Työ musiikkialalla ›

Teoriaa ja säveltapailua on kuitenkin helppo harjoitella. Hommaa esim. Tohtori Toonika teoriakirja. Tai sitten työväenopistoon tai kesäyliopistoon kursseille.
 
Joo no siis itseasiassa en itseeni tarkoittanut tuolla kysymyksellä, vaan yhen kaverin puolesta kysyin. Ei päässyt tämä kyseinen tyyppi konservatorioon.

Voiko pop/jazz konservatorioon päästä jos ei osaa nuotteja eikä teoriaa ja on huono korvakuulo vaikka ois kuinka hyvä soittaan?
 
hankalaa,hyvin hankalaa.

hankalaa,hyvin hankalaa.
 
No luulisin että melkeinpä mahdotonta ja kuten tuossa ylempänä mainitsin niin tämä henkilö jolla oli kyseiset ominaisuudet ei päässyt konservatorioon.

No luulisin että melkeinpä mahdotonta ja kuten tuossa ylempänä mainitsin niin tämä henkilö jolla oli kyseiset ominaisuudet ei päässyt konservatorioon.
 
jaa...aha...

Musiikkiteknologian perustutkinto.
www.salpaus.fi/musiikki
Kauanko tuo koulutus kestää?
 
3 v. (120 ov)
 
Mitkä ovat pääsyvaatimukset?
 
Orimattila-Instituutissa musiikillinen puoli ratkaisee vähemmän. Enemmän se kuinka paljon löytyy kiinnostusta miksaamisen ja äänittämise puolella kehittyä.
 
Työllistymismahdollisuudet?
 
Täysin itsestä ja omasta osaamisesta kiinni mutta tämän koulutuksen piirissä suurin kysyntä löytyy livemiksaus puolelta.
 
Ammattinimike?
 
Miksaaja ja vaikka tutkinnon nimi on musiikkiteknologi niin livemiksaajaa kutsutaan selkokielellä enemmänkin livemiksaajaksi kuin musiikkiteknologiksi.

Mä oon tällä hetkellä Nokian Lukiossa ja mietin jos menisin sen jälkeen (tai siirryn kesken) Pop&Jazz Konservatorioon soittaa sähkökitaraa. Mitä taitoja tai tutkintoja yms. mulla pitäs olla et päsisin sinne? Ja miten toi tutkinto mikä sinne vaaditaan.. miten mä sen suoritan? Vai tarviiko sinne vaan vastaavat taidot ja tiedot? Mitäs pitäs osata et voi sanoo et on ne?

En nyt tästä viestien sumasta ota selvää. Minkälaiset mahdollisuudet siis on saada hamassa tulevaisuudessa musiikista kokopäivätyö, jos on käynyt musiikkipainotteisen lukion? Jos haaveammattinani on musiikki (noin suurpiirteisesti ilmaistuna), onko tuosta musiikkilukion läpikäymisestä mitään käytännön hyötyä ammattia (siis tyyliin sovittaja, saveltäjä, soittaja, tuottaja...) miettiessä ja hakiessa?

En nyt tästä viestien sumasta ota selvää. Minkälaiset mahdollisuudet siis on saada hamassa tulevaisuudessa musiikista kokopäivätyö, jos on käynyt musiikkipainotteisen lukion? Jos haaveammattinani on musiikki (noin suurpiirteisesti ilmaistuna), onko tuosta musiikkilukion läpikäymisestä mitään käytännön hyötyä ammattia (siis tyyliin sovittaja, saveltäjä, soittaja, tuottaja...) miettiessä ja hakiessa?
 
no se nyt riippuu ihan sun omasta käytöksestä muita soittajii kohtaa,sekä taidoista.
jos oot veemäinen muita kohtaa nii eipä taida puhelin soida.

no se nyt riippuu ihan sun omasta käytöksestä muita soittajii kohtaa,sekä taidoista.
jos oot veemäinen muita kohtaa nii eipä taida puhelin soida.
 
Onko sinutkin aivopesty tuohon "soittaminen on sosiaalista verkostoitumista"-läppään? Opettaako ne siellä teille muutakin :)

Onko sinutkin aivopesty tuohon "soittaminen on sosiaalista verkostoitumista"-läppään? Opettaako ne siellä teille muutakin :)
 
Ehkäpä tässä oli kyseessä enemmänkin se että muita muusikoita kannattaa kohdella ylipäätänsäkin niin kuin itseä toivoisi muusikkona kohdeltavan. Vaikka olisi millaista meriittiä mutta muistaa että "hei toi jätkä oli täys mulkku lukioaikoina" niin ei todellakaan puhelin soi. Ellei ole äärimmäinen hätä. Jos silloinkaan.

Ehkäpä tässä oli kyseessä enemmänkin se että muita muusikoita kannattaa kohdella ylipäätänsäkin niin kuin itseä toivoisi muusikkona kohdeltavan. Vaikka olisi millaista meriittiä mutta muistaa että "hei toi jätkä oli täys mulkku lukioaikoina" niin ei todellakaan puhelin soi. Ellei ole äärimmäinen hätä. Jos silloinkaan.
 
Tajusin kyllä.
 
tuntuu vain että jokaikinen Oulun eteläpuolinen soittaja tolkuttaa tuota ensimmäisenä, viimeisenä, ja välissä. Ja kyseisen nimimerkin ikää muistellen en 100% usko että hän puhuu omalla suullaan. Tämä on toki vain spekulaatiota.

Ehkäpä tässä oli kyseessä enemmänkin se että muita muusikoita kannattaa kohdella ylipäätänsäkin niin kuin itseä toivoisi muusikkona kohdeltavan.
 
Toi o sovellettu raamatusta eili... vois kyl pitää paikkansa;D

Onko sinutkin aivopesty tuohon "soittaminen on sosiaalista verkostoitumista"-läppään? Opettaako ne siellä teille muutakin :)
 
eipä oo aivopesty,käytän järkeäni näissä musapiireis..ja toiseks,toi ei oo mikää läppä,voit toki kokeilla onnees ja veettuilla muille ni katotaan sitte soiko se puhelin.

No jumalauta kun saa vastauksen kysymykseensä. Hätää kärsin tulevan yhteishaun takia.
 
ED: Eli osaisiko kukaan oikeasti vastata?

En nyt tästä viestien sumasta ota selvää. Minkälaiset mahdollisuudet siis on saada hamassa tulevaisuudessa musiikista kokopäivätyö, jos on käynyt musiikkipainotteisen lukion? Jos haaveammattinani on musiikki (noin suurpiirteisesti ilmaistuna), onko tuosta musiikkilukion läpikäymisestä mitään käytännön hyötyä ammattia (siis tyyliin sovittaja, saveltäjä, soittaja, tuottaja...) miettiessä ja hakiessa?
 
Noh.. Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan" mutta.. En sano ettei siitä mitään hyötyä ole, mutta ei se kyllä mitään takaa oikeasti. Musiikkiala nyt on semmoinen, että ihan kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä mikään ole millään muotoa varmaa..
 
Mutta vaikka siitä ei ammatin kannalta suoranaista hyötyä olisikaan niin ei se tarkoita etteikö sinne kannattaisi mennä.. Sieltä voit löytää kenties uusia tuttuja joilta voit musiikillisessa mielessä oppia paljon, heistä voi tulla luotettavia soittokavereita joihin voi sitten myöhemmin uran kehittyessä turvautua tarpeen vaatiessa, voit löytää musiikista uusia kiinnostavia aspekteja joihin haluatkin paneutua enemmän pelkän soittamisen sijaan (säveltäminen&sovittaminen, musiikin teoria, pedagokiikka ja musiikkikasvatus, musiikkiteknologia, tapahtumatuotantopuoli, ymv), tai sitten voit jopa havaita monien vaiheiden kautta, että täyspäiväinen ammattimuusikkous ei kenties olekaan sinua varten vaan voit löytää ihan uusia mielenkiinnonkohteita lukion muista aineista.. Aina kannattaa kokeilla.
 
Kuitenkin ammattimuusikko tmv on aina ammattinsa kanssa yksin, ikään kuin yksityisyrittäjän roolissa.. Piirit on pienet ja sana kiertää.. Se, että olet rehti ja suoraselkäinen kaveri joka ei jauha turhaa sontaa vaan tekee työnsä hyvin ja kunnialla, tulee aina olemaan sinulle tärkeämpi käyntikortti kuin se, että kävit joskus musiikkilukion.. Kuten sanoin, se ei takaa yhtään mitään, mutta siitä voi saada erittäin paljon irti jos vain haluaa yrittää.

Minkähänlainen paikka tuo Hatanpään Lukio on? Sieltä kun musiikkiteknologiahommiakin voi opiskella. Kokemuksia?
 
Myöskin Tampereen Konservatorio, voiko musiikkiteknologialinjalle päästä opiskelemaan vaikkei teoriaa paljolti osaisikaan? Kitaraa olen kuitenkin soittanu viidettä vuotta ja bändissä siitä kolme vuotta.

Myöskin Tampereen Konservatorio, voiko musiikkiteknologialinjalle päästä opiskelemaan vaikkei teoriaa paljolti osaisikaan? Kitaraa olen kuitenkin soittanu viidettä vuotta ja bändissä siitä kolme vuotta.
 
Lonkalta tämän nyt heitän joten voin toki erehtyä mutta..
 
Useimmiten noissa konservatorioissa vaaditaan kaikilta linjoilta lähestulkoon se yhtenäinen teoria-, ja solfatason tuntemus.. Joka useimmiten ulottuu tuonne 3/3 asti. Jotkin aineet vaativat toki sitten vielä hivenen syvempää musiikillista osaamista ja hahmottamista (kuten esmes teorian tai sävellyksen opiskelu)..
 
Mutta ei noita vaatimuksia kannata liikaa pelätä, kuten olen monta kertaa aiemminkin täällä tainnut sanoa.. :p Yrittämään vain. Nuo todisteet, tositteet ja muut breevit vaan helpottavat siinä mielessä, että on jotakin konkreettista näyttöä taidoista, sen soittokokeen lisäksi.. Viisi minuuttia on kuitenkin aika vähän aikaa osoittaa, että "Öögatkaas, mä oon sairaan skilli", kasa papereita tukena helpottaa asioita jonkin verran sen suhteen kenties..
 
Eivät ne kuitenkaan mitään loppujen lopuksi ratkaise tai merkitse.. Kyllä lahjakkuus paistaa läpi siellä kokeessa jos sitä on.. Kunhan et lähde sille linjalle, että yrität muita miellyttää.

Tässä on esitetty hyviä ja paikkansa pitäviä pointteja aiheesta:) Omasta kokemuksestani sanoisin vielä muutaman jutun. Olen pianisti/koskettelija, joten eteneminen klassisen kautta on väylä minulle, mutta esim. kitaristeille se ei ole niin justiinsa. Toivottavasti tämä kokemuspohjainen kertoelma valaisee tilannetta joltakin näkökantilta. Valmista vastausta asiaan kun ei ole...
 
Haaveilin koko pienen ikäni muusikon ammatista ja tulin silloin miettineeksi monia vaihtoehtoja. Kävin klassisen musaopiston, mutta jossain vaiheessa aloin ottamaan yksityistunteja oheen hkin pop&jazzin opelta (tämä ei tietysti ole aina laadun tae). Koin, että oli opittava uutta ja sain rahalle vastinetta.
 
Menin lukioon ja jatkoin yksityistunteja, lopetin musaopiston. En ollut musaopistossa, soitin humppaa. Tarkemmin ottaen soitin humppaa teininä nykyisin varsin hyvissä piireissä vaikuttavien loistavien muusikoiden kanssa. Ennakkoluulottomuus musaa kohtaan auttoi, sillä keikalla pääsin silloin tällöin soveltamaan jotakin tunneilla oppimaani - En toki aina.
 
Lukion jälkeen hain Helsingin pop&jazz -konsalle, pääsin sisään, ei ongelmia. Kävin välissä intin, soitin intissä bassoa, koska se oli kivaa. Tämä silloin outo ratkaisu kehittää sivuinstrumenttia ei maksanut minulle yhtään keikkaa, eivätkä suhteeni muihin muusikoihin menneet pilalle.
 
Opiskeltuani vuoden pop&jazzilla huomasin, ettei itse tutkintoon opiskeleminen antanut minulle mitään. Koko homma tuntui ihan täydeltä paskalta. Päätin olla opiskelematta itselleni tutkintoa ja keskityin luomaan suhteita ja kävin kiinnostavissa workshopeissa tutustumassa uusiin soittajiin. Pyrin soittamaan hyvin, koska se oli ainut asia, jolla oli merkitystä.
 
Toista vuotta en koskaan aloittanut, vaan lähdin pohjoisen yliopistoon lukemaan lakia. Keikat loppui siltä osin etelässä, mutta sain teatterimuusikon töitä pohjoisesta , ja hiljalleen sitten tutustuin muihin kaltaisiini. Pop & jazz dropoutteja on maa pullollaan ja lafkasta valmistuneita muusikoita löytyy yliopistoista uusein tutkintojen kimpusta. Sattuipa samassa yliopistossa olemaan (ainakin) yksi aivan loistava, todella hyvissä kehissä aikansa kiertänyt pianistikin, jollon viimeistään tajusin homman todellisuuden. Muutama vuosi aiemmin olisin katsonut kaverin tekemisiä kilometrin ylöspäin, enkä olisi uskonut tyypin koskaan vaihtavan alaa. Popjazz on kuitenkin niin välivaihe nuoren ihmisen elämässä, että harva sielläkään vielä naulaa kiinni loppuelämänsä suuntaa...
 
Kontaktit on se juttu, jota varten kannattaa miettiä muutakin vaihtoehtoa, kuin lukiota. Itse kirjoittelen gradua oikiksesta ja teen tällä hetkellä taasen keikkaa. Sillä, etten pariin vuoteen tehbyt mitään, ei silläkään ollut mitään väliä. Saan soittaa toisinaan eturivin muusikoiden kanssa ja liksat on kohdallaan.
 
Teen siis töitä muusikkona juuri niin, kuin olin kuvitellutkin. Elämäni ei ole loppuun asti kiinni keikoista, eikä suhteiden luominen ole minulle pakkomielle. Satun vain viihtymään hyvien tyyppien seurassa, jotka soittaa hyvin, ja jotka ilmeisesti myös haluavat soittaa mun kanssa. Kivaa. Kuitenkaan en ole siinä mielessä ammattimuusikko, kuin ne, jotka sen paperin saivat pihalle, tai ne, jotka valmistunevat stadialta, akatemiasta jne. Mulle sillä ei ole mitään väliä, mutta arvostan suuresti niitä taiteilijoita, jotka tekevät suuren itsensäkoulutustyön vain luodakseen uutta ja parempaa musiikkia. SE ON AMMATTILAISUUTTA.
 
Lopuksi. Tutkintona muusikolle se toinen aste ei lopulta merkitse tekijälleen yhtään mitään, vaikka se opiskeluvaiheessa tai paikkaa hakiessa siltä tuntuisikin. Kannattaa kuitenkin hakea, koska se on myös väylä totisempaan puurtamiseen, jos siitä sitten todella innostuu. Ei kannata jäädä kuitenkaan rypemään musiikkikoulutuksessa siihen illusioon, että käymällä jonkun poppikoulun (esim. hki popjazz, josta voi valmistua myös ihan paskana soittajana), olisi tehnyt itsensä autuaaksi. Jos aikoo opiskella, kannattaa tehdä se tosissaan, olla hyvä jätkä JA käydä keikoilla joka paikassa. Ne, jotka menevät poppikouluun, eivät treenaa ja näyttävät haikeaa naamaa kallion kuppiloissa, koska se sopii ogeli-imagoon, päätyvät lopulta vain isoon mustaan pönttöön.

No jumalauta kun saa vastauksen kysymykseensä. Hätää kärsin tulevan yhteishaun takia.
 
ED: Eli osaisiko kukaan oikeasti vastata?
 
Eipä sillä juuri väliä ole, missä lukiosi käyt (jos siis käyt ensinkään).
Mutta henk. koht. suosittelen lukion käymistä, on se sitten normilukio tai musapainotteinen.
Nimittäin MITÄ JOS olet hyvin toimeentuleva muusikko ja kaikki on kunnossa, kunnes yhtenä päivänä ajat pyörällä puuhun ja käsi on siinä kunnossa ettei paljon enää soitella loppu elämän aikana? Siinä vaiheessa ois ihan hyvä että lukio käytynä, niin ei tartte ihan alusta kaikkea aloittaa.
Ja onhan siitä nyt kaikkea hyötyä muutenkin..
 
Lukiossa sitten kasvaa ja oppii yhtä sun toista (muutakin kuin sitä itteään).
 
Joten itse ainakin voin suositella 1,5 jakson musiikkilukio-opiskelun jäljiltä, että kyllä se kannattaa. Stressin saa hommattua helposti, mutta eikös sen saa vähän joka paikassa?
 
Vielähän tässä on aikaa miettiä, yhteishakuhan on vasta ENSI VUONNA seuraavan kerran!
 
Mikään ei tietenkään estä kaksoistutkinnon suorittamista peruskoulun jälkeen.
 
Niin ja sanottakoon vielä sen verran, että kyllähän musiikkilukio pohjalta on aika moni suomalainen muusikko ponnistanut; Tuomo Prättälä, Jarkko Martikainen (tosin kuulemani mukaan Martikainen taisi olla Savonlinnan Taidelukiossa KUVATAIDELINJALLA), Lenni-Kalle Taipale, Marzi Nyman, Teemu Takanen, Jussi Kannaste ja "mitä näitä nyt on".
 
Joo ja sit viel et tota noin niin..
..et tota elämä on vasta edessä, mitään ei oo menetetty vaikka menisit sähkölinjalle amikseen.