Aloittelijat ›

Käytössä teräskielinen elektroakustinen Jammu (APX-5A). Viritetty mittarilla (Boss TU-80). Käytössä perus EADGBe viritys. Soinnut kuulostavat periaatteessa olevan ok, mutta mutta. Kun niillä yrittää soittaa niin soinnut eivät edes erikseen soitettuina kuulosta siltä, että niillä haluttu biisi menisi oikein. Aivan kuin viritys olisi epämääräisesti pielessä sävelaskeleen tai puoli tai jotain. Kertokaa arvon kitaristit, että missä vika piileskelee? Onko tuo mittari edes pätevä peli? Mittarin säädöt on tarkistettu, eikä mitään ylennyksiä tai alennuksia ole päällä ja valittuna on "guitar" mode. Myös kielet vaikuttavat olevan vireessä suhteessa toisiinsa. Mittari näyttää 440 hz taajuutta, joten ilmeisesti A sitten soi tuolta korkeudelta.

Jos kitara on varmasti oikeassa vireessä, joko soinnut ovat vääriä tai sitten soitat ne väärin. Netistä löytyvät tabulatuurit ovat harvoin kovinkaan tarkkoja. Eikä aina levyilläkään oleva musiikki ole täysin "vireessä". Eli siis A ei aina olekaan 440Hz.
 
On kuitenkin suositeltavaa virittää kitara niin että otat viritysmittarista vaikkapa pelkän A:n ja virität muut kielet suhteessa tähän. Tämä kehittää korvaa, mikä ei ole koskaan pahaksi.

Soinnut kuulostavat periaatteessa olevan ok, mutta mutta. Kun niillä yrittää soittaa niin soinnut eivät edes erikseen soitettuina kuulosta siltä, että niillä haluttu biisi menisi oikein. Aivan kuin viritys olisi epämääräisesti pielessä sävelaskeleen tai puoli tai jotain.
 
Tuli semmonen mieleen, että yritätkö soittaa jonkun biisin päälle, kun "vire" kuulostaa oudolta? Jospa biisi, jonka päälle mahdollisesti soitat, onkin nauhotettu esim. Eb-vireessä.
 
Hieman tyhmä heitto, tiedän :-)

ja voihan kitara olla epävireessä vaikka viritin sanoisikin että avoimet kielet ovat kohdallaan. Hienovire pielessä, painat liian kovaa jne.

milläs tuollainen hienovire tarkistetaan?
 
Jatkanpa jaarittelua henk.koht ongelmastani.Erikoista siinä on se, että osa soinnuista soundaa lähes ok. Eli tuossa kielienpainamisideassa saattaa olla jotain perää.
 
Esimerkkibiisi: jos soitan (siis yritän rämpytellä edes siihen suuntaan) vaikkapa knockin on heavens door -biisiä, niin G saattaisi olla ok. C ja D ovat melko lähellä totuutta, mutta jokin niissä sattuu korvaan. Kuullostavat menevän alavireisesti, joka taas tekee rämpyttelystä aika pahaa kuunneltavaa.
 
Otteet ja asemat olen katsonut useammasta paikasta eikä asia paremmaksi muutu. Jos otan saman soinnun eri asemasta, niin eipä tuo auta. Eri asemasta soitetut soinnut soundaavat keskenään hyvin samanlaisilta ja biisissä sitten yhtä huonolta. Sama ongelma löytyy myös vaikkapa Juicen XV yö biisin kanssa.
 
eräs selitys asiaan olisi se, että olen vaan hidas oppimaan (hyi minua, tuli vahingossa käytettyä rumaa sanaaa. nyt asia on korjattu). Mutta sitähän minä en usko vaan yritän löytää syyn muualta.

milläs tuollainen hienovire tarkistetaan?
 
Onko vapaan kielin ja saman kielen 12. nauhavälin ero tasan oktaavi. Toisin sanoen sillä mittarilla katsot, että näyttääkö molemmat äänet olevan vireessä.

Voihan niitä soinnun säveliäkin sillä mittarilla kokeilla, että onko alas painettujen kielten sävelet jotenkin epävireessä. Ottaa vaikka G-duurin barrena ja kokeilee ääni kerrallaan mitä mittari näyttää.
 
Itse olen joskus kokeillut tätä ja mittarilla katsoen äänet muistaakseni olivat lähinnä "sinne päin", vaikka kuunneltuna sointu meni tällaiselle loppakorvalle ihan täydestä.
 
Jos kitarassa on tarpeettoman korkeat satulan urat, voivat ensimmäisten nauhojen äänet olla ylävireisiä. Silloin niitä kyllä selkeästi on hankala painaakin. (Tätä pulmaa ei taida Jammun tasoisissa soittopeleissä tulla vastaan, soittotatsi lienee jo tehtaalla säädetty sen verran asiallisesti.)
 
Tsekkaa nyt ensin ainakin tuo Oivan ylempänä neuvoma hienoviritys.

milläs tuollainen hienovire tarkistetaan?
 
Jatkanpa jaarittelua henk.koht ongelmastani.Erikoista siinä on se, että osa soinnuista soundaa lähes ok. Eli tuossa kielienpainamisideassa saattaa olla jotain perää.
 
Esimerkkibiisi: jos soitan (siis yritän rämpytellä edes siihen suuntaan) vaikkapa knockin on heavens door -biisiä, niin G saattaisi olla ok. C ja D ovat melko lähellä totuutta, mutta jokin niissä sattuu korvaan. Kuullostavat menevän alavireisesti, joka taas tekee rämpyttelystä aika pahaa kuunneltavaa.
 
Otteet ja asemat olen katsonut useammasta paikasta eikä asia paremmaksi muutu. Jos otan saman soinnun eri asemasta, niin eipä tuo auta. Eri asemasta soitetut soinnut soundaavat keskenään hyvin samanlaisilta ja biisissä sitten yhtä huonolta. Sama ongelma löytyy myös vaikkapa Juicen XV yö biisin kanssa.
 
eräs selitys asiaan olisi se, että olen vaan helvetin huono soittamaan kitaraa. Mutta sitähän minä en usko vaan yritän löytää syyn muualta.
 
Jospa sä väännät sitä kaulaa vahingossa eli "neck bendaat", tai jos sä muuten vaan vahingossa bendailet sormillas niitä kieliä.

Täytyypä tsekata oivan mainitsema hienovire tässä yön pimeinä tunteina (naapureiden iloksi). Mitäs mieltä muuten olette tuosta käyttämästäni Bossin mittarista? Onko henk.koht tai kaverilta kuultua kokemusta?
 
Tuo bendauskaan ei ole poissuljettu vaihtoehto. Aloittelijan innolla kun vääntää yhdistettyjä paini/kitaraotteita niin se saattaa vaikuttaa asiaan.
 
Käyttämääni kitaraa ei ole vielä kukaan moittinut, joten taitaa virhe olla kuskissa, kuten vähän epäilinkin.

Mitäs mieltä muuten olette tuosta käyttämästäni Bossin mittarista? Onko henk.koht tai kaverilta kuultua kokemusta?
 
Juuri tuosta mallista ei ole kokemusta, mutta kyllähän Bossin mittareilla kitaran vireeseen saa.
 
Mutta tämä jäi vähän hämäräksi, että yritätkö siis soittaa levyjen mukana? Kitaran joutuu tämän tästä virittämään korvakuulolta hieman eri vireisiin levyjen mukana soitellessa. 440 Hz perusviritys toimii joskus, usein ei.

Mutta tämä jäi vähän hämäräksi, että yritätkö siis soittaa levyjen mukana? Kitaran joutuu tämän tästä virittämään korvakuulolta hieman eri vireisiin levyjen mukana soitellessa. 440 Hz perusviritys toimii joskus, usein ei.
 
yritystä on sekä levyjen mukana että ilman. Välillä kuuntelen pätkän levyltä ja yritän toistaa tai vaihtoehtoisesti levy soi taustalla ja yritän jotain rämpytellä siihen päälle.
 
Sitten on myös biisejä, joista luulen tietäväni, miltä niiden pitäisi kuulostaa. Niille haen sitten soinnut netistä ja yritän niiden avulla.

Mitäs mieltä muuten olette tuosta käyttämästäni Bossin mittarista? Onko henk.koht tai kaverilta kuultua kokemusta?
 
Itselläni on tuo kyseinen mittari käytössä ja hyvin on toiminut.

nyt on kitara hienosti hienovireessä. tilanne parani, mutta ongelma ei täysin hävinnyt. varsinkin paksumpien kielien hienovireessä oli eroja
 
kait minä sitten vaan otan sointuja jotenkin väärin. täytynee yrittää korjata tekniikkaa.
 
soittelin tuossa myös Rolandin "mikrokuution" läpi ja sehän tunnetusti ratkaisee kaikki ongelmat. nuppeja kun vääntelee sopivassa suhteessa kaakkoon ja muihin ilmansuuntiin niin kyllä ne epävireetkin sinne peittyy ja vielä jää jäljelle tunnistettava melodia

Mitäs mieltä muuten olette tuosta käyttämästäni Bossin mittarista? Onko henk.koht tai kaverilta kuultua kokemusta?
 
Mulla on juuri tuo sama mittari ja kyllä se hyvä viritin on, mutta en mä sitä käyttää osaa.. Tai siis kyllä mä sillä kitaran E-vireeseen saan, mutta en osaa säätää sitä niin, että sillä saisi seiskakielisen vireeseen, joten käytän vanhaa, kolhittua Coxxin viritintä. Osaako joku neuvoa miten tuota Bossia käytetään?

Sanoit kyllä, että olet katsonut läpi otteet ja muut, mutta varmstanpa nyt vielä, että ettet kai vain demppaa niitä kieliä jollain otelautakäden sormista. Ja kai painat sitä kieltä juuri siitä nauhan takaa?

Esimerkkibiisi: jos soitan (siis yritän rämpytellä edes siihen suuntaan) vaikkapa knockin on heavens door -biisiä, niin G saattaisi olla ok. C ja D ovat melko lähellä totuutta, mutta jokin niissä sattuu korvaan. Kuullostavat menevän alavireisesti, joka taas tekee rämpyttelystä aika pahaa kuunneltavaa.

 
Eli jos puhut Gunnareitten versiosta niin se soitetaan D# vireessä eli puoli säveltä alas..

Eli jos puhut Gunnareitten versiosta niin se soitetaan D# vireessä eli puoli säveltä alas..
 
aivan. unohdinkin mainita mitä versiota rämpäyttelin. ko. biisiähän on versioitu jonkin verran. ihan pysyttelin Bob Dylanin versiossa joka löytyy mm. Pat Garett&Billy the Kid -elokuvan soundtrackiltä (älyntöntä knoppitietoa illan ratoksi)
 
dylankin on ilmeisesti tehnyt tästäkin biisistä erilaisia versioita, mutta kait tuo nyt on se perusveto. Katsoin Tubesta yhden Dylanin live otoksen ja sehän veti tuon biisin ihan miten sattuu. Mutta ehkäpä maestrolla on siihen oikeus.
 
en tosin tosin tiedä mistä vireestä tuo levyversio vedetään.
 
mutta kehitystä on tapahtunut. kitara selvästi on nyt paremmassa vireessä ja kun nyt on tullut yritettyä enemmän, niin ei tää nyt niin pahalta enää kuulosta. Näemmä kannattaa olla tarkka ajoituksen suhteen ja soittaako soinnun pehmeästi vai vähän tiukemmin.
 
tosin edelleenkin on biisejä jotka eivät vain soi hyvin, mutta ilmeiseti vire on oikeasti jotakin muuta kuin mitä tabulatuurien tekijät väittävät.