Kitarat: kitarakamat ›

Mulla oli aikoinaan Digitechin multiefekti. Se piti sellasta kohinaa, että sisäänrakennettu noisegate piti olla päällä lähes koko ajan. Nykyään löytyy laudasta kymmenkunta irtopedaalia. Ei kohinoita.
 
Mulla on taas ihan vastakkaisia kokemuksia. Kyllä ne on noi analogipedaalit jotka kohisevat. Eihän digivehkeisiin periaatteessa voi tulla edes kohinaa. Tai no, kai huonolaatuiset efektit voi generoida ihan mitä vaan siihen signaaliin. Nykyisillä näytteenottotaajuuksilla ja kitaran taajuusvasteella ei kvantisointikohina ainakaan ole ongelma.

Mitä tarkoittaa käytännössä loopperin ohjelmoitavuus (jo mainittu Wobo ProgLooper)?
 
Yleisesti ottaen tuo ohjelmoitavuus tarkoittaa sitä, että voit valita haluamasi loopit päälle ja tallentaa tuon tilanteen johonkin muistipaikkaan tai tietyn painikkeen alle. Tälläisiä valittuja settejä voit tallentaa useita ja sitten kun on valmista niin kaikki vaihtuu aina kerralla.
 
Kuinkas vahvistimen kanavien hallinta?
 
Riippuu vahvistimesta. Jos loopperista löytyy relekytkimiä niin niiden avulla saa naksauteltua asioita muuttumaan vahvistimissa, joista löytyy plugiliitäntöjä tuota varten. Jos loopperissa on midi-ulostulo, niin midi-ohjattavassa vahvistimessa kanavat vaihtuvat helpoiten tietenkin sen avulla.
 
---------
 
Multiefektiä voisi ajatella uudeksi tietokoneeksi. Aluksi se on ihan huippu, kohta kelpaa vain nettikoneeksi sitten sähköpostiin ja lopulta kierrätykseen tai museoon. Spedut taas ovat ikuisia - aivan kuten timantit. Multiefekteistä harva päätyy klassikoksi. No ehkä Zoomin 505...
 
No tuo tietokonevertaus pätee mun mielestä enemmänkin vahvistinmallinnukseen sekä mahdollisesti vanhoihin rajoittuneisiin multiefekteihin, jos valmistaja on sittemmin tuonut niistä markkinoille selkeästi toimivampia versioita. Jos unohdetaan vahvistinmallinnushommat ja puhutaan vain multiefekteistä, niin efektoimisen osalta kaikki toteutuskelpoinen on varmaankin jo keksitty. Lähinnä liitännät ovat monipuolistuneet laitteissa kun uusiin vermeisiin on tullut digiliitäntöjä. Prosessointitehon kasvaessa ehkä efektien järjestyksen vapaampi muutteleminen ja yhtäaikaa käynnissä olevien lukumääräinen lisääminen ovat vielä toteutuskelpoisia asioita (joissakin vakavasti otettavissa laitteissa). Kun tehdään kerralla asiat hyvin niin laitteilla pärjää pitkälle. Jos ajatellaan esim. TC G-Forcea ja Lexicon MPX G2:ta, niin eipä sellaisista nykypäivänäkään mitään katastrofaalisia puutteita löydy kitarasoundin efektoimiseen. Kummatkin ovat noin kymmenen vuotta vanhoja laitteita. Ymmärrän kyllä pedaalipuolenkin, koska niillä on usein oma soundinsa joka voi sopivasti miellyttää.
 
Multiefektien kohinasta vielä, että lelut ovat erikseen ja vakavasti otettavat laitteet erikseen. Siis pelkissä efekteissä ainakin. Luulis kyllä että pätee myös vahvistinmallinnushommissa.