Laulaminen ›

Taitaa olla kymmenen vuotta kun vielä harrastin punttisalia, enkä silloinkaan enää kovin aktiivisesti.
Mutta mitä nyt silloin autossa lauleskelin, en kyllä tiennyt mitään mistään hengityksistä ja vartalon tukiasioista. Yritinpä vaan matkia oikeita laulajia.
 
Silloinkin oli selkä usein kipeä (aina se kai ...kele ollut) ja jumissa. Kipiällä selällä on paha laulaa.
 
Nyt kun olen kohta vuoden käynyt laulutunneilla, sekä parin vuoden aikana ajoittain sairaalan ohjatussa selkäjumpassa, mielestäni olen oppinut aika hyvin tiedostamaan niitä lihaksia joita laulamisessa tarvitaan.
 
Eli eikös se panssari tule kun treenaa tätä ulkoista sikspäkkiä kahenkymmenen kilon levy niskan takana vatsaliikkeitä tekemällä, sekä kasvattamalla rintaan sellaiset broilerifileet joilla tunkkaa penkistä parisataa kiloa.
Ei siellä varmaan silloin hengityslihasten ole hyvä olla, varsinkaan jos vastakkaiset selkäpuolen lihakset eivät ole balanssissa etupuolen lihasten kanssa.
 
Eli kaikessa punttitreenissä pitäisi aina vastakkaiset lihakset olla samassa suhteessa treenattuja, ja kropan lihakset sopusoinnussa toisiinsa nähden. Tuskin kuitenkaan hauikset laulua haittaa.
 
Painavathan ne oli Pavarottinkin kädet.
 
Ohjatussa selkäjumpassa taas vahvistetaan lähellä ruotoa olevia lihaksia, jotka tukevat leegot pinoon jotta hermot eivät jauhaannu nikamien välissä möhjöksi.
 
Tällaisessa jumpassa olen oppinut tiedostamaan itsessäni olevia lihaksia, joita ei muuten tiennyt olevankaan.
 
Laulamisen kannalta olen kokenut poikittaisen vatsalihaksen tärkeyden hyvin merkitykselliseksi. Sen tiedostaminen mielestäni on auttanut laulamisessa paljon.
 
Olen itse vaahdonnut laulamisen terveysvaikutuksista, sekä siitä oli iltapäivälehdessäkin juttua ja täälläkin ketju.
 
Olen sitä mieltä, että minunkin selkävaivoihin auttaa laulaminen, sekä selän treenaaminen taas auttaa laulamista. Molemmat treenit tukevat toisiaan.
 
Tulispa vaan tarpeeksi tehtyä (huokaus).
 
Molemmissa kiinnitetään huomiota juuri poikittaiseen vatsalihakseen, venyttelyn tärkeyteen, sekä lihasten tiedostamiseen.
En kyllä varmaan vielä kaikkia laulamisessa, varsinkin oikeassa hengittämisesä tarvittavia lihaksia osaa oikein tiedostaa ja mieltää.
 
Mutta onkos myös niin, kuten luulen, että tuo oman kropan tiedostaminen pitää tulla niin hyväksi, että se muuttuu tiedostamattomaksi? Eihän laulamisen pidä olla lihasten tiedostamista vaan laulamista.
 
Tuntuu myös luonnolliselta, että kova punnertaminen jännittää kaulan ja kurkun lihaksia, sekä kova ähinä rasittaa äänihuulia. Silti uskon että kohtuudella voi treenata mitä vain, kunhan saa paikat myös rennoiksi.
Myös kaikessa punertamisessa kannattaa opetella jännittämään vain tarvittavia lihaksia, sekä yrittää pitää kurkku rentona. Ei kyllä ole helppoa.
 
Mutta kuten uskon, että ihmisen kauneus tulee sisältä päin (ehkä selitys ja puolustus alkaneelle kaljuuntumiselle), myös kaunis laulu tulee sisäisiä lihaksia treenaamalla ja niiden toimintaa tiedostamalla, miten mikäkin vaikuttaa äänen tuottamiseen.
 
Edit:
 
Haluanpa vielä painottaa että tämäkään kirjoitukseni ei ole tarkoitettu opinkappaleeksi kenellekään, kerronpa vaan omia näkemyksiäni.
Hyötynä tässäkin sepustuksessa on, että se herätti itsessäni taas uusia kysymyksiä, sekä huomasin pohtiessani, että oma kehon ja hengityksen hallintani on vielä aivan retuperällä.