Kitarat: soittaminen ›

Mut sit se ei olis enää Klapton...
 
Kysyn nyt ihan mielenkiinnosta enkä provona - vaikkei olisi, niin mitä sitten? Kuunteletko Claptonia sen takia, että sen on Clapton, vai sen takia, että se kuulostaa hyvältä? Mä en nyt saivartele, vaan siinä on vissi ero.

sama biisi vähän erilaisena, hyvä hyvä!!!!!
 
http://www.youtube.com/watch?v=ole7 … bR_r-M&mode=related&search=
 

 
Ja mikä olikaan pointtisi?
 
Mun korvaan hirveetä paskaa, Dylan ei kuulu todellakaan mun suosikkeihin, karsee laulusaundi, karseeta kitarointia, so what`s your point???
 
Sekö että kun on Dylan ja Clapton yhdessä niin se on automaattisesti taivaasta???
 
Mun mielestä tuo on lähinnä from hell...

Poimintoja ja viisasteluja opetushallinnon kotitentin tekemisen lomassa:
 
Meillä kitaristeilla on todellakin syytä pohtia nuottivalintojamme, ohjaako pää sormia vai toisinpäin? + ohjaako artistivalinta sitä mitä sylki suuhun tuo ja mitä hyväksyy oikeaksi. Viitattuna WanhaWetäjän ja Kimurantti1:n nostamaan kissaan joka sijaitsee pöydällä. Tottakai itsekin "sallin" kaikenlaista idoleiltani, mutta kaikkihan tarkastelemme heitä erittäin vaihtelevan objektiivisesti.
 
Esim. Jazzimmalla bluesilla (tai jazzareiden käsityksellä/tulkinnalla aiheesta)ja vanhalla Delta-rähinällä ei ensikuulemalta ole hirveästi toistensa kanssa tekemistä.

 
Mites Piedmont-blues?
 
Maukkaasti, ei liian, käytettynä blues on yksi parhaita saundeja joita länsimainen musiikki
 
Göö? Sori, oli pakko tarttua tuohon sanaan "länsimainen". Mutta ei mennä tähän :)
 
Zappa on paska, Allan Holdsworth on paska, John Scofield on paska. Heidän soittotyyliään imitoivia suoritteita kuuntelisin toki mielellään. Esimerkiksi täällä. Hehän ovat tunnistettavia kyllä. Keskimmäinen mm. vannoi, ettei elämässään aio opetella ensimmäistäkään blues-likkiä :) Ja niille, jotka ovat katsoneet Crowded Housen Farewell to the World-DVD:n kommenttiraidan kera, bongasivat kommentin "You were dangerously close to playing a blues lick there". Monenlaisia Jumalia sitä pidetään. Hyvä niin.
 
Santana 15 sivua, ja nyt vasta hänet mainittiin. Alamäki alkaa.

Ja mikä olikaan pointtisi?
 
Mun korvaan hirveetä paskaa, Dylan ei kuulu todellakaan mun suosikkeihin, karsee laulusaundi, karseeta kitarointia, so what`s your point???
 
Sekö että kun on Dylan ja Clapton yhdessä niin se on automaattisesti taivaasta???
 
Mun mielestä tuo on lähinnä from hell...
 
Mikäli se sun mielestä on näin, niin sitten se S-U-N mielestä on näin.

Mikäli se sun mielestä on näin, niin sitten se S-U-N mielestä on näin.
 
No niinhän mä sanoin...
 
No, otan sen verran takasin että en mä nyt varsinaisesti inhoo ketään artistia tai mitään musaa, Dylanin laulusaundi nyt ei vaan putoo mulle yhtään. Korvatonta, kritiikitöntä henkilöpalvontaa kylläkin vierastan.
Turha näistä on vääntää, makuasioistahan tässä on kyse?
 
Sun ykkösjuttusi on blues ja Clapton, mun on vaikka joku muu, mikä se sitten on, en osaa siihen vastata kun mulla ei ole idoleita enkä enää juurikaan musaa kuuntelemalla kuuntele....
 
30 vuotta sitten oli montakin "esikuvaa", Al Dimeola, Larry Carlton, Steve Howe, Lee Ritenour, Rory Gallagher, Jan Akkerman, Alan Holsworth, Steve Morse, Pat Metheny....en mä noita enää jaksa kuunnella kuin harvoin ja pieninä annoksina.Bändeistä diggasin näitä eniten; Purple, Heep, Yes, Genesis,ELP, Camel, Gentle Giant, Kansas, Beatles, Eagles, Beach Boys, Chicago, Steely Dan, Dixie Dregs, etc...
Aika helposti noista voi vetää sen johtopäätöksen että mä olen melodisen, harmonisesti monimuotoisen musan ystävä.Noista ei juurikaan löydä sitä rupea etsimälläkään...ehkä juuri siksi blues on mulle ns suuri musta aukko johon mulla ei vaan ole riittänyt mielenkiintoa sukeltaa.
 
Mun perversioni on hissimusa, sitä on kiva soittaa, kun se on niin positiivista, ja siinä on paljon kauniita ja kalliita sointuja(hymiö tähän).

Sun ykkösjuttusi on blues ja Clapton
 
No tääkään ei ihan pidä paikkansa.
 
Albert Järvinen ja Eric Clapton, Jimi Hendrix, Mick Taylor, Richie Blackmore, Leslie West, Freddie King, Stevie Ray ja Jimmie Vaughan, Rick Derringer, Johnny Winter, Hollywood Fats, Jan Akkerman, Ronnie Earl, Duke Robillard, Duane Allman, Dickye Betts, Jeff Beck ja Jimmy Page, Marc Bolan ja Elvin Bishop, Albert King ja B.B.King, Larry Carlton, Crisu Ristseppä, Jukka Tolonen, Wes Montgomery, Barney kessel, George Harrison jne...
 
Bändeistä Purple, Heep, Zeppelin, Yes, ELP, The Nice, Kansas, Beatles, Eagles, Beach Boys, Chicago, Steely Dan, Dixie Dregs, Juicy Lucy, Cactus, Cream, Colosseum, Focus, Moody Blues, Procol Harum, Wigwam, Tasavallan Presidentti, Hurriganes, Slade, T.Rex, Grand Funk Railroad, Sweet, etc...
 

 
Tässäkin on vain muutama.

Mnetissä ei kannata mennä sanomaan mitään bluesista BigPapalle eikä nopeasti soittamisesta (tiluttamisesta) Ambitukselle.
 
Jaa, miksei?

Jaa, miksei?
 
Nii, kyllä Ambitukselle ainakin voi sanoa mitä vaan, kyllä sen perse kestää. Sen kun ei tarvii kellekään todistella mitään.

Nii, kyllä Ambitukselle ainakin voi sanoa mitä vaan, kyllä sen perse kestää. Sen kun ei tarvii kellekään todistella mitään.
 
No miksei muka mullekin voi? Ihan hyvin voi ja on sanottukin...8DDD

Nii, kyllä Ambitukselle ainakin voi sanoa mitä vaan, kyllä sen perse kestää. Sen kun ei tarvii kellekään todistella mitään.
 
jaa...katsokaas kun mun perse on niin lihaksikas ja treenattu:D Kaikki nyt purkamaan pahan olonsa ja vitutuksensa muhun:D Tää on muuten aika hyvä ketju. Oon lukenu tän nyt monta kertaa läpi. Ralliollilla on muutamia tosi hyviä argumentteja, mitkä tosin nojaa hyvin pitkälti hänen omiin mielipiteisiin. Mä en ala ottaa kantaa muiden näkemyksiin, koska siit saattaa taas syntyä sota. Ihan btw olen minäkin aloittanut improamisen ihan pelkällä mollipentatonisella ja niin varmasti monet muutkin huipulla olevat kovat kitaristinretkut. Empä usko et Petruccilta olis 13veenä lähteny 3:n oktaavin lyydinen b7 sweeppiarpeggio:D että joo.....no se tästä..lähen Ruotsiin juomaan ykkösolutta:D

No miksei muka mullekin voi? Ihan hyvin voi ja on sanottukin...8DDD
 
Kyllä sitä on tullut sanottua Papalle kaikenlaista..... Pitää vaan oikeasti tietää mistä puhuu niin ei tarvii Papankaan todistella 8DD

Jaa, miksei?
 
Vähän sama kuin sanoisit omat tilutus/nopeuden lisäämisvinkkisi Van Halenille, Petruccille, Vaille tai kenelle muulle ns. nopealle kaverille.
 
Pointtina se, että osa (noista) voi olla ihan hyödyllisiäkin vinkkejä, mutta hyvin suuri osa on ihan turhaa sanottavaa/neuvottavaa.
 
Niin, ja anteeksi väärinkäsittämiseni.

Siis blues edustaa pysähtyneisyyttä? Pitäisi olla muka enemmän väriskaaloja? Siis mitä ihmettä, kysehän on musiikista. Musiikki on aina oikeanlaista (jollekin). Ei kaikkien tarvitse tykätä samanlaisesta musiikista tai soittotekniikasta. Musiikin kategorioiminen ahtaasti on hanurista ja sitä paitsi keinotekoista.
 
No, mitenkäs proge, jazz, metal? Kaikilla on tyypillisiä ominaispiirteitään. Pitäisikö nyt sitten niiden perusteella todeta ko. genrejen edustavan pysähtyneisyyttä?
 
Tämä kirjoituksissa mainittu "tilutus" saattaa olla väriskaalaltaan tappavan tylsää ja mielenkiinnotonta. Voisi jopa kuvailla termillä pysähtyneisyyden ylistys. Saako joku oikeasti viboja kuuntelemalla vaikka Govanin tilutuksia? Teknisesti taitava kaveri, mutta kun sen pitää joka he..vetin kipaleessa todistaa olevansa universumin nopein. Yäks, yhden pätkän katsoo, kaksi on jo liikaa.
 
Musiikki koskettaa kuulijaansa hyvin henkilökohtaisella tavalla. Minulle musiikin kiinnostavuus on jotain muuta kuin sorminäppäryyttä tai blues-asteikkoa. Ei sen tarvitse olla mutkikas rakenteeltaan ollakseen kiinnostava.
 
Ketjun aloittajalla ei taida olla vielä riittävästi iän tuomaa suvaitsevuutta ja kykyä erilaisten musiikkityylien sisäistämiseen. Epäilen vahvasti, että aloitus oli PROVO.

Bluesissa kun käytetään kenties hieman vähemmän nuotteja yms. näin ylimalkaisesti sanottuna, niin eikös silloin jonkun tietyn sävelen tai harmonian erilaisuus juuri korostu esiin tullessaan.. ? Moni kun soittaa bluesia omalla tyylillään heittäen soppaan omia mausteitaan perinteisen boxin ulkopuolelta. Minusta sellaisesta saattaa jäädä mieleen enemmänkin kuin jostain eri moodien ja näennäisesti hienojen ideoiden ilotulituksesta.

Blues on vähän niin kuin tilu.. , siis hyvä renki, muttei niin hyvä isäntä (ja tähän 999 hymiötä) Ei vais. Blues on hyvää musiikkia, jos siitä tykkää. Jos ei, niin se on mukava, muille jää enemmän!!!.
 
Ei vais. Bluesia on hyvää ja huonoa, ja erilaista. Jos joku valittaa että Sonny Boy on liian vanhanaikaista, niin okei, "vanhanaikaisesta" musasta ei ole pakko digata, mutta toisaalta kun ajattelee, ettei kukaan kuitenkaan esim omista "sankareistani", siis heistä jotka eivät ole blues-äijiä (eli pois voidaan lukea laajemmasti käsitettynä aika moni), suurin osa on saanut paljon vaikutteita bluesista. Ja taas toisaalta klassisesta. Että eihän kenenkään Metallican tai Iron Maidenin fanin tarvi missään nimessä tutustua heidän idoleihinsa Thin Lizzyyn ja heidän idoleihinsa Freddy Kingiin, Jeff Beckiin (Yardbirds, soolo)tai Eric Claptoniin (-//-, John Mayall and the BB, Cream, soolo).
Näin esimerkkinä vaan. Mutta toisaalta niinhän se on, jotta toiset äiteistä ja tyttäristä, toiset vaan jommasta kummasta.

Ketjun aloittajalla ei taida olla vielä riittävästi iän tuomaa suvaitsevuutta ja kykyä erilaisten musiikkityylien sisäistämiseen.
 
No mitäs sää kirjotit aiemmin just sun tossa viestissäs tilutuksesta? :D

"Tämä kirjoituksissa mainittu "tilutus" saattaa olla väriskaalaltaan tappavan tylsää ja mielenkiinnotonta"
 
Näin siis kirjoitin. Huomaa erityisesti sanat saattaa olla...en sulje siis pois tilutuksen mielekkyyttä ja hohtoa tai väitä yleisesti ko. tekniikan/tyylin olevan/olla olematta jotakin.
 
Ei minua myöskään puhuttele läheskään kaikki blues. Sitäkin kun on moneen lähtöön. Kliseitä täynnä koko musabisnes. Blues ilmentää tunteita ja sitä tulkitsee parhaiten joku hemmo puuvillapeltojen kätköistä jne...bullshittiä. Tunnetilat luodaan enemmän kuulijan korvien välissä kuin artistin instrumentin välittäminä.
 
Jos bluesiin lisättäisiin "väriskaalaa", iloista ilmettä, raikuli meininkiä, mättösäröä, jousikvartetto ja örinäsolisti sekä muutettaisiin sävelrakenne ja sointukulku pois sieltä "pysähtyneisyydestä" niin olisiko kyseessä vielä blues?

Aikani kuluksi naputtelen.
 
Siis blues edustaa pysähtyneisyyttä? Pitäisi olla muka enemmän väriskaaloja? Siis mitä ihmettä, kysehän on musiikista. Musiikki on aina oikeanlaista (jollekin). Ei kaikkien tarvitse tykätä samanlaisesta musiikista tai soittotekniikasta. Musiikin kategorioiminen ahtaasti on hanurista ja sitä paitsi keinotekoista.
 
Tästä olemme samaa mieltä, enkä mitään muuta ole koskaan väittänytkään.
 
No, mitenkäs proge, jazz, metal? Kaikilla on tyypillisiä ominaispiirteitään. Pitäisikö nyt sitten niiden perusteella todeta ko. genrejen edustavan pysähtyneisyyttä?
 
Tämä ei osunut. Täällä on keskusteltu lähinnä kitaran soitosta, eikä musiikkityylien estetiikasta.
 
Tämä kirjoituksissa mainittu "tilutus" saattaa olla väriskaalaltaan tappavan tylsää ja mielenkiinnotonta. Voisi jopa kuvailla termillä pysähtyneisyyden ylistys. Saako joku oikeasti viboja kuuntelemalla vaikka Govanin tilutuksia? Teknisesti taitava kaveri, mutta kun sen pitää joka he..vetin kipaleessa todistaa olevansa universumin nopein. Yäks, yhden pätkän katsoo, kaksi on jo liikaa.
 
Govan on kitaristina aika vahvoilla, sillä tekniikan tai harmoniantajun rajat eivät tule heti vastaan. Häneltä luonnistuu siis runsaanlainen tyylien kirjo, myös blues, mikä on minun ja luultavasti monen muunkin mielestä kitaristin hyvyyttä lisäävä seikka.
 
Musiikki koskettaa kuulijaansa hyvin henkilökohtaisella tavalla. Minulle musiikin kiinnostavuus on jotain muuta kuin sorminäppäryyttä tai blues-asteikkoa. Ei sen tarvitse olla mutkikas rakenteeltaan ollakseen kiinnostava.
 
Olen samamielinen.
 
Ketjun aloittajalla ei taida olla vielä riittävästi iän tuomaa suvaitsevuutta ja kykyä erilaisten musiikkityylien sisäistämiseen. Epäilen vahvasti, että aloitus oli PROVO.
 
Aika heppoisin perustein annoit diagnoosisi.
 
"Tämä kirjoituksissa mainittu "tilutus" saattaa olla väriskaalaltaan tappavan tylsää ja mielenkiinnotonta"

Näin siis kirjoitin. Huomaa erityisesti sanat saattaa olla...en sulje siis pois tilutuksen mielekkyyttä ja hohtoa tai väitä yleisesti ko. tekniikan/tyylin olevan/olla olematta jotakin.
 
Tämähän ei ollut suunnattu minulle.

Ei minua myöskään puhuttele läheskään kaikki blues. Sitäkin kun on moneen lähtöön. Kliseitä täynnä koko musabisnes. Blues ilmentää tunteita ja sitä tulkitsee parhaiten joku hemmo puuvillapeltojen kätköistä jne...bullshittiä. Tunnetilat luodaan enemmän kuulijan korvien välissä kuin artistin instrumentin välittäminä.
 
Näistä tunteista on mielestäni aika turha puhua, ymmärrettävästä syystä.

Jos bluesiin lisättäisiin "väriskaalaa", iloista ilmettä, raikuli meininkiä, mättösäröä, jousikvartetto ja örinäsolisti sekä muutettaisiin sävelrakenne ja sointukulku pois sieltä "pysähtyneisyydestä" niin olisiko kyseessä vielä blues?
 
Eihän bluesiin tarvitse lisätä mitään. Olemme puhuneet lähinnä siitä, pitäisikö kitaristin osata soittaa muutakin kuin bluesia, esimerkiksi jazzia, joka on ollut luonnollinen kehityssuunta monilla muusikoilla. Useat muusikot taas ovat jääneet sille blues-asteelle, eivätkä muuta osaakaan. Sitä tarkoitin sillä pysähtyneisyydellä.

Eihän bluesiin tarvitse lisätä mitään. Olemme puhuneet lähinnä siitä, pitäisikö kitaristin osata soittaa muutakin kuin bluesia, esimerkiksi jazzia, joka on ollut luonnollinen kehityssuunta monilla muusikoilla. Useat muusikot taas ovat jääneet sille blues-asteelle, eivätkä muuta osaakaan. Sitä tarkoitin sillä pysähtyneisyydellä.
 
Onko musiikillinen kehitys mielestäsi jotain, joka etenee asteelta toiselle, jotenkin kohti korkeampaa tasoa? Bluesistahan monet lähtevät, koska siihen on huomattavasti helpompi päästä sisään kuin monimutkaisempaan jazziin, mutta mielestäni se ei ole hierarkiassa millään tavalla jazzia alempana. Minun mielestäni mitään hierarkiaa ei ole olemassa.
 
On aivan absurdia puhua "bluesista" sellaisenaan. Aivan kuin puhuttaisiin rockista, eikä otettaisi huomioon, että jollekin "rockia" on The Beatles ja toiselle "rockia" edustaa Pantera. Esimerkiksi B.B. Kingin ja Wes Montgomeryn soittama blues on aika erilaista, ja jälkimmäiseltä ainakin sitä kuuluttamaasi harmonista monimuotoisuuttakin löytyy.
 
Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että mielenkiintoiseen soitantaan, mitä se kenellekin sitten tarkoittaa, kannattaa pyrkiä. Varmasti yhtä mieltä olemme myös siitä, ettei ole hyvä juttu, jos ideat tai niiden toteuttaminen tyssäävät soittajan omaan osaamiseen/osaamattomuuteen. Sen sijaan makuasioiden jonkinlainen kanonisoiminen ja arvottaminen on aivan tarpeetonta. Ilmeisesti Guthrie Govanin soittama blues on mielestäsi tyylikästä ja monimuotoista? Guthrien taitoja ja teknistä osaamista mitenkään dumaamatta (GG on kova tyyppi), moni on varmasti eri mieltä, minä mukaanlukien. Tuota arvottamistahan sinä juuri teet, jos lähdet keskustelussa siitä, että Guthrien soittama blues on tyylikkäämpää tai parempaa kuin vaikkapa B.B. Kingin, ja että Guthrien harmonian taju olisi jotenkin korkeammalla tasolla kuin Kingin. Monille Guthrien soittama blues ei ole bluesia ensinkään.
 
Ettei tämä nyt mene miksikään genreväittelyksi, todettakoon, että minulle myös iso osa kaikesta jollain tavalla bluesiksi määriteltävästä musiikista menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toisaalta niin menee suuri osa muustakin musiikista, vaikka omistankin levyjä aina jazzista bluesin kautta rockiin ja klassiseen. Pitää vain löytää ne omat jutut.