Tanssimusiikki ›

On ymmärrettu kovasti tähän asti ainakin vielä toistaiseksi.
 
Onks nää jotain runpaleiden sisäpiiri vitsejä ?

Jos emäntä ruokavierailleen ennen ensimmäistä suupalaakaan kertoo, mitä kaikkia fiboja ruoanolaitossa sattui tapahtumaan, varmasti kaikki vieraat sen maistavat.
Jollei kerro, saattaa mennä täydestä.
 
Jos esitelmöitsijä esitelmänsä alkuun kertoo, että tuli vähän kiire, asia on aika monimutkainen ja että hän ei itsekään sitä oikein sisäistä ja että tää on ihan väärä foorumi asiaa esittää niin jengi kaivaa iltsikan esiin ja alkaa ratkaista sudokaa.
 
Sama se on soiton kanssa.
 
Huonoja vertauksia mielestäni. Livemusiikki syntyy ja saa muotonsa vasta esityshetkellä eikä se ole ruoan lailla etukäteen valmistettua. Musiikin ei myöskään tarvitse välttämättä olla edes etukäteen valmisteltua, vaan koko esitys voi suurelta osin perustua improvisaatioon. Useinhan orkesteri varta vasten kysyy, mitä ihmiset haluavat kuulla. Tuskin kukaan jaksaisi kuunnella samoja kappaleita aina samalla tavalla esitettynä.

Huonoja vertauksia mielestäni.
 
Ai että jos ennen soiton aloittamista kertoo että ei me osata soittaa ja ollaan väsyneitä ja ihan väärä bändi tässä paikassa ja te ootte ihan väärä yleisö meidän musalle??

Ai että jos ennen soiton aloittamista kertoo että ei me osata soittaa ja ollaan väsyneitä ja ihan väärä bändi tässä paikassa ja te ootte ihan väärä yleisö meidän musalle??
 
Vertauksistasi mainitsin, etteivät ne vertauksille tyypilliseen tapaan olleet mitenkään purematta nieltäviä. Eikä tuo tarkoituksellinen itsensä vähätteleminen mitenkään himmennä bändiä kohtaan tunnettuja odotuksia, voipi se antaa odottaa myös jotain normaalia parempaa. Samalla saa jonkinlaista jäätä helposti rikottua, yleisön huomion kiinnitettyä ja onnistuessaan luo jonkinlaista sallivaa, rentoutunutta ilmapiiriä. Muutenkin olen sitä mieltä, että orkesterien olisi hyvä lisätä vuorovaikutusta yleisönsä kanssa. Liian usein tanssiorkesterit tuntuvat jotenkin etäisiltä, esittävään musiikkiin syventyviltä ammattilaisilta. Ei tälläkään palstalla moni tanssiharrastaja uskalla mitään kirjoittaa, vaikka monet varmasti näitä juttuja lukevat.

Mulla ainakin musiikki hommat vie 50% työajasta ja antaa 10% vuosiansioista;) Eli ra(s)kas harrastushan tämä on. Kuka täällä olevista siis hankkii toimeentulonsa pelkästään musiikin avulla?

Eli onko helevetisti treenejä ja vähän keikkoja, vaiko helevetinmoinen päätyön liksa.
 
Vast: Jos tekee vaikka 50 keikkaa vuodessa joista saa kilometrikorvauksien jälkeen vaikka 50-100e/keikka niin se tekee yht.2500-5000e/vuosi ja aikaa menee 50x12h matkoineen noin keskimäärin=600h siihen lisätään vaikka 250 tuntia treenaamista(vain 41min/päivä) tekee yht:850h Ja jos päiväduunin vuosipalkka on 25000e ja tunteja kuluu vaikka se 850 tulee tuntipalkaksi 29,41e
Eli ei se päätyön liksa niin helvetinmoinen ole.Aina ei vaan tule laskettua mitä mihinkin kuluu aikaa.

lainaukset meni äsköisessä väärin päin...sori kaikille.

ja "väärin päin" kirjoitetaan yhteen;)

Mulla ainakin musiikki hommat vie 50% työajasta ja antaa 10% vuosiansioista...
 
Mulla just päinvastoin. Vie 10% ajasta päivätöissä ja 50% vuosiansiosta.

Vertauksistasi mainitsin, etteivät ne vertauksille tyypilliseen tapaan olleet mitenkään purematta nieltäviä. Eikä tuo tarkoituksellinen itsensä vähätteleminen mitenkään himmennä bändiä kohtaan tunnettuja odotuksia, voipi se antaa odottaa myös jotain normaalia parempaa. Samalla saa jonkinlaista jäätä helposti rikottua, yleisön huomion kiinnitettyä ja onnistuessaan luo jonkinlaista sallivaa, rentoutunutta ilmapiiriä. Muutenkin olen sitä mieltä, että orkesterien olisi hyvä lisätä vuorovaikutusta yleisönsä kanssa. Liian usein tanssiorkesterit tuntuvat jotenkin etäisiltä, esittävään musiikkiin syventyviltä ammattilaisilta. Ei tälläkään palstalla moni tanssiharrastaja uskalla mitään kirjoittaa, vaikka monet varmasti näitä juttuja lukevat.
 
Taitaa esiintymiskokemuksesi olla vähäinen?
Ensivaikutelma on kaikkein tärkein ja sen muuttaminen mihin tahansa suuntaan on vaikeaa.
Joku vuosi sitten kaverin tyttären häissä oli soittamassa nimekäs rokkibändi ja kun ne soitti häävalssin päin p:tä, niin sitä ei korvannut loistelias niitten oman genren musa, vaan vielä vuosia jälkeenpäin muistelevat sitä bändinä, joka ei osannut häävalssia.

Mulla ainakin musiikki hommat vie 50% työajasta ja antaa 10% vuosiansioista;) Eli ra(s)kas harrastushan tämä on. Kuka täällä olevista siis hankkii toimeentulonsa pelkästään musiikin avulla?
 
Mulla vie musiikki työajasta 100% ja antaa 100% palkasta.

Sielu on 100%.sesti muusikkouden puolella, käytännön päivätyö haittaa unelman toteutumista 80%:sesti.
 
Em. huolimatta kaikki kohdalle osuvat "soittopyynnöt" hoidetaan vähintään 120%:n panoksella vastavuoroisesti.
 
Taloudellisesti "varsinainen päivätyö" hoitanee taas talouspuolen "pääosin".
 
Tuosta selvinnee miksi keikoilla on tullut käytyä jo kohta 3 vuosikymmentä ihan reilulla käyntimäärällä.
 
Mulla on matikka ollut aina huono... ;)

Taitaa esiintymiskokemuksesi olla vähäinen?
Ensivaikutelma on kaikkein tärkein ja sen muuttaminen mihin tahansa suuntaan on vaikeaa.
Joku vuosi sitten kaverin tyttären häissä oli soittamassa nimekäs rokkibändi ja kun ne soitti häävalssin päin p:tä, niin sitä ei korvannut loistelias niitten oman genren musa, vaan vielä vuosia jälkeenpäin muistelevat sitä bändinä, joka ei osannut häävalssia.
 
Olenhan minäkin tavallaan esiintynyt koko ikäni, kuten useimmat ihmiset. On pitänyt herättää luottamusta, olla vakuuttava, noudattaa totuttuja toimintamalleja jne. Mielestäni ensivaikutelma orkesterista muodostuu kuitenkin suurelta osin jo ennen mitään spiikkauksia. Jos menen lääkäriin, ensivaikutelmani syntyy lääkäriaseman nimestä, puitteista yms. asioista. Oletan vastaanottavan lääkärin käyttäytyvän jollain totutulla kaavalla eikä mainitsemasi kaltainen vitsailu esittäytymistilanteessa tai omien taitojen vähättely kuulostaisi luottamusta herättävältä. Ellei sitten omaa poikkeuksellisia koomikon taitoja, erittäin hyvää tilannetajua tms.
 
Monelle ihmiselle on erittäin tärkeää kuulla toisen puhuvan, ennenkuin 'lopullinen' mielikuva henkilöstä muodostuu. Mielestäni tanssiorkesterin osalta spiikkaus ei vielä ole sitä 'puhetta', ensimmäinen kappale on tärkein. Odotan näkeväni määrätynlaisen kokoonpanon, kuulevani määrätynlaisia soundeja ja määrätynlaista musiikkia, totutulla tavalla esitettynä. Toisaalta en odota äänentoistolta kovinkaan paljoa enkä odota tanssiorkesterin olevan vireessä, eihän tasavireinen järjestelmä siihen anna edes mitään mahdollisuuksia. Jos joku tästä kaavasta ymmärtää jo alkuspiikeissä poiketa, odotan yllättyväni positiivisesti ja seuraan orkesteria normaalia tarkemmin.

HEP!
 
..niin siis muissa kun keikkamuusikkohommissa??
Joo, jos sitä keikoilla vielä kävisi, niin saattaisi tuokin vähä luovuus kärsiä pahasti, mie oon sellanen. :/
Keikat silloin tällöin, hyvin harjoitellun ohjelmiston kanssa (usein kyllä huonosti harjoitellun) kyllä piristää kummasti välillä :)

..Oikea elanto tulee pankinjohtajan nimikkeellä.
 
Hjjaaha, miekin voisin tuon palkan kyllä huolia, mutten työtä.. 8))

Tasan 10 vuotta meni pelkästään soitellen mutta nyt "oikeissa" töissä on tullut oltua n. 2 vuotta. Valinta oli vaikea mutta oikea. Parasta on ollut se, että soittaminen on taas kivaa kun sitä ei tee niin paljoa eikä elanto ole kokonaan siitä kiinni mutta hyvän lisätulon siitä saa kun ei tuo palkka päivätöstä ole niin hirveen suuri. Elämän laatu sen sijaan on parantunut vaikka usein tuntuu ettei vapaa-aikaa ole tarpeeksi. Sielu ja luonne on soittajan hautaan asti mutta myös se toinen puoli luonteesta tarvitsee tasaisuutta ja varmuutta. Keikkailu on nykyisin kivaa paitsi että pitkät matkat ja valvominen on entistä kamalampaa...

Bändiaikana 13 vuotta meni kyllä vain ja ainoastaan soittaen. Ei olis tullu mieleenkään yrittää edes viritellä mitään muuta (jos ei nyt näitä jo aiemmin puituja verkostomarkkinointiähötyksiä lasketa). Eipä siinä kauheesti jääny aikaa muulle kun piti sillä minimitessillä riipiä leipä pöytään (tosin vain itselle ja sekin "leipä" oli enempi nestemäistä) niin pakkohan sitä oli aina olla vähintään se 15 keikkaa kuussa, yleensä meni se 18-23. Loppuaika pyykin pesua ja jonkunlaisen sosiaalisen elämän viritystä...
 
Vaan enpä lähtis enää. Nyt on työmaata yllin ja kyllin tässä kotona.

...esiintynyt koko ikäni, kuten useimmat ihmiset....
 
Useimmilta ihmisiltä menee pupu pöksyyn, jos esiintyä pitää...
paitsi karaåkessa.. Kolme promillea poistaa itsekritiikin...
Pari rohkaisuryyppyä ei tuo hommaan tarvittavaa itsevarmuutta.
 
Tiedän jokusen ammattilaisen, joilla on suurinpiirtein p**kat housussa joka kerta kun lavalle pitää kiivetä. Ne menee sinne aina. Se on rohkeutta.
 
Sitten on nämä, joita betonimuuri ja piikkilanka ei pidä poissa lavalta. Se on sitten kai tätä tositeeveetä.

...ja kun ne soitti häävalssin päin p:tä, niin sitä ei korvannut loistelias niitten oman genren musa, vaan vielä vuosia jälkeenpäin muistelevat sitä bändinä, joka ei osannut häävalssia.
 
Häävalssi on mulla edelleen niitä pahimman jännittämisen hetkiä.

Häävalssi on mulla edelleen niitä pahimman jännittämisen hetkiä.
 
Mä teen hääkeikoilla aina diilin, että soitetaan pari esiintyvää piisiä ennen häävalssia. Tilaajien mielestä hyvä idis ja aina suostuneet.
Tekosyynä että voidaan tarkistaa soundit täydessä salissa ennen illan tärkeintä piisiä. Todellinen syy on vähentää muiden poikien jännitystä, mulla itsellähän ei sitä ilmene.