Kitarat: soittaminen ›

Eli CAGED-sormitukset? Jimmy Bruno opettaa "No Nonsense Jazz Guitar" - DVDllä kuusi sormitusta jotka lähes samat kuin nuo viisi CAGED - sormituksta. Paitsi että JB opettaa ne *todella* nerokkaalla tavalla niin että käytännössä duuriskaalalla on vain kaksi sormitusta -- perusääni nimettömällä ja perusääni pikkurillillä. Tuosta seuraa että se mukava ominaisuus että kaikilla muillakin äänilläkin on käytännössä vain kaksi eri sormitusvaihtoehtoa. Tästä taas seuraa että korva-/sormi-/silmä- koordinaatiota pystyy kehittämään todella mukavasti rajaamalla mahdollisuuksia.
 
Mä selitän tuon huonosti tietenkin Brunon verrattuna, mutta taustalle sen verran että mä oon soittanut kitaraa hiukka yli 20v ja olen alusta asti joutunut opettelemaan ne Berkleen seitsemän sormitusta, ja myöhemmin olen myös käynyt läpi asteikkoja kaikissa (?) 12:ssa asemassa. Ja väitän että just nuo Brunon sormitukset ja siihen liittyvä ajatustapa on hyödyttänyt mua paljon enemmän kuin nuo vanhat sormitukset.
 
Oo tuotanoin, voisitko havainnolistaa jollain tavalla, ymmärrän mahdollisesti, mutta en nyt osaa sisäistää lainkaan pitkähkön koulupäivän jälkeen. Vaikuttaisi kuitenkin olevan "vau näihäntäämenee" elämys jahka tuon jotenkin ymmärtäisi.

Oo tuotanoin, voisitko havainnolistaa jollain tavalla, ymmärrän mahdollisesti, mutta en nyt osaa sisäistää lainkaan pitkähkön koulupäivän jälkeen. Vaikuttaisi kuitenkin olevan "vau näihäntäämenee" elämys jahka tuon jotenkin ymmärtäisi.
 
Sitä voi varmaan havainnollistaa mollipentatoonisella ... ainakin mulle helpoimmat A-mollipentatonisen / -bluesasteikon sormitukset on viidennestä ja 12. asemasta. Se johtuu luultavasti siitä että ne on molemmat melkein saman muotoiset "laatikot", alimmainen perusääni on molemissa etusormella sekä oktaavia ylempi perusääni on nimettömällä, kvartista kvinttiin venytys on nimettömällä ja seiskasta perusääneen pikkurillä ja siniset sävelet löytyy suunnilleen samoista paikoista (jokainen tietenkin sormittaa noita vähän eri tavalla ... )
 
Samalla tavalla Jimmy Bruno opettaa että käytännössä duuriasteikon (ja myös sen moodit) voi sormittaa joko alkamalla keskisormella tai pikkurillillä. Siitä seuraa että sekuntti/ysi on pikkurillillä/etusormella, terssi joko etusormella tai nimettömällä jne. jne. Tästä taas seuraa että kun noihin asteikoihin ottaa lisäksi tietoisen korvaharjoittelun mukaan, jokaiselle asteikon äänen soundille tulee tavallaan omat sormet, ja äänet jotka kuulee mielessä on helpompi etsiä kitaralta. Selitän edelleen tämän huonosti, mutta minua tuo on auttanut todella paljon.
 
Ja samalla myös koko kaula hahmottuu / avautuu paremmin kokonaisuuksina kun sormitusten "ankkurikohdat" löytyy kaulalta helpommin. Mä kokeilin tätä tänään töissä mielikuvaharjoituksena, vanhoilla sormituksilla ja noilla Brunon sormituksilla : mä pystyn kuvittelemaan noilla uusilla sormituksilla paljon helpommin päässäni miten joku asia minkä mielessään kuulee voi toteuttaa kitaralla. Vanhoilla sormituksilla joutuu ilman kitaraa miettimään enemmän mistä se terssi löytyykään.
 
Ja edelleen asteikon ulkopuoliset sävelet löytyy helpommin ja samoista paikoista, joten hallittua kromatiikkaa on sitä kautta helppo tuoda soittoon.
 
Pitää vielä skorostaa että ne sormitukset ei sinälläään ole mitenkään erikoiset, vaan Brunon taika tulee juuri tuosta tavasta mieltää ja jäsennellä niitä.

en oo paljoa teoriaa opiskellu niin voisko joku kertoa miten nuita luetaan?
 
http://www.all-guitar-chords.com/guitar_scales.php
 
Mikä on epäselvää? Painat vaihtoehdot mitä pitää tehdä niin se näyttää merkityn juuriäänen ja siihen tulee valitsemasi skaala, on se sitten mixolyydinen, aeolinen tai mikä tahansa, jokkut noista oli jopa mulle ihan outoja!
 
Mut ei lukemisessa mitään vaikeeta pitäis olla, siinähän on vaan merkattu paikat ja nuotit ja alla on tabulatuurit jos ei nuotteja haluu opetella