Kitarat: kitarakamat ›

Jaa, olen soittanut yli 30 vuotta ja taidan olla poikkeus tapaus, nimittäin olen aina saanut jokaisessa musiikkiliikkeessä hyvää palvelua. Sain sitä jo silloin rippikoulu ikäisenä aloittelijana, vaikka asioin yleensä aina yksin. Osamaksu hommatkin onnistui, riitti, kun pystyi osoittamaan, että oli säännöllisiä tuloja.

Jaa, olen soittanut yli 30 vuotta ja taidan olla poikkeus tapaus, nimittäin olen aina saanut jokaisessa musiikkiliikkeessä hyvää palvelua. Sain sitä jo silloin rippikoulu ikäisenä aloittelijana, vaikka asioin yleensä aina yksin. Osamaksu hommatkin onnistui, riitti, kun pystyi osoittamaan, että oli säännöllisiä tuloja.
 
Taidat olla normaalia kauniimpi ihminen.

Tällainen vastuunsiirto on mahdollista vain maassa, jossa erikoisliikkeillä ei juurikaan ole kilpailua. Tuntuu monesti hullulta lukea miten älyttömästi jotkut myyjät toimivat eli suorastaan karkottavat asiakkaat pois. Kaipa se kauppa silti käy ja puljut pysyvät pystyssä.
 
Vastuunsiirto ei ollut kyseessä tuos jutussa jonka kirjoitin.. Et ilmeisesti oikein pointtiani siitä löytänyt? Vai tarkoitatko, että se soitinkaupan kaveri on siellä tiskin takana kuin alkuasukas siirtomaa-aikana, kun tulee siirtomaaherra kauppaan?? Eli se on vaan kaupan kalustoa, ei ollenkaan ihminen, tarkoitus hänellä on ainoastaan palvella nöyrästi, mitään kysymättä, ja kaikki virheet mitä mahdollisesti tulee, ovat ainoastaan hänen päällään.. ;)
Erikoisliikkeet päinvastoin on joutuneet nettikauppojen ja vastaavien puserrukseen todella isosti. Täytyy saada nettikaupan hintatasoon puristettua hinnat, vaikka esim. kiinteät kulut ja työvoimakustannukset on yrittäjällä ylivertaisesti nettikauppaa isommat. Elikkä: ensin käydään liikkeessä, tilautetaan sinne joku soitin, joka nykyisten systeemien mukaan on liikkeen tukkurilta lunastettava, kaveri testaa, ja tilaa sen samanmoisen soittimen netistä, vaikka Musik Produktiiviltä, liikkeeseen tilattu soitin on siellä ja pysyy rasittaen varastoarvoa liikkeelle. Myöhemmin kyynelöidään vuolaasti, että "Nyt se meni se Ylermin Soitin konkkaan, mistäpä nyt ostan plektrani, ynnä sitten testaan uudet GAS-kohdekitarat! Toisaalta, eihän se Ylermi sinne koko mallivalikoimaa saanut tilattua, mokomakin kurppa!"

Erikoisliikkeet päinvastoin on joutuneet nettikauppojen ja vastaavien puserrukseen todella isosti. Täytyy saada nettikaupan hintatasoon puristettua hinnat, vaikka esim. kiinteät kulut ja työvoimakustannukset on yrittäjällä ylivertaisesti nettikauppaa isommat.
 
Tässä tilanteessa onkin erikoista, että myyjät eivät tunnu panostavan asiakaspalveluun. Jos lähdetään siitä asenteesta, että jokainen asiakas on tärkeä niin siinä ei kannata paljon jaotella asiakkaita ulkonäön tai iän mukaan. Hyvä myyjä osaa palvella asiakkaita ja luoda sellaisen ostokokemuksen, jota netistä tilaaminen ei voi korvata.
 
Asiakaspalvelu on tärkeää myös nettifirmoissa, oikeastaan vieläkin tärkeämpää, koska valinnan varaa löytyy ja huono kokemus lopettaa varmasti tilaukset sen asiakkaan kohdalta, tai ainakin vähentää niitä.

Tulipa mieleen, että joskus about 5v sittenkävin etsimässä sopivaa kampea silloiseen jackson kelly professionaliin (jossa siis jacksonin mikälie lisenssitalla). Halusin siis pelkän kammen kierteillä, niin eiköhän tuolta musamaailmasta tarjottu joku floikkaan sopiva, eli siinä oli joku kiinnitysjuttu toisessa päässä.
 
Piti sitten riuhtoa vibratalla irti skebasta ja käydä uudestaan työntämässä se myyjän nenän eteen, että kato nyt hitto että toi sun kampes _ei_sovi_tähän_X#¤%_skebaan!
 
Johan moinen siitä uskoi, vaikka yritti tiukasti väittää, että kyllä se siihen sopii.
 
Olin silloin 22-23v, joten ilmeisesti en kyseisen myyjän mielestä tuntea omaa soitintani lainkaan. Lienee aika selvää, ettei hirveästi huvita viedä rahojaan moiselle puljulle, jossa joutuu melkein asevoimien avustuksella tinkimään itselleen sopivaa tuotetta, kun myyjä "tietää" minkälainen kitara asiakkaalla on kotona.

Tulipa mieleen, että joskus about 5v sittenkävin etsimässä sopivaa kampea silloiseen jackson kelly professionaliin (jossa siis jacksonin mikälie lisenssitalla). Halusin siis pelkän kammen kierteillä, niin eiköhän tuolta musamaailmasta tarjottu joku floikkaan sopiva, eli siinä oli joku kiinnitysjuttu toisessa päässä.
 
Piti sitten riuhtoa vibratalla irti skebasta ja käydä uudestaan työntämässä se myyjän nenän eteen, että kato nyt hitto että toi sun kampes _ei_sovi_tähän_X#¤%_skebaan!
 
Johan moinen siitä uskoi, vaikka yritti tiukasti väittää, että kyllä se siihen sopii.
 
Olin silloin 22-23v, joten ilmeisesti en kyseisen myyjän mielestä tuntea omaa soitintani lainkaan. Lienee aika selvää, ettei hirveästi huvita viedä rahojaan moiselle puljulle, jossa joutuu melkein asevoimien avustuksella tinkimään itselleen sopivaa tuotetta, kun myyjä "tietää" minkälainen kitara asiakkaalla on kotona.
 
Mikset ottanut ensimmäisellä kerralla kitaraa mukaan jos et tiedä edes tallan mallia?

En tiedä, miten tähän aiheeseen pitäisi suhtautua. Ketjun otsikointia voisi ehkä miettiä uudelleen. Voidaan tietysti luokitella myyjiä ja ostajia millaisiin stereotypioihin hyvänsä. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että missä tahansa kauppaliikkeessä asioiminen on luonteeltaan vuorovaikutusta, tai sitä sen ainakin pitäisi olla. Asian ymmärtääkseen ei tarvitse olla sosiologi, omat havainnot ja kokemukset riittävät. Omasta puolestani voin sanoa, että oikeastaan koskaan (viimeisten 28 vuoden aikana) en ole saanut huonoa palvelua missään soitinliikkeessä minkään ikäisenä. En ainakaan, jos huonolla palvelulla viitataan myyjän välinpitämättömyyteen, töykeyteen tai muuhun vastaavaan.
 
Myyntipuheisiin liittyvään asioiden tahalliseen vääristelyyn ja suoranaiseen valehteluun olen törmännyt jokusen kerran. Yhden kerran muistan saaneeni ylimielisiä vastauksia ja nenänvartta pitkin tuijottelua, mutta jälkeenpäin tajusin, että itsepä olin osasyyllinen: hain eräästä stadin puljusta erilaisia kielisettejä ja muuta roinaa hirveän kiireen keskellä. En vaatinut parempaa palvelua mutta sähläsin miljoona muuta asiaa mielessäni ja kyselin tietenkin sen takia oikeasti vähän tyhmiä (esim. asioita jotka olisin yhdellä vilkaisulla nähnyt pakkauksista jne). Olennaista oli silti, että mitään vuorovaikutusta ei syntynyt eikä se ollut ainakaan yksinomaan kahden palvelevan myyjän vika.
 
Minulla on siis lähes pelkästään positiivisia kokemuksia käsillä olevasta aiheesta. Nykyisin häiritsee jonkin verran valikoimien suppeus, jolle ei taida mahtaa mitään (liiketaloudellisesti ei kannata... jne). Onhan se myönnettävä, että iän myötä palvelu sen kun paranee, vaikka ei siinä, kuten sanottua, ennenkään mitään vikaa ole ollut. Kaunis naama ei muuten auta asiaa kuin naisten kohdalla, luulisin; äijä-myyjät pikemminkin pelkäävät kaunisnaamaisia miehiä, ainakin jotkut, kerrotaan.

Mikset ottanut ensimmäisellä kerralla kitaraa mukaan jos et tiedä edes tallan mallia?
 
Siis tiesin kyllä tallan mallin, ja sanoinkin myyjälle, että hänen tarjoamansa kampi ei siihen mene, mutta kun ei moinen halunnut mua uskoa.

Siis tiesin kyllä tallan mallin, ja sanoinkin myyjälle, että hänen tarjoamansa kampi ei siihen mene, mutta kun ei moinen halunnut mua uskoa.
 
Eli tiesit mitä halusit mutta ostit silti muuta?

Siis tiesin kyllä tallan mallin, ja sanoinkin myyjälle, että hänen tarjoamansa kampi ei siihen mene, mutta kun ei moinen halunnut mua uskoa.
 
Mutta otit sitten sen kuitenkin mukaan sieltä? Pakottiko se myyjä sen ostamaan?
 
Omasta kokemuksista voin sen verran sanoa, että on kyllä ikä tehnyt tehtävänsä vuosien saatossa. Toisaalta ne kersaiän murheet asioista näkyy siinä, että eipä sitä paljoa viitsisi liikkeissä käydä. Jää joitain uusia tuttavuuksia väliin, mutta onpa sitä tultu toimeen näinkin. Nykyisin ei ole ollut ongelmia palvelun suhteen, mutta toisaalta sitä harvoin käydessään osaa vaatiakin palvelua eri tapaan.

Eli tiesit mitä halusit mutta ostit silti muuta?
 
No minusta kyllä ongelma oli tuossa tapauksessa myyjä, jos sille sanotaan mikä esine, mikä tuote halutaan ja se rupeaa väittämään että tämä käy niin pitäisi pystyä luottamaan kauppiaan tietoon. Etenkin jos asiakas kertoo mallin ja soittimen mihin haluaa varaosan, niin kyllä kauppiaan sen verran pitää vaivautua käyttämään aikaa, että selaa siinä varaosakirjassa kyseiseen tuotteeseen ja myy sopivia paloja.
 
Kuitenkaan ei ole kummemmasta osasta kuin vibrakammesta niin pitäisi olettaa että kauppiaskin niistä tajuaa tai ainakin viitsii ottaa selvää. Minusta on ihan ymmärrettävää, että jos kauppias tyrkyttää jotakin osaa yhteensopivana niin siihen pitäisi pystyä luottamaan, koska ostaja ei välttämättä ole perillä kaikesta rojusta mitä liikkeessä myydään. Noita kampia kun esimerkiksi on monelta eri valmistajalta jotka periaatteessa ja ulkonäöllisesti saattaa sopia yhteen, tosin niissä saattaa olla eri kierteet. Tämä taas on yksi numero mikä pitää tarkastaa, joten ei ole paljoa vaadittu.

Sain muuten viime viikonloppuna keskustan MusaFasulla, siis Pro centerissä, aivan helvetillisen mukavaa palvelua. Oikein rupesi hävettämään kun ite olen tällainen mulkku.

Minäkin voisin toistaa tähän vielä sen, että se palvelun saanti on hyvin pitkälti kiinni siitä minkälaisella asenteella asiakas kauppaan kävelee.
Jos ovesta kävellään sisään tervehtimättä henkilökuntaa ja marssitaan kiireesti testailemaan omin päin kitaroita, niin ei varmasti heru kovin kummoista palvelua.
 
Minä olen sitä mieltä, että kun ovella sanoo reilusti "terve, päivää, morjens" tai jotain vastaavaa, kertoo reilusti asiansa että oliko aikeissa hankkia jotain vai tuliko vain katselemaan, niin aivan varmasti saa palvelua. Loppu on kiinni siitä myyjästä.

Minäkin voisin toistaa tähän vielä sen, että se palvelun saanti on hyvin pitkälti kiinni siitä minkälaisella asenteella asiakas kauppaan kävelee.
Jos ovesta kävellään sisään tervehtimättä henkilökuntaa ja marssitaan kiireesti testailemaan omin päin kitaroita, niin ei varmasti heru kovin kummoista palvelua.
 
Minä olen sitä mieltä, että kun ovella sanoo reilusti "terve, päivää, morjens" tai jotain vastaavaa, kertoo reilusti asiansa että oliko aikeissa hankkia jotain vai tuliko vain katselemaan, niin aivan varmasti saa palvelua. Loppu on kiinni siitä myyjästä.
 
Näinhän se asia ennen kaikkea onkin ja tuohon tyyliin olen itse
kaikissa erikoisliikkeissä, alasta riippumatta, toiminut ja saanut hyvää palvelua.
Ihminenhän vissiin muodostaa ensivaikutelman ensimmäisen tapaamisen alussa olevien 25 sekunnin aikana, eikä tätä syntynyttä vaikutelmaa kuulemma kovin helposti muuteta, paitsi jos myöhemmin vaikkapa taikajuoman vaikutuksesta tutustutaan paremmin. Elikkäs sä et luultavasti nää sitä myyjää ihan liikaa muutenkaan, joten eikö ois parempi antaa heti hyvä kuva ittestään ja olettaa että se myyjäkin on varmaan ihan mukava, jolloin kumpanenkin varmastikkin käyttäytyis kohteliaasti ja asioiminen ois huomattavasti helpompaa ja mukavampaa.

kyllä mä jokaisen kitarani oon suomesta ostanut, jonka oon meinannutkin ostaa. Vaikka enemmän joutuisi maksamaan, mutta saapahan testata.
 
Silloin kun kävin valve junnua tetailemassa, niin ostin sen samaan vauhtiin, vaikkakin hiukan kalliimmalla kun saksasta, mutta saipahan tuotteen heti ja samalla tuli tuettua kotimaista yritystoimintaa... ja muutenkin musaliikettä.
 
Sitten jos jotain thomanilta hommaan, niin en kyl me testaa ekaks soitinta kauppaan ja sit tilaa, vaan silloin on jo tiedossa mitä tarvii, ja tuolta thomanilta löytyy yleensä monta kärpästä yhdellä iskulla, ei tarvi rampata joka musaliikkeessä ja tilailla tavaraa niiden kautta.
 
Jos tarvin kymmenen shuren sm57:aa, jonkun spessu etusen, erinäisiä johtoja ja vermeitä x- määrän, pari efektiä ja saan vielä tilattua jonkun frendin kans puokkii, niin silloin nuo thomannit tulee ajankohtaiseksi mulle. Mutta jos tarvin vaikka ts808 ja se maksaa musakaupassa (joka on kilsan päässä) jonkun kympin enemmän, niin toki sen sieltä ostan. Tuo on niin helppo mesta tuhlata ylivarojensa, kun kaikki peruskaura löytyy ja suht helposti, eikä hintakaan usein päätä huimaa. Siis thomann
 
Sitten jos sakemannilta tilaminen säästää jo useampia satasia, niin silloin tilaan sieltä. Kitaroita ei tosin uskalla tilata ennen kokeilemista, siis juuri sen kyseisen yksilön kokeilemista. Mutta en siis tilaatuotetta liikkeeeen, jotta voisin vain testata sitä ja sitten tilata sen halvalla jostain.
 
Tietenkään musakaupat ei voi vaatia asiakasta ostamaan jonkun testiin tilatun tuotteen, mutta tässä vaiheesa asiakkaan pitää tajuta että on vittumaista tilata se parisataa halvemmalla sakemanneilta.
 
Foxin juttua komppailen kovasti, ja tää nyt on vaa tällästä turhaa lätinää mun ostokäyttäytymisestä
 
E: en mäkään muista saaneeni kovinkaan huonoa palvelua oikeestaan koskaan, etenkin kun junnuna ramppasi, niin silloinen kauppias aina jeesasi ja neuvoi, vaikka plektrojahan sieltä yleensä haettiin kun ei viikkorahat muuhun riittänyt. Joskus ehkä uus piuha tai hihna.
 
Avoimuus ja hyvät tavat pätee musaliikkeessä asioidessa aivan kuten joka paikassa muuallakin. jos niitä ei ole, niin harvoin se palvelukaan sitten niin hyvää on.

Niin olisi jos eläisimme Utopiassa. Mutta esim. harvapa 12-vuotias välittää siitä naarmuttaako hän ketjuillaan tai metallinapeillaan satojen tai tuhansien eurojen soittimia kun hän hiplailee niitä liikkeessä.

Mikäli hän osaa esittää asiansa myyjälle asiallisesti niin suurin osa myyjistä kohtelee häntä asiallisesti veikkaan.
 
Jos se on sitten utopiaa, niin ok. En tiedä muista 12 vuotiaista, mutta kyllä itsellä oli jo jonkinlainen vastuu iskostettu takaraivoon että hei, jos pudotan tämän kitaran/naamutan sitä, niin kyllä siitä jotain seuraamuksia tulee ja vieläpä ikäviä semmoisia. Ja jonkinlainen herran pelko noita musiikkiliikkeitä kohtaan oli, joten tuskin oma käytöskään oli mitenkään epäkohteliasta, joka olisi antanut myyjälle syyn jättää tuotteiden esittely yms. väliin.
 
Njoo, turha tästä vääntää tän enempää, asiat on varmasti niin kuin sanoit aiemmassa viestissä ja tuskin itsekään olen täysin väärässä. Eli molempiin juniin löytyy sekä myyjiä että ostajia. Toivotaan että molemmilla osapuolilla olisi asenne kohdallaan jos ja kun ensikerralla liikkeessä asioimme ja etenkin kun se 12-vuotias ensi kertaa uskaltautuu musiikkiliikkeeseen.

Njoo.. Viime vuoden elokuussa olimme lomalla Rhodoksen upealla saarella ja sieltä piti tietysti löytää paikalliset soitinkaupat. Yllättävän vaikea homma. Ensimmäinen pulju oli hyvin asiallisen näköinen, paljon erilaisia kitaroita yms. mutta kauppiaat seurasivat kuin hai laivaa. Ajattelin että jospa ostaisi jonkun halvan klassisen kitaran. Ei löytynyt sopivaa joten siirryin seuraavaan liikkeeseen.
 
Siellä ei sitten muita ollutkaan kun klassisia ja erästä ~300e yksilöä yritin testata. Vanhempi mieshenkilö nappasi kitaran kädestä ja sanoi "no scratch!". Hän sitten antoi mulle jonkun halvan ritsan ja sillä soittelin hetken. Miehen asenne muuttui heti kun huomasi että osaan joten kuten soittaa. Kävin kitarat läpi mutta päätin kuitenkin olla ostamatta.

Eräässä tamperelaisessa liikkeessä vuosia sitten liikkeen omistaja vaati, että kitara on ostettava, jos sitä on koittanut tai yleensäkin koskenut.
 
Taitaa olla enemmän hauskaa kuin tyhmää
 
Kaverihan on selvästi pelannut shakkia..

Veikkaan että pääkaupunkiseudulle tulee tulevina vuosina Kitara-Ikea. Iso halli täynnä kitaroita ikea-meiningillä myytävänä:
1. Selvät katalogit
2. Selvät hintapolitiikat
3. Standardisoitu palvelu ja toiminta
 
Sieltä hakisin tuotteeni, koska yksi asia rassaa eniten nykyisissä musakaupoissa:
Epäpätevä Hälläväliä-meninki
 
Jos tiskin takana on tiukka kauppamies on asia mun mielestä ok, mutta sellainen epäpro meininki, että asioista puhutaan ympäripyöreästi ja mitään annettuja lupauksia ei pidetä. Tärkeintä on saada asiakas pidettyä pihdeissä ja rahat pois.
Tämä pistää kyrsimään.
 
Tätä ei normaalissa kaupankäynnissä näy kuin korkeintaan autohuoltamoissa, jotka on toinen mätäpaise suomalaisessa bisnes-maailmassa.
 
Listaan tähän vielä ne kaupat, joissa on ollut VAIN HYVÄÄ PALVELUA:
 
DLX-musiikki, Helsinki (Malmilla, nyk. keskustassa)
Levytukku, Helsinki
Turun F-musiikki (ei käyty muissa turun liikkeissä)
Musiikki Järvenpää, Seinäjoki (ei käyty muissa S-joen liikkeissä)
 
Näissä liikkeissä käyn jatkossakin.