Kitarat: kitarakamat ›

Tuossa tuli yhden kyssärin jälkeen tällaista mieleen, tuonne pariin huoneeseen jo kirjotin kyseisestä aiheesta..
Laitan kuitenkin tännekin tämän, ettei tule mahdollisia ongelmia kenellekään, sillä tavalla "tietämättä ja tilaamatta"
Tuossa sitä juttua, koskien lähinnä kieltenpidintä ja sen materiaalia yleensä..
 
"Tärkein pointtihan, jos jätetään täysin huomiotta kaikki psykoakustiikka, sustainit ja eri ääneksien "kuolemiset" värähtelyn vaimentumisen kautta, on siinä, että se stop-bar hoitaa toimensa kunnolla ja väsymättä, eli sen kielten pitimen viran. Tänä päivänä jotkut kieltenkiinnittimet ei kertakaikkiaan toimi, vaan yllätys yllätys, vääntyvät käytettäessä noita "erikoisvireitä.. ;)" ja paksuja kielisatseja, nimittäin siin on melkoinen voima, mitä kielet kohdistaa siihen tailpieceenkin, puhumattakaan tallasta..
Tullaan viel jossain vaiheessa törmäämään siihen ikävään tosiseikkaan, että sekä tailpiecejä, että myös talloja, luhistuu ja vääntyy..kovin tarkkana olisin vallankin joittenkin vintagekeppien osien suhteen käytettäessä kovin paksuja kieliä ja alavireitä..
Tuo (Ted McCartyn) kehittelemä stop-bar itsessään on kyl aika pomminkestävä, samoin ne studit eli tolpat on melkosen tuhdit, joten tuskin noissa tulee ongelmaa, edes alumiinista tehtynä."

Eli loppupäätelmänä, välttämättä kaikkien kitaroitten vintage-osat ei ole suunniteltu kovin jylhään alavire-louhintaan, jota tulee toki tapauskohtasesti arvioida sen oman soittimen osalta, jos noita vireitä/kovin paksuja kieliä käyttää. Nimittäin, vaikka osa näistä merkeistä käyttää tuota Gibson-Ted McCarty - tyylistä stop-baria, on muutamalla merkillä ja vallankin merkkien sisällä malleilla aivan omanlaisensa kieltenpidin, joissa voi tulla ongelmia (ja muutamalla jopa erittäin todennäkösesti, kun niit taipumisia on tullut ihan normivireelläkin vähänkään paksummilla kielillä..
Myös kannattaa katsella sitä tallaa, onko siinä havaittavissa sellasta "lysähtämistä" tallassa itsessään, saati sitten tallan tolpissa. Heikosta materiaalista (lue huonosta valusta) valmistetut tallat lysähtävät, ja nuo ohuet vintage-malliset tallantolpat saattavat "kumartaa" sinne satulaan päin kielten vedosta.
Tämä kirjoitus ei oo tarkoitettu miksikään pelotteluksi eikä välttämättä joka soittimessa tapahdu yhtikäs mitään, mutta kuitenkin kannattanee vähän tuota tallaa ja tailpieceäkin seurailla, mikäli johonkin vähänkin vanhempaan kitaraan ryhtyy paksuja kieliä laittamaan ja alavireitä testaamaan. Täällä on yleensä tuohon satulanuraan ja kaularautaan sekä virikoneisiin kohdistuvista onkelmista puhuttu niin puhutaan nyt siellä kielten "toisessa päässäkin" mahdollisista ongelmakohdista.. 8)

Plussa!
 
Virhe! Turha tai liian lyhyt kirjoitus!

Omien kokemusten mukaan nuo paksummat kielet ei yleensä aiheuta mitenkään kovin jättimäistä jännitteen lisäystä, kunhan ne on sopivassa alavireessä. Esimerkiksi entisessä Ibanezissani käytin 13-70 satsia parisen vuotta standardi B-vireessä eikä tarvinnut missään vaiheessa edes kaularautaan koskea.
 
Isompana uhkana kitaran kestämiselle näen nämä "blues-miehet", jotka lykkäävät (SRV:n hengessä?) niitä 13-settejä standardivireeseen - siinä sitä vasta on kitaralla kestämistä.

Enempää asiaan perehtymättä, ni näin maalaisjärjellä ajateltuna paksut kielet alavireessä eivät lisää jännitystä merkittävästi, riippuen tilanteesta jopa päin vastoin. Joskus teininä, ku aloittelin kitarahommia väänsin Jacksonin Ps-4:n 13 sarjan kielet ja tietty perus vireeseen, no ei se kaula suorana kauaa pysyny ja "floikkaki" alko antaan jostaki periksi!
 
Enemmän olisin itsekki huolissaan tosiaan nuista perusvireista paksuimmilla kielillä!

Häh? 13 on ihan normaali setti. Sen nimikin on "medium".
 
Minulla on lespassa 11-56 -setti. Se on kepoinen soitettava tuollaisessa lyhytskaalaisessa kitarassa. Pidempään skaalaan sitten ohuemmat kielet.

Omien kokemusten mukaan nuo paksummat kielet ei yleensä aiheuta mitenkään kovin jättimäistä jännitteen lisäystä, kunhan ne on sopivassa alavireessä. Esimerkiksi entisessä Ibanezissani käytin 13-70 satsia parisen vuotta standardi B-vireessä eikä tarvinnut missään vaiheessa edes kaularautaan koskea.
 
Isompana uhkana kitaran kestämiselle näen nämä "blues-miehet", jotka lykkäävät (SRV:n hengessä?) niitä 13-settejä standardivireeseen - siinä sitä vasta on kitaralla kestämistä.
 
Kirjoitinkin, että "joka soittimessa ei tapahdu välttämättä mitään", mutta silti katsoin, että tästäkin jutusta ehken kannattaa puhua.. Kaks kokonaan erillistä juttua on se, että kaveri tekee tallan korkeussäätöjä kielet vireessä, kun ei viitsi löysätä kieliä, ja aiheuttaa säätöruuvien jenkojen korkkaamisen ihan omaa laiskuuttaan, ja sitten se, että vähänkään heikommilla osilla varustetussa kepissä innostuu lyömään oikeen "miesten kielet" (esmes SRV-tyyliin) ja talla ryhtyy taipumaan omia aikojaan, tai ohuet tolpat niiaa, ja jälkimmäinen skenaario sen vuoksi, että "ei oo kukaan sanonut".. ;)
 
Tähdennän viel ettei tarkoitus ole pelotella, vielä vähemmän mitään erityistä merkkiä/mallia nostaa tapeetille. Kunhan vaan aattelin asiasta puhuskella. Ja onhan noita yllämainittuja tapauksia jokunen nähty. Molempia, kyllä.

Isompana uhkana kitaran kestämiselle näen nämä "blues-miehet", jotka lykkäävät (SRV:n hengessä?) niitä 13-settejä standardivireeseen - siinä sitä vasta on kitaralla kestämistä.
 
Joo, olen kuullut kitaramaikalta muutamasta oppilaasta, joilla on Fenderin kaula mennyt käyttökelvottoman propellille tuollaisesta.
 
Aaron Northilla joskus hajosi vanha LP Goldtop, kun hän kiskaisi siitä yhden kielen poikki. Kansi oli jotenkin haljennut ja mennyt kasaan. Että ei kai nuo tosiaan mitään maailman kestävimpiä ole. Nine Inch Nailsin alin vire taitaa tosin olla drop C#.

Aaron Northilla joskus hajosi vanha LP Goldtop, kun hän kiskaisi siitä yhden kielen poikki. Kansi oli jotenkin haljennut ja mennyt kasaan. Että ei kai nuo tosiaan mitään maailman kestävimpiä ole. Nine Inch Nailsin alin vire taitaa tosin olla drop C#.
 
Jotenkin mua ei yllätä, että ko. herralla on vanha LP Goldtop hajonnut. :)

Toisaalta niistä vintitz kepeistä löytyy niitä ydinsotaa ja erittäin laajaa säätöä mahdollistavia tallojakin. Että joo, kiälet tallan ja kilkkeitten mukaan. Artistin talla tuskin kyykkää ja hienovireen säädöt riittävät.
http://i173.photobucket.com/albums/ … 2617/20070719_0143.jpg?t=1184925326 Vielä kun tuo on upotettu sustain blokkiin
http://i173.photobucket.com/albums/ … 2617/20070719_0121.jpg?t=1184924634
niin eiköhän röllölöö vireitä kolmipala vaahtera kaulan kanssa siedä, tai vaikka sit niitä SRVeitä.

Jotenkin mua ei yllätä, että ko. herralla on vanha LP Goldtop hajonnut. :)
 
Joo, no toisaalta onhan niitä keppejä mennyt jo pari :D mutta tuo oli kuulemma vahinko.

Gibson LP Stankkuani kerran nauhojen hionnassa käytäessä huomattiin, että TOM:in alatalla stop-barin edessä oli hieman painunut, siis tavallaan radius pienentynyt. Enkä edes soittele millään vaijereilla, vaan aivan perus .12 setti.
 
On kuulemma omituisesti vain näiden kullanväristen tallojen ongelma ja ei pitäisi esiintyä muilla (?). Talla painettiin takaisin suoraan, ja suorassa on ainakin toistaiseksi pysynyt. Jos ei pysy, niin uutta tallaa vaan tilalle.

Tuttu ilmiö Gibsonien kohdalla ainakin. Useammassa kepissä olen joutunut vääntämään tallanrunkoja takaisin suoraksi. Tallojen värillä ei ole ollut suurta eroa. Onneksi niitä saa uusia, jos napsahtaa poikki...täysin mahdollista.

Tuttu ilmiö Gibsonien kohdalla ainakin.
 
No ainakin, ja ehdottomasti... Ja vieläpä useammassakin ollut. Huijui sentään.. Sen verran, että ihmetyttää oikein tuon Gibsonin osien sisäänostaja, miten onnistuukaan löytämään ne kaikkein huonoimmat osat.. Tuolla ylempänä kirjoittelin, että eipä viitsi oikein mitään merkkiä nostaa esille, ja syyhän oli tietysti tämä..
Oikein kovin monta en ole joutunu oikomaan, mikäli oikein muistan, mutta kyllä niit sitten varmasti on paljon liikkeellä. Onhan tuo merkki myös niitä ainoita lapakulmallisia kitaroita, joista se lapa murtuu...
Täytyi oikein tarkastaa nuo Wanhat Muistiinpanot, ei niissä ollut kuin yks Gibsonin tallan oikasu ruuvipenkissä vastapaloilla. Eikä yhtään stop-barin oikomista, mitä en ihmettele ollenkaan, se on hieman hankalampi saada taipumaan, toisin kuin eräitten muitten merkkien, joissa on hipu erilainen tuo kieltenpidin.

Huijui sentään.. Sen verran, että ihmetyttää oikein tuon Gibsonin osien sisäänostaja, miten onnistuukaan löytämään ne kaikkein huonoimmat osat..
 
Kyseessä on siis -89 Stankku, eli jos osat kestää vuodesta toiseen jokapäiväistä soittoa, niin ei se nyt niin huono ole. :-)
 
Tuo tallan oikaisu on ainoa korjaus, ja sitäkään en olisi varmaan itse edes huomannut (Lottonen huomasi ...). Nauhojen hionta on taas makuasia. Jotkut ei edes koe sitä tarpeelliseksi, vaikka olisi minkälaiset kuopat nauhoissa.

Meikällä on vanha -57 LesPaul Junior jssa tuo on jo ongelma. Syynä joko paksut kielet tai metallin väsyminen tai sitten mlemmat. Rungon puukin on antanut hieman periksi. Kitarassa on siis vain stopbar.

Kyseessä on siis -89 Stankku, eli jos osat kestää vuodesta toiseen jokapäiväistä soittoa, niin ei se nyt niin huono ole. :-)
 
Toki näin, muuten vaan innostuin kommentoimaan, ennenku "lähtee lapasesta".. ;) No, asiaan..
Tuo on tosiaankin pienoinen ongelma, niinkuin on jo muutama täällä huomannu, tosin toisista kommenteista saa sen vaikutelman, että höh, ihan yhdentekevä juttu.. 8)
Onhan noita taipuilleita, toki kaikki ei välttämättä ole suoranaisesti johtuneet kielten vedosta/huonosta tallamatskusta tai liian heikosta kieltenpitimestä.. Tuohon "paksujen kielten ongelmaan" tutustuin täs, kun yhden tutun sellainen quick-change -tyyppinen kieltenpidin oli hämmästyttävästi vääntynyt, toki perusvireen käyttäjä kyseessä.. Jops sen verran oli kierossa, ja koska oli aineeltaan tuota zamac-valua, ei uskaltanu ruuvipenkitelläkään. Nyttemmin haeskelee tuolta netin vintage-osamyyjiltä vaihtopidintä..

Meikällä on vanha -57 LesPaul Junior jssa tuo on jo ongelma. Syynä joko paksut kielet tai metallin väsyminen tai sitten mlemmat. Rungon puukin on antanut hieman periksi. Kitarassa on siis vain stopbar.
 
Stopbarin päissä ne "haarukat" aukeaa? Eli tolppaan tulevan U-kirjaimen uloimmat sivut alkaa taipua?? Katsopa edellinen, tuo on niitä juttuja, joissa on fifty-sixty mahdollisuus ruuvipenkityksessä, että se katkeaa. Metallin väsymistähän tuo todennäköisimmin. Stopbar on muuten melko "tunnoton" tuolle vedolle, se kiinnityskohta on se heikompi paikka. Uutta tilalle, vintageosa talteen, suosittelisin...

Isompana uhkana kitaran kestämiselle näen nämä "blues-miehet", jotka lykkäävät (SRV:n hengessä?) niitä 13-settejä standardivireeseen - siinä sitä vasta on kitaralla kestämistä.
 
pöh pöh... lisää vaan jousia tremoloon. =D
edit. Itellä oli hetkisen .13 setti normivireessä stratossa kiinni, eikä mitään väsymisen merkkejä näkynyt. Pirun raskas bendailla... mutta olihan se sormi treeniä, kaikkea tulee kokeiltua.