Kitarat: soittaminen ›

Kärjistit pointtini.
 
Pointti oli se, että kyllähän yleiskunto vaikuttaa mielenterveyteen. Jos makaat koko ajan sängynpohjalla jonkun sairauden takia, niin väitätkö että ei ala pää sekoamaan?
 
Mitä vit..? Se ettei harrasta säännöllisesti liikuntaa tai ollenkaan ei tarkoita suoraan sitä että makaisi koko ajan sängynpohjalla sairauden takia. Sitäpaitsi olen sitä mieltä että nuo urheilijat ovat useammin sairaina/jostain päin kipeinä kuin sellaiset jotkai eivät liikuntaa harrasta. I've seen it.

Mitä vit..? Se ettei harrasta säännöllisesti liikuntaa tai ollenkaan ei tarkoita suoraan sitä että makaisi koko ajan sängynpohjalla sairauden takia. Sitäpaitsi olen sitä mieltä että nuo urheilijat ovat useammin sairaina/jostain päin kipeinä kuin sellaiset jotkai eivät liikuntaa harrasta. I've seen it.
 
Onko se nyt niin hirveän vaikea löytää pointti siitä kirjoituksesta? Löytäkää kirjoituksesta pointti, ja jättäkää itse kärjistämättä. Siitä taitaapi olla jokunen tutkimus, että kroppa pitää liikunnasta. Luonnollisesti tekemisen ääripäähän vienti ei ole järkevää.

Siis tajutkaa vihdoin, per..., että aloittaja tuskin on lopettamassa kaikkea liikuntaa, vaan lopettaa erään tietyn urheiluharrastuksen, ja luultavasti harjoittaa liikuntaa siitä huolimatta jossain muodossa.
 
Urheilu vaikuttaa yleiskuntoon, yleiskunto vaikuttaa mielenterveyteen.
 
Tarkoitat tässä varmaan sitä, että kun harjoitukset on viisi kertaa viikossa, ja viikonloppuiin on neljän pelin turnaukset, ja aika ei riitä mihinkään. Ja sitten tulee stressiä, ei ehdi harrastaa sosialismia, eli tavata ihmisiä yms., ja mielenterveys heikkenee.
Kannattaa muistaa aina, kuten Ynkkä sanoi, "Less is not more, it's illogical to think that less would be more." Eli enemmän on enemmän, vähemmän on vähemmän, ja sopivasti on sopivasti. Näitä sääntöjä soveltaen myös sopivasti liikaa on sopivasti liikaa.

Mitä vit..? Se ettei harrasta säännöllisesti liikuntaa tai ollenkaan ei tarkoita suoraan sitä että makaisi koko ajan sängynpohjalla sairauden takia. Sitäpaitsi olen sitä mieltä että nuo urheilijat ovat useammin sairaina/jostain päin kipeinä kuin sellaiset jotkai eivät liikuntaa harrasta. I've seen it.
 
Väännetään rautalangasta vielä.
 
Niin oiva tumpeloinen tuossa jo sanoikin, että kroppa pitää liikunnasta. En tarkoita sitä, että jos et urheile, niin sairastut alta aikayksikön kaikkiin tauteihin. En tarkoita myöskään sitä, että jos et urheile, niin sinusta tulee masentunut ja hylkiö. Nämä asiat on ihan yksilöstä kiinni.
 
Kyllä se on ihan tutkittu juttu, että ihminen voi paremmin jos hiukan jaksaa liikkua. Huomasin sen itsekkin eilen, kun kävin pitkästä aikaa skeittaamassa, niin olin huomattavasti virkeämpi tuon rasituksen jälkeen. Unikin tuli hyvin simmuun.

Tarkoitat tässä varmaan sitä, että kun harjoitukset on viisi kertaa viikossa, ja viikonloppuiin on neljän pelin turnaukset, ja aika ei riitä mihinkään. Ja sitten tulee stressiä, ei ehdi harrastaa sosialismia, eli tavata ihmisiä yms., ja mielenterveys heikkenee.
 
No näinkin asian voi ymmärtää. Ystäväni joka harrastaa golffia, on välillä erittäin kiireinen. Välillä miestä ei näy moneen viikkoon ja yhtäkkiä hän taas pompahtaa jostain esille ja pyytää minua lähtemään kahville. Hän ei ole ikinä ottanut stressiä kilpailuista, vaan käy mielellään siellä, koska pitää golffista niin paljon. Eli riippuu hieman miten asiat ottaa. Mun mielestä jos urheilusta ottaa stressiä, niin sitten kannattaa harkita vaikka lajin vaihtoa.
 
Tää riippuu varmaan myös siitä, että millä motivaatiolla urheilua harrastaa. Harrastaako sen takia, että haluaa kunnon kasvavan ja samalla on tekemistä ja saa uusia ystäviä jnejne, VAI harrastaako sen takia, että isona päästään sitten vaikkapa NHL:ään ja maailmanluokan tähdeksi.

Vittu että on tyhmää porukkaa täällä.
 
Ronsto ja Tumpeloinen ainoa joka ymmärsi?

Itselleni jäi se kuva, että lopetit siis urheilun kitaransoiton takia. Ja sehän jäi ihmetyttämään. Miksi? Ovatko ne muka jotenkin toisensa poissulkevia harrastuksia?
 
Jos kerta kitaransoittoharrastus on vasta suhteellisen alussa, mistäs sitä tietää ettei into lopahda vuoden-parin päästä. Ja siksikö kannatti lopettaa urheiluharrastuskin?
Parasta lienisi jatkaa urheiluharrastusta ja samalla soitella myös kitaraa, luulisi sitä aikaa löytyvän molemmille. Tunnustelee, että kumpi kiinnostaa enemmän (ja se, että toinen kiinnostaa enemmän EI tarkoita sitä, että vähemmän kiinnostava pitäisi tai kannattaisi lopettaa) äläkä sulje mitään mahdollisuuksia pois.
 
Ellei sitten tilanne ole se, että lopettaisit urheilun soitosta huolimatta joka tapauksessa, mutta silloinhan tällä topicilla ei ole mitään tekemistä kitaransoiton tai tämän palstan kanssa.

Itselleni jäi se kuva, että lopetit siis urheilun kitaransoiton takia. Ja sehän jäi ihmetyttämään. Miksi? Ovatko ne muka jotenkin toisensa poissulkevia harrastuksia?
 
Jos kerta kitaransoittoharrastus on vasta suhteellisen alussa, mistäs sitä tietää ettei into lopahda vuoden-parin päästä. Ja siksikö kannatti lopettaa urheiluharrastuskin?
Parasta lienisi jatkaa urheiluharrastusta ja samalla soitella myös kitaraa, luulisi sitä aikaa löytyvän molemmille. Tunnustelee, että kumpi kiinnostaa enemmän (ja se, että toinen kiinnostaa enemmän EI tarkoita sitä, että vähemmän kiinnostava pitäisi tai kannattaisi lopettaa) äläkä sulje mitään mahdollisuuksia pois.
 
Ellei sitten tilanne ole se, että lopettaisit urheilun soitosta huolimatta joka tapauksessa, mutta silloinhan tällä topicilla ei ole mitään tekemistä kitaransoiton tai tämän palstan kanssa.
 
Johan se taisi parikin kertaa tulla sanotuksi, että aiheen aloittajaa ei urheilu kiinnosta.

Urheiluakin voi harrastaa niin monella eri tasolle. Jos haluaa panostaa musiikkiuraan, niin ei silti kannata urheilua lopettaa, koska se on hyväksi terveydelle. Itse pelaan futista harrastelijatasolla 3. divisioonassa ja siitä ei minusta ole musaharrastukselle mitään haittaa, koska treenejä voi ihan hyvin jättää väliin, jos on keikkaa ja treenejä ei ole kuin kolme kertaa viikossa max.
 
Toisaalta jos en pelaisi futista, en varmana jaksaisi käydä sen sijaan kolmea kertaa viikossa yli tunnin kestävällä lenkillä. Sen huomaa nyt, kun sarja on ohi ja on reilu tauko. Liikkuminen on paljon helpompaa ja mukavampaa, kun siitä pitää.

Tiluttaminen on ihan kivaa mut et sä sillä naista tuu koskaan saamaan. Jatka urheilua.

Sun täytyy keksiä joku kallis vaihtoehto, esim. kevaria alat kinuta jo tässä vaiheessa+ajohaalarit+polttoainekulut+yms.
 
Vaatii vähän viitseliäisyyttä, mutta eiköhän kohta pappa hyrise tyytyväisyyttä kun saa olla rauhassa kun sitten päätätkin jatkaa kitaraharrastusta.
 
Ehkä joku liikuntamuoto (treenit kerran viikossa) vois myös myös pehmentää kalkkista, ja sitten pikkuhiljaa voi yrittää jättää liikunnan pois.

Tai jätät vaa rauhassa kahet viikkorahat saamatta. Sit isäs huomaa, et tosissas haluut soittaa. Kyllä se siitä, pikkuhiljaa.

Kärjistit pointtini.
 
Pointti oli se, että kyllähän yleiskunto vaikuttaa mielenterveyteen. Jos makaat koko ajan sängynpohjalla jonkun sairauden takia, niin väitätkö että ei ala pää sekoamaan?
 
Urheilija ei tervettä päivää näe. :)

Tiluttaminen on ihan kivaa mut et sä sillä naista tuu koskaan saamaan. Jatka urheilua.
 
Seuraava kysymys aloittajalle onkin se, että tiluttaako hän vai ei. Onko kukaan muuten saanut tiluttamisella naisväen sympatioita puolellensa? ;-)

Minua taas edelleenkin ihmetyttää se, että jos kerta kyseessä on tilanne, jossa henkilö ei halua harrastaa urheilua mutta hänen isänsä ei hyväksy urheilun lopettamista, miten se liittyy kitaransoittoon?
 
Katos:
 
Lopetin tässä lähi aikoina urheilun harrastamisen ja ukko käpähti. ''Pitää olla joku järkevä harrastus!'' Hän ei siis tunnusta kitaran soittoani järkeväksi harrastukseksi.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Joo, otan osaa, mutta et sä iha yksin ole. Mun vanhemmat on kans vähä outoja, vaikka harrastan urheilua ja aika paljonkin. Tänäänkin ku soittelin Enter Sandmania ja harjottelin jotain biisejä, ni äiti huutaa tuolta olkkarist, että "soita jotaa kaunista, tollasta rimputusta jaksa kuunnella" (nääs kun klassisen musiikin kuuntelija on). Sitten en saa soittaa enää 22.00 (edes ilman vahvaria), koska se kuulemma kuuluu naapuriin (rivitalo), tosin täällä ääni menee todella helposti talosta toiseen, mutta kun sitä ei edes itse kuule melkein. Sitten aina sanovat et älä rämpytä ja soita jotaan kunnollista, mutta soitan useasti kuulokkeilla ja sit ku sooloon johku biisin päälle, nämä eivät kuule taustaa tietenkään. Että näin taas meillä, tosin vanhempani ovat kyllä rahoittaneet soittamistani, mutta alkaahan tuo pikkuhiljalleen ärsyttää kun aina "nälvitään" soitostani, onneksi isoveljeni ymmärtää jotain.
 
ps: Eivät tiedä kyllä musiikista yhtään mitään teoria eikä genre hommia. Luulevat että joku Ari Koivunen on rankinta heviä mitä on tehty :/

Pitää tehdä sitä mitä haluaa... Jos et pidä liikunnasta älä tee sitä... On toki terveellistä. Mutta mitä tekee elääkseen. Kun on jossain asiassa PARAS niin sitte on jossain asiassa paras ja se on hyvä ja on hyvä fiilis...

Pitää tehdä sitä mitä haluaa... Jos et pidä liikunnasta älä tee sitä... On toki terveellistä. Mutta mitä tekee elääkseen. Kun on jossain asiassa PARAS niin sitte on jossain asiassa paras ja se on hyvä ja on hyvä fiilis...
 
Ja se oli siinä. Piste.

Tee mitä tykkäät. Jos haluat soittaa niin pidä siitä kiinni. Itse en kyllä urheilua harrasta. Se ei vaan innosta mua. Onneks omat vanhemmat tukee tuota soittoharrastusta
 
Ps: Jos naisia haluat niin urheile...