Kitarat: kitarakamat ›

Ostakaa myyjä ennen tuotetta, niin kaikki on sujuvampaa.
 
Hyvä idea.

Eipä ny mitää ihmeempiä oo tullu vastaan, mutta tällästä:
 
Minä: Mitäs eroa noissa Fenderin Mexicon Stratoissa ja Tokain Japanin Stratoissa.
Myyjä: Enhän mää noista Stratoista... Mutta Nää Ibanezit! Nää on rautaa!
Minä: En mää oikein niistä välitä...
Myyjä: Eikun nää on ihan mahtavia hevikeppejä, Näitä kannattaa suosia! Kokeilepa tätä.
Minä: Kävelen hitaasti pois kaupasta
 
Sit toinen hassun hauska tapahtuma oli kun menin kysymään pariaa asiaa ensimmäisestä ostmastani akustisesta joskus muinoin.
Minä: Tää e-kieli vinkuu jotenkin ärsyttävästi, ja sit tää h-kieli rämisee aika pahasti..
Myyjä: Joo sori, en voi auttaa, kun mulla on kato tässä asiakkaita
-.-
Vein sit kitaran Rocktoriin ja korjasivat siellä viat pienessä hetkessä ilmaisesksi :D

Taitaa musiikkiliikkeitä vaivata vähän samat ongelmat kuin monen muunkin erikoisalan liikkeitä, eli suurehko osa myyjistä jakaantuu kahteen kastiin, "elämäntapaintiaaneihin" ja "bisnesmiehiin", "elämäntapaintiaani" on se kaveri josta piti tulla maailmanluokan rokkitähti, mutta ura ei lähtenyt nousuun ja päätyi sitten musiikkiliikkeeseen myyjäksi, tietää mielestään kaiken musiikista ja halveksii suunnattomasti kaikkia jotka tietävät vähemmän/soittavat huonommin. On myös hyvin innokkaasti "tyrkyttämässä" omia yleensä hyvin jyrkkiä mielipiteitään esim. tietyn merkin ylivertaisuudesta. Haistaa harrastelijan/aloittelijan jo kaukaa ja suhtautuu häneen pilkallisen ylimielisesti, "palvelee" mieluummin liikkeessä notkuvia kavereitaan. "Bisnesmies" taas ajattelee vain maksimaalista voittoa, hänelle mieluisia asiakkaita ovat tietämättömät,jälkikasvulleen kitarapakettia ostavat teinihevarien vanhemmat joille voi myydä melkein mitä vaan ja sitten toisaalta varakkaat harrastajat, jotka eivät laske joka senttiä vaan ostavat tinkimättä sen kalleimman kitaran jos se heitä sattuu miellyttämään. Tällaiselle myyjälle hintatietoinen ja asioista perillä oleva asiakas on myrkkyä, Thomannin mainitseminen aiheuttaa mutinaa "harmaatuonnista" ja "virallisesta maahantuojasta" jne. Jos häneltä kysyy suositusta, voi olla varma että tarjotaan sitä tuotetta jossa on suurin kate, riippumatta sen soveltuvuudesta ko. asiakkaan terpeisiin. Nämä siis tietysti karrikoituja kuvauksia. Samat ilmiöt ovat havaittavissa monissa muissa harrastealojen, kuten ase-, moottoripyörä- jne. liikkeissä. Näiden molempien myyjätyyppien ongelma on se, että heille "epämieluisa" asiakas, eli asioista perillä oleva hintatietoinen harrastaja, ei kuitenkaan ammattilainen, edustanee asiakaskunnassa aika suurta, ehkä jopa suurinta osaa, ja juuri nämä asiakkaat siirtyvät verkkokauppoihin törmättyään "elämäntapamyyjän" alentuvaan väheksyntään tai "bisnesmiehen" härskeihin kusetusyrityksiin. Onneksi kuitenkin on toisenlaisiakin esimerkkejä, kuten kaikilla muillakin aloilla. Toivottavasti lisääntyvä kilpailu tekee tehtävänsä tälläkin alalla ja jäljelle jäävät asialliset toimijat. Ja onhan muuten asiakkaitakin tietysti moneen lähtöön, voi olla nuorten henkilöiden tylyyn kohteluun useinkin syynä juuri koulun jälkeen liikkeessä aikaa tappavat teinit jotka renkkaavat Paranoidia päivästä toiseen eivätkä koskaan osta mitään:). Kyllähän ammattitaitoisen myyjän pitäisi kuitenkin aina lähteä siitä että kyseessä on todellinen vakavastiotettava asiakas, eri asia jos kaveri tosiaan viettää liikkeessä pari tuntia joka päivä ja on joskus puoli vuotta sitten ostanut yhden plektran.

Eräässä tamperelaisessa liikkeessä vuosia sitten liikkeen omistaja vaati, että kitara on ostettava, jos sitä on koittanut tai yleensäkin koskenut.
 
Taitaa olla enemmän hauskaa kuin tyhmää

Tässä on kyllä asiallista pohdintaa...
 
Minun mielestäni taas ei ollut. Millään tavalla hyökkäämättä kirjoittajaa kohtaan, mielestäni pohdinta oli aika mustavalkoista yleistämistä, enkä kyllä millään voi allekirjoittaa suurinta osaa tuosta tekstistä. Ja minä sentään olen työskennellyt vähän aikaa musaliikkeessä, sekä ostan kaikki rojuni Suoemesta, koska saan täältä halvemmalla kuin mistään verkkokaupoista. "Elämäntapaintiaani" ja "bisnesmies" - voi jessus. Ihmisiä ne musaliikkeiden myyjätkin ovat, älkää unohtako sitä. Jos asiakas voi katsoa asiaa noinkin mustavalkoisesti, niin älkää ainakaan valittako, jos musaliikkeen myyjät pitävät jokaista mustiin pukeutunutta teini-ikäistä hevarina, joka niittivyöllään narmuttaa kitarat ja jankuttaa Paranoidia. Eihän meistä kukaan kai kyklooppi ole, eihän?

Minun mielestäni taas ei ollut.
 
Olenko ainoa, joka mielestä tekstiä ei saa lukea kirjaimellisesti, vaan ikään kuin "rivien välistä". Kärjistäminen on kirjoitustyyli, mielestäni hyvinkin tehokas lukijan huomion kiinnittäjä.
 
En tiedä oliko Murgon kirjoitus 100% vakavissaan kirjoitettu, mutta minulle ainakin tuli kuva, että tässä nyt ihan tarkoituksellisesti provotaan ja kärjistetään asioita. Toimii hyvin tehokeinona mielipidettä ilmaistaessa. Lisäksi tekstin loppuosassa oli otettu myös vastapuoli huomioon, näin vähentäen tekstin hyökkäävyyttä.
 
Kimurantti1, kauanko olit musaliikkeessä töissä? Olisi hyvä nimittäin saada kuulla "toisenkin puolen" mielipide asiaan. Miksi musaliikkeissä törmää huonoon asiakaspalveluun ja toisinaan jopa suoraan vittuiluun? Ainakin enemmän kuin monilla muilla aloilla. Ei luulisi musabisneksellä menevän niin hyvin, että on varaa menettää asiakkaita.
 
EDIT:
 
Eihän meistä kukaan kai kyklooppi ole, eihän?
 
Toivottavasti ei! :)

"Elämäntapaintiaani" ja "bisnesmies" - voi jessus. Ihmisiä ne musaliikkeiden myyjätkin ovat, älkää unohtako sitä. Jos asiakas voi katsoa asiaa noinkin mustavalkoisesti, niin älkää ainakaan valittako, jos musaliikkeen myyjät pitävät jokaista mustiin pukeutunutta teini-ikäistä hevarina, joka niittivyöllään narmuttaa kitarat ja jankuttaa Paranoidia. Eihän meistä kukaan kai kyklooppi ole, eihän?
 
Kyllä, ei ole aina herkkua olla myyntihommissa kireässä markkinatilanteessa, selvä se. Kuitenkin nuo luonnehdinnat "Elämäntapaintiaani" ja "bisnesmies" kuvaavat myös tällaisen yli nelikymppisen vanhan guben mielestä aika hyvin kahta lajityyppiä. Tähän pitää kuitenkin lisätä myös aidosti palveluhenkinen ja ystävällinen myyjä-tyyppi, joka tietää mistä puhuu ja osaa myös tarvittaessa olla hiljaa, jos se on tarpeen. Näitäkin on tullut vastaan. Kiitos heille.
 
Asiakas ei ole perinteisesti ollut soitinkaupassa kuningas ja jotenkin tuntuu siltä, ettei edes netti sun muut kaupan esteiden poistamiset ole vaikuttaneet kaikkien perusasenteisiin, valitettavasti.

Niinkuin taisin jossain kohtaa mainitakin, nämähän olivat kärjistettyjä ääriesimerkkejä eikä mitenkään liian vakavsti otettavaksi, todelliset tyypit tietysti löytyvät jostain välimaastosta ja paljonhan on tosiaan myös asiallisia tapauksia, mutta nämä molemmat tyypit jossain muodossa ovat joka tapauksessa tulleet vastaan erinäisissä erikoisalojen liikkeissä, ja tämänkin ketjun sekä oman kieltämättä suppeahkon kokemuksen perusteella esiintyvät yleisinä myös musiikkiliikkeissä. Toisaalta esim autokaupoissa tuo bisnesmiestyyppi on se yleisin. Sillä elämäntapaintiaanilla tarkoitan siis alasta riippumatta kaveria,joka on "ajautunut" myyjäksi innokkaan asianharrastuksen kautta eikä koko ikänsä esim. musiikin parissa elettyään muista että jokaine on joskus aloittanut alusta, tällainen henkilö saattaa olla rautainen asiantuntija,mutta se ei auta jos asiakkaat karkaavat vähättelevän asenteen takia. tällainen myyjä voi olla aivan loistava jos hänet tuntee, mutta uudelle asiakkaalle voi tulla juuri sellainen "anteeks että olen täällä" olo. Ilmiöt eivät todellakaan koske vain eikä edes erityisesti musiikkiliikkeitä, tietynlainen asiakkaan väheksyminen tuntuu yleensäkin olevan valitettava osa Suomen kauppakulttuuria.

Kato, eka tupla.

Niistäkin innokkaista ja palvelualttiista entististä muusikoista, jotka osaa hommat tulee ajan kuluessa niitä bisnesmiehiä. Lopulta totuus paljastuu siitä mikä menee kaupaksi ja millä tehdään sitä leipää, joka on kuitenkin loppukädessä tärkeintä yrittäjälle. Vuosikymmenessä osaaminen katoaa ja into samalla, kun yrittää pitää liikkeen tuottavana. Entiset haaveet siitä, että "meidän liikkeessä myydään vaan laatutuotteita oikeille muusikoille" karisee sen todellisuuden tieltä, että rahat tehdään niillä halvimmilla kitarapaketeilla, jotka myydään valheilla äipälle tai iskälle, jotka eivät ymmärrä laitteista yhtään mitään.

Entiset haaveet siitä, että "meidän liikkeessä myydään vaan laatutuotteita oikeille muusikoille" karisee sen todellisuuden tieltä, että rahat tehdään niillä halvimmilla kitarapaketeilla, jotka myydään valheilla äipälle tai iskälle, jotka eivät ymmärrä laitteista yhtään mitään.
 
Kenellä on tuollaisia haaveita? Sitä paitsi ketä myyjää rasittaisi sellainen, että halvat tuotteet menevät kaupaksi?

Asiakas ei ole perinteisesti ollut soitinkaupassa kuningas ja jotenkin tuntuu siltä, ettei edes netti sun muut kaupan esteiden poistamiset ole vaikuttaneet kaikkien perusasenteisiin, valitettavasti.
 
Mulla taas on kohtuullisen pitkään ollut pelkästään hyviä kokemuksia, sanotaan että ainakin kymmenen vuotta on mennyt silleen että myyjät ovat olleet vain ja yksinomaan kohteliaita, avuliaita ja jopa osaaviakin. Joskus on intouduttu jutustelemaan niitänäitä pitempäänkin, mutta silloin kun olen halunnut olla rauhassa (esim. testatessani soittimia), olen saanut olla - ilman erikseen pyytämättäkin.
 
Tämä ihan vaan siksi ettei unohtuisi se että asiat voivat mennä hyvinkin.

Asiakkaat unohtavat liian usein, että heitä kohdellaan pitkälti myös heidän oman käyttäytymisensä mukaan.

Asiakkaat unohtavat liian usein, että heitä kohdellaan pitkälti myös heidän oman käyttäytymisensä mukaan.
 
Juurikin näin. 12-vuotias aloitteleva pojankoltiainen saa aivan varmasti erilaista palvelua kuin jo 12 vuotta soittanut henkilö..

Juurikin näin. 12-vuotias aloitteleva pojankoltiainen saa aivan varmasti erilaista palvelua kuin jo 12 vuotta soittanut henkilö..
 
Joka on aivan väärin. Itte sain aina nuorempana huonoa kohtelua musiikkiliikkeistä ja se on johtanut siihen että ei tänä päivänäkään ole suurempaa intoa lähteä liikkeisiin asioimaan. Jollain tapaa myyjällä pitää olla myös sitä pitkänäköisyyttä. 12 vuotias jamppa mitä suurimmalla todennäköisyydellä vaan kattelee eikä osta mitään, mutta jo viiden vuoden päästä homma voi olla ihan toisella tavalla. Kyllä sen kohtelun vaan muistaa sitten vanhemmalla iällä, silloin kun oikeasti on ostamassa.
 
Eli jätätkö ne vittuilut ja tiuskinnat väliin sillon asiakkaan ollessa nuorempi vai korvaatko ne jollain muulla kommentilla? Niin petaa kuin makaa. Niitten muutaman liikkeen, jossa olen asioinut, on aivan turha tulla mulle itkemään että miksi nykyään ostaavat ihmiset jostain netistä tms. tavarat kun heillä olisi tässä liike ihan paikkakunnallakin.
 
Yhtä kaikki, mieluummin nykyään tilaan netistä kaiken kun palauttelen mieleen sen vittuilun ja ahdistavan tunteen kun joutui musiikkiliikkeessä asioimaan. Tämä on nyt kärjistettyä tekstiä. Olen asioinut tasan kahdessa eri musiikkiliikkeessä ja niissä palvelu ollut nuorempana huonoa. Tiedän että se ei tarkoita että jossain muussa liikkeessä kohtelu olisi samanlaista. Ja joo, eihän mulla nyt aikuisiällä enää pitäisi olla mitään ongelmia, koska varmaan ne nyt minuun jo asiallisesti suhtautuisivat ja pitäisivät mahdollisena ostajana, mutta ei vaan nappaa lähteä liikkeisiin.

Asiakkaat unohtavat liian usein, että heitä kohdellaan pitkälti myös heidän oman käyttäytymisensä mukaan.
 
100-prosenttisen totta.. ;) Pitkiä aikoja soitinliikkeissä viettäneenä (en toki myyjänä) kuitenkin kirjoittasin alle tuon murgon pitkän stoorin, molemmat tyypit löytyy kyllä, jos ei samasta liikkeestä (mahdollista, mutta harvinaista) , mutta löytyvät kumminkin. Itsekin osaisin monen vuoden kokemuksella tuolta sivutoimialalta jopa 4-5 nimetä suoraan, molempia "ääripäitä".. Mutta sepä ei oo tän säikeen pääaihe..
Mitä näitä juttuja oon lukenut, niin melko monessa, miltei kaikissa, vois katsoa peiliin se ostajakin. Totta kai niitä ylilyöntejä ja huonoa palvelua/ylimielistä kohtelua/turhaa kuittailuakin tulee, ihminen se myyjä tai omistajakin vaan on. Toki ei sais ideaalikaupantekotilanteessa tulla, vaan tuleepa silti.
Mutta tuossa jo vähän valotettiin sitä kolikon toistakin puolta. Kyllähän siltäkin puolelta olis mahdollisuus vastaavanlaiseen thriidiin, mutta eipä palvele ketään se. Hauskaa toki vois olla, mutta ei minusta olisi mitenkään mieltäylentävää lukea "Tyhmimmät kommentit musaliikkeen asiakkailta"-ketjua. Mieluummin ehkä "Hauskimmat kommentit musiikkiliikkeessä"-ketju olisi parempi... 8)
Pikku esimerkin vois heittää, mitä on päässyt kuulemaan aikoinaan..
Varsin erinomainen lopputulos saadaan, kun otetaan tuollanen pitkän linjan soittaja, sanotaan nyt vaikka "elämäntapaintiaani"-tyypin myyjä, ja sitten hänelle vastapooliksi sellainen todella hintatietoinen, innokas pari vuotta soittanut kaveri, joka on ulkoa opetellu lukuisia musiikkilehtiä mahdollisesti ostettavan tuotteen tiimoilta.. siinä sitä vasta sanat sinkoilevat, hiih!

Joka on aivan väärin
 
Niin olisi jos eläisimme Utopiassa. Mutta esim. harvapa 12-vuotias välittää siitä naarmuttaako hän ketjuillaan tai metallinapeillaan satojen tai tuhansien eurojen soittimia kun hän hiplailee niitä liikkeessä.
 
Mikäli hän osaa esittää asiansa myyjälle asiallisesti niin suurin osa myyjistä kohtelee häntä asiallisesti veikkaan.

Niin olisi jos eläisimme Utopiassa. Mutta esim. harvapa 12-vuotias välittää siitä naarmuttaako hän ketjuillaan tai metallinapeillaan satojen tai tuhansien eurojen soittimia kun hän hiplailee niitä liikkeessä.
 
Ja on otettava huomioon, että useimmiten nämä potentiaaliset tulevat asiakkaat tulevat useamman yksilön "partioissa" jolloin joukossa saattaa helpommin tulla näyttöhaluja, ylilyöntejä ym. Ja mieluisimpia kokeilukohteitahan ovat ne kalliimman hintaluokan soittimet. (Älkääpä väittäkö vastaan, olen ihan ite nähnyt! ;)...)
 
Mikäli hän osaa esittää asiansa myyjälle asiallisesti niin suurin osa myyjistä kohtelee häntä asiallisesti veikkaan.
 
Tähän pointtiin luotan itsekin..

Mitä näitä juttuja oon lukenut, niin melko monessa, miltei kaikissa, vois katsoa peiliin se ostajakin.
 
Tällainen vastuunsiirto on mahdollista vain maassa, jossa erikoisliikkeillä ei juurikaan ole kilpailua. Tuntuu monesti hullulta lukea miten älyttömästi jotkut myyjät toimivat eli suorastaan karkottavat asiakkaat pois. Kaipa se kauppa silti käy ja puljut pysyvät pystyssä.