Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ensinnäkin, tykkään tästä EP:stä todella paljon, mutta parannettavaakin löytyy. Sävellypuolella tulee väkisinkin mieleen että tekijä on lainannut muutamia juttuja suoraan ja naureskelee partaansa kun tämä uppoaa "kansaan" eikä kukaan huomaa mitään. No, toisaalta ainahan sitä lainataan ja jostain otetaan musiikilliset ideat, joten en sitten tiedä voiko puhua plagioinnista. Enkä voi oikein osoittaa niitä tarkasti kun sovitukset ovat niin jekkuja, joten "syytökselleni" ei ole perusteita. Pelkkä tällainen fiilis.
 
Ei mulla kasva parta, ei voi naureskella:D
Totta kai musassa on ideoita muilta, on täysin mahdotonta tehdä musiikkia jossa kaikki olisi täysin omaa. Pelkästään se, että käyttää samaa säveljärjestelmää kuin muutkin on lainaamista. Aikainen Brahms kuulostaa ihan Beethovenilta, aikainen Beethoven ihan Mozartilta, aikainen Benson Montgomeryltä, osa Stratovariuksesta Ynkältä, aikainen Ynkkä Rainbowlta jne. Kyllä mä tunnustan heti jos joku sanoo jonkin jutun olevan jostain pöllitty ja mä tiedän että näin on, ei tässä ketään yritetä kusettaa.
Eri asia on se, kuulostavatko jutut joltain toiselta siksi, että ne on oikeasti pöllitty jostain, vai vaan siksi että säveltäjä on ammentanut samoista lähteistä. Jos joku kuuntelee vaikka Tsaikovskia, saksalaista torvipolkkaa ja Slayeriä, eiköhän ole aika selvää että sävelletty musiikki kuulostaa samankaltaiselta kuin toisen samoja juttuja kuunnelleen, vaikka kaverit eivät olisikaan kuunnelleet toistensa musiikkia ikinä.
Jos joku juttu kuulostaa jostain muualta lainatulta niin kertokaa, mä voin kertoa onko se. Jos joku pystyy osoittamaan suoranaista plagiointia niin olen erittäin, erittäin suuresti ihmeissäni.
 
Olivat lainaukset sitten tahattomia tai ei, kuulee kyllä että säveltäjän musiikkimaku on laaja, metallipuolen vaikutteet ovat uskottavia ja riffit hyviä. Mitään imelää ei ole päässyt mukaan, ja onneksi laulajaksi ei ole värvätty mitään taitavaa mutta tylsää konservatiivisesti laulavaa kikkelikurkkua. Siis nuo vokaalit ovat paikoin todella ärsyttävän kuuloisia mutta hyvä niin.
 
Saundeista sen verran että rumpusaundit ovat suhteellisen kammottavat, ja komppikitaran saundista puuttuu ilkeyttä ja ne on soitettu liian akateemisella otteella. Tarkoitan tällä sitä että ens kerralla niihin enemmän slayermäistä otetta ja vähemman dream theateria.(huom. tykkään kovasti sekä dream theaterista että slayerista). Soolosaundista ei ole valittamista,se on helvetin hyvä, sellainen "fluid", ja ilkeämmät komppikitarat toisivat vain lisää kontrastia siihen. Tietty olis mielenkiintoista kuulla vähän eri tyylistä soolottelua, esim. herra Titorilta. Onkos ens tuotoksella mahdollisuus kuulla sitä?
 
On ihan uskomattoman vaikeaa soittaa 90% ajasta helvetin räkäisesti ja 10% ajasta helvetin tiukasti. En ole kuullut yhdenkään soittajan pystyvän siihen, ikinä. Eli jos niiden komppien haluaisi olevan suttuisempia, se tarkoittaa että ne täytyisi roiskia sisään erikseen (ja varata siihen todennäköisesti enemmän aikaa kuin niiden soittamiseen siten kuin ne muuten soittaisi) ja sitten äänittää soolot aivan toisissa sessioissa. Livenähän tällainen muuttuu sitten aivan täysin mahdottomaksi.
 
Mulla ei ole mitään tarvetta itsetarkoitukselliseen "mäkin haluun näyttää" -meininkiin, tää ei oo mun mielestä mitään pelimannimusaa. Ambitus on ihan järjettömän kova soittaja ja pystyy tekemään sen, mitä mä todennäköisesti tekisin, helvetin paljon paremmin. Jos joskus tulee tilanne eteen, että mies ei tajua yhtään mistä on kyse, niin kyllä mä sitten varmaan lurautan jonkun soolon, mutta siihen asti se soittaa joka parhaiten taitaa.
 
Sen verran täytyy sanoa, että ei meillä todennäköisesti ole pyrkimystäkään sellaiseen estetiikkaan kuin muilla. Slayerin jätkät tekee sen mitä tekevät niin hyvin kuin pystyvät omien kauneuskäsitystensä rajoissa ja samaan pyritään mekin.
Jos tätä meidän kamaa peilaa vasten jotain brutaaleinta death metal -levyä ikinä, niin varmasti kuulostaa ihan tissiposkiselta väännöltä, mutta jos ottaa vertailukohdaksi jonkun kikkelihevialbumin, niin se todennäköisesti taas kuulostaa vastavuoroisesti kesyltä kuin koiranpentu.
Jotkut tuntuu tavoittavan meidän ajatukset, toiset taas ei, mutta sille ei mahda mitään - ei oo pyrkimyskään mennä pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan, sellaista musaa kutsutaan popiksi.
 
Hommassa pitää olla röyhkeyttä, munaa ja järkeä hyvin vähän. Tai ehkä vielä tärkeämpää, sellainen kuva pitäisi välittyä kuulijalle.
 
Tää on mun mielestä siinä suhteessa mielenkiintoista ja melkoisen omahyväistäkin, että musiikissa pitäisi olla röyhkeyttä ja munaa, mutta sen pitäisi aina kohdistua musiikin hyväksyvän ryhmän ulkopuolelle - eikö tästä ole kyse? Eihän ihmiselle, joka kuuntelee ennestään death metalia, Nilen tekemä musa ole millään tavalla röyhkeää ja munakasta, sehän pyrkii toteuttamaan hyvin yksiselitteisesti niitä yhteisön hyväksymiä esteettisiä arvoja entistä voimakkaammin. Röyhkeys ja munakkuus ovat tässä tapauksessa alkuperäisissä death metalin esteettisissä arvoissa itsessään ja ne kohdistuvat viiteryhmän ulkopuolelle, niihin jotka musiikkia eivät hyväksy - tämänkaltainen dogmatiikka on tietysti välttämätöntä minkäänlaisen ryhmittymän muodostumiselle.
 
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että yhtäkkiä esimerkiksi meidän musiikkimme, joka tietyllä tasolla pyrkii aika tasapuolisesti kusemaan kaikkien silmille, ei yhtäkkiä enää olekaan röyhkeää, härskiä ja munakasta, vaikka sehän nimenomaan ei kumarra suoraan minkään viiteryhmän sääntöjä. Jos ihmiset oikeasti kaipaisivat musiikintekijöiltä härskiyttä, röyhkeyttä ja munaa tehdä asiat eri tavalla, tämänkaltainen musiikkihan olisi juuri omiaan täyttämään kaipauksen. Taitaa olla vaan niin, että suurin osa on ihan yhtä poppareita kuin popparitkin, musiikkityyli ei vaan ole pop. Samankaltaista konservatiivisuutta on tosin havaittavissa monen muunkin musiikillisen ryhmittymän kohdalla, ei ole ensimmäinen kerta.
 
Eli, jos edellisillä ajatuksillani on mitään totuuspohjaa, on aiempi luovan hulluuden peräänkuuluttaminen pikemminkin suuressa mittakaavassa ajateltuna sen vähentämistä - lisäämistä vain yhden sektorin kohdalla: rajaamista tarkemmin death metalin sääntörakennelmien sisälle ja pyrkimistä luovuuteen vain kyseisen tyylin tavoitteiden puitteissa.
Ei ole tässäkään asiassa ensimmäinen kerta. On ehdotettu jo orkan unohtamista jotta musa ois grindimpää, metallin unohtamista ja keskittymistä klassiseen, kikkelihevilaulajan värväämistä, blästien poistamista jne.
No, me ei olla keitään muita, joten me tehdään musaa niin kuin meidän aivomme sanovat. Onneksi kaikki muut voivat tehdä samoin. Senkus transkriboi meidän biisit ja tekee omat versionsa jos ei kelpaa, on sitä musiikkia ennenkin sovitettu uudelleen.