Kitarat: soittaminen ›

Mutta alkuperäiseen aiheeseen - miksi blues tuntuu olevan kitaristien suosiossa - voisi kysyä, mitä vaihtoehtoja on? Toki tämä progehtava, kenties jatsahtava kitarointi, mutta monelle täällä kuitenkin kitarointi on "vain" harrastus, eikä mielenkiintoa riitä hirveästi kaiken maailman moodien ja sointukäännösten opetteluun, harva osaa edes lukea nuotteja!
 
Tässähän se suurin syy varmaan on. Minullakin on taustalla vuosikausia hevikitarointia eikä juurikaan teoriaa. Tulokset on sen mukaisia..

Mitkä ovat ne piirteet heidän musiikissaan, jotka viittaavaat juuri blues-musiikkiin?
 
En siis tarkoittanut sitä, että nuo bändit ottaisivat suoria vaikutteita jostain Charlie Pattonista vaan että rock-bändeinä ne ovat osa sitä afro-amerikkalaisen musiikin jatkumoa, jonka juuret vievät amerikkaan tuotujen mustien orjien spirituaaleihin jne.

Esim. nimimerkki Jucciz - sooloskabojen äänihai - osaa soittaa erityisen hienoja ja maukkaita juttuja, ja ehkä hänen suosio perustuukin siihen. No, sanotaan vielä, että Jucciz on sen verran kova kitaristi, että siihen pitää nähdä todella paljon vaivaa, mutta juuri tuo perus harmonian hahmottaminen ja ilmentäminen on kuitenkin ihan perusleipää.
 
Tääkö tää olikin tää juttu? Aika hyvin ajoitettu.

En siis tarkoittanut sitä, että nuo bändit ottaisivat suoria vaikutteita jostain Charlie Pattonista vaan että rock-bändeinä ne ovat osa sitä afro-amerikkalaisen musiikin jatkumoa, jonka juuret vievät amerikkaan tuotujen mustien orjien spirituaaleihin jne.
 
Minusta tuo on hieman keinotekoinen jatkumo. Voitko todella lykätä kaiken kevyen musiikin tuohon jatkumoon, vaikka he eivät ottaisi mitään kantaa traditioon? Eihän se toimi myöskään toisinkaan päin: ei taidemusiikin jatkumoon pääse tuntematta sen traditiota ja ottamatta siihen mitään kantaa.
 
Anteeksi toisto, en jaksa alkaa vääntämään tyylikkäämpää kieltä.

Tääkö tää olikin tää juttu? Aika hyvin ajoitettu.
 
En ole ihan kärryillä.

Tääkö tää olikin tää juttu? Aika hyvin ajoitettu.
 
Eiks sun pitänyt jättää tää "skeidaketju" jo väliin?

En ole ihan kärryillä.
 
Jos puhutaan viimeaikojen äänihaista skaboissa niin se on ollut kyllä Velsa blues juttuineen ja muutama muu bluesmies, sekä ihan kunkku on Kuha.
 
Tässä lähdemateriaalia.
 
http://kotisivu.lumonetti.fi/paamar/SooloSkaba_Ranking.htm
 
Eiks sun pitänyt jättää tää "skeidaketju" jo väliin?
 
Ei millään voinu kun tää vähän haiskahtaa...

Minusta tuo on hieman keinotekoinen jatkumo. Voitko todella lykätä kaiken kevyen musiikin tuohon jatkumoon, vaikka he eivät ottaisi mitään kantaa traditioon? Eihän se toimi myöskään toisinkaan päin: ei taidemusiikin jatkumoon pääse tuntematta sen traditiota ja ottamatta siihen mitään kantaa.
 
Mitä on tämä taidemusiikki johon koko ajan viittaat? Onko antaa jotain esimerkkejä?
 
Jos bluesia ei olisi koskaan ollut, olisi meidän käsityksemme kevyestä musiikista varmaan hyvin erilainen. Ehkäpä neoklassinen tilutus olisi keksitty jo 50-luvulla. :D

Ei millään voinu kun tää vähän haiskahtaa...
 
Mäkään en kyllä nyt ymmärrä, mitä Papa ajaa takaa? Miten sooloskabatilastot korreloi Juccizen ansiokkaan soiton kanssa?

Mäkään en kyllä nyt ymmärrä, mitä Papa ajaa takaa? Miten sooloskabatilastot korreloi Juccizen ansiokkaan soiton kanssa?
 
Se korreloi lähinnä sen kanssa mitä tuolla aikaisemmin sanottiin.
 
Esim. nimimerkki Jucciz - sooloskabojen äänihai
 
Ja eihän se toki Juccizen soittoa ja sen hienouksia mihinkään muuta. Hyvin vetää, mutta vois kai kirjottaa sit siitä.

Mutta, keskustelun yksi mielenkiintoinen haara pohtii onko kaikki nykyinen populaarimusiikki peräisin blues-musiikista. Tällöin puhumme ymmärrettävästi koko musiikkityylistä.
 
Itse ainakin sanoin näin: Idea noissa listoissa onkin se, että pohjimmiltaan LÄHES kaikki rockmusiikki perustuu bluesiin.
 
En siis tosiaan ole tosiaan väittänyt, että kaikki musiikki olisi bluesia tai bluesjohdannaista. Kuitenkin se on karu tosiasia, että vivahteita bluessista ottavat suoraan tai epäsuoraan melko monet bändit. Tuskin kovin moni metallimies tykkää Chuck Berrystä tai kumppaneista, mutta sinne heidänkin musiikkinsa melko suuresti pohjaa.
 
Vaikka metalli pohjaakin bluesiin, en silti siedä suurinta osaa hevistä. Mielestäni se on etääntynyt aivaan hirveään suuntaan, enkä ymmärrä sitä juurikaan. Se ei silti tarkoita ettenkö olisi joka vaiheessa julistamassa bluesin kaikkivoipaisuutta jokaiselle hevihenkalle.

Mitä on tämä taidemusiikki johon koko ajan viittaat? Onko antaa jotain esimerkkejä?
 
Jos bluesia ei olisi koskaan ollut, olisi meidän käsityksemme kevyestä musiikista varmaan hyvin erilainen. Ehkäpä neoklassinen tilutus olisi keksitty jo 50-luvulla. :D
 
Taidemusiikkihan on korrektimpi ilmaisu klassiselle musiikille.
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taidemusiikki

Mutta alkuperäiseen aiheeseen - miksi blues tuntuu olevan kitaristien suosiossa - voisi kysyä, mitä vaihtoehtoja on?
 
Uskoisin (ihan perstuntumalta) että monien muiden soittimien soittajat lähtevät aika lailla teoriapainoitteisimmin oppimaan soittamista.
 
Näin sen itsekin näen. Ei tarvitse kuin kurkistaa johonkin muusikoiden.netin ketjuun jossa käsitellään teorian ja skaalojen opettelua, niin (molli)pentatonista siellä aloittelijalle ensimmäisenä tarjotaan. Siitä tulee pienin yhteinen nimittäjä ja juuri aiemmin mainitsemani turvaverkko -- siihen on helppo tukeutua, mutta siihen voi myös jämähtää, ja vaarana on että ilmaisu jää kovin yksipuoliseksi.
 
Riippuu vähän miten asiaa tarkastelee, ajallisesti lineaarisesti kaiken nykyisten äärimmäistenkin musiikkityylien voi vetää takaisin bluesiin:
 
En nyt tiedä menikö tämä ohi aiheen...
 
Toivottavasti ei, sillä samoja pohdin itsekin äsken töistä kotiin kävellessäni. Esimerkkinä tuli mieleen jostain syystä juuri Meshuggah, toki lähes mikä tahansa moderni metalliyhtye toimii hyvänä esimerkkinä. Epäsuoran linjan voi toki vaikuttajien ketjun kautta vetää aina johonkin bluesartistiin -- kaikki metalli pohjaa kuitenkin 70-lukulaisten hevibändien tekemään pohjatyöhön ja bluesin merkitystä vaikka Black Sabbathin tuotannossa ei voi kukaan kiistää. Suoraan Meshuggahia tarkastellessa on kuitenkin äärimmäisen vaikea löytää viitteitä bluesin sävelkielestä. Rikkinäisen puhelimen tavoin vaikuteketju on suodattanut sen vähitellen pois.
 
Mitä on tämä taidemusiikki johon koko ajan viittaat? Onko antaa jotain esimerkkejä?
 
Länsimainen taidemusiikki, se mitä puhekielessä kutsutaan "klassiseksi". Kaikki Perotinuksesta Bachin ja Stravinskyn kautta Esa-Pekka Saloseen.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen - miksi blues tuntuu olevan kitaristien suosiossa - voisi kysyä, mitä vaihtoehtoja on?
 
Voidaan myöskin kysyä, miksi pitäisi olla vaihtoehtoja. Jos joku haluaa vedellä blyyssiä hän varmaan tekee sitä tästä threadistä huolimatta.

Länsimainen taidemusiikki, se mitä puhekielessä kutsutaan "klassiseksi". Kaikki Perotinuksesta Bachin ja Stravinskyn kautta Esa-Pekka Saloseen.
 
Täytyy muuten sanoa, että on taidemusiikissakin selkeästi hahmotettavia elementtejä, jotka toistuu monen säveltäjän kohdalla. Myös melodiakuljetuksellisia ratkaisuja, vaikka siitä on yritetty jopa päästä eroon (siis melodiasta).
 
Homma selviää nopeasti kuuntelemalla vaikka Sjönbergiä ja jotain mitäniitänyt oli?

Voidaan myöskin kysyä, miksi pitäisi olla vaihtoehtoja. Jos joku haluaa vedellä blyyssiä hän varmaan tekee sitä tästä threadistä huolimatta.
 
Ihanko totta?
 
Jos lopetetaan saman tien kaikki keskustelut näiltä palstoilta, kun ei niillä ole vaikutusta. Vedetään vaan sooloskaboja.
 
Ah so! Jotenkin ajattelin tässä koko ajan jotain hämäriä taidepimputteluavantgardehäröilyjä.
 
No, nykymusiikkikin on taidemusiikkia, eli et ollut pahasti pielessä...

Jos lopetetaan saman tien kaikki keskustelut näiltä palstoilta, kun ei niillä ole vaikutusta. Vedetään vaan sooloskaboja.
 
Meinaatko että tän perusteella pitäis alkaa vaihteleen stailia.

Meinaatko että tän perusteella pitäis alkaa vaihteleen stailia.
 
Säkö et millään osaa ottaa objektiivisempaa näkökantaa aiheeseen? Kaikki ei välttämättä puhu aina sinusta, kun puhutaan bluesista.

Säkö et millään osaa ottaa objektiivisempaa näkökantaa aiheeseen? Kaikki ei välttämättä puhu aina sinusta, kun puhutaan bluesista.
 
Tarkoitinkin yleensä. Moniko M.Nettiläinen tän perusteella alkaa vetään avantgardee jos se on se vaihtoehto. Ja keskustelu on kyllä ihan ok.