440 ja kokoonpano vaihtelee trubaduurihommista 6 henkiseen bändiin (ohjelmisto vaihtelee humpasta heviin, "Mambasta Maideniin" :-) ..). Mielikuva olis, että puhallin- ja sinfoniaorkesterin suosii nykypäivänä hieman kireempää (443 - 445), puhallinorkesterin kanssa keikkailusta tosin se apaut 10 wee ja sinfoniapuoli kokematta. Onko tää luulo sinnepäinkään..? Suomessa sinfoniaorkestereissa 442 paitsi Lahdessa 443. Ulkomailla tendenssi kireempään suuntaan, paitsi vanhan musiikin yhtyeillä jotka taas periodisoittimilla sukeltaa ihan kunnolla 440 alle. Äkkiseltään v-mäistä korvalle. Puhallinorkesterit (siis ne puhallinorkesterit jotka virittää) käyttää varmaan useimmiten 442:ta. Tosin jos sen viritysäänen antaa uransa alkupuolella oleva oboisti niin siitä saatu vaikutelma voi olla ihan mitä tahansa vaikka sen mittari olisikin kohillaan... Kyllä se niiden luonnollinen vire on ilmeisesti lähempänä tuota 442:a. Jo pillien keskinäinenki vire toimii huomattavsti paremmin tuolla. Viritystaso on pikkuhiljaa noussut nykyiseen, se luonnollisuus tulee varmaan enempi siitä että tottuu jollain tietyllä tasolla soittamaan. Kivempaa on jos olisi aina sama mutta käytännössä se 440 ei pitäisi tuottaa torville ongelmaa. Sen mukaan mennään mikä soitin vaikein on virittää. (Max Reger: Kirje kriitikolle)
Istun taloni pienimmässä huoneessa.
Arvostelunne on edessäni.
Tuossa tuokiossa se on oleva takanani. |