Bänditoiminta ›

Mikähän olis sellaanen nyrkkisääntö, kuinka paljon lauluun voi/saa laittaa kaikuakuakuakua??
 
On sellaasta ongelmaa havaittavissa, että pystysolistin kaiun määrä on lähes tuplat siihen, mitä taustalaulajilla. Ja loppuillasta solisti vääntää kaikua itse koko ajan lisää, niin spiikit menee puuroksi ja laulu on sitten pelkkää kuminaa. Juu know.
Ja joissain biiseissä, missä joku muu laulaa soolo-osuudet, niin ei sen kaiun kanssa ole mitään ongelmaa. Näillä keikkaliksoilla ei oo varaa miksaajaan.. :(
 
Kaiku peittää virheitä, mutta olishan se turakaisten mukava saada vähän sanoistakin selvää samalla kun humppaavat..

Puhutaanko nyt reverbistä vai delaysta? Jos reverbistä, niin sen verran, että sen huomaa, kun huudahtaa mikkiin nopeasti. Periaatteessa reverbi ei kuulu, kun bändi vetää täysillä, vain hiljaisissa kohdissa se saa laulun kantamaan yksin. Hall-kaiut on sitten ihan toinen juttu, mauttomuutta vailla vertaa, enkä jaksa avautua koko asiasta.
 
Delay taas on mielestäni sopiva silloin, kun sitä ei kuule liikaa soiton seasta, vaan myös iisimmissä kohdissa sen huomaa selvästi. Ja korkeintaan kaksi toistoa.
 
Mun mielestä.

Joo, semmonen kelluva humppakaiku sopii kyllä aika harvakseltaan mihinkään. Kyse on aikalailla tyylitajusta; pitää kuunnella kriittisesti, että toimiiko tämä homma nyt ihan oikeasti tässä, vai onko se muuten vaan kiva.
 
nim. geittikaikua death metalliin perjantaina yli äyräiden (muutenkin olis sanottavaa järjestelyistä, mutta joviaalina pysynen vaiti)

Kannattaisko jutella sen laulajan kanssa joka sitä kaikupotikkaa vääntää aina kovemmalle?

Mä olen pyrkinyt käyttämään delay-reverb yhdistelmää, jossa delay on niin lyhyellään, että se paremminkin tuplaa laulun kuin kuulostaa kaulta ja toistaa vain kerran. Jos on mahdollisuus säätää delayn aikaa biisien välissä, niin sitä voi kokeilla, että aika on 1/4-nuoitin mittainen. Johonkin sopii, johonkin ei niin hyvin. Reverbin ja delayn suhdetta voi säädellä vähän tapauksen mukaan. Hitaampiin piiseihin useimmiten käy mun mielestä reverb-voittoisempi. Reverbeistä ehkä joku "medium-plate" on hyvä perus lähtökohta. Spring-reverbit on ehkä jonnivverran sotkuisempia.
 
Voimakkuus yleensäkin saa olla juuri tuo, mitä sanottiin jo edellä, että bändin soittaessa lujaa, kaiku ei juuri erotu. Rauhallisemmissa kohdissa ja taukojen kohdalla kaiku saa kuulua selvästi, mutta ei sotkea. Mä käyttäisin samaa kaikua ja yhtä paljon sekä solistille, että enkeliköörille.
 
Ja sitten spiikkien ajaksi kaiku pitäisi saada ehdottomasti pois päältä. Sellainen kaiku, mikä toimii laulun kanssa hyvin, tekee puheesta puuroa. Jos ei löydy footswitchia tms. "mutetitnta" kaiulle, niin se on parasta mitoittaa sen mukaan, että puhe ei häiriinny. --> siis suht hiljaiselle/lyhyelle. Tuo se silti ääneen sellasta miellyttävää tilan tuntua ja useimmiten ei varsinaisesti muuta tarvitakaan, ellei sitten ole miksattavana 12 henkinen soulbändi, joka vetelee mahtipontisia slowareita tms.
 
Mutta joo... kuulosti vähän siltä, että ongelma ei teillä ole tekninen vaan jotain ihan muuta sorttia. Jos on mahdollista saada joku ulkopuolinen (esim. miksaamiseen perehtynyt, joka voi kuunnella koko kokonaisuutta), jolla on riittävästi luottoa ja arvovaltaa konsultoimaan asiassa, niin saattapi oppi mennä jakeluun paremmin kuin "bändikaverien ainainen natina". :D

Mutta joo... kuulosti vähän siltä, että ongelma ei teillä ole tekninen vaan jotain ihan muuta sorttia. Jos on mahdollista saada joku ulkopuolinen (esim. miksaamiseen perehtynyt, joka voi kuunnella koko kokonaisuutta), jolla on riittävästi luottoa ja arvovaltaa konsultoimaan asiassa, niin saattapi oppi mennä jakeluun paremmin kuin "bändikaverien ainainen natina". :D
 
Eli itse efekti on ihan hyvä. Onko se sitten delay tai reverb, en tiedä, mutta sen tiedän että sitä on kokonaisvaltaisesti liikaa.
Sen verran on asiasta kuusaa, jotta spiikeistä pitäis saada selvää, mutta sitten on kuulemma vaikia laulaa, kun sitä kaikua on vähän.
Voisiko nyrkkisääntönä pitää sellaista, että niin kauan kuin puheesta saa selvää, kaikua ei ole liikaa yleisellä tasolla? Jos puheesta ei saa enää selvää, niin kai se laulukin alkaa kuulostaa kuminalta..

Kannattaa yleensä kiinnittää vähän huomiota kaiun pituuteen. Liian pitkä kaiku ei meinaa pändin seassa erottua ja taasen hiljaisissa kohdissa puskee yli.
Lyhyt kaiku voi taas olla vastaavasti vähän isommalla tuhoamatta kaikkea heti.

Eli itse efekti on ihan hyvä. Onko se sitten delay tai reverb, en tiedä, mutta sen tiedän että sitä on kokonaisvaltaisesti liikaa.
Sen verran on asiasta kuusaa, jotta spiikeistä pitäis saada selvää, mutta sitten on kuulemma vaikia laulaa, kun sitä kaikua on vähän.
Voisiko nyrkkisääntönä pitää sellaista, että niin kauan kuin puheesta saa selvää, kaikua ei ole liikaa yleisellä tasolla? Jos puheesta ei saa enää selvää, niin kai se laulukin alkaa kuulostaa kuminalta..
 
Eipä näissä musahommissa mitään yleispäteviä nyrkkisääntöjä ole. Laittakaa niin paljon kaikua, että se kuulostaa hyvältä musiikissa. Laulu lienee myös spiikkejä tärkeämpi asia keikalla?
 
Henk.koht olen kyllä sitä mieltä, että jos puheesta ei saa enää selvää, kaikua on liikaa.
 
Kuulostaa siltä tosiaan, että laulajanne on epävarma ja haluaa peittää virheitään ja saada lisää kantavuutta/soivuutta/kiinteyttä ääneen kaiulla. Teidän pitää puhua hänelle järkeä. Kyse on teidän yhteisestä bändistä ja teette yhdessä ratkaisut.
 
By the way, miksi ette voi ottaa mikseriä lavalle ja vääntää kaiun pois spiikkien ajaksi?

Kuulostaa siltä tosiaan, että laulajanne on epävarma ja haluaa peittää virheitään ja saada lisää kantavuutta/soivuutta/kiinteyttä ääneen kaiulla.
 
No muistan kyllä jossain vaiheessa, kun mikkiin laulamista opettelin, että kaiku auttoi ihan vaan oman itsensä kuulemisessa ja nuotissa pysymisessä jne. Nykyään en juuri tykkää kaiusta monitoreissa .. lähinnä se tuntuu sotkevan.
 
Noin keskimäärin laulu kyllä sietää kaikua jonkun verran enemmän kuin puhe. Puheen rytmin verrattuna laulu on usein mm. huomattavasti hitaampaa ja jatkuvampaa, niin ettei kaiku pääse laulua samalla tavalla sotkemaan kuin puhetta.
 
By the way, miksi ette voi ottaa mikseriä lavalle ja vääntää kaiun pois spiikkien ajaksi?
 
Ehh... Niin ymmärsin, että suunnilleen se tuo tilanne taitaa ollakin. Mutta voisi kai homman periaaettessa hoitaa niin, että joku (muu kuin laulaja) bändin jäsenistä pistää kaiun aina by-passille höpinöiden ajaksi. Hiukan saattaa vaatia harjoitusta tosin.
 
Onko se sitten delay tai reverb, en tiedä
 
Delay = toistava kaiku, viive, nauhakaiku. Eli primääri signaalia toistetaan sellaisenaan (mutta hiljennettynä) tietyn ajan kuluttua. Osa kaiusta syötetaan takaisn niin että saadan useampia toistoja.
 
Reverb = resonanssikaiku, "hallikaiku", jousikaiku, levykaiku. Signaalia ei varsinaisesti toisteta vaan sen sisältämät taajudet jäävät soimaan. Tosin monesti reverbkin on tehty delayn tekniikalla, mutta se vaan perustuu hyvin tiheään toistamiseen (noin karkeasti ottaen).
 
Tän voi testata vaikka napsauttamalla sormia (tai suuta) mikrofoniin. Jos kaiku toistaa samanlaisia napsahduksia, se on delay, jos se taa kuulostaa betoniseinäiseltä kellarilta se on reverb.

kaiun/delayn määrähän riippuu täysin musiikkityylistä. Nenänkaivuuprogehousessa esim. laulut uitetaan sellaisessa määrässä reverbiä että heikompia hirvittäis, tosin siinä musiikinlajissa sillä ei taida olla niin merkitystä saako sanoista selvää vai ei ;)
ja entäs dub sitten? :D delay laulaa paikoin sellaisilla extreme-asetuksilla että tukka pois! :D No joo, ei tää mitenkään humppailuun liity, vaikka voisittehan te kokeilla vetäistä pari keikkaa tuollaisilla ihQ-tränse-reverbiasetuksilla ja pari sitten kunnon King Tubby-delaylla, luulisi laulajallekin valkenevan pari asiaa sen jälkeens....tai sit ei.

Hall-kaiut on sitten ihan toinen juttu, mauttomuutta vailla vertaa, enkä jaksa avautua koko asiasta.
 
Siis häh? Milläs ton perustelet? Jossain jutussa Hall-reverb on ainoa oikea vaihtoehto. Varsinkin jos haluat hiemankaan efektinomaista lopputulosta.
Mun mielestä Hall-kaiut on ihan ässiä heavymmän materiaalin kanssa.
 
Käytän useimmiten (riippuen tietenkin laulajasta, kaikki ei sovi kaikille!) joko isohkoa Plate kaikua (esim. TC M3000, preset 199 Silk Gold Plate), tai hyväsoundista Hall kaikua (esim. PCM91 Vocal Hall). Siis täysin riippuen laulajasta. Monesta budjettiluokan vehkeesta voi saada irti yllättävän paljon pienellä tutkimustyöllä ja ekvalisoinnilla. Mutta ei missään nimessä kannata odottaa "ameriikansoundia" niistä vehkeistä. Rahalla saa ja b-kaupan tuotteilla pääsee puolimatkaan, jos sinnekkään.
 
Laulajan kaiuttamisen kanssa on NIIN monta eri juttua, joten rohkeasti kokeilemaan.
PS. Lainatakseni Jassen (Kesti) lausahdusta, niin olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että jos se efekti kuuluu, sitä on liikaa. Sekin tosin pätee vain joihinkin juttuihin.

Siis häh? Milläs ton perustelet?
 
Mä perustelen sen sillä, että se on perseestä, sillä ei tee yhtään mitään. Näin niinku lyhyesti.

No jaa... Monesti tollaset pohjimmiltaan reverb tyyppiset on nimetty tyylin mukaan "Halli-sitä" tai "Halli-tätä".... Mutta jos kaikulaite kuulostaa suunnilleen esim samalta kuin Tukholman kaupungintalon Sininen Sali, niin hermothan siinä palaa.. (Paikka kaikuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu, niin ettei juhlapuheesta saa mitään selvää 3m kaumepana äänilähteestä) ...siinähän tuota olisi efektinikkareilla hommaa kun mallintaisivat sen :D

Mä perustelen sen sillä, että se on perseestä, sillä ei tee yhtään mitään. Näin niinku lyhyesti.
 
Olipas perustelu.
 
Virhe. Liian lyhyt ja ammattitaidoton kirjoitus. Anteeksipyynnöksi kelvatkoon, että olen pahainen harrastelija.

Kaikua mielellään aina harkitusti. Ite teen usein niin, että laitan kriittisellä korvalla niin että kuulostaa hyvältä eikä oo missään nimessä liikaa, ja senkin jälkeen tiputan vielä vähän pois. Liiallinen kaiun käyttö hävittää dynamiikkaa ikävästi... Ja mikään ei oo niin hirveen kuulosta kuin bändi, joka kuulostaa siltä, että soittajat on samassa paikassa, mutta laulaja on jossain erillisessä isossa, kovassa, ja tyhjässä huoneessaan.

Liiallinen kaiun käyttö hävittää dynamiikkaa ikävästi...
No eihän se sinänsä sitä dynamiikkaa vie pois. Kun laulelee lujaa ja sitten hiljentää, niin se lujan laulun kaiku syö hiljaisen kuivan signaalin (tulee lujaa -> alle jäävä tavara peittyy).
Toinen sitten on se, että kun se kaiku on pitkä ja/tai lujalla, niin sen kaiun erottaa kuivaa laulua paremmin hiljaisissa kohdissa..
 
Ja mikään ei oo niin hirveen kuulosta kuin bändi, joka kuulostaa siltä, että soittajat on samassa paikassa, mutta laulaja on jossain erillisessä isossa, kovassa, ja tyhjässä huoneessaan.
Viemärissä on hyvä laulaa :)
Rumpukaiut ovatkin tästä syystä ihan jees lisättäväksi, mikäli rumpuja on mikitetty. Basaria ja overeitä yleensä ei kaiuteta (no ehkä ihan aavistuksen), mutta kun snarelle ja tomeille tempaisee vaikkapa sekunnin platen, niin rumpusettikin alkaa löytää paikkansa.
Myös muut soittimet toisinaan lämpeävät lyhyen kaiun myötä. Joskus esim. bassosta ja kiippareista saa sen "in-your-face"-vaikutelman pois pienellä ja lyhyellä kaiulla.

Myös muut soittimet toisinaan lämpeävät lyhyen kaiun myötä.
 
Yrität siis hienovaraisesti sanoa, että pitäis mennä tilanteen mukaan? *hymiö*

En kyllä itse lähtis laittamaan missään tapauksessa ainakaan bassoon mitään kaikuja,...
 
esim. Funkimmissa pätkytyksissä bassoon sopii tosi lyhyt plate tai jopa gatetettu reverb. Ei sinne pitkiä ja raskaita kaikuja olla laittelemassa, vaan lyhyitä yläkertaan painottuvia tapauksia.
 
Myös komppikitarat menee helposti sotkuiseksi jos alkaa kaikua lisäillä varsinkin jos on tätä nykymeiningin särörunttausta.
 
Kaiun alakertaa leikkaamalla asia helpottuu, tosin ei sitä metelimusiikissa yleensä tarvi niinkään kitaroita kaiutella.
 
Silloin kun soitetaan livenä, se sointi pitäs tulla etupäässä soittimista ja siitä tilasta itsestään. Studiossa eri asia, kun soitetaan usein kaiuttomissa tiloissa. Silloin on silloin sitten käytetään enemmän niitä hallittuja "keinotekoisia" kaikuja.
 
No kyllä niissä studioissa käytetään (tilan) kaikuakin hyväksi ja nimenomaan keinotekoiselta kuulostavat kaiut ovat yleensä iso no-no. Joku muu voi ehkä enemmänkin valaista studiopuolta, jos siltä tuntuu. Minä pyörin enemmänkin tuolla livepuolella kuitenkin.
Livenä taasen sitä kaikua toki tulee jo itse paikastakin, mutta ei tarvi olla isoakaan settiä käytössä, niin alkaa pändi kuulostaa kaiuttomana melkosen kolkolta pa:sta. Nimenomaan tätä kolkkoutta sitten saa tasoiteltua hillityillä kaiuilla. Välttämättä niitä kaikuja ei edes huomaa, vaan ensivaikutelmana kuuntelee luonnollisia soundeja. Karu totuus rummuissakin voi kuitenkin olla tiukka gate, jonka jälkeen (ilman kaikuja siis) itse soundi on pelkkä "tö"-ääni. Kaiun kanssa tilanne kuitenkin tasoittuu "töms"-ääneksi, joka kuulostaa luonnolliselta soundilta äkkiseltään.
 
Niillä äänenpaineilla, joilla livepaikoissa yleensä soitetaan, on muutenkin vaikea saada soundista selkeää,...
 
No tämä taasen on ns. miksaajan ammattitaitoa...

No tämä taasen on ns. miksaajan ammattitaitoa...
 
Paitsi että miksaajakaan ei voi sille mitään jos rummut tulee yli ilman vahvistusta, kuten usein käy just näissä paskalta soundaavissa pikkupaikoissa joita tarkoitin.
 
Tai sitten jos on tää tyypillinen tilanne, että soittajat haluaa oman soittimen kuuluviin niin sitten kaikki laittaa vuorotellen omaan vahvistimeen lisää volaa :D
 
Joka tapauksessa kun tää nyt on tällainen foorumi jossa kysellään neuvoja, niin aloittelijaa neuvoisin mieluiten ottamaan iisisti niiden laitteiden kanssa. Efektit kuitenkin tuppaa olemaan sellaisia, että parempi ettei oo juuri ollenkaan, kuin että olis liikaa. Ja helposti sitä tottumattomalle liikaa tupsahtaakin.
 
Ja suurin osa näistä jutuistahan on juurikin tota miksaajan ammattitaito -osastoa. Jokainen soittajahan saa käyttää niitä omia efektejä miten tykkää, mutta pitää mielellään huomioida se, että vaikka se multiefekti kuulostaa kotona tosi siistiltä, se ei välttämättä bändikokonaisuuden kanssa toimi samalla tavalla. jokainen ylimääräinen elementti vie tilaa muilta soittimilta.
 
Studiosta sen verran että esim. laulut pyritään yleensä tekemään "kuolleessa tilassa", koska jälkikäteen ajettuja kaikuja on mahdollista hallita.
Toki ambienssit on tärkeitä akustisten soitinten kanssa ja niitä itsekin pyrin käyttämään mahdollisimman hyvin, mutta valitettavan harvassa on studiot, joissa on niin hyvältä soundaava tila, että viitsisi pelkästään sen varassa mennä.
 
Nää kaikujutut on paljon siitä kiinni, mitä nauhoittaa. Jonkinlainen nyrkkisääntö voisi olla, että mitä enemmän tavaraa, sitä helpommin menee sotkuiseksi.