Kitarat: kitarakamat ›

Intissä huvitin tupatovereitani tukevahkossa humalassa tekemällä Telecasterilla olalle vie -liikettä. Hihnalukoton väsäelmä ei tietenkään retuuttamistani kestänyt, ja hihna irtosikin kaulan puolelta. Tämän seurauksena soitin syöksyi ruskeaan lattiaan lapa edellä, steppasi hetken ja lakosi nurkkaan kasvoilleen. Kaulan kiinnitysloven kohdalta irtosi rungosta n. etusormen kynttä kokoluokaltaan vastaava pala paksua maalikerrosta. Kuten osa teistä kykenee arvelemaankin, myös lapaan jäi arpi. Sen verran ahisti, että olen tapauksen jälkeen pyrkinyt erityiseen varovaisuuteen etenkin kalliimpien soittimieni käsittelyssä.
 
Pysy kuitenkin soittokondiksessa, eikö?

Pysy kuitenkin soittokondiksessa, eikö?
 
Kyllähän siinä vire vinksahti varsin vinoksi, mikä tietysti säikäytti. En tiedä lieneekö tämä kaikki vain päässäni muhinutta harhaa, mutta tuntui että soitin ei enää sen jälkeen pysynyt vireessä entiseen malliin pidemmälläkään tähtäimellä.

Kyllähän siinä vire vinksahti varsin vinoksi, mikä tietysti säikäytti. En tiedä lieneekö tämä kaikki vain päässäni muhinutta harhaa, mutta tuntui että soitin ei enää sen jälkeen pysynyt vireessä entiseen malliin pidemmälläkään tähtäimellä.
 
Kyllähän moisessa kolauksessa vire varmasti menee. Mutta kyllä nuo telet yleensä kestää. Ellei sitten rauta tai joku muu mee rikki.
 
Mulla on toinen teleistä ottanut kerran ihan kunnon kaaren ja mätkähtänyt maahan ihan kunnolla. Kuosissa edelleen, ei käynyt mitään.

Pacifican äitee kaatoi joskus lattialle imuroidessaan. Bodyn kulmaan tuli mitättömän pieni vekki. Gibsonin lentoveen taas kaadoin itse kännispäissäni lattialla maanneen tietokonekotelon päälle kompastuttuani piuhoihin.
 
Jeesuksen kiitos että Gibson säilyi vahingoittumattomana. Muuten olisi lennellyt muutamia hyvin raskaita ärräpäitä.

muutaman kerran hihna pettäny ja ibanez betonilattialle lapa edellä... lähtee kyllä hihnalukot thomannilta tilaukseen, sillä joku kerta ibani ei vaan enää kestä=(

Itellä kans hihna petti ja kitara betonille vähän tuli naarmuja sekä just asentama lukkoviritin otti vähän osumaa jonka jälkeen vähään aikaan ei pysyny vire ja nyt se pysyy vire paremmin ku koskaan.

Omille soittimille ei ole koskaan sattunut mitään niin filmaattista kuin Five Fifteenin Mika Järvisen goldtopille. Täällä Joen kaupungissa on matala bunkkerimainen ravintola Bepop, aiemmalta nimeltään Kellari, jossa varsinkin esiintymislavan kohdalla on jo todella matalaa. Järvinen tempaisi jonkun biisin lopussa heviposeerauksen, jossa kitara ojennetaan kaula kohti taivasta - kaula poikki. Kyllä oli popparin ilme ällistynyt tyyliin "eikös tämä sekunti sitten ollut ehjä".
Samassa paikassa näin, kun Absoluuttisen Nollapisteen T. Liimatta äityi yllättävän tiukkaan lavakoreografiaan ja innostui hyppäämään ylöspäin. Pää napsahti kattoon ja Liimatta lattiaan. Onneksi vauhtia taisi olla vähemmän kuin korkeushyppääjillä keskimäärin.
 
Tarinahan kertoo että Pete Townshendin kitarantuhoamistraditio alkoi niin, että hän nosti Rickenbackerinsa ylös matalakattoisessa keikkapaikassa, jolloin lapa meni poikki. Tästä raivostuneena mr. Townshend hakkasi koko kitaran palasiksi.

Just eilen illalla otti Sexplorer damagea kun kaatui telineestä lattialle.

Mulla on tuolla omissa kuvissa Jemi jolla kaveri harjoitteli moukarinheittoa sisätiloissa. Kyllä sillä sohvapöydän pilkkoi... Nippeliä ja nappia sekä yllättäen suurin osa mikkejä jäi kyllä ehjäksi joten ostin pois varaosiksi.
 
HuhHuh...
Siinä meni ihan kohtalaisen harvinainen, hyvä ja kallis stigu O-P Karjalais imitaation seurauksena...
Tää oli tuhlausta...

EX-400 sai pikku osuman ja maalipintaa lähti yhdestä kulmasta pikku nokare

Ei nyt paljoa muuta kun maalipintaan naarmuja ja kitaran pinnalle kuivunutta hikeä, niistä SE saundi lähtee.
Kerran kyllä astuin johdon päälle samalla kun nousin ylös. Piuhalle ei kuinkaan, mutta kitarasta jakki puoliksi ulos. Jakin reikähän siinä suureni ja nyt se onkin sitten sängyn alla odottelemassa korjausta.
Saahan sitä aina älyttömästi haukkoa henkeään kun rumpali nappaa kitaran ja hihna vituillaan. Nykyään onneks hihnalukot, mutta kuitenkin..

Entisen bändin toisella kitaristilla oli jotakin henkilökohtaista les pauliaan (ei sentä gibson) kohtaan. Treeneissä sillä pelattiin pesäpalloa, jossa pallot oli korvattu kivillä ja keikan viimisen biisin jälkeen sillä oli tapana heittää kitara lattialle ja potkia kieliä ja pahoinpidellä kitaraa muutenkin. Viimeisimmät pahoinpitelyt taisivat olla kun kännipäissä saunaillan hurmoksessa pauli heitettiin lumihankeen yöksi ja kohtalokkaalla keikalla kitaran kaula ei enää kestänytkään potkimista vaan räsähti liimauksestaan poikki, mutta kuulemma kitara on vieläkin soittokunnossa.

Itsellä ei onneksi ole hajonnut mitään, mutta eräs kaunis ilta kun olin treenikseltä lähdössä ja olin laittamassa kitaralaukkua selkään Ltd otti ja teki kuperkeikan.
Laukku oli jäänyt auki joten Ltd. tippu kaula edeltä lattialle käänty vähän maassa alkoi kaatumaan kyljelleen. Ja kun vauhtia vielä riitti se nousi ylös kyljeltään nojaamaan yhteen äänineriste superlonipatjaan ja asettui niin että näytti siltä ku se olis varoen asetettu siihen :D Sydän löi pari minuuttia kahtasataa ja heikotti, mut eipä tullut naarmuakaan :)

...mutta kuulemma kitara on vieläkin soittokunnossa.
 
En usko ennen kuin näen. :)

Joskus kaveri soitteli vanhalla halpis-Jacksonilläni, jossa oli fender-tyylinen vintage tremolo. Hän ilmeisesti oletti, että "täähän on hevijäxön: totta kai tässä floikka on" ja alkoi kampeamaan ylös päin, tallaan sen kummemmin katsomatta. Tyyppi oli riskimpää sorttia ja talla nousi pari senttiä irti bodysta ja maalipinta ja puunpalat sinkoili ympäriinsä :D
 
(Pääsin kostamaan tämän tapauksen n. vuotta myöhemmin hajottamalla tämän saman huligaanin ikivanhan Marlinin kelluvan tallan. 5min soittelin, jonka jälkeen tallan väsynyt metalli antoi myöten ja talla murtui... mutta tämä on jo toinen tarina)
 
Harmitti pari päivää sen oman Jacksonin kohtalo, kun en oikein järkevää korjausratkaisuakaan keksinyt. Lopulta päädyin siihen että tukin tallan alle liimaa ja nuijin sen alas alkuperäisille sijoilleen. Tämä "nuijiminen" ei tapahtunut millään nätillä naputteluvasaralla vaan autotallista löytyneellä, kohtuu isolla, lekalla kun se oli ainut lyömäase mitä oli pikaisesti saatavilla. Isäni seurasi vierestä ja kysyi että mihin minä hänen lekaansa raahaan. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen, kun vastasin, että "menen korjaamaan kitaraa" :)
 
Kyllä sillä kitaralla itseasiassa vielä muutaman vuoden soittelikin, jonka jälkeen kaularauta hajosi tuntemattomasta syystä. Luultavasti joku kaverini kännipäissään pudottanut sen lattialle tms. ja jättänyt ilmoittamatta minulle.
 
Kalliimpien soittovehkeiden kanssa ei ole luojan kiitos sattunut mitään kommelluksia... Niitäkin on hajonnut (esim. Hughes & Kettner Switchblade headi tässä muutama viikko sitten), mutta ovat menneet takuuseen.

Olin joskus ulkoilmakeikalla rekanlavalla, joka toimi stagena. PA oli kasattu lavan sivuille rakennustelineille. Vaihdoin kitaraa ja jätin vaihdokin nojaamaan vahvistimen sivua vasten. Kun keikka oli ohi, huomasin kitaran kadonneen. Pienen etsiskelyn jälkeen huomasin sen pudonneen lavan reunalta ja päätyneen n. 1,5 metriä alemmas rakennustelineelle. Kitarasta hajosi ainoastaan takamikki, minkä lisäksi katu-uskottavuus kasvoi muutamalla helvetinmoisella kolhulla. Toimii edelleen ykköstykkinä.
 
Kerran putosi Marshallin JMP-nuppi n. 1,5 metristä asvaltiin ylämäkeen parkkeeratun pakun takaosasta. Vehje toimi aivan normaalisti. Olen onnistunut pudottamaan myös Marsun 4x10 kaapin portaat alas ja ehjänä pysyi sekin. Kaveriltani putosi kerran Marsun nuppi kaiuttimen päältä suoraan kaiuttimeen nojanneen Gibson Les Paul Customin päälle. Ei tullut naarmuakaan ja nuppikin toimi moitteetta edelleen.
 
Joskus oli käytössä myös Gallien-Krueger-nuppi. Lavapoika keräili keikan jälkeen johtoja ja alkoi kelata piuhaa, jonka toinen pää olikin vielä kiinni nupin linjaulostulossa ja tuli kiskaisseeksi nupin lattialle kahden kaapin päältä. Sekin pysyi ehjänä.

Kitara on tippunu pari kertaa maahan.. ja sitte ottanu osumaa kaapin kulmii :P

Kerran putosi Marshallin JMP-nuppi n. 1,5 metristä asvaltiin ylämäkeen parkkeeratun pakun takaosasta. Vehje toimi aivan normaalisti. Olen onnistunut pudottamaan myös Marsun 4x10 kaapin portaat alas ja ehjänä pysyi sekin. Kaveriltani putosi kerran Marsun nuppi kaiuttimen päältä suoraan kaiuttimeen nojanneen Gibson Les Paul Customin päälle. Ei tullut naarmuakaan ja nuppikin toimi moitteetta edelleen.
 
Putoilevista vahvareista puheenollen: kerran tipahti kahden elementin Valvestate combo niskaan. Vaffari oli nostettu pöydälle, jonka edessä soittelin istualtaan, selkä vahvistimeen päin. Ilmeisesti se oli jätetty vähän liian reunalle ja se rysähti siitä selkäparkani päälle ja teki aika häijyä. Vaffari säilyi ehjänä ja selkäänkään ei onneksi tullut kuin mustelma.
 
Koska en nähnyt vahvistinta sen pudotessa, luulin aluksi että bändimme laulaja tuli monottamaan minua selkään kun soitin niissä reeneissä harvinaisen huonosti :)

oma Klemt merkkinen perintönuppi tippui 100km/h vauhdista keika- auton katolta... Onneksi oli roudausboxissa joka menikin hammastikuiksi. itse nuppiin ei tullut naarmuakaan!