Elektroniikka ja soitinrakennus ›

elikkäs minulla on tuollainen les paul kopio kitara ( merkki Stagg l320)
ja kaula on murtunut siitä missä kaula liittyy bodyyn ( täsmällisesti aika bodyn reunasta)
Miten lähtisin korjailemaan tällaista vikaa.. saako kaulan jotenkin irti? riittääkö pelkkä liima väliin ja puristus?
 
Mod. huom. tämä ketju on siirretty Muu yleinen keskustelu -palstalta.

Pelkästään ton perusteella on aika vaikea sanoa muuta kuin että vie se ammattilaiselle. Siinä tosin saattaa olla sellanen huono puoli, että remontti tulee yhtä kalliiksi kuin kitarakin. Mutta koeta ottaa kuvia ja laittaa niitä johonkin näytille.

Ilman kuvia on kyllä vaikea kommentoida. Voi olla ihan pelkästä maalipinnan/lakan halkeilusta kyse, tai sitten isommasta probleemista. Vai heiluuko se kaula liitoksestaan pienellä vääntämisellä?

Pelkästään ton perusteella on aika vaikea sanoa muuta kuin että vie se ammattilaiselle. Siinä tosin saattaa olla sellanen huono puoli, että remontti tulee yhtä kalliiksi kuin kitarakin. Mutta koeta ottaa kuvia ja laittaa niitä johonkin näytille.
 
Tuntityönä vissiin välillä 30-60 e ja jos se tosiaan on koko kaula murtunut, ettei oo vaan se paksu ja hieno polylakkaus jonkun iskun, tai ihan vaan lämpötila/kosteuselämisen vuoksi lohjennut (se näyttää kauhistuneesta kitaranomistajasta ihan, että nyt on koko kaula lähtenyt "liikenteeseen" vaikka ei ole muuta kuin siinä lakassa se "särö"..
Usein saattaa ihan tuo bodyn ja kaulan liitoskohta elää eri tahtiin, eri puulajeista johtuen. Mutta voithan tosiaan käydä sitä jollekin ammattimiehelle näyttämässä, että saat mielenrauhan, tai kuulet murheelliset jutut.
Luulin että tässä oli Les Paul-kitarasta juttua, otsikosta kun päättelin.. 8) Mutta olikin vaan sitten sen näkösestä...

Luulin että tässä oli Les Paul-kitarasta juttua, otsikosta kun päättelin.. 8) Mutta olikin vaan sitten sen näkösestä...
 
Pistetäämpä tähän ketjuun kun on itselläkin "tyypillisen vikapotentiaalin" omaavassa Japanian kustomikitarassa sama propleema.
 
Eli omakuvassa on pari kuvaa tuosta tapauksesta.
 
Halkeama ei ole kauhean rajun oloinen, saa aika lujaa vääntää että sitä saa edes vähän irvistämään. Enkä ole vielä kovin väännellytkään, ajattelin tuumailla rauhassa ja kysellä mielipiteitä ensin.
 
Liimaus tuskin tuottaa ylipääsemättömiä vaikeuksia mutta tuo pintakäsittely puoli vähän mietityttää että miten perusteellisesti tässä kannattaisi liikkeelle lähteä...
 
Lähinnä se että pitääkö tuosta:
A) liimauksen jälkeen vähän hioa vanhaa lakkapintaa ja lisää lakkaa päälle
B) hioa "naarmu" esiin ennen liimausta ja maalata ja lakata liimauksen jälkeen
C) hioa koko kitara puulle töhrätä punamultapetsiä kanteen ja perustaa psykedeelinen rok-trio
 
Mitäpä ootta mieltä?
 
-W

Halkeama ei ole kauhean rajun oloinen, saa aika lujaa vääntää että sitä saa edes vähän irvistämään. Enkä ole vielä kovin väännellytkään, ajattelin tuumailla rauhassa ja kysellä mielipiteitä ensin..
 
Elä kauheesti vääntele, se voi risahtaa syistään enemmän auki, Matti voi jeesata, samalla kun se vääntää (varovasti) niin laitat liimaa ineen, niin paljon kun saat menemään. Vähän vaikka ohentaa pohjaan menevää liimaa.
 
Liimaus tuskin tuottaa ylipääsemättömiä vaikeuksia mutta tuo pintakäsittely puoli vähän mietityttää että miten perusteellisesti tässä kannattaisi liikkeelle lähteä...
 
Vähän hiot, ja, koska onneksi on musta kitara, niin paikkamaalaus on helpohkoa, mustaa kynsilakkaa väriks, ja sitten vähän paikkalakkaa. Jos onnistuu hyvin tuo, niin voipa olla aika näkymätön korjaus..

Hoho!!! Väännetään höyhenenkevyellä otteella...
 
Mut joo, jotain tämmöstä aattelinkin että vois onnistua, ettei tarvis vetää hommaa isolleen. Pitäs käydä varmaan ostamassa ruisku ja neula apteekista että sais liimaa perälle asti mutta vähän empä tiiä onko pokkaa...
 
"Anteeksi, haluaisin ruiskun ja neulan..."

Jos onnistuu hyvin tuo, niin voipa olla aika näkymätön korjaus..
 
Hyvät ohjeet oli. Tuo viimeinen lause rohkaisee vaan niin kovasti jo useamman soittimen tehnyttä tekijääkin. Noita korjauksia joutuu aika usein toteuttamaan kun joku kohta ei ihan mene niinkuin piti. Joskus onnistuu hyvin, joskus ei. Joskus näkyy, joskus on näkymätön.
Marko

Hyvät ohjeet oli. Tuo viimeinen lause rohkaisee vaan niin kovasti jo useamman soittimen tehnyttä tekijääkin. Noita korjauksia joutuu aika usein toteuttamaan kun joku kohta ei ihan mene niinkuin piti. Joskus onnistuu hyvin, joskus ei. Joskus näkyy, joskus on näkymätön.
Marko
 
Nänhän se..Itelle joskus tuli vaan mieleen se vanhan tinurin hautakiven teksti "Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvis kylmeni.." Eli ei se aina onnaa.. ;)
Tuota "huvin ja mielenkiinnon vuoksi" vääntelyä kannattaa noissa välttää syystä tuosta, että se mahonki voikin ykskaks sanoa että "kräks" ja sitte onkin 2 palaa puskusaumattavana. Toiseksi sieltä voi jotain tikkusia mennä vika-asentoon jolloin se sauma ei vaan tule hyvä.
Ohjeiksi sitten, mahdollisesti tuleville kaulakulmamurtumille:
-kielistä heti jännitys pois, vaikka leikkurilla poikki viipymättä!
-jos on irtipoikki tai paloja muuten irti, kaikki talteen mitä löytyy, vaikka muovipussiin ja teipillä siihen kaulaan kiinni pussonen.

elikkäs minulla on tuollainen les paul kopio kitara ( merkki Stagg l320)
ja kaula on murtunut siitä missä kaula liittyy bodyyn ( täsmällisesti aika bodyn reunasta)
Miten lähtisin korjailemaan tällaista vikaa.. saako kaulan jotenkin irti? riittääkö pelkkä liima väliin ja puristus?
 
korjasin lp:n kaulan muttaoli satulan takaa poikki ja onnistui,sain raotettua
halkeamaa sen verran että sain neulalla ruiskutettua ohennettua titebondia
väliin,saattaa olla tämä toisen pään korjaus hankalampi,kuva omissa kuvissa