Bänditoiminta ›

No sehän on ihan bändistä kiinni. Jos haluaa olla esillä,niin menee esille. Mut showta ei saa varastaa.

Vaikuttaako bändissä soittaessa esillä olemiseen se mitä soitinta soittaa, vai mikä siinä on se juttu?
 
Tämä tarina antaa kuvan mitä yleisö seuraa. Olin yhdellä keikalla kasaamassa ja purkamassa PA:ta duolle (1 akustinen kitara, taustalaulu ja laulaja). Keikka oli soitettu ja kamat kasattu paikan takahuoneeseen, joten päätimme kitaristin kanssa juoda oluset. Muutama naishenkilö aloitti viereisestä pöydästä juttelemaan meidän kanssa. Keskustelu meni suunnillleen seuraavasti:
Tytöt: "Te olette varmaan muusikoita?"
Me: "Kyllä, joo."
T: "Anna kun me arvataan mitä te soitatte. Sä olet varmaan basisti (osoittaa kitaristia) ja sinä olet kitaristi"
M: "Toinen meni oikein, mutta toinen ei. Me ollaan molemmat kitaristeja."
T: "Olisi kiva tulla joskus katsomaan. Koska teillä on keikka?"
Kitaristi: "Tulin alas tuolta lavalta n. 30 min sitten."
 
Tytöt olivat istuneet keikan ajan siinä samassa pöydässä.
 
Jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen.

Valitettavan paljonhan bändi yleensä henkilöityy juuri siihen laulusolistiin, vaikka ei mikään 'johtohahmo' olisikaan. Itse ainakin vierastan tuollaista jonkun yksilön nostamista (bändin tai yleisön puolesta) muiden yläpuolelle. Voisi olla ihan piristävää, jos keikalla joskus sijoitettaisiin solisti sinne lavan nurkkaan ja laitettaisiin paremmannäköiset siihen keskelle näkyville.
 
No, mahtaisikohan tuota edes kukaan huomata.

Tytöt: "Te olette varmaan muusikoita?"
Me: "Kyllä, joo."
T: "Anna kun me arvataan mitä te soitatte. Sä olet varmaan basisti (osoittaa kitaristia) ja sinä olet kitaristi"
M: "Toinen meni oikein, mutta toinen ei. Me ollaan molemmat kitaristeja."
T: "Olisi kiva tulla joskus katsomaan. Koska teillä on keikka?"
Kitaristi: "Tulin alas tuolta lavalta n. 30 min sitten."
 
Tytöt olivat istuneet keikan ajan siinä samassa pöydässä.
 
Jäi ikuisiksi ajoiksi mieleen.
 
Tuttua touhua: Settien välisellä tauolla baarin kaljajonossa joku alkaa kommentoida bändiä ja kun mä vastaan, kysytään: "Ai sä tunnet noi bändin pojat, oot sä itsekin muusikko?"
 
Vasta soitettu pari tuntia ja mä oon lavakartassa edessä keskellä!

Tuttua touhua: Settien välisellä tauolla baarin kaljajonossa joku alkaa kommentoida bändiä ja kun mä vastaan, kysytään: "Ai sä tunnet noi bändin pojat, oot sä itsekin muusikko?"
 
Vasta soitettu pari tuntia ja mä oon lavakartassa edessä keskellä!
 
Toisinaan katse läpi verhon sumuisen aiheuttaa tilanteita, joissa ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Musta tuntuu kyllä et oma esiintymises tekee sen huomatuksi tulemisen.
Jos seisot lavalla tumput suorina niin on melko varmaa et suhun ei paljon huomiota kiinnitetä. Mut laulajahan ne kaikki muijat vie ;-)

Myös iso soitin kerää huomiota sinne sen soittajan suuntaan.
 
Urut?
 
Toisaalta, roudaaminen olis aavistuksen verran vaikeempaa. Joo, ei mulla asiaa ollut...
 
No, ei se soitin oikeastaan vaikuta siihen, kuinka hyvin on esillä. Paitsi nyt rumpali näkyy huonommin sen takia että setti on edessä eikä se ehdi hirveesti liikkua pitkin lavaa. Kyllä se on se energisyys, ja vaatteet kanssa vaikuttaa vähän.
 
Mutta toisaalta ei oo hyvä olla liikaa esillä, siis ettei juosta ympyrää ja hypitä pinkeissä vaatteissa ympäri lavaa... kohtuus kaikessa.

Myös iso soitin kerää huomiota sinne sen soittajan suuntaan.
 
Mä soitan flyygeliä mutta ei se riitä. Mikä olisi isompi?

Mä soitan flyygeliä mutta ei se riitä. Mikä olisi isompi?
 
Kirkkourut? Ne on myös melkein yhtä kätsyt roudata, kuin tuo flyygelikin ;-)

Rick Wakeman tilasi pizzan lavalle Yesin Tales From Topographic Oceans-kiertueella.
 
Mites se pizzalähetti sai sen pizzan toimitettua sille, osti lipun keikalle?

Monesti ei edes ajattele olevansa esillä - tekee vain työtänsä. Sitten tauolla joku yleisöstä tulee jutteleen ja kyselee kaikenlaista. Siinä ehkä parhaiten on esillä. Joskus on käyny niinki, ettei kukaan ole tullu jutelee eikä kyselee - silloin ei ehkä ole ollu esillä. On vain ollu töissä....

Monesti ei edes ajattele olevansa esillä - tekee vain työtänsä...
 
Soiton lomassa minä en mokomaa ajattele.
Tauolla tahtoo olla omissa oloissaan, tai siis bändin kanssa.
Ei kaipaa selkääntaputuksia, eikä biisitoiveita, ei tarjottuja kaljoja, eikä manageriksi haluavia, joilla olisi keikka valmiina jo samalle iltaa.
 
Jos esiinnyt, niin olet esillä. Halusit tai et.
Jos bändi tunnistetaan punaisista pikkutakeista, niin sen jos riisuu bäkkärille, niin voi melko huoletta mennä olutjonoon. Kukaan ei tunnista.

Jos bändi tunnistetaan punaisista pikkutakeista, niin sen jos riisuu bäkkärille, niin voi melko huoletta mennä olutjonoon. Kukaan ei tunnista.
 
Ai? Me esiinnytään smokeissa. Jos mä riisun sen ja meen kalsareissani kaljajonoon niin ei ne kyllä tunnista mua soittajaksi mutta muuten kyllä.

n ja meen kalsareissani kaljajonoon niin ei ne kyllä tunnista mua soittajaksi mutta muuten kyllä.
 
Soittajaksi eivät välttämättä tunnista. Huomion kerääminen on varmaa. Ja pari puhelinsoittoa lähimpään laitokseen... sattuuko teiltä olemaan ketään kateissa... ?

Kirkkourut? Ne on myös melkein yhtä kätsyt roudata, kuin tuo flyygelikin ;-)
 
Mutta eikös kirkkourkuja yleensä soiteta selin yleisöön? Flyygelin yli voi sentään ottaa katsekontaktia, jos on sopivasti sijoitettu. Pystypianokin on siinä suhteessa huonompi. Ei se soittimen koko aina, voisi esimerkiksi nokkahuilunsoittaja hevibändissä saada aika paljon huomiota. :)

Mutta eikös kirkkourkuja yleensä soiteta selin yleisöön?
 
Entä jos soittaa kirkkourkuja sellaiset nahkaiset strapsit jalassa...eikä muuta?

Tässä olisi (härskisti suoraan bassopalstalta kopsattuna) aika varma keino jolla basisitikin saa huomiota http://www.rockmusica.net/palsa/haastis/flea.jpg