainotetuilla koskettimilla tuntui erittäin mukavalta. Tällä hetkellä sen tuntuma on liian lötkö / siinä ei ole soittotuntumaa ollenkaan. Eli en haluaisi, että jälleen puolen vuoden tai vuoden kuluttua on edessä uusi ostokierros.

Mihin muuhun kannattaa kiinnittää huomiota? Eli joissain kalliimmissa malleissa on koskettimet puusta, tai ne on pinnoitettu norsunluuta ja eebenpuuta muistuttaviksi. Onko noilla oikeasti merkitystä tai eroja soittotuntumaan? Entä esim. polyfonia, riittääkö 32 ääntä, vai täytyykö olla 128?
 
Perusääniä tuossa digitaalipianossa ei tarvitsisi olla paljon, kuitenkin ne harvat saisivat olla laadukkaita. Lisäksi mielellään metronomi ja 3 pedaalia.
 
Akustinen piano ei ole vaihtoehto, koska asun kerrostalossa.
 
EDIT: kirjoitusvirheet

Eli eri valmistajien välillä ei pitäisi olla mitään suurempia laadullisia eroja? Jos siis puhutaan suunnilleen saman hintaluokan laitteista.

Eli eri valmistajien välillä ei pitäisi olla mitään suurempia laadullisia eroja? Jos siis puhutaan suunnilleen saman hintaluokan laitteista.
 
Varmasti on koska musta jotkut merkit ottaa omasta merkistään paljon rahaa ja casio,yamaha taas nimeksikään. ps. digipianoja en tunne mutta synissä on selviä merkkejä merkillä myynnistä.

Anteeksi taas. tupla.

Korjatkaa jos olen väärässä.
Mun käsittääkseni kaikki digipianon/ syntikoiden valmistajat ei valmista itse koskettimia.
Esim. Fatar valmistaa ainakin Rolandille ja varmaan muillekin.
Eli eri merkeissä on sama koskettimisto.
Se tietenkin vaikuttaa miten valmistaja on ohjelmoinut äänen
suhteessa koskettimen lyönti kovuuteen.

Varmasti on koska musta jotkut merkit ottaa omasta merkistään paljon rahaa ja casio,yamaha taas nimeksikään. ps. digipianoja en tunne mutta synissä on selviä merkkejä merkillä myynnistä.
 
On pieni ero jos tää säie käsittelee digipianoja, jotka yrittää jäljitellä akustisen kosketusta. Useat synat ei edes yritä.

Korjatkaa jos olen väärässä.
Mun käsittääkseni kaikki digipianon/ syntikoiden valmistajat ei valmista itse koskettimia.
Esim. Fatar valmistaa ainakin Rolandille ja varmaan muillekin.
Eli eri merkeissä on sama koskettimisto.
Se tietenkin vaikuttaa miten valmistaja on ohjelmoinut äänen
suhteessa koskettimen lyönti kovuuteen.
 
Olet oikeassa ja toisekseen myös millainen näppis on tilattu. ps. yamaha kait tekee itse.

On pieni ero jos tää säie käsittelee digipianoja, jotka yrittää jäljitellä akustisen kosketusta. Useat synat ei edes yritä.
 
Ei oo yhtään siinä kohtaa mistä mä puhun eli synallakin aina tietyt tavoitteet ja eri firmat ottaa merkistään oli mikä vain erilailla joku firma ei lainkaan mutta jollain hinnasta tuntuu on jopa älyttömän monta prossaa ihan merkkiä. kun muistelee vanhempaa ketjua täällä jossa kurzweilin stagepiano joka liene halvin sai aika kovat haukut ja muutenkin olen havainnut.

Haluaisin koskettimistolta mahdollisimman pianomaisen tuntuman. Lisäksi hiljaiset kohdat pitäisi voida soittaa hiljaa ja fortet äänekkäästi ilman että kääntää volume-nappia.
 
Oikeisiin asioihin olet kiinnittämässä huomiota. Valitettavasti mikään edellämainituista ei vastaa akustista. Erot ovat niin merkittäviä, että kuka tahansa pianoa enemmän soittanut pystyy tuntemaan eron. Yamahalla ja Kawailla on kalliita sähköisiä flyygeleitä, joissa ainakin koneisto on flyygelistä, mutta en ole soittanut niillä riittävästi kommentoidakseni tarkemmin.
 
Kompromisseja on siis tehtävä, joten henkilökohtaiset mieltymykset nousevat esille. Kokemuksia kannattaa kuunnella, mutta loppupeleissä pitää muiden suositukset jättää toiselle sijalle ja valita itse. Musiikkityyli ja soittotapa voivat vaikuttaa lopulliseen valintaan. Esimerkiksi Yamahan keikkapianoissa käytetty GH-koskettimisto on hiljaa soitettaessa (vaikkapa Beethovenin Cis-mollisonaatin ensimmäinen osa) turhan raskas ja kulmikas siinä missä rock-bändin kanssa lavalla saman valmistajan GH3 saattaisi olla turhan kevyt ja tunnoton. Toistettavan dynamiikankin suhteen joudut itse päättämään mikä riittää, koska edes kunnollisen pystypianon kanssa ei digipianoista ole kilpailijaksi.
 
Oma valintani on Yamaha. Kohtuullisen hyvän kosketuksen lisäksi siinä minua eniten on puhutellut äänen hyvä reagointi soittotyylin vaihteluun, jolloin soittimen ääreen voi unohtua soittamaan.

Yamahalla ja Kawailla on kalliita sähköisiä flyygeleitä, joissa ainakin koneisto on flyygelistä, mutta en ole soittanut niillä riittävästi kommentoidakseni tarkemmin.
 
Mulla on GT-2. Kun koneisto on flyygelistä, tietysti kosketus mekaanisesti on flyygelimäinen. Se mitä ääntä se sitten tuottaa on eri asia.

Mulla on GT-2. Kun koneisto on flyygelistä, tietysti kosketus mekaanisesti on flyygelimäinen. Se mitä ääntä se sitten tuottaa on eri asia.
 
Kommentoisitko vähän tarkemmin soittotuntumaa, soundia..?

Kommentoisitko vähän tarkemmin soittotuntumaa, soundia..?
 
1. Kyllähän se kosketukseltaan muistuttaa niitä akustisia flyygeleitä, joita oon soitellut
2. Soundi viimeisen päälle digi grand pianosoundi mutta digi on digi. Onhan siinä yritetty sämplätä sustainpedaalin aiheuttama muitten kielien mukaantulo.

Kiitos vastauksista. Ehkä tässä vaiheessa tärkeintä olisi löytää digipiano, joka ei soittotuntumaltaan liiaksi profiloidu vain tietyntyyliseen musiikkiin. Kitaralla tosin soittelen enimmäkseen bluesia, joten samaa varmaan sitten pianollakin, kunhan ensin opin riittävästi perusteita. Digiflyygelit menevät kyllä budjettini yli. Hinta saisi olla n. 1000-2000 €.
 
Onko kellään kokemuksia esim. Kawain CN-21, CA-5 tai CA-51 malleista, Yamahan CLP-230, CLP-240 malleista, Rolandin HP-101, HP-103, HP-201, HP-203 malleista, tai muista vastaavista tuossa hintaluokassa? Eli tuollaista huonekalumallia haeskelen. Meneekö pahasti metsään, jos ottaa esim. halvimman Rolandin HP-101:n? Vai saako reilulla lisätonnilla huomattavasti paremman soittotuntuman ja hienommat äänisamplet?

Minulla on ollut nyt pari vuotta Jammun P-140. Sen kosketintuntuma on jopa raskaampi kuin oikeissa pianoissa tai ainakin niissä mitä olen soittanut.
Minä pidän tuosta paljon, itseasiassa enemmän kuin useista oikeista pianoista.
 
En ole ihan varma onko koskettimisto aivan sama kuin niissä Jammun huonekalumalleissa, todennäköisesti on.

Mulla on Yamahan CLP-230. Ihan hyvä soitin on ollut. Itsekin asun kerrostalossa, joten soitto ei muita häiritse. Olen kanssa huomannut saman, että tässä digipianossa koskettimet ovat tosi jämäkät ja välillä onkin vaikea suhteuttaa oikea voima painallukseen aitoa pianoa soittaessani. Häiritsevintä on tällä hetkellä (vasta aloittelija kun olen) se, että koskettimet eivät todellakaan liiku (esim. "sivusuuntaan") niin kuin aidossa. Tuntuma on aivan eri...että sikäli aito on aina aito. Kantsii ostaa sitten myös kunnon korvakuulokkeet. Mulla on Sennheiserit.

Olen kanssa huomannut saman, että tässä digipianossa koskettimet ovat tosi jämäkät ja välillä onkin vaikea suhteuttaa oikea voima painallukseen aitoa pianoa soittaessani.
 
Juuri näin. Koneiston rakenteen lisäksi tässä on kyse myös akustisen dynamiikasta - oikealla pianolla voi soittaa hyvin hiljaa ja toisaalta kovempaa kuin digipianon omilla kaiuttimilla. Tämä pelkästään soittotapaa vaihtamalla. Eri akustisetkin soittimet ovat tässä suhteessa yksilöllisiä. Digin ohella ehdottomasti treenata myös akustisella.

Juuri näin. Koneiston rakenteen lisäksi tässä on kyse myös akustisen dynamiikasta - oikealla pianolla voi soittaa hyvin hiljaa ja toisaalta kovempaa kuin digipianon omilla kaiuttimilla. Tämä pelkästään soittotapaa vaihtamalla. Eri akustisetkin soittimet ovat tässä suhteessa yksilöllisiä. Digin ohella ehdottomasti treenata myös akustisella.
 
Tätä dynamiikkaeroa digin ja akustisen välillä on yritetty kaventaa sillä että kunnon digipianossa se hieno konserttiflyygeli on sämplätty useammalla voimakkuudella, joita sitten tarpeen mukaan käytetään.

Tätä dynamiikkaeroa digin ja akustisen välillä on yritetty kaventaa sillä että kunnon digipianossa se hieno konserttiflyygeli on sämplätty useammalla voimakkuudella, joita sitten tarpeen mukaan käytetään.
 
Usealla sämplellä saadaan eri iskuilla flyygelistä tulevat äänensävyt paremmin esille. Dynamiikalla viittasin ennen kaikkea äänen voimakkuuteen vaihteluväliin, joka digeissä on oman kokemukseni mukaan vahvasti kompressoitu akustiseen soittimeen verrattuna. Toisaalta lienee niinkin, ettei useimpien digipianojen koskettimien mekaniikalla ehkä saataisi täyttä dynamiikkaa nyansseineen hallintaan.
 
Aiemmin viittasin tuohon Beethovenin C#m sonaattiin, jossa pääsääntöinen volamerkintä on PP. Akustisella pianolla tämä on paljon helpompi soittaa, koska oikea vasarakoskettimisto mahdollistaa kevyen kielten naputtelun ja äänen voimakkuuden vaihtelut kappaleen eri kohdissa. Digipianolla (Yamaha P-90) nämä sävyt pyöristyvät, koska koskettimia on vaikea painaa hallitusti riittävän hiljaa kuin oikean käden triolien täytyy kuitenkin kulkea legatona. Oikean käden pikkurillin pitäisi saada vielä samanaikaisesti varsinainen melodia kuuluviin niiden triolien takaa.
 
Nämä havainnot ovat osa sitä kosketuksen ja äänipiirien välistä yhteistoimintaa, joissa on eri valmistajien välillä edelleen eroja. Yamaha on ollut kokeilemistani paras, vaan akustiseen verrattuna parantamisen varaa on vielä melkoisen paljon.

Tällä hetkellä olen rajoittanut valintani kolmeen digiin: Yamahan CLP-240, Kawain CA-51 ja Rolandin HP-203. Pitäisi jossain vaiheessa käydä vielä erikseen kokeilemassa niitä kaupoissa. Toisaalta tuota Kawain CA-51:ä ei ainakaan vielä ole mainittu esim. Musiikki Hellaksen nettisivuilla. Onko sitä vielä Suomesta saatavilla?
 
Vasaramekanismin ja dynamiikan lisäksi huomasin muutama päivä sitten, että ilmeisesti tuolla koskettimien materiaalilla ja pinnoitteilla on merkitystä soittamiseen. Oman midikiipparini koskettimet ovat jotenkin liukkaammat kuin esim. kokeilemassani akustisessa pianossa. Eli omassa soittimessani sormet näyttävät lipsuvan herkemmin eikä koskettimet löydy yhtä varmasti. Ainakin tuossa Kawain mallissa pitäisi olla puiset koskettimet. Onko kenelläkään enemmän soittaneella kokemusta siitä kuinka paljon tuo lopulta vaikuttaa soittotuntumaan. Tuskastuttavaa, kun omat tiedot ja taidot eivät riitä tällä hetkellä selvittämään vastauksia.