Rummut: rumpukamat ›

Tamtamiin voisin kyllä hommata sammutuspeitteen. ettei sitä tarvi halia mahdollisissa sammutuspaikoissa. vois vaan heittää sen planketin. Sillä vois setin pellitkin vaimentaa biisin lopuksi.
 
Mitä plekseihin tulee: teipillä vaimeaksi. Onnea mahdollisille pleksien omistajille, mutta millä rahtifirmalla kuljetatte niitä keikoille?
 
Heh, tuli heti mieleen Bonham ja palava gongi The song remains the samella...
 
Hevikeikkaa olen ollut tässä nyt muutamaan otteeseen miksaamassa. Rumpalille on pleksit, jotka kulkevat suojapussukassa kätevästi mukana. Yksin jaksaa kantaa pussin ja kahdestaan nostaa pystyssä lavalle. Ne auttavat kyllä huomattavasti selkeyttämään soundia lavan läheisyydessä. Tosin,
jos on vaikka peilejä!! tai muuta heijastavaa kovaa pintaa katossa setin yllä, niin eroa ei kyllä paljoa huomaa. Sama juttu, jos seisoo kauempana ja ylempänä permannosta.
 
Nämä (t-kaupan?) pleksit saa aseteltua sillai hieman rikkonaisesti. Ei ole mua ainakaan ahdistanut setin soundi ja heijastukset, kun olen testannut soittoa siellä akvaariossa.

Käyppä katsomassa hintataso. 5mm paksuinen levy on 44 euroa/neliö. Satasella ei saa kovin kummoista koppia.
 
niin... tarvitseeko sen olla 5mm. Kyllä sellanen 3mm riittää jos sitä ei ihan kauhiasti retuuta. eli silloin se 100€ osuu aika nappiin. Toki sillä varauksella että et ole Terry Bozzio:)

Itselläni ei ole mitään tekemistä k.o. firman kanssa, mutta hinnat eivät vaikuta pahalta ja niistä kannattaa jutella:

http://www.keraplast.fi/media/hinnasto/akryyli_valetut_pc.pdf

Varmasti muitakin on, tuo on halvin minkä itse olen löytänyt. Internet rulaa!

Tietäen BaldieFarmanin bändin idioottimaisen rumpalin, hänen huolensa on kyllä oikeutettu...
 
Sanos muuta.

Plexien hyvä puoli on vuodon esto muihin mikkeihin. Mutta yleensä paikat jossa meteli pitää saada alas ovat joko äärimmäisen pieniä tai kaikuvia kivihalleja ym. Joten plexien hyöty on pientä. Kaikesta on jotain hyötyä mutta usein aika pientä:)
Riisitikuilla on kiva soittaa kaikkea muuta paitsi sitä mitä soitetaan kapuloilla. Niissä on oma hieno soundi mutta jos niistä kapuloita koitetaan tehdä niin AUTS! Rummut on vaikea soitin! Ja niitten soitto vaatii malttia myös hiljaa soittamiseen...

Pleksit. Vihaan niitä.
 
Voipi olla, että joku tekniikkamonsteri menettää vielä vähän reboundia riisikepeillä soittaessa, mutta minulla ei ainakaan pysy kontrolli kapuloilla hiljaa hipsiessä, eli se siitä reboundista muutenkin, kapula tai nou kapula. Eikä kapulan massalla tai tipin koolla ole minusta MERKITTÄVÄÄ vaikutusta volyymitasoon. Riisikepit käteen. Pleksit tuhnaavat soundit ulospäin ja tuottavat rumpalille päänsäryn. Ne läiskivät kaiken mölyn takaisin suoraan päin pläsiä, johon kuka tahansa järkevä rumpali reagoi laittamalla tulpat korviinsa. Se puolestaan vaikuttaa siten (erityisesti jos tulpat vaimentavat paljon), että rumpalin soittobalanssi, tatsi ja käsitys soittovolasta kokevat mittavan inflaation.
 
Toki sitten on riisikeppejä ja riisikeppejä. Musaliikkeestä ostetut ripsilät ovat useimmiten erittäin etupainoisia, ylihintaisia ja kestävät huonosti. Minä rakennan siitä syystä riisikeppini itse Jyskin bambuverhosta ja ilmastointiteipistä. Täydellinen balanssi ihan itsestään, bambun tuoma kestävyys, 10 €:n verhosta tekee 5-7 paria ja niissä on jopa vähän reboundia.
 
Näin siis minä tulen vastaan, kun pitää soittaa hiljempaa.

Pleksit. Vihaan niitä.
 
No, minä en vihaa, mutta en ideasta myöskään pidä.
 
Näin siis minä tulen vastaan, kun pitää soittaa hiljempaa.
 
Mulla seiskan muovipääkapulat ja kevyempi tatsi hoitaa homman.

Onko olemassa "hiljaisia rumpuja", tai voisiko rummut vaimentaa sisäisesti niin että niistä lähtisi vähemmän metakkaa saundin kärsimättä? Jos esim. virvelin täyttäisi vaahtomuovilla siten että se ei kuitenkaan koskisi kalvoihin ja sitä kautta demppaamaan niiden sointia, ja toisaalta kuitenkin niin että ääni pääsisi ainakin yhdestä isommasta reiästä alakalvolle pärisyttämään sitä & mattoa.

Onko olemassa "hiljaisia rumpuja", tai voisiko rummut vaimentaa sisäisesti niin että niistä lähtisi vähemmän metakkaa saundin kärsimättä?
 
Onhan sähkörumpuja ja voi demppiäkin tunkea. Soundi ei välttämättä liikoja kärsi (mikitettynä) yleisön kannalta, mutta soittajan tatsi ja fiilis kyllä menee. Ainakin omalla kohdalla.
 
Minä en käsitä että minkätakia pyydetään bändi (tai bändi menee) soittamaan paikkaan jossa pitää olla hiljaa jos bändi ei osaa olla hiljaa. Levy tulee halvemmaksi ja voluuminapista saa pienemmälle.

Jos esim. virvelin täyttäisi vaahtomuovilla siten että se ei kuitenkaan koskisi kalvoihin ja sitä kautta demppaamaan niiden sointia, ja toisaalta kuitenkin niin että ääni pääsisi ainakin yhdestä isommasta reiästä alakalvolle pärisyttämään sitä & mattoa. Ei toimi. Kokeile vaikka.

Onko olemassa "hiljaisia rumpuja"
 
http://www.tsr.fi/tutkimus/tutkitaan/hanke.html?id=106308
 
Kehittämismahdollisuuksia tutkitaan. Saas nähä mihin 25 donaa riittää...
Onko tää projekti ihmisille tuttu?

http://www.tsr.fi/tutkimus/tutkitaan/hanke.html?id=106308
 
Kehittämismahdollisuuksia tutkitaan. Saas nähä mihin 25 donaa riittää...
Onko tää projekti ihmisille tuttu?
 
http://www.acoustics.hut.fi/asf/pub … kup07/artikkelit/Penttinen_etal.pdf
 
Tossahan oli jotain juttua.
 
:D

Tuo volume on ehkäpä ohvitopikkia mutta...
Jatketaan silti.
 
Rumpujen hiljainen soitto...
Ensinnäkin, pidetään rummut poissa PA:sta! Akustinen sointi voi pienen virityksen jälkeen olla jopa parempi, kuin minkään PA:n läpi pitkällisen napin ruuvaamisen jälkeenkään.
 
Taajuustasapaino vaikuttaa paljon siihen, miten miellyttävältä rumpujen ääni kuulostaa yleisöstä. Miellyttävää on, jos rummuista tulee riittäväsi bassoa suhteessa kapulan atakkiin. Voitte vaikka kokeilla, että kauempaa kuultuna resonanssi = lämpö ja alapää. Huonosti tai lyhyesti soiva setti (dempattu) kuulostaa kauempaa helposti kopisevalta ja kylmältä vaikka lähikenttäsoundi olisikin lätisevä ja bassokas. Tämä siis varsinkin silloin, kun bändi soittaa mukana
 
Tähän kun lisätään seikka, että tomin täysipainoinen soiminen tarvitsee vähemmän voimaa, kun kalvot eivät ole ihan "löts", niin soundihan on just siinä ilman PA:takin. - Sikäli mikäli rumpali siis kykenee soittamaan hiljempaa. Yleensä auttaa lisäksi, mikäli basisti saa tuupattua vahvistimestaan tarpeeksi täyttävää alapäätä. Yleensä saa.
 
Pelleissä taas soundi etäämmällä kuultuna sisältää enemmän pingiä suhteessa suhinaan, kuin mitä setin viereltä kuultuna. Taas siis ohuempi ja hiljaisempi pelti riittää, jos vain rumpalin tatsi sen sallii.
 
Livejazzin kuuleminen avaa silmiä ja korvia. Niinkuin Viivissa ja Wagnerissa sanottiin: "Livejazz on stydiä". On uskomatonta kuulla, miten hyvin joku 18" basari täyttää isonkin baarin syvällä, miellyttävällä bassolla. Aika rajun läsähdyksen saa soivastakin basarista käyttämällä kovaa nuijaa.
 
Minusta on hienoa soittaa jopa kimeästi itselle soivalla setillä (Suninen-soundi...), kun tietää soundin olevan aivan eri luokkaa lavan ulkopuolella. Setin kutittelu riittää ja koko ajan on tuntu siitä valtavasta voimavarasta, joka setistä on tarvittaessa saatavilla pienellä ranneliikkeen kasvattamisella.
 
E: Tulipa julistettua taas... Viime aikoina olen saanut kelattua soundiasiaa ihan luvalla ja pakosta, kun tanssimusiikkia on tullut veivattua. Rokkihommiinkin on jo sitten uskaltanut soveltaa samoja teesejä. Toimii!

Jatketaan silti.
 
Rumpujen hiljainen soitto...
Ensinnäkin, pidetään rummut poissa PA:sta! Akustinen sointi voi pienen virityksen jälkeen olla jopa parempi, kuin minkään PA:n läpi pitkällisen napin ruuvaamisen jälkeenkään.
 
Taajuustasapaino vaikuttaa paljon siihen, miten miellyttävältä rumpujen ääni kuulostaa yleisöstä. Miellyttävää on, jos rummuista tulee riittäväsi bassoa suhteessa kapulan atakkiin. Voitte vaikka kokeilla, että kauempaa kuultuna resonanssi = lämpö ja alapää. Huonosti tai lyhyesti soiva setti (dempattu) kuulostaa kauempaa helposti kopisevalta ja kylmältä vaikka lähikenttäsoundi olisikin lätisevä ja bassokas. Tämä siis varsinkin silloin, kun bändi soittaa mukana
 
Tähän kun lisätään seikka, että tomin täysipainoinen soiminen tarvitsee vähemmän voimaa, kun kalvot eivät ole ihan "löts", niin soundihan on just siinä ilman PA:takin. - Sikäli mikäli rumpali siis kykenee soittamaan hiljempaa. Yleensä auttaa lisäksi, mikäli basisti saa tuupattua vahvistimestaan tarpeeksi täyttävää alapäätä. Yleensä saa.
 
Pelleissä taas soundi etäämmällä kuultuna sisältää enemmän pingiä suhteessa suhinaan, kuin mitä setin viereltä kuultuna. Taas siis ohuempi ja hiljaisempi pelti riittää, jos vain rumpalin tatsi sen sallii.
 
Livejazzin kuuleminen avaa silmiä ja korvia. Niinkuin Viivissa ja Wagnerissa sanottiin: "Livejazz on stydiä". On uskomatonta kuulla, miten hyvin joku 18" basari täyttää isonkin baarin syvällä, miellyttävällä bassolla. Aika rajun läsähdyksen saa soivastakin basarista käyttämällä kovaa nuijaa.
 
Minusta on hienoa soittaa jopa kimeästi itselle soivalla setillä (Suninen-soundi...), kun tietää soundin olevan aivan eri luokkaa lavan ulkopuolella. Setin kutittelu riittää ja koko ajan on tuntu siitä valtavasta voimavarasta, joka setistä on tarvittaessa saatavilla pienellä ranneliikkeen kasvattamisella.
 
E: Tulipa julistettua taas... Viime aikoina olen saanut kelattua soundiasiaa ihan luvalla ja pakosta, kun tanssimusiikkia on tullut veivattua. Rokkihommiinkin on jo sitten uskaltanut soveltaa samoja teesejä. Toimii!
 
Tämä on enemmän minun filosofian mukainen ratkaisu. Askarteluhuovat saavat pysyä hyllyssä.
 
Bassorummuksi pieni, pellit ohuita (komppipelliksi sopii myös 16-20" crashi), virveliksi vaikkapa Ludwig Acrolite (herkkä myös hiljaisilla lyönneillä ja reboundia löytyy), kapulat ohuiksi ja lyönnit läheltä kalvoa.
 
Bassorummun lyönti parin sentin päästä ja rumpuihin myös kapulat lyömään läheltä kalvoa. Sinulla on koko dynamiikka silloin käytössäsi.

Hyvä Simbe ja Hollmi-5! Täyttä asiaa ja 6kg plussaa molemmille !
 
Rumpujen hiljentäminen on maailman yksinkertaisin asia. Ainoa asia, mitä siihen tarvitaan, on hiljaa soittaminen. Myönnän sen, että hiljaa soittaminen on vaikeata, mutta se on opittavissa oleva taito.
 
Suora lainaus Okko Kamulta : " Esimerkiksi soittamisen perusvaikeudet ovat sellaisia, että ne soisi jokaisen oppivan ennen kuin ne tiedostaa. Alku on motoriikkaa, liikeratojen omaksumista. Sitten tulevat äänen kvaliteettiin liittyvät asiat. Tekniikka, siis "sorminäppäryys" kasvaa siinä sivussa omaa tahtiansa."
 
Ymmärrän kyllä näkökannan "Mä tykkään aina vetää täysillä". Tällaisen soittajan on kuitenkin hyväksyttävä se, että hänen yhtyeensä ei soita hää-, synttäri-, sukujuhla-, pieni kaljakuppila- yms. keikoilla.
 
Yksinkertaistettuna : Jos haluat ansaita rahaa soitollasi, hiljaa soittamisen taito moninkertaistaa ansiosi.

todella asiallista tekstiä!! loistavaa! Tekee oikeen mieli lähteä treenaamaan hiljaa soittoa....

Ymmärrän kyllä näkökannan "Mä tykkään aina vetää täysillä". Tällaisen soittajan on kuitenkin hyväksyttävä se, että hänen yhtyeensä ei soita hää-, synttäri-, sukujuhla-, pieni kaljakuppila- yms. keikoilla.
 
Juuri tätä hain itsekin tuossa kun sanoin, että miksi bändi menee(tai järjestäjää tilaa) keikalle paikkaan jossa pitää olla hiljaa jos ei osata olla hiljaa.
 
Elämähän on valintoja täynnä.
 
Eikä tuo hiljaa soittaminen mitään äärivaikeaa ole jos minäkin osaan soittaa suht hiljaa kaikessa epäakateemisuudessani. Siis saatan itse olla treeneissä ilman tulppia/suojia eikä ota korviin, toki vaatii sen että muutkaan ei luukuta vehkeitään. Tämä riippuu myös musiikista, heviä tulee rytisteltyä vähän voimakkaammin kun se kuuluu asiaan, poprokkia taas sitten vähän hiljemmin.
 
Olen huomannut että mitä paremmin on suojannut kuulonsa, sitä lujempaa tulee soitettua. Korvamonitoreilla on myös helppo saada tuota omaa soittovoluumia hallintaan, eli jos kaikki on mikitettynä, niin volaa monitoreihin kunnolla, jolloin kuulee selvästi rumpujen soivan (hifitulpillakaan ei kuule kunnolla jolloin pitää lyödä "että soi") ja jos takoo liikaa niin omiin korviin sattuu ensimmäisenä. :)
 
Yleensä tuolla keikoilla nähdyt "halonhakkaajat" on niitä joilla on peltorit tai ne keltaiset tulpat, "varpusen tamppoonit", päässä. Sanoisin että siinä on pakostikin osasyy. Eli vähintään hifitulpat korviin, ei maksa juuri mitään siihen nähden että ovat aika kestäviä. Tuota kannattaa vaikka kokeilla itsekseen treenatessa, eli jättää tulpat ja luurit pois ja soittaa siten ettei omiin korviin ota ja ettei soittoreenin jälkeen tinnitä. En siis neuvo nyt soittelemaan aina ilman kuulonsuojausta, vaan tuolla ainakin sitä hiljaa soittamista voi treenata.
 
Samalla huomaa kuinka hyvin/huonosti se oma setti soikaan. Omat Resonatorit soi ihan mielettömän nätisti hiljaa hiveltynäkin kun ovat vireessä. Ja nuo on sentään aika isokokoiset rummut. Eli viritykselläkin on oma osansa, huonovireinen/kalvoinen pannu kun saattaa "soida" kun sitä takoo, mutta hiljaa lyödessä soundi on "piuuuu". Tällöinhän tulee tarve lyödä lujaa kun muuten soitto kuulostaa karsealta.
 
EDIT: Tämä kaikki siis omiin empiirisiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Toisin sanoen olen käynyt yllämainitut vaiheet henkilökohtaisesti läpi ja olen (toivottavasti) ottanut opikseni. :)

Tämä riippuu myös musiikista, heviä tulee rytisteltyä vähän voimakkaammin kun se kuuluu asiaan...
 
Kyllä riippuu juu, ilman muuta. Hevi ei oikein toimi hipsuttelemalla. Olis kyllä aika mielenkiintoista kuulla unplugged heviä.

Tästä vielä pieni kysymys, kuinka paksuja ne on ne plexit mitä "oikeissa" rumpukopeissa käytetään?

Tilattiin bändin kanssa porukalla T-kaupasta terraario, ensimmäinen keikka takana ja pleksit oi menoa haittaa pätkääkään. Ja mikä parasta saatiin volumea alas ja soundipuoli aivan uuteen ryhtiin. Mie tykkään. Ja mikä parasta saan jatkaa rumpujen lyömistä, kun tykkään että ne soi, mutta enää yleisö ei kärsi siitä.