Laulaminen ›

Onkohan tätä monikin pähkäillyt, mutta ainakaan minä en ole koskaan ottanut asiaa puheeksi, joten kysytään muilta mitä ovat mieltä.
 
Olen lauleskellut lähes ikäni. Koulubändissä kolme vuotta, itsekseni kitaran kanssa 30+ vuotta, kaverin ja omissa häissä ja viimeksi aikuisiässä herätetyn bändin parissa. Kehujakin olen saanut, ääneni on voimakas, tosin äänialue aika rajoittunut johon pitäisi nyt miettiä ratkaisua. Mutta se onkin sitten eri stoori.
 
Mietin tässä viime viikolla saatuani himaan ensimmäisen kunnollisen mikserin ja tehdessäni nyt useammalla instrumentilla laulun kera muutaman treenibiisin, että miten ihmeessä se lauluääni voi muuttua siitä omasta "kuvitelmasta" jonka laulaessa kuulee aivan toisenlaiseksi (tai jos ei nyt aivan, mutta hieman kuitenkin)?
 
En nyt tarkoita siis mitään selkeetä nuotin vierestä laulamista tai vastaavaa selvää virhettä vaan sitä miten itse kuulee äänensä konkreettisesti korvien välissä. Miten sitä ääntä yrittää muokata biisin hengen, tyylin ja mahdollisesti esittäjän mukaan vain huomatakseen, että se kuinka äänen itse kuulen ei tartukaan "nauhalle" tai välity yleisölle sellaisena kun sen oli alunperin tarkoittanut.
 
Onko tähän joku selitys? Koulussa kun ekoja kertoja kuuli äänensä, niin jokainen on varmasti todennut, että emmä tolta kuulosta. Onko tämä jokaiselle ominainen asia vaiko vain harvojen huvia?
 
Häiritsee kovasti jos oma tulkinta ja yleisön kuulema viesti poikkeaa toisistaan. Onko tähän olemassa jotain lauluteknistä kikkaa vaiko vain luonnollinen juttu?

Pitää nyt muistaa, että se mikrofoni vaikuttaa aika paljon siihen, mitä sinne narulle tarttuu. Jos mikrofonissa on honottava soundi, niin se varmasti sitten honottaa kenen tahansa laulamana.
Mikrofonivalinnat on aina hankalia tapauksia ja melkosen monta mikkiä ovat monet käyneet läpi, ennen kun se omaa ääntä sopivasti tukeva on kohdalle osunut.
Äänityskäytössä hyvät mikit tuppaavat vielä tallentamaan kaiken tarkasti, joten pienetkin soundilliset epäkohdat voivat rasittavasti kuulua narulta sitten. Yleensä se studion kallein mikki onkin laulua varten ostettu taloon.
 
Livehommista vielä sen verran, että jos jotakin tietylle laulajalle tyypillistä honotusta tai laulutapaa pytkii matkimaan, niin homma yleensä kannattaa viedä vähän yli. Se mikä kuulostaa omaan korvaan sopivalta ja hyvältä, ei yleensä vakuuta mikin kautta. Pitää vetää tavallaan "isosti" että yleisökin tajuaa, mistä on kyse. :)

Toistoja toistoja, eli nauhoita kuuntele nauhoita kuuntele. Pikkuhiljaa alkaa tottumaan siihen oman äänen kuunteluun myös nauhalta ja se nauha on hyvä ja tehokas opettaja.
Jonkun miksaamisesta ymmärtävän jos saa kaveriksi antamaan vinkkejä, esim. kuten edellä mainittu erilaisista mikeistä, niin ota apu vastaan.
 
Tuosta tulikin mieleen; Einherjar, se mikseri on vielä hankinnassa, mutta eiköhän tuo piakkoin löydy, niin houkuttelen sua sitten miksaus hommiin, mistä soittelinkin joku aika sitten :-)

Laulaessaan ei koskaan kuule itseään niin kuin muut sinut kuulevat, koska itse kuulee äänensä myös luita ja muuta kehon rakennetta pitkin värähtelevänä äänenä. Muut kuulevat vain sen mikä tulee ulos. Sitten kun siihen oman ulosantinsa kuuntelemiseen tottuu, osaa jo ehkä vähän miettiä laulaessaankin että miltä tämä "oikeasti" kuulostaa mutta sitä kuuloaistimusta ei voi hirveämmin muuttaa.
 
"Tulkintapuolesta" sen verran että jos tekee niin paljon "liikaa" että itseä melkein jo nolottaa, alkaa vasta yleisön puolella kuulua että ylipäätänsä tekee jotain. Pienempi tulkinta tuppaa yleensä kuulumaan niitä sisäisiä kajareita pitkin vain omiin korviin.

Laulaessaan ei koskaan kuule itseään niin kuin muut sinut kuulevat, koska itse kuulee äänensä myös luita ja muuta kehon rakennetta pitkin värähtelevänä äänenä. Muut kuulevat vain sen mikä tulee ulos. Sitten kun siihen oman ulosantinsa kuuntelemiseen tottuu, osaa jo ehkä vähän miettiä laulaessaankin että miltä tämä "oikeasti" kuulostaa mutta sitä kuuloaistimusta ei voi hirveämmin muuttaa.
 
Hyvällä monitoroinnilla tilannetta voi hieman "ulkoistaa" eli kuulee hieman, miltä se kuulostaa myös yleisölle =)

ei nyt lauluääneen liity mitenkään, tai no liittyy, mutta anyways kun katoin digikameralla otettua videokuvaa faijan synttäreiltä niin pikkubroidi kysy että kuka tossa oikeen puhuu, vaikka mähän siinä hölötin, aloin miettiin tota hommaa vähän enempi. enkö mä kuulostakaan multa. ennen luulin, että ite vaan kuulee sen "eron" oman ja nauhotetun äänen välillä.
enää en tiiä. aarg

Kyllä nauhoittettu ääni on se oma ääni, eikä toisinperin. Eikä sitä omaa ääntään kuule kun puhuu, luulee vain kuulevansa jotakin, siinä tuntee vain sen oman fiiliksen kehossaan jonka ulkopuolinen aistii puheesta, oli se sitten iloinen, vihainen, jne. Sen vuoksi laulamisesta pitäisi saada mahdollisimman yhtä luonnollista kuin puhumisesta, jotta oppisi kanavoimaan fiiliksiä ääneen. Huonot laulajat kuulevat oman äänensä usein flegmaattisena sössötyksenä nauhalta, kun eivät tajua, että heidän täytyy fiilistellä laulaessaan. lol
 
Joo.

Tämä on tuttu ilmiö itsellenikin. Vaikka laulajana olen aivan aloittelija ja ääneni on varmasti sieltä huonoimmasta päästä, joskus itsekseen laulellessa jonkun biisin päälle tuntuu että täähän menee ihan ok ja saundaakin kohtuulliselta. Mutta sitten kun äänitin laulua narulle niin se kuulosti aivan hirveältä, monotoniselta örinältä, vaikka laulutilanteessa kuvittelin että pystyn laulamaan vähän korkeammaltakin verrattuna puheääneen, joka on hyvin matala. Tuota eroa ei enää narulta pystynyt juurikaan kuulemaan. Toki tuo oikean laulajan päälle laulaminen antaa varmasti virheellisen kuvan omista "laulutaidoista" jos niitä nyt edes on, saa anteeksi epävireisyyttä ja ohimeneviä nuotteja, ainakin omissa korvissa.
 
Taidan jatkossakin pysytellä tuossa kitaran varressa vaan :)

Tämä on tuttu ilmiö itsellenikin. Vaikka laulajana olen aivan aloittelija ja ääneni on varmasti sieltä huonoimmasta päästä, joskus itsekseen laulellessa jonkun biisin päälle tuntuu että täähän menee ihan ok ja saundaakin kohtuulliselta. Mutta sitten kun äänitin laulua narulle niin se kuulosti aivan hirveältä, monotoniselta örinältä, vaikka laulutilanteessa kuvittelin että pystyn laulamaan vähän korkeammaltakin verrattuna puheääneen, joka on hyvin matala. Tuota eroa ei enää narulta pystynyt juurikaan kuulemaan. Toki tuo oikean laulajan päälle laulaminen antaa varmasti virheellisen kuvan omista "laulutaidoista" jos niitä nyt edes on, saa anteeksi epävireisyyttä ja ohimeneviä nuotteja, ainakin omissa korvissa.
 
Taidan jatkossakin pysytellä tuossa kitaran varressa vaan :)
 
Sama juttu täällä, paitsi että palaute on ollut yllättävän hyvää - johtuu varmaan juuri siitä että itse kuulee sen eri tavoin kuin muut. Ja varmaan siitä että omia biisejä laulaessa ei tarvitse kuulostaa miltään Geoff Tatelta :D
 
Ei kannata vielä antaa periksi. Itsekin ensin pelästyin omaa ääntäni (ja laulu"taitoja") mutta aika helposti se siitä lähti.