Kitarat: kitarakamat ›

oon tullu huomanneeksi että noi peaveyn "halpis" sähkikset on aika pirun hyviä varsinkin vanhemmat.

Joo, en itsekään tykkää noista perinnemarsujen ylimääräisistä hurinoista, vaikka se klassinen peruspörinä miellyttääkin korvaa. Ei tosin kaikissa jutuissa, ja puhdasta säröä kun on tarvis, niin onneksi on Fenderin kombo sitä varten.
 
Mä tarkotin kyllä tolla kommentillani tota MG-sarjaa. Ei ole ollut iloa kokeilla koskaan miten JCM:ien edeltäjät soi.

oon tullu huomanneeksi että noi peaveyn "halpis" sähkikset on aika pirun hyviä varsinkin vanhemmat.
 
Tässä on pakko tuoda julki eriävä mielipide. Omistan nimittäin kymmenisen vuotta vanhan Raptor-mallin mikälie. Ihan hirveä. Kitara kuulostaa ja tuntuu siltä, että se on tehty styroksista tai vaahtomuovin ja pahvin sekoitteesta. Otelauta on todella rosoinen ja ikävä, vaikka olen yrittänyt öljyillä sunmuilla sitä saada kuntoon. Ainoa positiivinen asia siinä on se, että se pitää vireen paremmin kuin useat jopa 1000€ kitarat. Siihen se kyllä jääkin.

Mä en ymmärrä tota että porukka sanoo "Ei kannata aloittaa sen ja sen tyyppisillä kamoilla ettei mee soittointo." Voi perkele. Mä alotin esim. bassonsoiton Harley Bentonin paketilla, basso & vahvistin, eikä mikään soittointo menny. Jos oikeasti kiinnostaa soitto niin sitä soittaa huonommillakin kamoilla. Jos soitto ei kiinnosta, niin ei ihme jos kiinnostus loppuu huonommilla kamoilla.
 
EDIT: tää olikin kitara-alueella, mutta menkööt.

Hyvä on suhteellinen käsite, mutta tällä hetkellä tulee käytettyä nuppina GK backline bassovahvaria (trankku). Jotain kovin persoonallista sen soundissa on, joka istuu bändin soundimaailmaan kuin nenä päähän. Varsinkin clean/pikkurosopuolella (potikasta puhdistettuna) löytyy hallittavuutta ja todella makeita vivahteita.

Jos halvalla saa hyvää niin kannattaa olla varuillaan. Se on todennäköisesti sillon varastettua tavaraa.

Tässä keskustelussahan on ollut paljon hyvää asiaa! En minäkään kuulu "vain kallein on kylliksi hyvää" porukkaan. Mieluummin omistan useita hyviä, kohtuuhintaisia ja erilaisia kitaroita kuin yhden todella hyvän ja kalliin. Ja halvemmillakin kamoilla pärjää hyvin, kunhan etsii itselleen mieluisan paketin ja jaksaa säätää.
 
Esimerkiksi: pidän kovasti saundista, joka lähtee Schecter c1 e/a duncan designed mikeistä, säröt boss sd-1:stä ja vahvistimena marshall valvestate vs100r (clean ch.). Ei mitään kallista yksittäistä komponenttia, ja toimii hyvin.
 
Muutenkin tuo VS100 on ihan käyttökelpoinen, mielestäni liikaa haukuttu. Pahimmillaan siitä saa irti todella kauheata diskanttisirinää, mutta maltillisilla gain-asetuksilla tai mieluummin säröspeduilla puhtaan päälle siitä saa ihan käyttökelpoisen vahvistimen. Ei sitä voi tietenkään edes verrata vanhoihin jmp-marsuihin, mutta vs100 maksaa vain n. 250 e tänä päivänä enkä oikein usko että samaan hintaan saisi mitään oleellisesti parempaa. Halpa ja luotettava peli, jota voin huoletta säilyttää kimppatreeniksellä. Ykkösvahvistimeni on putkipeli, mesan studio .22, jota säilytän ja käytän kotona. Kamalistaus muuten löytyy omalta sivulta, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Vahvistinosastolta löytyy kyllä yllättävän hyviä ja halpoja vahvareita. Yksi pirun hyvä esimerkki on Kustomin tube 12 combo (ei tainnut olla täysiputki vaan hybridi). Jumalattoman pieni tulitikkuasti Celestionin 8" elementillä, mutta niin valtava soundi. Helppo roudata ja mikitettynä sillä hoitaa keikan kuin keikan. Hintaahan tuolla on uutena n.100€...

Tässä on pakko tuoda julki eriävä mielipide. Omistan nimittäin kymmenisen vuotta vanhan Raptor-mallin mikälie. Ihan hirveä. Kitara kuulostaa ja tuntuu siltä, että se on tehty styroksista tai vaahtomuovin ja pahvin sekoitteesta. Otelauta on todella rosoinen ja ikävä, vaikka olen yrittänyt öljyillä sunmuilla sitä saada kuntoon. Ainoa positiivinen asia siinä on se, että se pitää vireen paremmin kuin useat jopa 1000€ kitarat. Siihen se kyllä jääkin.
 
"Vanhemmat" Peaveyn halpikset tarkoittavat olettaakseni niitä -90 luvun alkupuolella USA:ssa tehtyjä Reactoreja, Predatoreja ja vastaavia. Ne tehtiin ennen kuin Peaveylla oli halpatuotantoa kaukoidässä ja ovat kirjaimellisestikin aivan eri maailmasta.
 
Ostin joskus -95 tai -96 Reactorin (telekopio) ja muistaisin sen maksaneen silloin 2200 markkaa - alle puolet siitä mitä uudesta amerikkalaisesta kitarasta halvimmillaan sai maksaa. Se oli aivan mainio soitin - vaikka myinkin sen pois rahoittaakseni taanoisen vahvistinhankintani.

Onko Predator vanhaa vai uutta mallia? Itsellä joku -88 usa predator ja ei se ihan huono keppi ole, vaikka ei tainnut aikoinaan maksaa kuin tonnin.
 
Mun ensimmäinen kitara oli ja on edelleen juurikin usa predator. Luulisin, että 90-luvun alkupuolella valmistettu. Mieleen on jotenkin jäänyt, että ovh ois ollut 2990 silloista rahaa, mutta isukki sen jostain loppuunmyynnistä tinkasi huomattavasti halvemmalla armon vuonna -92.
 
Erittäin hyvä strato-kopio minun mielestäni. Harmittaa, että on tätä kirjoitettaessa ollut kaksi vuotta(!) maalattavana hieman öh kiireisellä kaverilla. Pitääkin alkaa taas hätyytellä miekkosta.

Jos halvalla saa hyvää niin kannattaa olla varuillaan. Se on todennäköisesti sillon varastettua tavaraa.
 
Ei välttämättä. Voihan myyjä olla rahapulassa tai ei tiedä myytävän "oikeaa" arvoa.

Vahvistinosastolta löytyy kyllä yllättävän hyviä ja halpoja vahvareita. Yksi pirun hyvä esimerkki on Kustomin tube 12 combo (ei tainnut olla täysiputki vaan hybridi). Jumalattoman pieni tulitikkuasti Celestionin 8" elementillä, mutta niin valtava soundi. Helppo roudata ja mikitettynä sillä hoitaa keikan kuin keikan. Hintaahan tuolla on uutena n.100€...
 
Mitenkäs nuo Kustomin pikkukombojen kuulokelähdöt toimivat, huriseeko pahasti? Hyvä, jos ei. Joidenkin Kustomin mallien hinnat on kyllä niin alhaalla, että ihmetyttää, voivatko ne olla oikeasti hyvä ja kestäviä. Siksi niistä kuulisi mielellään lisää kommentteja. Voiko esimerkiksi ko. valmistajan 100 watin fullstack (Quad 100 DFX) olla oikeasti mistään kotoisin, kun ovh-hinta on Intoluupään kuvaston mukaan 259 €. Kyseiselle kombinaatiolle on tietenkin vain harvoin nykymaailmassa mitään järkevää käyttöyhteyttä, (siinä mielessä ei ehkä mistään kotoisin), mutta kelvannee esimerkkinä halvoista Kustomeista.

Voiko esimerkiksi ko. valmistajan 100 watin fullstack (Quad 100 DFX) olla oikeasti mistään kotoisin, kun ovh-hinta on Intoluupään kuvaston mukaan 259 €.
 
Lienee kyllä pelkän nupin hinta. Onko noita Kustomeita missään pääkaupunkiseudulla myynnissä (ja kokeiltavissa)? Lähinnä nuo pikkukombot voisivat kiinnostaa kotikäyttöön (tube12 ja kenties HV sarja).

Lienee kyllä pelkän nupin hinta.
 
Ei: "...Kaksi 4X12- kaappia , tuhti 100/200w nuppi, sekä 8 24-bit efektiä..." (s. 65 luupää 07). Hinta siis sisältää kaapit, ja 200 w nupilla paketin hinta on sitten satasen enemmän eli 359 euroa. HV-sarja on sitten asia erikseen, mutta en tosiaan tiedä, missä olisi kokeiltavissa.

No juuhhan... Heti hopihopi ostamaan. Näyttäis noi kaapit olevan thomannilla 205 euroo kipale ja nuppi vähän päälle. Ei olis kyllä paha hinta kaapeista (olettaen että ovat mistään kotoisin).

Squierin '51 on oikeasti hyvä kitara. Se melkein twangasi enemmän kuin telecaster, mutta hävisi lopulta (talla)kaukalon mitalla.

Squierin '51 on oikeasti hyvä kitara. Se melkein twangasi enemmän kuin telecaster, mutta hävisi lopulta (talla)kaukalon mitalla.
 
Nyt rupesi vähän syyhyttämään juuri tuo Squierin 51 VBL: humppari tallassa ja vaahterakaulakin vielä. Aijjai. Mutta tietenkään Thomannilla ei sitä enää ole myynnissä (halpaan 152 euron hintaan). Heinäkuun T-katalookissa vielä sitä mainostivat, ne penteleet.

Omistan tuollaisen Samickin Valley Arts telen jostain 80-90 lukujen vaihteesta. Maksoi silloin kakstoista vuotta takaperin muistaakseni jonkin matkaa toista tonnia käytettynä, ehkä 1600mk. On mielestäni laadukas, käteen sopiva ja ihan kivasti soiva kitara, alkuperäset pikkuhimmelit vaan oli ihan sekundaa. Potikat, katkaisijat sun muut. Ajattelin vielä vähän lahjoa vanhaa kaveria sillä kinmanin tujummalla mikkisetillä.
 
Kerran on tullut toinen samanlainen kitara vastaan, oli aika onnettoman tuntuinen ja kuuloinen.

Omistan tuollaisen Samickin Valley Arts telen jostain 80-90 lukujen vaihteesta. Maksoi silloin kakstoista vuotta takaperin muistaakseni jonkin matkaa toista tonnia käytettynä, ehkä 1600mk. On mielestäni laadukas, käteen sopiva ja ihan kivasti soiva kitara, alkuperäset pikkuhimmelit vaan oli ihan sekundaa. Potikat, katkaisijat sun muut. Ajattelin vielä vähän lahjoa vanhaa kaveria sillä kinmanin tujummalla mikkisetillä.
 
Kerran on tullut toinen samanlainen kitara vastaan, oli aika onnettoman tuntuinen ja kuuloinen.
 
Mulla on vähän samanlainen kokemus. Joskus 90 -luvun alkupuolella ostin eräältä ahvenanmaalaiselta hemmolta tuon vm. 1979 Ibanezin PF-200:n "sika säkissä" -mentaliteetilla. Maksoin siitä 1500 markkaa ja hintaan sisältyi alkuperäinen laukku. Oli varmaan aikanaan ihan "piece of shit" kitara (?), mutta näin noin viikko sitten netissä erään jenkkiläisen musiikkiliikkeen myynti-ilmoituksen samanlaisesta kitarasta ja hinta oli 899 USD!
 
Vähän sen jälkeen, kun olin ostanut tuon kitaran, näin että Paul Gilbertillä oli samanlainen :-)
 
Pari kuukautta sitten näin, että joku oli laittanut nettiin ladattavaksi bootleg-DVD:n G3 2007 Live In New York, jossa soittivat Joe Satriani, John Petrucci ja Paul Gilbert. Gilbert tietty soitti omalla signature -kitarallaan, mutta Gilbertin "aisaparina" kitaraa soittamassa oli Racer X -bändikaveri Bruce Bouillet, joka soittaa DVD:llä Ibanez PF-200:lla :-)