Kitarat: kitarakamat ›

vm. 1979 Ibanezin PF-200:n "sika säkissä" -mentaliteetilla. Maksoin siitä 1500 markkaa ja hintaan sisältyi alkuperäinen laukku. Oli varmaan aikanaan ihan "piece of shit" kitara (?), mutta näin noin viikko sitten netissä erään jenkkiläisen musiikkiliikkeen myynti-ilmoituksen samanlaisesta kitarasta ja hinta oli 899 USD!
 
Vähän sen jälkeen, kun olin ostanut tuon kitaran, näin että Paul Gilbertillä oli samanlainen :-)
 
Oikeastaan ei voi sanoa, että Performerit olis koskaan olleet mitään "piece of shit"-kitaroita, ei välttämättä edes "halpiksia".. Kritisoin vahvasti moista nimitystä, hyviä kitaroita ovat ne.Tai sitten nykypäivän tilanteeseen verrattuna vois muutamasta muusta "mnet-hyväksytystä" ja vaivoja säästelemättä hypetetystä kopiosta todeta aivan samaa, ja kohtuullisen samoilla argumenteilla. Eli Performerit on noita lawsuit-LP kopiotten johdannaisia, ja samalle ostajakunnalle tarkoitettuja, ei mitään halpiskeppejä kuitenkaan. Ja todellakin, noitten vintage-Ibanezien hinnat on 2000-luvulla kohonneet todella voimakkaasti. Toki Juuri esim. Performereita oli useita eri malleja, halvasta pulttikaula-satasesta kalliimpiin malleihin.
Kilperttihän on ollu todella kauan Hoshinon mies, Ibanezeja sillä on lavalla ollut muitakin kuin PGM:t, muun muassa RocketRollia (sitä loimukansi-Flying V -johdannaista) on useassakin otteessa käyttänyt, ja eiköpä ollu juuri hiljakkoin jonkun kitaralehden kannessakin ikuistettu tuo pari..

Jos halvalla saa hyvää niin kannattaa olla varuillaan. Se on todennäköisesti sillon varastettua tavaraa.
 
Salli mun nauraa. Varastettu kama voi olla kallistakin.

Salli mun nauraa. Varastettu kama voi olla kallistakin.
 
Ja laillinen halpaa. Joskus on tehty hyviäkin diilejä. Niistä oli kuukausi pari sitten oikein oma ketjunsa.

Yhdyn kyllä tuohon otsikon väitteeseen. Uusimmassa Soundissa Holopaisen Esa (Amorphis) kehotti aloittelevia kitaristeja pysymään kaukana noista "starter packeista" ja sijoittamaan semmoinen 700 euroa laatukeppiin. Näinhän se menee, mun kokemusten mukaan myös halvemmalla voi saada pitkään kestävää ja hyvälaatuista tavaraa... Esim. Squierilla ja Yamahalla tuntuu olevan varsin laadukasta kamaa reilusti alle viidensadan.

ekaks ei välttämättä kannata mitään kallista ostaa ku nsiihen ekaan kuiteskin nopeasti kyllästyy niin sitten pitäs jo uutta olla.. joku parinsadan squier/ibanez/yamaha o jees

ekaks ei välttämättä kannata mitään kallista ostaa ku nsiihen ekaan kuiteskin nopeasti kyllästyy niin sitten pitäs jo uutta olla.. joku parinsadan squier/ibanez/yamaha o jees
 
Onko sillä nyt jotain eroa, ostaako 500€:n mexico-straton ja satasen microcuben vai 200€:n starttipaketin?
Jos ei nappaa, niin siitä stratosta saa ihan hyvin about 400€ takaisin ja cubestakin sellaisen 50-70€. Jostain 200€:n starttipaketista saa ehkä vähän yli satasen takaisin, jos tuuri käy. Molemmista jää suunnilleen yhtä paljon tappiolle, joten jos vaan varaa löytyy, niin kannattaa ehdottomasti sijoittaa kalliimpiin kamoihin.
 
Nimimerkki: 500€ ensimmäiseen kitaraansa sijoittanut, eikä päivääkään katunut

Jostain 200€:n starttipaketista saa ehkä vähän yli satasen takaisin, jos tuuri käy.
 
Mielenkiintoista on se, että minä olen saanut halpasoittimista prosentuaalisesti parhaiten takaisin, jälleenmyyntiarvon ollessa noin 85 prossaa alkuperäisestä. Tätä siis on tapahtunut kun olen myynyt yhden Yamahan kitaran, kaksi Harley Bentonia ja yhden J&D:n basson.
 
Eniten tappiota (noin 50 prossaa alkuperäisestä hinnasta) on tullut 3490 euron instrumentista.

Itsellani on n. 300€ Stagg Les Paul ja on mielestäni erittäin hyvä sen hintaiseksi! todella hyväntuntuinen kädessä ja eikä saunditkaan mitkään aivan paskat ole.

Eniten tappiota (noin 50 prossaa alkuperäisestä hinnasta) on tullut 3490 euron instrumentista.
 
No huh, tuota vois jo kutsua huonoksi diiliksi... Itse en äkkiseltään muista mistään kitarasta saaneeni juurikaan pienempää hintaa kuin olen maksanut. Kun ostelee käytettyjä markkinahintaan, niin suunnilleen samalla markkinahinnalla ne saa eteenpäin. Käytetyissä en ole tosin lähellekään tuota hintaluokkaa päässyt.
 
Parhaita kokemuksia mulla varsinaisista halvemman luokan kitaroista on 80-90-luvun Epiphoneista. Uudemmat on jättäneet jotenkin kylmäksi, tuntuu että niissä keskitytään enemmän silmäkarkki-osastolle. Paras oli n. 300 maksanut korina Flying-V.

Ostin uuden Epin Firebirdin ja ei jättänyt kylmäksi. 400 euron kitaraksi aivan täydellinen peli mikkejä ja silmäkarkkia myöten. 1500 euroa maksanut strato sai väistyä tieltä kun tajusin miten paljon enemmän tykkään Firebirdin kaikista ominaisuuksista. Kitara on ns. limited edition vintage sunburst ja lavan takana lukee custom shop, joka lämmittää mieltä vaikkei mitään erikoista tarkoittasikkaan heh.

No huh, tuota vois jo kutsua huonoksi diiliksi... Itse en äkkiseltään muista mistään kitarasta saaneeni juurikaan pienempää hintaa kuin olen maksanut. Kun ostelee käytettyjä markkinahintaan, niin suunnilleen samalla markkinahinnalla ne saa eteenpäin. Käytetyissä en ole tosin lähellekään tuota hintaluokkaa päässyt.
 
Tuo oli semmoinen erikoismalli, jossa hinta muodostui aika lailla tyhjästä, niin kukaan ei halunnut sellaisesta oikeasti maksaa. Tommoisiin älyttömyyksiin ei kyllä pääse muiden kuin erikoismallien kanssa, muutoin hinnat on ollut ihan järkevää luokkaa. Itsekään en ole käytettyjä, normaali-instrumentteja ostaessani ja myydessäni joutunut kärsimään tappiota kuin hyvin harvoin ja nekin on olleet pieniä.

Mulla ei muuta ookkaan kuin halpiksia. Hyvin noilla pärjää.
 
Ibanezin halpiskitaroita täytyy erityisesti kehua (ei kukaan haluais myydä mulle GRX70:stä?).

Mulla ei muuta ookkaan kuin halpiksia. Hyvin noilla pärjää.
 
Mä olen vähän kallistunut samaan suuntaan. Ei sillä, ettenkö jatkuvasti GASittaisi joitakin yli tonnin kitaroita, mutta yhtä hyvän soittotatsin voi tuurilla löytää parin huntin kepukoistakin.
 
Kyl mä silti joskus vielä tempasen ja ostan sen yhden 1000€ kustantavan jaappanialaisen Fender Telecasterin (tällä hetkellä tähtäimesssä 60's), jota sitten vaalin, hellin ja soitan pelonsekaisella kunnioituksella. Mutta siihen asti... yli viittäsataa en yhteenkään kepukkaan kyllä laita.

Mulla ei muuta ookkaan kuin halpiksia. Hyvin noilla pärjää.
 
Sama juttu. Ja eilisen halpis on joskus tämän päivän kultakimpale tai ainakin käyttökelpoinen soitin.
 
Mun '83 JV Squier maksoi v. -90 tarkalleen 1700 mummoa, eikä ollut silloisilla markkinoilla erityisen tavoiteltava. Ei vaan ollut opiskelijalla varaa kalliimpaan (jenkki vintage '62-mallin Fender olisi maksanut 6000 mk samassa kaupassa), kun hyvää perinteistä stratoa etsin. Hyvät kaupat tein. Toisaalta 3000 markkaa uudesta Squierista v. -84 oli aika paljon, kun nykyisin Japanin Fendereitä saa Suomestakin alkaen 550€, Vintage-mallit vähän yli 700€...
 
Tuo vuoden -79 "The SG" on vähän sama juttu, eli Gibsonin halpis (500 USA taalaa v. -79). Ibanezin Roadster Strato vaihtui aika pienellä välirahalla Ameriikan kitaraan. No, ei se mikään huippu ole, mutta tämän päivän Faded SG:t näyttää halvalta vähän eri malliin. Tässähän on volute, kolmipalakaula ja kaikki. ;)
 
Viime vuosina on tullut läpikäytyä monia uusia Squiereita ja kyllä niistä arvoa rahalle löytyy, kuten on moneen kertaan todettu. Kaulaprofiilit ei vaan mulle passaa. Saa myös aika hyvin omansa pois myydessä, ellei ole ihan listahintaa maksanut...
 
Olen luvannut itselleni, ettei yhtään "ihan kivaa" halpista enää tule taloon, vaan kuinkas kävikään. Viimeisin hankinta on Höfner Colorama Special, P90-mikeillä ja Groverin koneilla varustettu peli. Kovasti arvioissa kehuttu soinniltaan, mutta viimeistelyä myös haukuttu. Oma yksilö on varsin hyvässä kuosissa säädöiltään, eikä ulkoasussakaan ole moittimista. Räyhäkkä peli 266 + 20€:n hintaan. Ei muuten ole merkkiäkään valmistusmaasta, saati sarjanumeroa. Kiinassa Höfner noita kuitenkin teettää. Väittävät jotkut mikkien kuitenkin olevan Made In Germany, tiedä tuosta.
 
Nyt kun F-musiikki on jakanut Gibsoneita hyvinkin edukkaasti (faded SG 650€, Les Paul Studio 999€), alkaa pakka olla aika sekaisin. Kun hyviä halpiksia päivittää esim. uusilla mikeillä alkaa nuo hinnat tulla vastaan...

Nyt kun F-musiikki on jakanut Gibsoneita hyvinkin edukkaasti (faded SG 650€, Les Paul Studio 999€), alkaa pakka olla aika sekaisin. Kun hyviä halpiksia päivittää esim. uusilla mikeillä alkaa nuo hinnat tulla vastaan...
 
Niinpä, oman SG:ni hinta oli vieläpä alle tuonkin, ja tajuttoman hyvä yksilö, minkä olen huomannut yhä selvemmin näin jälkikäteen vertailtuani. No, jos satulaa ei lasketa, niin hyvä halpis-Giba siis.

Uusimmassa Soundissa Holopaisen Esa (Amorphis) kehotti aloittelevia kitaristeja pysymään kaukana noista "starter packeista" ja sijoittamaan semmoinen 700 euroa laatukeppiin.
 
Mun mielestä 700e ensimmäiseen kitaraan on aivan helvetin paljon, jos todellakin on vasta aloittelemassa soittoharrastusta. Sillä saa niin hyvän kitaran, että itse aikoinaan lähinnä unelmoin vastaavasta. Lähinnä ammattilaiset soitteli sellaisilla. Kitaroiden saatavuus on parantunut huomatavasti, ja peruslaatu on noussut, sanoi idän ihmeiden kritisoijat mitä tahansa.
 
Ainoa tavara, mikä on nykyään todella perseestä, niin on nämät Toys'R Us etc. myymät starter-packit, jotka vain näyttävät kitaralta, mutta ovat enemmän leluja (kirjaimellisesti), kuin musiikkiinstrumentteja. Toki nekin voi säätää ja virittää, ja siten soittotuntuma paranee, mutta ne on lähtökohtaisesti pielessä (mitä musiikkiliikkeiden soittimet ei pääsääntöisesti ole).

Tuo vuoden -79 "The SG" on vähän sama juttu, eli Gibsonin halpis (500 USA taalaa v. -79). Ibanezin Roadster Strato vaihtui aika pienellä välirahalla Ameriikan kitaraan. No, ei se mikään huippu ole, mutta tämän päivän Faded SG:t näyttää halvalta vähän eri malliin. Tässähän on volute, kolmipalakaula ja kaikki. ;)..
 
Kaikki herkuthan siin on.. 8)
Tässä tulee mun mielestä se "normaali" ongelma, eli mikä katsotaan halpikseksi? Jonkun valmistajan se "pahnanpohjimmainen" voi todella varteenotettava soittopeli olla, vaikka onkin "silmäkarkeista" riisuttu, jos olennaisissa asioissa ei ole tingitty. Tää ongelma on kaikissa "orgaaneista aineista" valmistetuissa soittimissa.

Kaikki herkuthan siin on.. 8)
Tässä tulee mun mielestä se "normaali" ongelma, eli mikä katsotaan halpikseksi? Jonkun valmistajan se "pahnanpohjimmainen" voi todella varteenotettava soittopeli olla, vaikka onkin "silmäkarkeista" riisuttu, jos olennaisissa asioissa ei ole tingitty. Tää ongelma on kaikissa "orgaaneista aineista" valmistetuissa soittimissa.
 
Joo, sinänsä harmillinen juttu tuo fadedin "kehno" (siis lähinnä perustyöstetty) satula, että aloittelija ei välttämättä ymmärrä, mistä on kyse kun vire ei tahdo pitää. Sitten kenties vaihdetaan ihan perustoimivat vaikka ei ehkä parhaat mahdolliset Klusonit toiseen koneistoon. Lienee kuitenkin niin, että fadedin hinta saadaan alas osaltaan juuri sillä, että tietyt työvaiheet kuten juuri lakkaus ja satulan työstö jätetään tekemättä tai puolitiehen. Tästä seuraavat puutteellisuudet kun on tiedossa, niin kitaran on todellakin varteenotettava "halpis". Omassa fadedissa on kuitenkin nauhatyö tehty todella huolella ja body on yhtä puuta.

Itse näkisin, että halpis on todellakin vain katalogihinnaltaan halpa soitin eikä sillä ole periaatteessa mitään tekemistä valmistajan muun katalogin soittimista.
 
Taas toisaalta käytetään tuota termiä jopa myös "brändin sisällä", tätä pointtia ajoin takaa.. Toki välttämättä usean valmistajan ns. economy modelit ei välttämättä edes ole niitä markkinoitten halvimpia kuitenkaan..
 
Halpiksella on nykyään vähän halventava sävy mutta minusta se ei ole välttämättä aina negatiivinen termi.
 
Jos vertaa juurikin vaikka "tämän päivän halpiksia" noihin 70-luvun vastaaviin, niin eroa on kuin yöllä ja päivällä. Muutamankin kerran esim. Kiven kanssa ollaan "lievällä kauhulla" muisteltu noita muinaisaikojen "Bargain basement"-kitaroita ja bassoja.
Toki ihan kirkkain silmin en ihan noita "lelukauppakitaroita" pystyis suosittelemaan vähänkään varttuneemmalle aloittelijalle, niin kuin tuolla toisaalla tuli bfoc ja muutama muukin jo sanoneeksi. Joku Pacificahan on jo ihan kitara, samoin H-B:n tuotteista löytyy, niinkuin mainitsit. Toki H-B:sta olen myös nähnyt niitä "palautuskappaleita" joita välttämättä ei koskaan toki kaupoissa näe. Sekin on ihan asiaankuuluvaa, onhan esim. Aofan ja muutaman muun tehtaan ilmoituksessa tukkureille jo mainittu "defect percent"