Rummut: rumpukamat ›

Kaikkihan me Rolandilla soitettaisiin, mutta onhan ne kovin arvokaita, ainakin meille harrastelijamuusikoille.
 
Tuli nyt semmoista uutta kokemusta M:n 12" sähkörummuista, että tunsin tarvetta kirjoittaa tänne vähän. Patteri on täällä semmoinen, että virveli on uusimman mallin 12" Roland, ja sitten kaikki tomit on 12" Milleniumia, tuota edellistä, alta suljettua mallia.
 
Nämä edellisen sukupolven M:t on pienen tuunauksen jälkeen toimineet ihan hyvin, jopa suorastaan kiitettävästi, näillä varauksilla:
 
-kankaat vaihdettu vahvempiin
-ruuvit kiristelty ja varmisteltu liimalla.
-kankaan alle lisätty vaahtomuovia sentin paksuudelta ja kahvilautasen alalta keskelle lyöntipintaa. Lisätty vaahtomuovi on samanmoista kuin siellä on jo vanhastaan. Kun kangas kiristetään, on lyöntipinta yhä suora lisäyksestä huolimatta.
 
Nämä M:t on olleet hyvinkin herkät ( vertaan Rolandin virveliin ) , ja ovat kestäneet useammankin hemmon kapulointia moitteetta. Vähän ne tömisee, mutta mitäpä siitä.
 
Tänä vuonna M. uudisti rumpunsa kokonaan:
 
-nyt alta avoin malli, jopa hyvinkin avoin, näkyy suoraan kankaaseen asti.
-kangas on heti alkuunsa parempaa laatua, joskaan ei vieläkään ihan ylivertaista.
-helat ovat kauttaaltaan tukevammat
-vanteen kiinnityspisteitä on enää neljä, mutta se riittänee silti.
-lukittava XLR-pistoke rummun kyljessä on plussaa.
-rummun alareunaa kiertää oikeaoppisesti vahva kumilista.
 
Mutta mitenkä ne saattoivat ryssiä triggerikonstruktion niin totaalisesti!! :-/ Nyt kumpikin triggeri on reunassa, ja kalvotriggeri on suojattu pienellä punaisella metallilämyskällä. Triggeri on kumminkin kankaan alapuolella näkymättömissä, tuo metallinpala lienee vain suojaamassa kapulan iskuilta.
 
Suoraan paketista otettuna mikään lyönti, jonka voima oli alle 50%, ei kuulunut rummusta läpi. Avasin rummun ja tutkin sen rakennetta. Kalvotriggeri on nyt pieni, sentin pituinen lanka, joka on liimattu sokeripalan kokoisen vaahtokumikappaleen pintaan. Tämä kuminpala on puolestaan kätketty vain pujottamalla koloon, joka on tehty rumpua sen sisäpuolella kiertävään vaahtomuovikehään. Triggerin ripustus on kehno mahdollistaen sen asennon muuttumisen omia aikojaan ja kalvokontaktin häviämisen.
 
Nyt on suorastaan pakko tehdä perusteellinen modaus heti alkuunsa, ainakin tämän minun yksilöni kanssa. Sinne on tehtävä kunnollinen keskipalkki, ja triggeri on siirrettävä palkkiin keskelle lyöntipintaa. Tosin avoin rakenne helpottaa tätä modausta, ja saattaa uusi rumpu olla siis jopa D.I.Y.-miehesten tuleva suosikki. Epäilen vain tuota triggeriä kaikenkaikkiaan niin heppoiseksi, ettei siitä ole mihinkään uusiohommiinkaan.
 
Jotenkin ajattelen, ettei koko nykyinen mallisarja ole sen häävimpi. Rolandin sokeritoppatriggereidenkin saatavuus taitaa olla tällä hetkellä tiukassa, kuka tietäisi?
 
Arvosteluni asteikolla 4 - 10:
 
-Vanha M. alkuperäisenä 7- , modauksen jälkeen 8.5
 
-Uusi M. alkuperäisenä 4+ ( plussa siitä enemmän pro-maisesta rakenteesta ) , modauksen jälkeen todennäköisesti 8.5 - 9.5 , mutta edellyttää runsasta nikkarointia ja askartelijantaitoja.
 
Aika ristiriitainen kokemus kohdallani tämä päivitetty Millenium. Kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä.