Kitarat: kitarakamat ›

Moi.
Nyt tarvitsisi nopsaa vastausta. Tänään avataan Mikkeliin uusi Anttila, ja siellä on avajaistarjouksena vain tänään tämä kyseinen kitarapaketti (http://www.netanttila.com/webapp/wc … logId=1444&ddkey=ProductDisplay) hintaan 89,90, eli -63 % (norm. 249,-). Nyt pitäisikin kysyä että tekeekö tällä paketilla oikeasti mitään? Olisi menossa juuri aloittelevalle nuorelle kitaristille, joka ei varmasti mitään huippusettiä tarvitse.

Moi.
Nyt tarvitsisi nopsaa vastausta. Tänään avataan Mikkeliin uusi Anttila, ja siellä on avajaistarjouksena vain tänään tämä kyseinen kitarapaketti (http://www.netanttila.com/webapp/wc … logId=1444&ddkey=ProductDisplay) hintaan 89,90, eli -63 % (norm. 249,-). Nyt pitäisikin kysyä että tekeekö tällä paketilla oikeasti mitään? Olisi menossa juuri aloittelevalle nuorelle kitaristille, joka ei varmasti mitään huippusettiä tarvitse.
 
Nuo normaalihinnat taitavat olla hieman kusetusta kun tuota settiä oli kesälläkin myynnissä 100€ hintaan. Eli ei tuo oikeastaan kovin suuri alennus ole, Anttilan ilmoittamat "normaalihinnat" ovat aina olleet vähän mitä sattuu.

Moi.
Nyt tarvitsisi nopsaa vastausta. Tänään avataan Mikkeliin uusi Anttila, ja siellä on avajaistarjouksena vain tänään tämä kyseinen kitarapaketti (http://www.netanttila.com/webapp/wc … logId=1444&ddkey=ProductDisplay) hintaan 89,90, eli -63 % (norm. 249,-). Nyt pitäisikin kysyä että tekeekö tällä paketilla oikeasti mitään? Olisi menossa juuri aloittelevalle nuorelle kitaristille, joka ei varmasti mitään huippusettiä tarvitse.
 
Minkä ikäiselle hankinta tulisi? Jos kyseessä on jo teini-ikäinen harrastuksen aloittaja pysyisin kaukana näistä markettien tarjouspaketeista. Jos taas ostat paketin ajatuksella että "kohta se rikkoo sen kuitenkin", niin mikä ettei.
 
Oikeasti soittamisesta kiinnostuneelle hommaisin esimerkiksi Yamaha Pacifica -malliston alkupäästä kitaran. Toinen vaihtoehto on Fenderin halpismerkki, Squier ja siitä affinity stratocaster tai affinity telecaster. Nämä kaikki maksanevat noin 160-170 euroa. Lisäksi tarvitaan halpa vahvistin, kitarahihna, piuha ja viritysmittari. Tuollaisia hyviäkin paketteja on musiikkiliikkeissä tarjolla, hinnat lienevät noin 300 euron tienoilla.
 
Myös nailonkielinen akustinen voisi olla hyvä kitara aloittaa harrastus.
 
En siis ostaisi Williamsseja.

Olisi menossa juuri aloittelevalle nuorelle kitaristille, joka ei varmasti mitään huippusettiä tarvitse.
 
Kuka sitten tarvitsee, jos ei aloitteleva kitaristi? En nyt sano, että heti alkuun pitää mitään "pro-kamoja" hommata, mutta kuten todettua, huonoilla kamoilla (kuten tuo paketti) tappaa sen soittoinnostuksen hyvin äkkiä.
 
Yleisesti ottaen nuo kitarapaketit eivät ole kovinkaan laadukasta tavaraa. Näin perstuntumalta sanoisin, että noin 300 eurolla saa jo oikein mukavan vahvarin ja kitaran.
 
E: Minä en muuten suosittele klassista nylonkielistä kitaraa, jos itse aloitteleva taiteilija juuri sähkökitaraa halajaa. Mielestäni sähkökitaralla on myös helpompi päästä alkuun, siinä kun on kevyempi soittotatsi ja pienempi kaula.

Mene samassa rakennuksessa sijaitsevaan Savon Musiikkiin :)

"Yleinen" suositushan on että ekaksi kitaraksi kannattaa ostaa niin hyvä kitara kuin on varaa. Ei varmasti auta alkuun jos kitara on täysi susi paska joka ei pysy edes vireessä.

Hmm. riippuu varmaan siitä, että onko taka-ajatuksena A) tappaa innostus heti kättelyssä ja siten ohjata nuori jonkun 'järkevämmän' harrastuksen tai ajankulun pariin, vaiko B) innostaa nuorta aloittamaan mielenkiintoinen, mutta pahimmassa tapauksessa koko loppuelämää hallitseva harrastus siihen liityvine lieveilmiöineen.
 
Jos kysessä on vaihtoehto A niin tuskinpa siihen tarkoitukseen paljon parempaakaan pakettia löytyy, mutta vaihtoehto B:stä ainoa varma asia on, että tuo menoerä ei taatusti tule jäämään viimeiseksi.
 
Nojaa, ei noissa muuta fyysisesti vaarallista ole kuin nauhojen päät, jotka saattaa olla ulkona otelaudasta. Tosin, yhtään asiasta innostunut kitaristin alku viilaa niitä itse sitten kun sattuu hanskoihin. Jos tosiaan soittoinnostus haalistuu sen takia kun soitin ei maksa homona, niin sitten kyseessä on väärä harrastus kyseiselle henkilölle. Noilla oppii kyllä soittamaan jos mieli tekee.
 
Jos tosiaan mennään budjetilla eteenpäin, niin tuollakin _pärjää_ mutta itse suosittelisin kanssa sijoittamaan johonkin pacificaan ja johonkin halpaan ja hyväksihavaittuun vahvistimeen.

Moi.
Nyt tarvitsisi nopsaa vastausta. Tänään avataan Mikkeliin uusi Anttila, ja siellä on avajaistarjouksena vain tänään tämä kyseinen kitarapaketti (http://www.netanttila.com/webapp/wc … logId=1444&ddkey=ProductDisplay) hintaan 89,90, eli -63 % (norm. 249,-). Nyt pitäisikin kysyä että tekeekö tällä paketilla oikeasti mitään? Olisi menossa juuri aloittelevalle nuorelle kitaristille, joka ei varmasti mitään huippusettiä tarvitse.
 
Hankin tollasen setin 7 vuotiaalle pojalleni tyyliin saas nähdä innostuuko ja jos ei innostu niin voi kamat antaa eteenpäin suvussa kun itsellä on tarpeeksi. Kitara on teknisesti ja akustisen soundin kannalta ihan jees, nauhatkaan ei törröttänyt. Intonaatio ja säädöt onnistui kohdalleen. Sähköinen ääni ei ole mikään hyvä ja kampi ei pidä virettä kovinkaan hyvin. Vahvistin vahvistaa äänen mutta ei ole mikään huippu. Eniten säästöä on pussissa, piuhassa sun muissa.
 
Mä ostaisin tuon setin tollaselle alle 10 vuotiaalle joka harrastaa 47 eri lajia ennenkun löytää omansa. Eipähän tarvitse stressata kamojen realisoinnin kanssa myöhemmin. Teini-ikäiselle voi sitten ostaa jo kertaluokkaa isommalla budjetilla tavaraa kun se harrastelu on ehkä varmemmalla pohjalla.
 
-> Sen verran edittiä vielä että viime keväänäkin tuo setti makosi alle 90€. Sen enempää siitä ei kannata maksaa ever.

Jeps. Tällä siis selvä, ei tätä. :) Pojun ikä olisi tosiaan ollut semmoinen 13 vuotta. Ajattelin jo, että voisi ostaa itsellekin leluksi (akustista nimittäin soitan), mutta eipä tuon laatuluokan settiä kyllä kannata edes siihen tarkoitukseen.
Kiitoksia vastanneille.
 
-Tero-

"Yleinen" suositushan on että ekaksi kitaraksi kannattaa ostaa niin hyvä kitara kuin on varaa. Ei varmasti auta alkuun jos kitara on täysi susi paska joka ei pysy edes vireessä.
 
Jep. Yhdellä tutulla nuorella jannulla on minikokoinen Harley Benton strato.
 
Kamala vehje.
 
Sen saa jotenkuten pienen pieneksi hetkeksi vireeseen.
Paksu E-kieli on oma lukunsa. Joka kerta kun näppää äänen niin se on hieman eri kuin edellisellä kerralla. Äänen korkeus ei ole myöskään tasainen; se wouwaawauwoo siihen malliin ettei edes viritysmittari osaa päättää mikä ääni siellä milloinkin soi.
 
Opettele siinä sitten sointuja!
 
Ei tommosia kenellekään.

Jep. Yhdellä tutulla nuorella jannulla on minikokoinen Harley Benton strato.
Kamala vehje.
 
Squierin Mini on ok. Kaularauta toimii etc.

Jeps. Tällä siis selvä, ei tätä. :) Pojun ikä olisi tosiaan ollut semmoinen 13 vuotta. Ajattelin jo, että voisi ostaa itsellekin leluksi (akustista nimittäin soitan), mutta eipä tuon laatuluokan settiä kyllä kannata edes siihen tarkoitukseen.
Kiitoksia vastanneille.
 
-Tero-
 
Jos käyttöä on varmasti niin yleisin vastaus täällä on tuo Yamahan Pacifica ja Rolandin MicroCube. Muutaman satasen niistä maksaa mutta niillä pärjäilee kotioloissa hetken pidemmälle.

Jos käyttöä on varmasti niin yleisin vastaus täällä on tuo Yamahan Pacifica ja Rolandin MicroCube. Muutaman satasen niistä maksaa mutta niillä pärjäilee kotioloissa hetken pidemmälle.
 
Näin just. Ja, tiedänpä yhen kaverin, jolla on Pacifica jääny keikka-backupiksikin.. (voi toki olla monella muullakin) ;)

Just työkaverin pojalle ostettiin ensimmäinen soittopeli; käytetty Squierin standard Tele; 100e, siihen päälle joku käytetty Cube tai Frontman 50e.
 
Eli kyllä pikkurahalla saa aivan kelvolliset "ensimmäiset" vermeet. Arvokin säilyy paremmin kuin näissä "Veikon Koneen" kitaroissa.

mun eka sähkökitara oli williams ja vuosi 1994 tai 1995 ja ikää tuolloin 10 tai 11 vuotta. Kyllä sillä soitteli oikein mukavasti, ja se oli juuri kitara jolla opettelin soittamaan. toki ero vuonna 1998 saamaani ibanezin rg270:een oli todella iso, mutta hyvin minä ainakin williamsilla pääsin hommaan kiinni. en tosin tiedä oliko williamsin kitarat laadukkaampia vuonna 94 kuin vuonna 2007. Ja komeasti oli joku punkkari maalannut sen kymmenellä eri sprayllä, joten sekin saattoi osaltani vaikuttaa innostukseeni ensimmäistä sähkökitaraa kohtaan.
 
E: Yläaste iässä williamsin strato sai täysin uudet muodot vannesahan avustuksella, ja värikin muuttui mustaksi :D

Mulla oli anttilan sähkökitara joskus ihan ekana värkkinä. Kaula oli mutkalla jo tullessa, joten lähti takaisin. Sitten haettiin soitinliikkeestä Squierin Affinity sarjan Strato ja oli loistopeli.
Myöskään noita anttilan akustisia vehkeitä en suosittele. Yksi oli joskus ja oli niin raskas tatsinen värkki että soinnut olisi pitänyt ottaa liimapuristimella.

Silloin williamsseja ei myyty anttilassa kun sen sain. Yks paikallinen soitinkorjaaja oli myynyt sen faijalle huokeasti, en tiedä mistä se oli sen käsiin ajautunut. siitäkin ehkä johtui että kitarassa oli ihan hyvä tatsi, kun se ostettiin soitinkorjaajalta
 
Edit:
 
Ja vielä kun tässä puidaan soitto innostusten laantumista huonoista kamoista johtuen, niin se on kyllä täysin puppua, jos ihminen on yhtään luonteeltaan muusikko ja kiinnostunut hommasta. Itse aloitin kitaristi-urani 7 vuotiaana faijan akustisella, ja siitä piti aina katkoa pari kieltä, jotta pystyis soittaa mitä haluaa. no 7 ja 13 vuotias ei o sama asia, mutta jos polte on, ni se ei todellakaan o siitä kii, vaikka kitarassa olis kaks kieltä. kyllä niilläkin saa jotain aikaan

Ja vielä kun tässä puidaan soitto innostusten laantumista huonoista kamoista johtuen, niin se on kyllä täysin puppua
 
Juurikin. Kamojen pitää olla toki soitettavat.
 
Mutta itsellä homma meni jäihin aikanaan kun ei ollut mitään tietoa miten sitä perkelettä soitetaan. tai edes viritetään. Ja en tietenkään sitä tietoa mistään osannut etsiäkkään. Ei tainnu olla m.nettiä silloin...
 
No onneksi kipinä syttyi uudestaan kun kavereiden kanssa pistettiin bändi pystyyn ja opeteltiin hommat sitten.
 
Alkuperäiseen kyssäriin, itsekkin komppaan näitä yamahoita ja squiereita ja microcubeja. Jos jostain pitää tinkiä niin sitten vahvistimesta. Kitaraa voi soittaa ilman vahvistintakin.. tai huonommalla vahvistimella

Ja vielä kun tässä puidaan soitto innostusten laantumista huonoista kamoista johtuen, niin se on kyllä täysin puppua, jos ihminen on yhtään luonteeltaan muusikko ja kiinnostunut hommasta.
 
Mä taas näkisin tän asian niin, että koska nykyajan lapsille on tarjolla niin paljon muitakin mahdollisia harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita, kuin pelkkä kitaransoitto, murtomaahiihto tai puutyöt kuten joskus siihen aikaan 30 vuotta sitten kun itse aloin rämpytellä, niin jos vanhemmat elättelee edes pieniä toiveita siitä että lapsi kiinnostuisi soittamisesta vaikka nyt tietokonepelien tai skeittauksen sijaan, niin ei sen tielle kannata ehdoin tahdoin asettaa esteitä ala-arvoisten kamojen muodossa kun jo parin sadan euron panostuksella voi aloittaa aivan säädyllisilläkin vehkeillä.
 
Lisäksi kyllä kai se olisi suotavaa, että niillä aloitusvehkeilläkin vuoden pari pääsisi eteenpäin ettei heti tarvitsisi olla ostamassa uusia siinä tapauksessa, että juniori innostuu soittamisesta oikein tosissaan. Eikä nyt pidä tietenkään unohtaa sitäkään seikkaa, että kaveripiirissä voi olla ihan pikkasen hankalampaa saada kaivattua rispektiä kertomalla että "mun faija osti mulle Anttilasta Williamsin" kuin jos isukki olisi raaskinut sijoittaa sen satasen pari lisää edes siihen skuijeriin tai pacificaan. Soittopeleista sentää pääsen tarpeen tullen eroon suht pienellä tappiolla ellei osta juuri sitä halvinta kuraa mikä ei kelpaa sitten enää kenellekkään.