Kitarat: soittaminen ›

Kolmen vuoden soittamisen jälkeen on tapahtunut tällaista. Soittaminen ei tunnu enää kovin hauskalta, jotenkin pakonomaiselta, vähän niinkuin syöminen ja paskallakäyminen. En osaa soittaa sooloja. En saa iloa enää edes tiluttamisesta. En löydä tasoistani soitettavaa, ne mitkä ennen olivat vaikeita menevät nykyään kuin vettä vaan. Harjoittelen kappaleita kärsimättömästi ja kappaleet joita harjoittelen ovat liian vaikeita. En löydä keinoja kehittää soittotaitoani eteenpäin.

Been there done that. Pidä tauko ja tartu kitaraan vasta sitten, kun siltä oikeasti tuntuu. Voi mennä kuukausi, puoli vuotta, tai kaksi vuotta. Mulla meni pitemmän kaavan kautta.

Toi käynee useimmilla soittajilla, niin kävi mullakin. Sitten innostuin kotiäänittelystä ja ostin podin ja rupesin soittelemaan nartsalle. Nykyään mennäänkin sitten taas jännetuppitulehduksen partaalla. Mä ainakin suosittelen tota nauhotteluhommaa, mulla aukes ihan uusi maailma sen myötä.

Jos ei meinaa itse löytää treenattavaa, ja siksi on motivaatio nollissa, niin kannattanee hakeutua jonkun juttusille, kuka sitä treenattavaa keksii. Usein sen opettajan rooli korostuu juuri siinä, että se kaivaa sitä treenaamista ja hyvän opettajan asema korostuu sillä, että se osaa kaivaa sopivan vaikeaa ja mielenkiintoista juttua esiin.

Uutta näkökulmaa kehiin?
 
Tartu bassoon, huuliharppuun, pianoon, saksofoniin tai vaikka pasuunaan. Tai ala laulamaan!
 
-Antero-

Niinhän se mahtaa olla, että aina kun on kehittynyt enemmän, "seuraavalle tasolle" pääseminen, eli kehittyminen edelleen, on vaikeampaa, koska niistä helpommista asioista on opittu yhä enemmän. Eli suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa harjoitusta ja reeniä vuorotellen kellon ympäri (jossain pisteessä..)
Tästähän voisi suorittaa jonkinlaisia tutkimuksiakin, mutta toisaalta asiassa ilmenee ongelmia: kuka jaksaa soittaa edes puolet vuorokaudesta? (muistutan tässä kohtaa, että Steve Vai -nimisiä kuuluisia kitaristeja on vain 1 kpl).
 
Mutta tosiaan soita jotain ihan muuta, kuin mitä olet ennen soittanu. Vaikka bluesia tai heviä tai reggaetä tai funkkia tai slide-kitarointia tai näppäilyä tai jotain muuta. Vedä vaikka kepin vire C:hen tai viritä kitaras kvarttien sijaan kvinteissä tai jotain.
E: niin, tai voit alkaa soittamaan rumpuja, bassoa tai pianoa. Tai vaikka pimpparautaa.

Been there done that. Pidä tauko ja tartu kitaraan vasta sitten, kun siltä oikeasti tuntuu. Voi mennä kuukausi, puoli vuotta, tai kaksi vuotta. Mulla meni pitemmän kaavan kautta.
Tämäkin tietty ihan hyvä vaihtoehto.

Älä soita silloin kun ei huvita. Ei tää mitään urheilua ole.

Älä soita silloin kun ei huvita. Ei tää mitään urheilua ole.
 
Niin, tuohan riippuu ihan omista tavoitteista. Jotta pääsee joksikin arvostetuksi tilusankariksi, niin se ei taida onnistua tuolla asenteella. Jos taas soitto on harrastus, eikä niinkään tavoitteellista, niin tuo on järkevää.

Tuo tauon pitäminen on hyvä vaihtoehto. Itse en ole reiluun kuukauteen päässyt soittamaan kitaraa, koska omani on tutulla remontissa ja saksalaiset ovat töpeksineet tavaran toimittamisessa. Alkaa pikkuhiljaa sormet syyhyämään siihen malliin, että varmasti taas soitto maistuu, jahka kitara on kotiutettu. Hyvänä puolena mainittakoon se, että olen vihdoinkin hiukan jaksanut tuota piano-osastoa harjoitella.

En löydä tasoistani soitettavaa
 
Tee sitä. Ala säveltämään ja perusta yhtye.

ja perusta yhtye.
 
Helpommin sanottu kuin tehty.
 
Toi on varmaan ihan hiton hyvä neuvo, mutta itse ainakin tunnen ton hankalaksi tavoitteeksi. Riippuu tietysti siitä kuinka paljon on kavereita jotka soittaa jotain, mutta ite en ainakaan oo saanu bändiä kasaan, vaikka olen yrittänytkin.

Mulla on vähän sama ongelma, ja sen lisäksi kokonaisvaltainen kyllästyminen musiikkiin. Jotenkin kaikki musan kuullostaa enemmän tai vähemmän paskalta--> musa täydellinen välttäminen mahdotonta. Aika oudossa vaiheessa tämäkin tuli eteen=) Saatiin bändin kanssa demo-EP valmiiksi n.kuukausi sitten ja sooloprojekti valmistui tiistaina(yhessä päivässä alusta loppuun tehty rykäys). Sitten pitäis jaksaa nähä vaivaa, että sais keikkaa jne. jne. Myöskään uusien biisien tekeminen ei kyllä innosta pätkän vertaa. Treeneissä pitää kuitenkin käydä, ja niissä usein ihan hauska/tosi hauska soittaa, ongelma on lähinnä musan kuuntelussa ja yksin soittamisessa.
 
Offtopic: Saa mainostaa(pikaviestillä tai tähän ketjuun) jotain hyviä rock/punk/hevibändejä, jos vaikka pitkästä aikaa innostuisi jostain musasta. Viimeisin uusi tuttavuus mikä on iskenyt on Stonesour.

Tuttua hommaa täällä. Kun kädet on niin täynnä hommia ja aika kortilla niin soittohan siinä kärsii. Usein tulee oltua monta päivää soittamatta ja kun vaikka viikon tauon jälkeen tarttuu kitaraan niin huomaa että ihan päin helvettiä menee kaikki, koordinaatio ihan hukassa ja voimat käsistä. Hetken soittelun jälkeen laittaa taas kitaran syrjään kun ei luonnistu millään ja edessä on taas pidempi tauko. Tuo on sellainen noidankehä, mikä ruokkii itseään ja sen katkaisu on vaikeaa. Ainakin mulle.
 
Itselleni soittelu ja biisien teko on vain harrastus. Enempää siitä en kyllä rehellisesti sanottuna haluaisikaan. On tässä soittouran aikana ollut jo parikin mahdollisuutta suurempaan sukseeseen (heh), mutta onnistunut karistamaan itsensä niistä hommista pois ennen kuin on myöhäistä. Enempi tuo musiikki toimii mulle henkireikänä kaikkeen muuhun. Varsinkin kun henkisesti rankkaa työtä tekee, niin mikäs sen parempi kun purkaa fiilikset soitteluun. Ja siinä vaiheessa on aivan sama, meneekö nyt oikein vain väärin.
 
Kyllä välillä pitäisi soitella enempi, jotta edes jotkin taidot pysyisi hallussa. Kyllähän se vituttaa jos ei osaa/kykene enää edes omia biisejä soittamaan :D

Kolmen vuoden soittamisen jälkeen on tapahtunut tällaista. Soittaminen ei tunnu enää kovin hauskalta, jotenkin pakonomaiselta, vähän niinkuin syöminen ja paskallakäyminen. En osaa soittaa sooloja. En saa iloa enää edes tiluttamisesta. En löydä tasoistani soitettavaa, ne mitkä ennen olivat vaikeita menevät nykyään kuin vettä vaan. Harjoittelen kappaleita kärsimättömästi ja kappaleet joita harjoittelen ovat liian vaikeita. En löydä keinoja kehittää soittotaitoani eteenpäin.
 
Siis HETKINEN!
 
Oot soittanut kokonaista KOLME vuotta ja ei enää edes tilut maistu???
 
No... mä oon soittanut 30 vuotta ja ....no oli miten oli mutta kuitenkin!!!
 
Sä olet tod.näk. ns lapsinero, ylilahjakas koska ei vaan löydy tarpeeksi haastavaa materiaalia ylivertaiselle lahjakkuudellesi, joten... mun ihan sellanen pikku neuvo on tämä : vaihda harrastusta!!!
 
Ala vaikka skeittaan tai jotain...tsiisus sentään näitä juttuja!Ei näitä voi olla muualla kun kitarapalstalla...?
 
EDIT niin mä oon soittanut 40 vuotta...

No... mä oon soittanut 30 vuotta ja ....no oli miten oli mutta kuitenkin!!!

Sä olet tod.näk. ns lapsinero, ylilahjakas koska ei vaan löydy tarpeeksi haastavaa materiaalia ylivertaiselle lahjakkuudellesi, joten... mun ihan sellanen pikku neuvo on tämä : vaihda harrastusta!!!

Ala vaikka skeittaan tai jotain...tsiisus sentään näitä juttuja!Ei näitä voi olla muualla kun kitarapalstalla...?
 
Oliko tää nyt fiksua. No kännin piikkiin varmaan...

En osaa soittaa sooloja. En saa iloa enää edes tiluttamisesta. En löydä tasoistani soitettavaa, ne mitkä ennen olivat vaikeita menevät nykyään kuin vettä vaan. Harjoittelen kappaleita kärsimättömästi ja kappaleet joita harjoittelen ovat liian vaikeita. En löydä keinoja kehittää soittotaitoani eteenpäin.
 
Nyt sinä opettelet skaalan (asteikon) tai pari. Sillä niillä se soolosoitto alkaa... www.all-guitar-chords.com Scales... Ellet jo osaa montaakin. Suosittelen moodeja.

Nyt sinä opettelet skaalan (asteikon) tai pari. Sillä niillä se soolosoitto alkaa... www.all-guitar-chords.com Scales... Ellet jo osaa montaakin. Suosittelen moodeja.
 
Mitä ovat moodit? Olen aikoinani itseopiskellut sointuteorian perusteita. Auttaako teorian opetteleminen motivaatio-ongelmiin?
 
Tiukkoja kysymyksiä näin lauantaipäivän ratoksi. :-)

Paras vaihtoehto on minunkin mielestäni se että pistät sen kitaran sivuun joksikin aikaa ja teet jotakin muuta. Voit vaikka ottaa jonkun toisen soittimen rinnalle.
Tai sitten unohdat toisten bändien biisien soittelemisen ja teorian ja soittelet jotakin omaa.