Rock, pop, alternative ›

Jos noi jäppiset ei olis tosissaan ja uskoisi mahdollisuuksiinsa, niin koko bändiä ei ikinä olis ollut edes olemassa. Edes tätä reinkarnaatiota ei olis olemassa. Mike olis töissä Siwan kassalla ja Andy postinjakajana - mun mielestä taas SE ei kuulosta kovin todennäköiseltä. Semmoset tyypit, jotka miettii, että "kannattaakohan mun ees yrittää, kun ei se kumminkaan onnistu" ei ikinä pääse treenikämppää pidemmälle, jos ees sinne.
 
Yläasteella kun kysyttiin mitä tyypit meinaa tehä isona, niin Antti sano rupeevansa rokkistaraks ja treenaavansa useemman tunnin päiväs kitaransoittoo hoitaakseen homman himaan, ja niinhän se tekikin.
 
Edit. Kun on niitä von Hulkhousen tarinoita paljon liikkeellä, niin sanottakoon et tää on tosijuttu, tän kerto Båtby högstadieskolanin saman luokan oppilaat.

Jos noi jäppiset ei olis tosissaan ja uskoisi mahdollisuuksiinsa, niin koko bändiä ei ikinä olis ollut edes olemassa. Edes tätä reinkarnaatiota ei olis olemassa. Mike olis töissä Siwan kassalla ja Andy postinjakajana - mun mielestä taas SE ei kuulosta kovin todennäköiseltä. Semmoset tyypit, jotka miettii, että "kannattaakohan mun ees yrittää, kun ei se kumminkaan onnistu" ei ikinä pääse treenikämppää pidemmälle, jos ees sinne.
 
Toisaalta sen treenikämpän ja Amerikan valloituksen välissäkin on paljon kivaa ja tavoiteltavaa.

Hanoi Rocks oli täysin poikkeuksellinen suomalainen rockyhtye siinä mielessä, että sen tavoitteet olivat alusta asti jossain ihan muualla kuin Suomessa, mitä tietysti oli sen ajan Suomessa mahdotonta käsittää saati ottaa tosissaan.

Minä taas luulen, että tämä kavereiden "jenkkien valloitus" -luulo on tällaista legendaa mikä aina jostain syystä pyörii näissä Hanoi-keskusteluissa, tuskinpa ottavat itse sitä niin tosissaan.
 
No en nyt legendaksi menisi sanomaan jos itse tuon Soundin haastatteluissa sanoivat.

No en nyt legendaksi menisi sanomaan jos itse tuon Soundin haastatteluissa sanoivat.
 
Ootko ihan varma, että Andy & Michael uskovat itsekään kaikkia haastatteluissa sanomiaan juttuja? ;)

Hanoi Rocks oli täysin poikkeuksellinen suomalainen rockyhtye siinä mielessä, että sen tavoitteet olivat alusta asti jossain ihan muualla kuin Suomessa, mitä tietysti oli sen ajan Suomessa mahdotonta käsittää saati ottaa tosissaan.
 
Sitä muuten todellakin oli vaikea käsittää sen ajan Suomessa.
Hanoi Rocks on historian ensimmäinen Suomalainen rockyhtye joka yritti tosissaan maailmankartalle, olihan niitä vasemmalla kädellä huitastuja viritelmiä koko 70-luvun mutta se on eri asia.

Eipä sitä tiedä miten ois voinu käydä. Ne oli kovassa nousussa just silloin kun kohtalo puutui peliin. Onhan esim. Gunnarit saanu vaikutteita Hanoista ja niistä tuli 80-luvun lopulla supersuosittu porukka. No, eipä voi varmaksi tietää mutta just oli alla kova levy ja kaikki näytti lupaavalta. Noihin aikoihin toki on muitakin porukoita liikkunut about samoissa genreissä että aika olisi kyllä ollut otollinen heillekin.
 
No se tsäänssi meni ja ajat on muuttunu monesti matkan varrella, joten comebackia ei tässä välissä juuri kannattanut harkita. Nyt kun kasari on taas in homma toimii paremmin, mutta tuskinpa ne enää vastaavanlaiseen nousuun lähtee. Mutta riittävä suosio kuitenkin jotta kannattaa kiertää.
 
Hieno homma että ovat Motörheadin lämppärinä niin tulee nähtyä Hanoikin samoilta jousilta :-)

Andy ja Mike olivat muuten "ensimmäisen" Hanoi Rocksin tullessa päätökseensä vuonna 1984 vasta 22-vuotiaita. Saman ikäisestä Axl Rosesta ei kukaan ollut tuolloin vielä kuullutkaan ja niin ikään saman ikäinen Jon Bon Jovi vasta aloitteli uraansa.
 
Kyllä siinä Hanoissa oli ihan oikeasti potentiaalia megabändiksi, jos olisivat saaneet vielä muutaman vuoden kehittyä biisintekijöinä ja soittajina.

Sitä muuten todellakin oli vaikea käsittää sen ajan Suomessa.
Hanoi Rocks on historian ensimmäinen Suomalainen rockyhtye joka yritti tosissaan maailmankartalle, olihan niitä vasemmalla kädellä huitastuja viritelmiä koko 70-luvun mutta se on eri asia.
 
No juu kyllähän Hanoi oli "something else" sen ajan Suomessa. Näytti ja kuulosti joltain ihan muulta. Niinko heti alusta asti kansainvälisen tason orkesteri, mikä siihen aikaan ei todellakaan ollut jokapäiväinen juttu Suomessa.

Se että pääsivät noinkin lähelle tavoitettaan oli sen ajan maailmassa ja erityisesti Suomessa ihan helkkarin kova saavutus, jätkät raivasi tilansa täysin tyhjästä, ei tässä maassa ollut siihen aikaan ensimmäistäkään valmiiksi raivattua tietä mitä pitkin kulkea, nykyään asia on toisin. Hanoilla oli kulttisuosiota monessakin maassa ja saivat hyvän sopimuksen juuri ennen hajoamista eli mahdollisuuksia oli vaikka mihin. Hanoi käytännössä aloitti tämän Losin Glam skenen ja toimi esikuvina monille muillekin kun Gunnareille, vaikutus oli ehkä enemmän tyyliasioissa kun itse musiikissa mutta kuitenkin.
Tässä maassa ei ennen Hanoita uskottu että Suomalaisella rockilla voi maailmalla menestyä mutta sen jälkeen siihen uskottiin, usean aasinsillan kautta päästään siihen että ilman tätä Hanoin esimerkkiä Suomirock vientituotteena voisi edelleenkin olla huono vitsi, vaikka toki asiaan vaikuttaa myös muut tekijät. Oleellisinta Hanoissa oli sen asenne =Suomeen ei jäädä ja täältä lähdetään vaikka seinän läpi (se oli muuri siihen aikaan) tämä oli jotain aivan muuta kun Hurriganesin muutamaan keikkaan supistunut Englanninkiertue kun jätkiä ei huvittanutkaan soittaa pikkuklubeissa, menihän niilläkin tosin Ruotsissa hyvin ja Hanoi Rocks mainitsi usein kotikaupungikseen Tukholman mikä oli osittain tottakin.

No juu kyllähän Hanoi oli "something else" sen ajan Suomessa.
 
Ainakaan täällä pohjoisempana ei ollut kovin soveliasta 80-luvun alussa poikapuolisena tykätä Hanoi Rocksista. Ihan selkeesti oli täysin homoa tykätä musasta, jota soittaa röyhelöissä keekoilevat meikatut riikinkukot. Oriental Beat -älppärini annoin tyttömerkkiselle luokkakaverille ja kävin sitten sen luona kuuntelemassa sitä. Ja siinä levyssä oli kuitenkin tissit! No, onneksi siitä myöhemmin oli luvallista tykätä. Isäni yllätti minut totaalisesti, kun aikanaan osti mulle Two Steps From The Moven joululahjaksi. Levyn mukana tuli siirtokuvatatuointi (se Hanoi Rocks -ruusu), jonka silittelin olkapäähäni. Joku sitä luuli jopa aidoksi ja morkkasi, että ihan hullua tollanen tatska kun et sä kuitenkaan enää vanhempana tuosta bändistä tykkää. No tykkäänpä, mutta se tatska on jo kulunut pois. :-(

Ainakaan täällä pohjoisempana ei ollut kovin soveliasta 80-luvun alussa poikapuolisena tykätä Hanoi Rocksista. Ihan selkeesti oli täysin homoa tykätä musasta, jota soittaa röyhelöissä keekoilevat meikatut riikinkukot. Oriental Beat -älppärini annoin tyttömerkkiselle luokkakaverille ja kävin sitten sen luona kuuntelemassa sitä. Ja siinä levyssä oli kuitenkin tissit! No, onneksi siitä myöhemmin oli luvallista tykätä. Isäni yllätti minut totaalisesti, kun aikanaan osti mulle Two Steps From The Moven joululahjaksi. Levyn mukana tuli siirtokuvatatuointi (se Hanoi Rocks -ruusu), jonka silittelin olkapäähäni. Joku sitä luuli jopa aidoksi ja morkkasi, että ihan hullua tollanen tatska kun et sä kuitenkaan enää vanhempana tuosta bändistä tykkää. No tykkäänpä, mutta se tatska on jo kulunut pois. :-(
 
Tuohon aikaan jo pelkkä korvakoru herätti voimakkaita vihan purkauksia saati sitten röyhelöt ja meikit.

No juu kyllähän Hanoi oli "something else" sen ajan Suomessa. Näytti ja kuulosti joltain ihan muulta. Niinko heti alusta asti kansainvälisen tason orkesteri, mikä siihen aikaan ei todellakaan ollut jokapäiväinen juttu Suomessa.
 
Oli ja ei Hanoi vieläkään suomi-skenessä jalkoihin jää.

Ootko ihan varma, että Andy & Michael uskovat itsekään kaikkia haastatteluissa sanomiaan juttuja? ;)
 
No en ainakaan Andyn. :D

No en ainakaan Andyn. :D
 
Artikkeli - Andy von Munchausen
 
ANDY VON MUNCHAUSEN ELI HALUUT SÄ TOTUUDEN VAI NIIN, ETTÄ SE KUULOSTAA NASTALTA?
 
ESIPUHE
 
Andy Von Munchausen artikkeli sai alkunsa pohjatyöstä, jota on tehty jo vuosien ajan Hanoi Rocks historiikkia, kokoonpanolistaa, triviatietoja, diskografiaa sekä bändin jäsenten biografioita varten. Käydessään läpi Andy-haastatteluja lukija tulee vakuuttuneeksi, että myös hänen roolihahmonsa, Andy McCoy, ansaitsee tulla dokumentoiduksi kaiken muun Hanoi Rocksiin liittyvän ohella. Ovathan hänen tarinansa jo kansallisomaisuutta. Toivottavasti osaatte suhtautua asiaan kuten rouva Angela McCoy:
 
- Andy on puhunut MONIA OUTOJA JUTTUJA! Riippuen ajankohdasta ja Andyn mielialasta ne ovat joskus tosia, joskus väritettyjä (elaborated) ja joskus täydellistä jokellusta. Real McCoyssa ("Oikeessa jutussa") on todellakin kaksi puolta ja juuri se tekee hänestä Andyn, miehen, jota me kaikki rakastamme tai jota rakastamme vihata. (Angela McCoy www.hanoirocks.com - sivuilla)
 
- Kun Andyltä kysytään samoja kysymyksiä vuodesta toiseen, on hänellä taipumus kehitellä (elaborate) juttujaan, ei hän sitä kiellä. (Angela McCoy www.hanoirocks.com - sivuilla) - Andy-suodatin on kyllä ihan hyvä idea tuollaisia ohjelmia (Subtv:n Noriko Show) katseltaessa. (Angela McCoy www.hanoirocks.com - sivuilla)
 
HALUUT SÄ TOTUUDEN VAI NIIN, ETTÄ SE KUULOSTAA NASTALTA?
 
Andy: "Jos on tarpeeks älykäs, niinku mä, niin voi saada mitä ikinä haluaa, puhumalla. Pelkästään puhumalla sä voit tienata miljoonia tai päästä valtion päämieheksi. Se on helvetin yksinkertaista. Mitä muuta Hitler teki kuin puhui ja puhui, mutta se ei ollut tarpeeks älykäs." (Suomi 9/1984 - John Fisher)
 
Ainakin tässä suhteessa Antti Hulkko on tiukasti noudattanut omaa ohjettaan jo vuosikymmenien ajan. Suurten puheiden huipentuma on Hulkon mestariteos, mielikuvitushahmo Andy McCoy, joka nousi tukholmalaisesta katupojasta maailmankuuluisuuteen, muuttui myöhemmin lihaksi ja jatkaa nyt tarinaansa Oulusta lähtöisin olevan luojansa kehossa. Vaikka Andy edustaa eri sukupolvea kuin taiteilijanimien taakse kätkeytyvät virkaveljensä Danny, Remu ja Irwin, hän jatkaa saumattomasti heidän perintöään kansan rakastamana viihdyttäjänä. Edelläkävijöistään poiketen on Andy saanut maistaa suosiota myös rajojemme ulkopuolella, mutta muuten hänen tarinansa yhdistyy musiikillisten saavutusten lisäksi heihin tarinoissa, joiden paikkansapitävyydellä ei ole koskaan ollut meille merkitystä. Mitä uskomattomimmilta kertomukset kuulostavat, sitä enemmän me heitä rakastamme. Juttuja, niitä Andystä riittää, ja jos ne loppuvat kesken, niitä keksitään lisää.
 
Tämän kokoelman tarkoituksena on koota yhteen palaset, joista Antti on vuosien varrella roolihahmoaan rakentanut. On varmaa, että alkuperäiset artikkelit eivät siteeraa haastateltavia henkilöjä täysin oikein. Siksi Andy onkin usein todennut hänestä tehtyjen artikkelien ja haastattelujen olevan valheita tai muuten väärin kirjoitettuja. Toisaalta hän on itse vapaaehtoisesti suostunut haastateltavaksi yhä uudelleen ja uudelleen Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
 
Andy: Mun nimihän on esillä, jos mä vaikka yrjöän kadulle. Ja sitten se liioitellaan yliannostukseksi, kun ne ei kelaa ollenkaan, että se olikin vaikka ruokamyrkytys. Tietenkin media käyttää hyväkseen, kun joku iltapäivälehti myy mun lärvillä 40 000 numeroa. Mä yritän organisoida sellasta juttua, että kukaan suomalainen artisti ei anna haastatteluja ilmaiseksi. Lehtien pitäisi maksaa joka jutusta, kun ne tekee fyrkka ilmaiseksi muiden nimillä" (Karjalainen / STT 7.1.1996)
 
Andy: "Eikä mua vituta ne iltapäivälehtien jutut minusta ja asunto-ongelmistani tai muista vastaavista hommista. Ne on hyvää mainosta tulevalle levylle. Sä tiedät, kuinka monta tuollaista juttua minusta on tehty vuosien varrella. Ei se häiritse. Ilta-Sanomat sai helvetin monta eri tilaisuuksiin kun se kirjoitti tuollaista paskaa." (Soundi 10/1996 A mehän valloitamme maailman)
 
Iltapäivälehdet kertoivat Andyn töppäilleen milloin minkäkin pikkukaupungin ravintolassa. Angela: "Monikaan niistä tarinoista ei pitänyt paikkaansa." (Me Naiset (?) 1995 Miljonäärin tytär, muusikon vaimo Angela - Minna Kemppainen / Ari Ojala)
 
Tässä kokoelmassa esiintyviä haastatteluja on tiivistetty, mutta mitään muutoksia asiasisältöihin ei ole tehty. Omat versionsa erilaisten asioiden kulusta Andy on esittänyt kahdessa kirjassaan; Andy McCoy Hanoista ikuisuuteen ja Seriffi McCoy, joista ensin mainittua vanhat bändikaverit arvioivat sen ilmestymisen aikoihin seuraavasti:
 
Michael Monroe: "No, voi herttinen sentään Kaipa minun täytyy sitten tässä asiantuntijana "arvostella" Suomessa hiljattain ilmestynyt kirja: "Andy McCoyn kootut sadut". Tällä pornolehtien sensaatiomaiseen ja irstaaseen alatyyliin sepitetyllä tarinalla on hyvin vähän tekemistä totuuden kanssa. Kyseessä on siis satusedän oma henkilökohtainen ja hyvin mielikuvituksellinen näkemys asioista ja niiden kuluista. Menemättä turhaan sen enempää yksityiskohtiin, jätän tämän tekeleen omaan olemattomaan arvoonsa. Pidettäköön vain mielessä, että tarinasta on aina olemassa kolme versiota: Yksi sinun, toinen minun ja kolmas se, mikä on totuus. Tähän sopii hyvin myös hyvänä mietelauseena vanha suomalainen sanonta: "Se on vaivainen lintu, joka omaa pesäänsä sontii. Eli englanniksi: "Don`t shit where you eat!" On kuitenkin suuri sääli, että Hanoi Rocksin muuten hyvää mainetta ja muistoa tärvellään vain näin halpamaisen rahantekoyrityksen takia." (Suosikki)
 
Michael Monroe: "Mutta mä sanon, että Andyn kirja on täyttä hölynpölyä. Mitä tahansa siinä sanotaan, voi olla totta tai valetta." (Soundi)
 
Nasty Suicide: "Yritän puhua siitä niin vähän kuin mahdollista. Se kirjahan on täyttä roskaa, ja senhän kaikki tietääkin, jos ne ikinä seurasivat Hanoi Rocksin uraa. Mä olen vilpittömästi sitä mieltä, että Andyn pitäisi pistää aivonsa ja lahjakkuutensa johonkin kehittävämpään kuin siihen, että etsii huonoja puolia vanhoista frendeistään. Ärsyttävää siinä kirjassa on jo otsikko, joka johtaa harhaan. Hanoi Rocks ei ollut mies nimeltä Andy McCoy. Sitä bändiä oli tekemässä neljä muuta kundia sekä taustavoimia, ennen kaikkea mies nimeltä Seppo Vesterinen, joka myi sielunsa bändin eteen ja teki kaikkensa. Se, mitä siitä tuli, oli ehkä iso juttu nuorille kundeille käydä läpi, mutta en tajua, että joku alkaa kuvitella olevansa yksin tuon kaiken takana. Andy teki idiootin itsestään päästämällä tuon kirjan ulos ja niin teki Kullmankin. Tässä kaikki tästä aiheesta, ja tässäkin on liikaa." (Lähde?)
 
Totuutta ei kuitenkaan kannata etsiä tästäkään kokoelmasta - sitä ei kai Andyyn liittyvistä tarinoista löydykään. Ehkäpä koko asian ydin kiteytyy parhaiten Miettisen Rumba-lehdessä esittämässä pohdinnassa: "En tiedä onko se mikään puolustus, mutta Andy on tunnetusti aina ollut samanlainen. Nokkava nappulahan se oli jo 15-vuotiaana räkänokkana repiessään punkkia Briardissa ja valehdellessaan New Yorkin matkoistaan."
 
Suurten huijarien tapana on jättää jälkeensä johtolankoja, joiden perusteella huijauksen on tarkoitus paljastua myöhemmille sukupolville. Andyn kohdalla tällainen vinkki saattoi olla 10.10.2004 Subtv:llä esitetty Noriko Show, jossa japanilaiseksi toimittajaksi tekeytynyt näyttelijä petkuttaa haastateltavaa puhumaan reikiä päähänsä ja paljastaa hänelle lopulta huijauksensa. Kyseisessä ohjelmassa Andy heitti luullessaan, että haastattelu esitetään Japanissa - rankempaa legendaa kuin koskaan aikaisemmin. Halutessaan hän olisi varmasti voinut estää ohjelman esittämisen, mutta ohjelma ajettiin kuitenkin ulos ja näin ollen Andy ainakin osittain avasi tietoisesti meille salaisuuksiensa verhoja.
 
PUHU SIE, MIE PIÄN SIUN HEVOSTAIS
 
1980-luvulla Andyn jutut olivat lähinnä suuria, siis SUURIA tai selkeästi kieli poskessa heitettyjä. Toisaalta tuolloin Andyn tarinoita yleensä myös edelsi, seurasi tai ainakin sivusi todelliset tapahtumat, mutta 1990-luvulle tultaessa Andyn jutut muuttuivat, jos mahdollista, vieläkin suuremmiksi. Nyt seassa alkoi olla enemmän myös sitä kukkamaahan sopivaa ainesta. Kaiken kukkuraksi mies järjesti lehdistölle puhumisen ohella paljon muutakin kirjoiteltavaa alkaen hotellipaloista ja päättyen parvekkeelta putoamiseen.
 
VEIJARIROMANI
 
Michael Monroe: "I don't know why Andy claims to be part Swedish and part Gipsy." (http://www.michaelmonroe.com/responses/2000/6-02032002.html)
 
Andy: "Razzle ihastui Suomeen ja varsinkin suomalaisiin mustalaisiin." (Andy McCoy Hanoista ikuisuuteen)
 
Onko sulla ulkonäöllisesti vaikuttajia? Andy: "Helvetisti, mä rakastan suomalasia mustalaisia. Tää on suomalainen mustalaispaita, mikä mulla on päällä. Mä vien mun gimmafrendin tsiigaan niitä. Mun mielst se on makein juttu koko suomalaisista ihmisistä. Espanjassa mustalaiset ei pukeudu edes puoliks noin hienosti, eikä missään, mis mä oon käyny, mis mä oon nähny mustalaisia. Suomes naiset varsinkin, ne on parhaiten pukeutuvii naisii koko Suomessa! Se tyyli, ja ne isot kultarenkaat ja ketjut jotka pitää niitä korvissa. Mä rakastan niitä ne on ainoita tyyppejä, jotka tulee jutskaan mun kanssa ilman mitään ennakkoluuloja." (Scandal 3/85 Poika nimeltä Andy)
 
Andy on saanut kuulla, että hänen sukunsa on kauempaa isän puolelta Kreikasta. Siksi hänellä on kotonaan lukemattomien kitaroiden, antiikkihuonekalujen ja historiallisten esineiden joukossa kreikkalainen bouzoki-soitin. Andy: "Katso mun ihoa, se on tumma ilman aurinkoakin. Ja mun lärvi on Kreikasta kanssa" (Seura nro 17 1991)
 
Andy: "Mua on usein luultu arabiksi rusketun helposti, vaikka se on sellaista paskanruskeeta. Kerran Seutulassa kun olin tulossa ulkomailta se oli aikaa jolloin mun suomenkieli oli paljon huonompaa kuin nyt ne piti mua kaks tuntia kiinni ja ihmetteli, että miten tällä kundilla voi olla Suomen paperit. Mun mutsin piti tulla lentokentälle syntymätodistuksen kanssa, se oli aika huvittavaa Mustalaisverestä huolimatta en ole yhdistänyt itseäni mihinkään ryhmään, olen individuaali, Andy vain." (Iltalehti 16.9.1995 Rock-cowboy ratsasti kaupunkiin - Kari A. Nurmela)
 
Andy kertoo tarinan isästään, joka on mustalainen ja hevoskauppias. Isällä oli tapana värjätä vanha koni mustaksi ja hieroa pikeä tämän hampaisiin. Kun hevosen silmäluomiin viilsi reiät ja niiden läpi puhalsi ilmaa silmämunien taakse, oli eläin niin vauhkon ja hurjaluontoisen näköinen, että se oli helppo myydä nuorena oriina. Ja pari viikkoa kauppojen jälkeen isän kaveri tuli samaiseen maataloon kyselemään, olisiko talossa myydä vanhaa hevosta. Tässä vaiheessa petos oli jo huomattu ja tuon mustatun hevosen sai ostaa parilla tonnilla. Ja sitten isä ja hänen kaverinsa uusivat jälleen tempun. Hevonen jatkoi kiertokulkua talosta toiseen. (Soundi syyskuu 1994 Hanoi Rocks on haudattu - Juho Juntunen)
 
Andy: "Mun suvussa on ollut paljon taiteilijoita. Mun isoisäni Eino Ahlgren oli mustalaisten piirissä helvetin tunnettu hanuritaiteilija ja mandolinisti. Mä muistan kun mä skidinä tsiigasin sen soittoa, siinä oli sata sellaista pientä nappia ja sen sormet meni 10 000 mailia sekunnissa." (Rumba 8/95 21.4. 1995 Kolmessa vuorossa rock`n`rollin sylttytehtaalla - Tomi Hämäläinen)
 
Kun Angela poistuu, Andy herkistyy puhumaan erityisesti mustalaisista, joiden levottomaan joukkoon hän itsekin uskoo kuuluvansa. Andy sanoo olevansa neljännesmustalainen, ja se on hänelle erittäin tärkeää. Andy: "Isoisä, joka oli täys kaale (mustalainen) sanoi, että mä olen meistä ainoa oikea kaale. Mä karkasinkin ekaa kertaa nelivuotiaana, oli pakko lähtee tien päälle. Yks hyvin tunnettu mustalaislaulaja on mun täti ja suojelusenkeli. Se sano mulle, että mä oon ku lintu, mä vaan lennän ja laulan. Se saarnas aina, älä juo, mutta ei sitä noin vaan tehdä." (IS-Viikko 20.5.1995 Kiitos kunniasta, mutta legendat on kuolleita - Mikko Vienonen)
 
Andy: "Ja meillä on Remun kanssa molemmilla mustalaisverta." Mainitsit taas mustalaiset sukujuuresi, oletko niistä ylpeä? Andy: "Joo, mut skidinä oli rankkaa olla ainoa tumma kundi. Mun oli pakko vetää lärviin koulun kovinta jätkää, että se haukkuminen loppuis. Mun isoisä oli mustalainen, sellanen lahjakas hanuristi ja mandoliinin soittaja, tosi hieno persoona." (City 05/1995 toukokuu Andy McCoy Hanoista tulevaisuuteen - Pete Suhonen)
 
Andy on innostunut mustalaisjuuristaan. Jo vuosia sitten hän halusi ottaa imagoonsa romanttista mustalaisrekvisiittaa. Andy: "Kun olin vain pieni poika, isoisäni, joka oli virtuoosi hanuristi sanoi minusta, että sä oot aito kaalo, vaikka mä olin puoliverinen. Ehkä se johtui mun attityydistä. Musiikki oli jo silloin kaikki kaikessa. No koulussa oli tietenkin sitä, että jonkun piti kattoo, kuka on koulun skrodein jätkä. Yks oli aina haukkumassa mustalaiseksi. Se ei loppu ennen ku mä oon vetäny tota lärviin, mä ajattelin. Tuli kauhee tappelu, se fifty fifty, molemmilta tuli verta nenästä. Mä uskon, että olin jopa voiton puolella, kun opettaja tuli väliin. Sen jälkeen ei ollu mitään ongelmia. Ei mua mustalaiset oo lähestyny raha-asioissa. Ne on liian ylpeitä sellaiseen." (Iltalehti 16.9.1995 Rock-cowboy ratsasti kaupunkiin - Kari A. Nurmela)
 
Andy: "Molemmat (Andy ja Remu Aaltonen) ollaan suomalaisia kaaloja. Remu on mun hyvä ystäväni, eikä mulla oo mitään huonoa sanottavaa siitä. Uskon, että Remulla on samat ajatukset. No, mulla oli kesäloma, heitin Remun kanssa viitisentoista keikkaa eri puolilla Suomea. Kaikki oli ok, mun nimi täytti ne paikat. Yleisöstä oli kiinnostavaa kun molemmilla mustalaisverta." (Iltalehti 16.9.1995 Rock-cowboy ratsasti kaupunkiin - Kari A. Nurmela)
 
Andy, 13-vuotias laihakinttuinen katulapsi Helsingin lähiöstä, paineli Stokikseen, jossa frendin frendi hakkasi hänen käsivarteensa siivekkään puukon. Puukossa oli lyhenne Lord of the gypsymen (mustalaisten jumala). (Me naiset(?) ?/1995 Andy ja hänen enkelinsä - Asta Leppä / Ari Heinonen)
 
Andy: "Mulla on muuten Cripsien tunnus tatuoitu olkapäähän. Tiedät sä, miten sä saat sen, sä joudut puukkotappeluun. Mull on kaks pitkää arpee" (Rumba 19/1996 Lopunajan talk show - Tomi Hamäläinen)
 
Andy: "Mä en oo eläny luostarielämää. Mut mä istun tässä vielä. Se on rikastuttanut mua helvetisti. Mä oon vaan eläny mun omaa elämääni. Siinä on paljon mustalaisvaikutusta, joka tulee juurista. Mut kaiken mä oon oppinu kaduilla. Matkijoita riittää, mutta ne on kaikki falskeja." (Helsingin Sanomat 17. syyskuuta 1995 Legenda nimeltä Andy McCoy - Jouni K. Kemppainen)
 
Hanoi Rocksin kitaristina maailmanmaineeseen noussut Andy McCoy koki kauhun hetkiä Helsingin Kruunuhaassa lauantai-iltana. McCoy oli kantakapakassaan Kolmessa kruunussa soittamassa Mustalaisviuluja, kun illanvietto katkesi pyssymiehen uhkailuun. Andy: "Olin soittamassa pianoa, kun keski-ikäinen mies kaivoi selkäni takana pistoolin povitaskustaan. Serkkuni ehti onneksi tarttua miehen käteen, jolloin pyssy putosi lattialle." Andy jatkaa viitaten juuri päättyneeseen oikeusjuttuun: "Oikeudessa minut vapautettiin kaikista syytteistä. Sen jälkeen päätimme spontaanisti sukulaisteni kanssa viihdyttää ravintolan asiakkaita. Kaikilla oli oikein mukavaa ennen kuin tämä välikohtaus sattui. Minä soitin pianoa ja sukulaismieheni rämpytteli kitaraa. Soittelimme mustalaismusiikkia, kuten Kultaiset korvarenkaat. " (Iltalehti maanantai 4.11.1996 Andy McCoy yritettiin ampua - Mika Lindqvist)
 
Eräässä Iltalehden haastattelussa Andy väitti isäänsä mustalaiseksi ja äitiä suomenruotsalaiseksi. Kumpikin väite on mielikuvitusta. Kuten sekin, että hän lähti kotoa jo 13-vuotiaana ovet paukkuen. Täyttä legendaa ovat myös Venäjällä asuva Aleksander Hulkov kuin Göteborgissa asuva romaniheimon päämieskin, jonka saappaisiin Andy on valmis hyppäämään, kun hänestä aika jättää. (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
Andyn isä, Risto Hulkko, 61, hyppäsi pankkimaailman oravanpyörästä runsaat kymmenen vuotta sitten eläkkeelle ja muutti eronneena miehenä takaisin synnyinseudulleen Pelkosenniemelle hoitamaan vanhaa äitiään ja oma burn outia. Äiti kuoli pari vuotta sitten. Sen jälkeen hän on majaillut omistamallaan metsäkämpällä (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
Andyn isän, Risto Hulkon, jolla ei ole suonissaan pisaraakaan mustalaisverta niin poikansa näköinen kuin onkin, mukaan suvun kasvonpiirteet; ruskeat silmät, hallitseva nenä ja suun piirteet ovat peräisin Rovaniemelle asettuneen vauraan Pöykön suvun tyttäreltä ja Andyn isoisän äidiltä Hilja Hulkolta, jonka Upsalassa yliopistonsa käynyt esi-isä Pöykkö tuli jo 1600-luvulla Mynämäeltä Kemin seurakunnan kappalaiseksi. Risto Hulkon isän isöisä, puutavarayhtiössä työskennellyt Pekka Hulkko taas rakensi tilan Rovaniemen Pöyliövaaraan ja hänen poikansa Arvid Hulkko muutti vuosisadan alussa Kemiyhtiön konttoripäälliköksi Kemijärvelle, jossa kaunis rovaniemeläistyttö Hilja Pöykkö oli setänsä kaupassa myyjättärenä. Heille syntyi tyttö ja kaksitoista poikaa, yksi heistä Andyn isoisä, työnjohtaja Oiva Hulkko. Hän muutti 30-luvulla Pelkosenniemelle. Andyn äidin puoleisen isoisän sukulaiset, Alatalot, ovat kotoisin Pelkosenniemeltä, Pyhätunturin liepeiltä ja äidin puoleisen isoäidin sukulaiset, Rytilahdet, ovat kotoisin Kemijärveltä. (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
Risto Hulkko: "Kyllä Antti tietää totuuden, mutta eihän se sovi hänen imagoonsa." (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
Iira Palotie: "Andy vei jossain vaiheessa minulle arvokkaan perintökorun, josta hän oli teettänyt mustalaissormuksen. Hän puhui jatkuvasti mustalaisserkuistaan, joita hän piti sukulaisinaan." (Seura nro 33 16.8.2002 Poliisiakin tarvittiin, kun rocktähti kävi kylässä - Rosita Lesonen)
 
"Mä olen vähemmistöä. Olen drom. Suomalaisia mustalaisia kutsutaan meidän kielellämme finntickseiksi, mutta mä olen cindicarlo. Se on eri heimo. Meillä erilainen ruumiinrakenne. Me emme ole niin "interbred" kuin suomalaiset mustalaiset. Jos katsot heitä, he ovat läskejä ja lyhytjalkaisia." (Andy Subtv:n Noriko Showssa 10.10.2004)
 
HULKKO, HULKOV, MCCOY
 
Andy: "Mä olin Stokiksessa ja eka Briard levy tuli sillä aikaa ulos. Mulla oli joku nimi, en mä muista sitä, joku Dela von Affenbach Sitten kun mä tulin takaisin, levyssä luki Andy McCoy. Se oli siinä, joten mitä järkee sitä oli enää muuttaa. Se vaan saa jengin sekaisin, jos sitä myöhemmin muuttaa, joten olkoon siinä. Andy McCoy tuli siis täysin Pete Malmilta. Eli se keksi nimen, joka on nykyään maailmankuulu." (Soundi 10/1996)
 
"McCoy on äitini isoäidin nimi ja mua on kutsuttu Andynksi koko ikäni. Otin McCoyn taiteilijanimekseni todella varhain. Silloin kuin tein ensimmäisen levyni 13-vuotiaana. Oikea nimeni on Hulkov, joka on venäläinen nimi. Iso-isoisäni on kotoisin Odessasta, vaikka eihän sekään ole venäjällä. Hulkov tarkoittaa kansainvälisellä romanikielellä täyttä viinimaljaa" (Andy Subtv:n Noriko Showssa 10.10.2004)
 
ISÄ JA POIKA
 
Sukunsa kanssa Andy on hyvissä väleissä, kuten kunnon kaale ainakin. Hän rakastaa äitiään, tietokoneita myyvää veljeään ja lastentarhassa työskentelevää siskoaan. Vain isä jää vaille sympatioita. Andy: "Jossain Saksassa se heiluu. Mä näin sen viimeeks 13-vuotiaana. Kuka kaipaa sellast tyyppiä, joka hakkaa vaimoaan ja skidejään? 13-vuotiaana mä rupesin hakkaamaan takas, ja se sai niin pahasti lärviinsä, että mun oli pakko lähtee himasta." (IS-Viikko 20.5.1995 Kiitos kunniasta, mutta legendat on kuolleita - Mikko Vienonen)
 
Andy: "Malibubeach Nightmare on sellainen, et mä olin vanhempieni luona käymässä ja joku oli lahjoittanut mulle" (Soundi ?/?)
 
Andy muutti 14-vuotiaana perheensä kanssa Suomeen vuonna 1976, jonka jälkeen hän asui kotonaan osoitteessa Pieni Villasaarentie 6 lyhyitä retkiä lukuun ottamatta 18-vuotiaaksi 1980 asti. Isä ja poika ovat tavanneet toisiaan jopa Andyn kotipaikkakunnalla Pelkosenniemellä. Risto Hulkko: "Antti on kolmesta lapsesta ainoa, joka ei ole mökillä vieraillut. Mutta Pelkosenniemellä kylläkin, jopa ensimmäisen vaimonsa, Sebastianin äidin, Anastasian kanssa." (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
OULU ELI STOCKIS
 
Ilkka Hulkko: "Andy on syntynyt Pelkosenniemellä, mutta ei oo koskaan asunut siellä. Oulussa se on asunut, sinne muutettiin kuuskytkaks ." (Oikea vuosi on ilmeisesti 1964) (Andy McCoy Hanoista ikuisuuteen)
 
1962 Pelkosenniemen kirkonkylä, Lehtikangas Antti syntyy isovanhempien talossa. Lehtikankaalla rock-legenda vietti elämänsä kaksi ensimmäistä kuukautta vuonna 1962. (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
1962 Kemijärvi - Antti 2kk
1963 Kemijärvi, Tohmo - Antti noin 1,5 v
1964 Oulu - Antti noin 2 v
 
Perhe asui Kemijärven Osuuskassan kassatalossa joulukuusta 1962 seuraavan vuoden kevääseen, jonka jälkeen he muuttivat suurempaan asuntoon Rytilahden kaupan viereen Tohmoon. Ja vasta sieltä 1964 Ouluun, Tervahovin naapuriin. (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
1967 Pelkosenniemi - Antti noin 5 v
 
Risto Hulkko: "Me hoidimme niin, että myös kolmas lapsemme, tytär, syntyi Pelkosennimellä. Etteivät juuret unohdu, sanoo Antin isä, jonka lähtiessä syyskesällä 1967 Saksan Bremeniin opiskelemaan muu perhe muutti Pelkosenniemelle ukkilaan, ja Antti kävi Matti-setänsä ja serkkujensa kanssa jopa Savukosken Martilla kalassa." (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
196? Oulu, Toppilan Mustasuo - Antti noin 6 8 v
 
Myöhemmin, ennen Ruotsiin muuttoa, he asuivat Toppilan Mustasuolla. (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
Ilkka Hulkko: "Antti ehti käydä kansakoulua pari vuotta Oulussa ennen kuin perhe muutti Ruotsiin." (Andy McCoy Hanoista ikuisuuteen)
 
1971 Pelkosenniemi - Antti noin 9 v Ja vielä 1971, kun Castrol-yhtiöstä töitä saanut Risto Hulkko meni valmistelemaan perheen muuttoa Oulusta Tukholmaan, Andy kävi Pelkosenniemellä kolme kuukautta alakoulun kolmatta luokkaa. Ujo ja kiltti poika, luonnehtii opettaja Jouko P. Lindfors tulevaa rokkaria. (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
Ilkka Hulkko: "Tätä ennen Andy ehti aloittaa kolmannen luokan Pelkosenniemen kirkonkylän kolmannella luokalla." (Andy McCoy Hanoista ikuisuuteen)
 
Pelkosenniemellä on vieläkin leikkimökki, jossa Antti esitti Batmania 9-vuotiaana. (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
1971 Tukholma - Antti noin 9 v
1976 Pieni Villasaarentie 6, Vuosaari, Helsinki - Andy noin 14 v
1980 Tukholma - Andy noin 18 v
 
Kun Risto Hulkko sai 1976 paikan Helsingistä Osuuskauppakeskuksesta, koko perhe muutti Vuosaareen, Pieni Villasaarentie 6:een, isän työsuhdeasuntoon. Antti kävi Puotinharjun ruotsinkielistä koulua, mutta ei jatkanut lukioon vaan pestautui siivousfirmaan töihin ja kävi jonkin aikaa vapaata taidekoulua. Risto Hulkko: "Sitten Pelle Miljoona tarjosi kitaristin paikkaa ja rockmaailma nielaisi hänet. Vielä silloin Antti asui kotona. Vasta kun Hanoi Rocks 1980 perustettiin ja se lähti Tukholmaan ja sitä kautta maailmaa valloittamaan, poika muutti pois kotoa. Muistan, kun Seppo Vesterinenkin oli läsnä meidän olohuoneessa, kun vaadin, että papereiden pitää olla kunnossa, ettei tule näitä dingoja ja konkursseja. Hänen jälkeensä manageri Vesterinen otti bändin talousasiat hoitoonsa. Fiksu mies, osasi seitsemää kieltä ja opetti Taidekorkeakoulussakin." (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
"Mä kävin Ruotsis kouluu kolme vuotta, sitä paitsi se on paljon helpompaa. Sit mä tuun tänne, ja mä aloitin Östra Svenska Läroverketissä Kulosaaressa, ni mä en edes tajuu niiden aksenttia, suomenruotsin aksenttia." (Scandal 3/85 Poika nimeltä Andy)
 
Kirjassaan Seriffi McCoy olevassa kouluajan esseessä (ilmeisesti vuodelta 1977) Andy kertoo perheensä muuttaneen Tukholmaan jo vuonna 1964, mutta todellisuudessa Hulkon perhe muutti tuolloin vasta Ouluun. Tukholmaan he suuntasivat vasta viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1971.
 
Elokuun 1999 Avussa Andy väitti käyneensä Pelkosenniemellä vain syntymässä. Kaksi viikkoa pojan syntymän jälkeen äiti oli Andyn mukaan palannut lomamatkalta kotiin Ouluun, mutta jo kohta perhe oli muuttanut Belgiaan. Ja sieltä Ruotsiin, kun Andy oli kolmivuotias. (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
Andy: "Vartuin Tukholmassa ja Belgiassa. Vanhempani muuttivat tänne (Suomeen), kun olin yhdeksänvuotias. Lähdin maasta uudelleen, kun olin 14." Ja edelleen: "Synnyin kuukautta liian aikaisin tunturien juurella Pohjois-Suomessa, mutta kahden viikon ikäisenä minut vietiin Belgiaan, jossa perheeni asui. Kun olin aivan pieni pallero, kävin Suomessa kahdesti kesälomalla." (Subtv:n Noriko Show 10.10.2004)
 
Kirjassaan Seriffi McCoy Andy kertoo perheen lomamatkoista Pelkosenniemelle: "Mentiin joskus kesäisin lomalle Kemijärvelle, Pelkosenniemelle ja sukuu tuli siihen aikaan sinne. Ja silloin mä näin Pyhätunturin ekan ja vikan kerran. Mä olin viiden vanha ja me kiivettiin koko se matka, joka ainakin siinä ajassa oli mieletön ja uuvuttava saavutus. Siihen paikkaan mul ei oo mitään siteitä varhaislapsuuden jälkeen. Pliis älä kysy multa, miten siellä menee, sillä mä en todellakaan tiedä." Luonnollisestikaan Andy ei tiedä, mitä Pelkosenniemellä juuri tänään tapahtuu, mutta muuten hän on varmasti ollut paikkakunnasta tietoinen. Asuihan hänen veljensä Ilkka paikkakunnalla: Esikoispoika Ilkka muutti Pelkosenniemelle kouluun. Risto Hulkko: "Emme arvanneet, että Tukholmaankin on tulossa suomenkielinen lukio, Ilkka muutti Pelkosenniemelle, jossa kävi keskikoulun." (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
SKEBA JA FUDIS
 
Andy: "Mun faija oli nasta, kun se osti mulle parhaat ja kalleimmat vehkeet, joiden kieliä sen ikäinen jaksoi painaa alas asti. Mulla oli hyvä tsägä, mä sain faijalta täydellisen klassisen kitaran pienoiskoossa." Samassa artikkelissa Andy kertoi alkaneensa pianon soiton nelivuotiaana ja siirtyneensä kitaraa kolme vuotta myöhemmin. (Seura nro 17 1991)
 
Andy kertoo oppineensa musiikkia vaariltaan, joka soitti siellä täällä häissä mandoliinia, harmonikkaa ja haitaria. Andy. "Isoisällä oli luonnollisesti instrumenttei pienessä koossa. Sil oli pieni kitara, joka oli täydellinen lasten käsiin. Se annettiin mulle käyttöön noin neljän vuoden ikäisenä. Pappa opetti mulle acordei hitaasti ja mä aloin oppii snadei juttui." (Seriffi McCoy-kirja, 2001)
 
Isä Risto muistelee Andyn luovuuden kehitystä seuraavasti: Pojan piirustuslahjatkin huomattiin jo varhain, mutta vasta Tukholmassa tuli esiin musiikkipuoli. Risto Hulkko: "Naapurina oli ruotsalainen naisjuristi, jonka mies oli jamaikalainen muusikko. Heidän pojaltaan Antti oppi englannin. Pian sujui myös ruotsi ja kitaran soitto. Jalkapallo sai jäädä, vaikka Antti oli päässyt Lindingön nappulaliigan." (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
Andy: "Mä oon soittanu neljävuotiaasta lähtien. Mä en oo muusikko. Muusikko on sellainen joka soittaa filharmoonisessa orkesterissa, soittaa niin kuin käsketään. Olen artisti ja se on aivan eri juttu se on luovuutta improvisointia." (Iltalehti 16.9.1995 Rock-cowboy ratsasti kaupunkiin - Kari A. Nurmela)
 
Andy: "Pystyn soittamaan nuoteista. Myös pianolla. Mutta silloin okei, antakaa mulle kymmenen minuuttia. Kitaran kanssa ei ole sitä vaikeutta. Ja jos pitää kirjoittaa partituuri, sekin onnistuu. Apua on ollu siitä, että mutsi autto mua musiikkiteoriassa miten lasketaan skaala, ja sitten kaikki harmoniaoppi." (Iltalehti 16.9.1995 Rock-cowboy ratsasti kaupunkiin - Kari A. Nurmela)
 
Andy: "Mä olin 7 - 8 vuotias kun mä opin skulaa slaidii. Mä lintsasin koulusta ja olin hengailemassa Tukholman kulttuuritalolla. Siellä oli yks vanha nekru, myöhemmin mä sain kuulla, et se oli J.B. Hutto. Se soitti teräsputkella Telecasteria ja mä olin ihan ihmeissäni, et mitä sä oikein teet? Se näytti mulle pari avointa sointuu. Sitten kymmenen vuotta myöhemmin mä sain kuulla, että J.B. Hutto oli oppinu nää jutut suoraan Elmore Jamesilta. Ja mä opin ne suoraan siltä." (Rumba 8/95 21.4. 1995 Kolmessa vuorossa rock`n`rollin sylttytehtaalla - Tomi Hämäläinen)
 
Andy: "Mä siis kasvoin Stockiksessa. Kun mä olin 7 8 vuotias, mua tsiigattiin mahdolliseks fudistreenattavaks, josta ois voinu alkaa muokata ammattilaista. AIK tsiigas mua, se oli yks Stockiksen suurimpia fudisjoukkueita, mut taas kitara tuli tielle ja fudis katos mun elämästä." (Seriffi McCoy-kirja, 2001)
 
Hanoista ikuisuuteen kirja kertoi 1980-luvulla Andyn kuvataideharrastuksesta seuraavaa: Andy meni kuitenkin Vapaaseen Taidekouluun, mutta siihen se kyllästyi ja haukkui kaikki niiden lihavat alastonmallit kasaan. Se selitti himassa ettei se kestäny katsoo niitä kun ne oli niin kauheen rumii ämmii, että joku raja pitää olla taiteen harjoittamisellakin. 1990-luvulla Vapaan Taidekoulun kohtalon koki Lontoon Royal Academy Of Arts:
 
Andy: "Musta olisi pitänyt tulla oikea taitelija. Mä olin Royal Academy Of Artsissa Lontoossa, mutta mä en kestänyt siellä kuin pari kuukautta. Me oltiin Lontoossa Hanoin kanssa silloin ja mä hankin myös väärät paperit kun piti olla 18-vuotias ja mä hankin myös väärät paperit siitä, että mä oon käynyt läroverketin mikä se nyt on , lukion. Mä otin vaan yhden frendin paperit, jolla oli hyvä spettari ja duunasin valokopioita, muuttelin nimiä. Yhtäkkiä mun keskiarvo nous 5,6:sta 9,1:een, hehheh Mulla oli ollut kymppi plus taiteessa, musiikissa ja englannissa, mutta muuten ei ollu hurraamista." (Rumba 8/95 1995 Kolmessa vuorossa rock`n`rollin sylttytehtaalla - Tomi Hämäläinen)
 
PIKKUBISNESTÄ
 
"Kun olin lapsi, olin teini- eikun lapsimalli. Tein mallintöitä lapsena kaikenlaisia mainoksia telkkariin, katalogeihin jne. Tämä siksi, että oli vaikeaa löytää tummia lapsia. Myös mun luuston rakenteen on täytynyt olla kaunis." (Andy Subtv:n Noriko Showssa 10.10.2004)
 
Andy: "Olin muuten gay-prostituoituna Tukholmassa. En osannut pitää vakituisia työpaikkoja. Tein mitä tahansa rahasta, ja kun kerran sain rahaa halusin aina lisää, kuka nyt köyhänä haluaa olla." (Suosikki ?/?)
 
Jossain haastattelussa sä kerroit Tukholmassa elättäneesi itses myymällä ruumistas. Miten sä suhtaudut siihen nykyään? Andy: "Ei se tee mua kipeeks. Mua yrjötti sen kelaus mont vuotta. Mulle tuli tosi pahat depressiot kun mä kelasin nyt se tuntuu kaukaiselta. Mut nyt kun mä alan kelaa sitä, tulee tosi kipee fiilis." (Scandal 3/85 Poika nimeltä Andy)
 
SAY IT IN MCCOY
 
Väitetään että sä aina toisinaan puhut "normaalisti" ja ihan hyvää suomea. Onko siinä perää? "Se on täyttä paskapuhetta. Mä puhun joskus, kun haluun puhuu selvästi, mä puhun hitaammin. Mut mä puhun nopeesti kun mä puhun englantii tai ruotsii, mitä mä osaan kunnolla ilman aksenttia. Mut kun mä asuin Ruotsissa, mä unohdin melkein kaiken suomen." (Scandal 3/85 Poika nimeltä Andy)
 
"Tapasin Andy Mccoyn Jyväskylässä viime talvena Real Mccoy leffan näytöksessä. Annoin kyydin (Daihatsu Charadella) hänelle ja manageri Tiina Vuoriselle Jyväskylän keskustasta Tanssisali Lutakkoon: Matka kesti noin 10 minuuttia. Kaverit halkesivat kateudesta, Manageri puhutteli Andyä Antiksi. Andy puhui parempaa suomea kuin julkisuudessa."(ANDY DATSUNIN KYYDISSÄ http://www.yle.fi/radiomafia/sailio/sivu.36.shtml)
 
Totta on, että minulla on joskus ollut vaikea tajuta Andy McCoyn puheita etenkin, jos paikalla on ollut vieraita ihmisiä. Kun miehen kanssa juttelee kahden kesken, on puhe heti selvempää. (Soundi syyskuu 1994 Hanoi Rocks on haudattu - Juho Juntunen)
 
Risto Hulkko: "Naapurina oli ruotsalainen naisjuristi, jonka mies oli jamaikalainen muusikko. Heidän pojaltaan Antti oppi englannin. Pian sujui myös ruotsi." (Iltalehden Viikkolehti lauantai 25.9.1999 Ei pisaraakaan mustalaisverta - Raija Parikka)
 
Andy: "Nyt jengi on vihdoin tajunnu esimerkiksi sen, että ruotsi on ollu mu

loppuu kesken! lissee mynchausenin tarinoita !!!!

Mistäköhän tuon Andy Noriko Showssa -pätkän mahtais löytää?

Andy von Munchausenin tarinoinnit löytyy kokonaisuudessaan sivulta www.hanoi-rocks.net , sieltä biografiat, Andy McCoy ja skrollailet ihan loppuun.
Näin vaikeimman kautta :)

kellään linkkiä siihen jan stenforsin haastatteluun helsingin sanomien kuukausliittees joskus vuonna 2003 ... :-)