Kitarat: soittaminen ›

Ei se ihan noin yksinkertaista ole...
BB King on yllättäen nuoren miehen korvaan primitiivistä, sillä miehellä on ikää on jo 80 (?) vuotta. Aikansa mullistavimpia kitaristejä. Näitä muusikkoja "haukkuessa" tulee ottaa huomioon heidän ikänsä ja koska ovat vaikuttaneet.
 
Mutta ralliollilla oli hyviä pointteja. Semmoinen pysähtyneisyys ei minunkaan mielestäni ole hyväksi. Musiikki kehittyy jatkuvasti ja se on sen yksi hienouksista. BB King ei vaan minusta kuulu tähän ryhmään.
 
Tulipa sekavaa ajatuksenjuoksua...
 
Ja mitä tohon vastakkain asetteluun tulee.. se on hyvin syvältä anaaliaukosta. Hyvä kitaristi on hyvä kitaristi soitti se mitä tahansa.

Musiikki kehittyy jatkuvasti ja se on sen yksi hienouksista. BB King ei vaan minusta kuulu tähän ryhmään.
 
Hah, äijähän on tehnyt mm. hiphoppari Heavy D:n kanssa yhteisen biisin, nykyaikaa sano. ("Keep it Coming")

Hah, äijähän on tehnyt mm. hiphoppari Heavy D:n kanssa yhteisen biisin, nykyaikaa sano. ("Keep it Coming")
 
Hah... kirjotinkohan nyt jotenkin oudosti... tarkoitin, että BB King ei kuulu niihin "ei mitään uutta mukaan tuoviin" kitaristeihin.

Ja mitä tohon vastakkain asetteluun tulee.. se on hyvin syvältä anaaliaukosta. Hyvä kitaristi on hyvä kitaristi soitti se mitä tahansa.
 
Juuri näin.

Täällä on tullut esiin, kuinka sooloskabat ovat täynnä pelkkää bluesia. Tähän täytyy heittää eriävä mielipide:
 
Vaikka soolossa käytettäisiinkin bluesasteikkoa, ei se suoranaisesti tee siitä bluesia. Kaikki rock-musiikkihan kuulostaa hieman bluesilta, sillä se on lähtöisin bluesista. Kuitenkin rockin ja bluesin suuri ero on (IMO) rytmityksessä. Musiikki kun on muutakin kuin ne sävelet jotka soivat, sillä se, kuinka ne sävelet rytmittää tuo aivan erilaista sävyä soittoon.
 
Verrataan esim. Jimmy Pagea (rockia joka perustuu vahvasti bluesiin) ja vaikka B.B. Kingiä (bluesia). Mielestäni Pagen soitto eroaa erittäin paljon B.B.:n soitosta, vaikka sävelet ovat periaatteessa samat. Pagen sävy on ehkä "sininen", mutta nuottien rytmitys tuo soittoon myös "muita värejä".
 
Aikamoista tajunnanvirtaa, joka ei kunnolla liity aiheeseen, mutta väliäkös tuolla...
 
E: Tai jos mietitään Carlos Santanaa (joka kyllä käyttää aika paljon muutakin kuin blues-asteikkoa) niin hänen bluesinsa on myös aika kaukana perusbluesista. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu latino-tyyppisestä rytmityksestä.

Ääh... sähellystä, painoin väärää nappia

Ehkäpä juuri sooloskabaketjussa tällaista ei esiinny, mutta tulee mieleen ainakin taannoinen Francesco Fareria käsitellyt ketju, jossa hänen nopeaa tyyliään ei pidetty juurikaan minään ja se hyvin kovaan ääneen ilmaistiin. Jos nyt sitten katsot millaista kritiikkiä ralliolli on saanut osakseen bluespohjaisen musiikin arvostelemisesta - vaikka hän erikseen mainitsi pitävänsä blueskitaristeja hyvinä kitaristeina - huomaat, ettei tarvitse sosiologian professori olla todetakseen asian tolaa.
 
No, Fareri on kyllä aika äärimmäinen esimerkki, eikös sitä pidä pellenä aika moni ns. tiluttaja itsekin. Ottaen huomioon, kuinka kärkevästi ralliolli lähtee esittämään ajatuksiaan, hän on saanut suhteellisen asiallista palautetta. Jos kerran sohii, voi olla melko varma, että joku sohii takaisin.
 
Ylipäänsä tuntuu, että ralliollin pointti ei oikein mene perille. Tuskinpa hän suunnittelee mitään blueslevyjen holokaustia vaan pikemminkin on huolissaan erilaisten tyylien diversiteetistä. Olen jokseenkin samoilla linjoilla hänen kanssaan tässä: tuntuu, että kaikki aina redusoituu bluesiin, vaikka se on vain yksi johdannaistapa toteuttaa asia.
 
Ralliollin pointti tuli ainakin mulle kyllä selväksi, eikä siinä mitään: noinhan se on, että moni asia "redusoituu" bluesiin. Ja ainoastaa sen takia, että se on niin oleellinen pohja populäärimusiikissa edelleen. Ralliollille ja sulle se on huolenaihe ja kurja juttu, mulle se on osoitus bluesin elinvoimasta tänäkin päivänä, ja siis hyvä juttu. Se, että yksi valittaa bluesin vahvasta asemasta, ja joku toinen listaa tilusankareiden roots-esikuvia, on vain kaksi eri tapaa todeta tämä sama asia.
 

 
Tästä pitää vielä sanoa, että tuollaisten esikuvaketjujen laittaminen on oikeastaan aika turhaa. Kaikelle voidaan löytää vaiheiden kautta joku vielä vanhempi lähde. Miksiköhän esimerkiksi Steve Vai ei sitten olisi maininnut suoraan esikuvakseen jotain blues-äijää. No se johtuu siitä, että piti odottaa niin kauan, että tuli joku joka pääsi perus-bluesista sen verran irti, ettei soitto ollut enää sitä samaa tavaraa kuin Muddyllä ja Buddyllä. Piti odottaa että tuli Jeff Beck, joka oli keksinyt vähän uusia tuulia mukaan. Vähän sama kuin että mistä vm. 2007 Volvo on ponnistanut. No siinä on varmaan katsottu enemmän jotain edellistä korimallia kuin T-Fordia.
 
Mutta eikös sitten asiat ole ihan kunnossa, jos blues ei olekaan niin hallitsevaa kaikkien soitossa. Tuota "diversiteettiähän" tässä niin kovasti kaivattiin ja bluesin ylivaltaa kauhisteltiin.

Miksiköhän esimerkiksi Steve Vai ei sitten olisi maininnut suoraan esikuvakseen jotain blues-äijää. No se johtuu siitä, että piti odottaa niin kauan, että tuli joku joka pääsi perus-bluesista sen verran irti, ettei soitto ollut enää sitä samaa tavaraa kuin Muddyllä ja Buddyllä. Piti odottaa että tuli Jeff Beck, joka oli keksinyt vähän uusia tuulia mukaan.
 
Kyllä Jeff Beck minusta on kohtuu blues. Idea noissa listoissa onkin se, että pohjimmiltaan lähes kaikki rockmusiikki perustuu bluesiin. Se kannattaako niitä liittää tähän keskusteluun, on toinen asia. Eikä tainnut tuo kommentti olla alunperin tästä ketjusta, vai oliko? Itse en ainakaan löytänyt alkuperäistä tekstiä.
 
EDIT: Sitä paitsi minusta perinteinen blues kuulostaa melko pirteältä nykyään, suurin osa kun kaupallisesta musasta on hyvin erilaista. Perinteinen blues ei minusta ole tylsää, toisin kuin hevi esimerkiksi. Sitä puskee joka torvesta. Blues taas luo mukavan kontrastin sitä vasten mitä massa on. Tiedä sitten mistä tällaiset ajatukset päähäni sain.

et halunnu ottaa ? mainitsit kuitenkin, ja sait trollattua vanhan tilu/vastaan pluus
jutun esiin
 
Huomaa konteksti, mikä ei missään tapauksessa liittynyt tähän vastakkainasetteluun.
 
Pluus ei ole muuta kuin laajoja väriskaaloja.
 
En tajunnut.
 
Ei se ihan noin yksinkertaista ole...
BB King on yllättäen nuoren miehen korvaan primitiivistä, sillä miehellä on ikää on jo 80 (?) vuotta. Aikansa mullistavimpia kitaristejä. Näitä muusikkoja "haukkuessa" tulee ottaa huomioon heidän ikänsä ja koska ovat vaikuttaneet.
 
Hyvä tarkennus. Vaikka sitä yrittääkin sepostaa mahdollisimman täsmällisesti niin aina sitä jotain jää mainitsematta. Ja väistämättä sekaan lipsuu hieman provosoivia ilmauksia.
 
Nytkin sanon suoraan, että vaikka King tekikin vaikuttavan uran, on hänen musiikkinsa ollut aina hyvin primitiivistä, mutta hänen soittonsa ei noudattanutkaan "itsestäänselvyyksiä". Nykyään bluesilla ei ole samaa vaikutusta, koska se on itsestäänselvyys. Ainahan vallinneita arvoja on länsimaissa kyseenalaistettu ja lopputulema on yleensä ollut mieltä avartava.
 
Tuohon Eewon kommentiin vastaa, että tiedän, tiedän. Itse ainakin tunnistan blues-likin kontekstista kuin kontekstista ja vain harvoin se kuulostaa tyylitajuiselta valinnalta. (Makuasioita edelleen)
 
Vielä tuosta "koko rock-musiikki perustuu bluesiin" -väittämästä:
 
Olen sitä mieltä, että koko väite on älytön, eikä sillä ole mitään totuuspohjaa. Ainakaan minun kuuntelemani rock ei ole ottanut suoria vaikutteita bluesista vaan päinvastoin jopa vältellyt niitä tai käyttänyt niitä humoristisesti, esim. parodioiden. Sen sijaan perinteinen jazz on kärjistäen vain hienostuneempi (anteeksi, ei kovin neutraali sanavalinta) versio bluesista. Myöhemmin hekin lainasivat ideoita modernista taidemusiikista. Jazz onkin siinä mielessä ansioituneempi musiikin muoto, että se kehittyy jatkuvasti. Tämä nimenomaan jazzin laajassa määritelmässä.
 
Lisään vielä sen huomion, että rockissakaan muut instrumentalistit harvoin rajoittuvat näihin blues-asteikkoihin. Ehkä muilla instrumenteilla onkin luontevampaa hahmottaa melodian suhde harmoniaan ja näin abstraktilla tavalla ymmärtää soittamansa nuotit paremmin. Harvoin blues-kitaristit osaavat reagoida sointuvaihdoksiin samalla eleganssilla kuin esimerkiksi kosketin- tai puhallinsoittajat. Kirjoitin "osaavat", vaikka enhän minä tiedä vaikka he osaisivatkin. Kertokaa te arvon blues-kitaristit millä tavalla soolonne jäsentyy harmonian päälle. Oletteko täysin tietoisia nuottivalinnoista myös abstraktilla tasolla? Kaikkihan nyt blues-asteikkoa hyräillä osaa...

Perinteinen blues ei minusta ole tylsää, toisin kuin hevi esimerkiksi. Sitä puskee joka torvesta. Blues taas luo mukavan kontrastin sitä vasten mitä massa on. Tiedä sitten mistä tällaiset ajatukset päähäni sain.
 
Sinällään ihmettelenkin tätä keskustelua, eihän blues tosiaan ole valtavirtaa tällä hetkellä? Siksi kuuntelenkin mieluummin vaikka mnetin sooloskaboja kuin radiota :)
 
Vähän offaria, mutta jotenkin on näistä blues vs. tilu ym. keskusteluista paistaa usein läpi, että mielipiteitä ei saisi tuoda esille, jos ei ole "mnet hyväksytty soittaja" tai soittokokemusta ainakin 20 vuotta. Jos ei muuta vastaväitettä keksitä, niin sitten sanotaan kokemattomaksi. Jännä juttu.

Kerrankin huolella kirjoitettu keskustelunavaus kitarapalstalla! Pointsit siitä, vaikka en ihan täysin samaa mieltä kaikesta ollutkaan.
 
Bluesin merkitys rockin historian kannalta on varmarsti kaikille selvä, ja vielä suurempi merkitys bluesilla on mielestäni ollut nimenomaan rock-kitarismin kannalta. Periaatteessa kaikki sellaiset perus rock-kitara-kliseet pohjautuu bluesiin. Siihen kun vielä lisätään se, että bluesille tyypilliset pentatoniset asteikot on kitaralla suhteellisen helppoja hahmottaa, niin aletaan jo päästä ongelman ytimeen :)
 
Monet varmasti käyttävät ihan oikeasti sitä blues-boksia kaikkeen, koska eivät muuta osaa. Yleisin juttu, missä huomaa useiden soittajien menevän metsään, on juuri se, että vedetään mollipentatonista selvästi duuriin viittaavan taustan päälle. Siis, toimiihan se blues-asteikko duurinkin päälle, mutta vain pienissä määrin mausteena.
 
Siinä olen kyllä aloittajan kanssa vähän eri mieltä, että kitaristin paletin laajuus (mitä se nyt sitten tarkoittaakin) olisi jotenkin tärkein juttu musiikin kannalta. Oleellista nyt kai on se, että miten sitä omaa palettiaan osaa käyttää.
 
Näin lopuksi voisin vielä suositella kaikille tsekkaamaan bluesia musiikkina vähän monipuolisemmin. Esim. tällä palstalla "bluesia" käsitellään aina jotenkin hirveän kitarakeskeisesti joko blues-asteikon kautta tai sitten suhteessa tiettyihin kitarasankareihin (Clapton, SRV, Hendrix jne). Tämä on sinällään ihan jees ja ymmärrettävääkin, koska kitaran soitosta kerran keskustellaan, mutta kannattaa vaikka välillä kuunnella jotain sellaista bluesia, jossa sitä kitaraa ei ole mukana ollenkaan. Ehkä siitä musasta voisi näin löytyä vaikka jotain uusia ja syvempiäkin ulottuvuuksia...
 
TJEU: http://youtube.com/watch?v=e3FP3j-r0b0

Itse ainakin tunnistan blueslikin kontekstista kuin kontekstista ja vain harvoin se kuulostaa tyylitajuiselta valinnalta. (Makuasioita edelleen)
 
Juuri näin. Kyse on makuvalinnoista. Ihmismieli keksii miljoona syytä minkä takia joku musiikki on hyvää ja jokin todella huonoa. Joku jo sen täällä mnetissä mainitsikin, että 90 prosenttia kaikesta musiikista on baskaa.
 
Eipä mulla ole tähän keskusteluun enään mitään lisättävää. Kyse on makuasioista ja niistä voisi kiistellä loputtomasti.

No olen jo moneen kertaan todennut että pidän kaikista hyvistä kitaristeista genrestä riippumatta, Se mikä taas on kenenkin mielestä "hyvä kitaristi" on hyvin yksilöllinen asia.
 
Otetaan Ambitus taas kerran esimerkikisi. En ymmärrä hänen soittamastaan genrestä mitään johtuen varmasti siitä, että olen lähes viiskymppinen ukko, kuitenkin hän on minun mielestä hyvä kitaristi, fiksukin vielä kaiken lisäksi.
 
Monet varmasti käyttävät ihan oikeasti sitä blues-boksia kaikkeen, koska eivät muuta osaa
 
Kyllä mutta ei tällainen soittaja silloin myöskään osaa soittaa sitä bluesia kunnolla.
 
Mä olen soitanut työkseni hyvin erilaisia musiikkityylejä ja nyt vanhempana palannut sitten takaisin "juurille" siitä syystä, että sieltä löytyy edelleen niin paljon opittavaa.
 
Alan olemaan blaekien kanssa samaa mieltä siitä että olli on vain trolli.

Alan olemaan blackien kanssa samaa mieltä siitä että olli on vain trolli.
 
Tuohan on vain halpa heitto, verrattavissa blues-sooloon. Mutta niin on tämäkin.
 
Tosiaan huumorimielellä tässä liikenteessä ollaan. Käyttäkää hakua ja tutkikaa postaushistoriani jos jaksatte. Ei siellä mitään mielenkiintoista kyllä ole.
 
Asialinjalla jos jatkossa yritettäisiin pysyä.
 
Ja tosiaan editoin juuri tuota aikaisempaa viestiäni lisäten siihen pari juttua.

Tuohan on vain halpa heitto, verrattavissa blues-sooloon. Mutta niin on tämäkin.
 
Tosiaan huumorimielellä tässä liikenteessä ollaan. Käyttäkää hakua ja tutkikaa postaushistoriani jos jaksatte. Ei siellä mitään mielenkiintoista kyllä ole.
 
Asialinjalla jos jatkossa yritettäisiin pysyä.
 
Ja tosiaan editoin juuri tuota aikaisempaa viestiäni lisäten siihen pari juttua.
 
Onkohan ihan sattumaa, että juuri nyt alkoi blues-ajojahti?

Onkohan ihan sattumaa, että juuri nyt alkoi blues-ajojahti?
 
Aika on nyt otollinen. En ole pitkään aikaan jaksanut kuunnella soolojanne, mutta juhlaskab veti taas mukaan.

(Ylipitkä aloitusviestin lainaus poistettu. (moder. huom.))
 
Nyt on kyllä niin täyttä asiaa koko kirjoitus, että ei voi muuta kuin plussan antaa, melkein kuin itse olisin kirjoittanut tämän.

mutta kannattaa vaikka välillä kuunnella jotain sellaista bluesia, jossa sitä kitaraa ei ole mukana ollenkaan. Ehkä siitä musasta voisi näin löytyä vaikka jotain uusia ja syvempiäkin ulottuvuuksia...
 
TJEU: http://youtube.com/watch?v=e3FP3j-r0b0
 
Ihan hyvä pointti. Oppii enemmän bluesista. Lopputulos on kuitenkin sama: samat lickit toistuu pianollakin uudestaan ja uudestaan ja vähän eri tavalla kuin kitaralla soitettuna. Huuliharppu..nokkahuilu..joka soittimella voi soittaa bluesia, kunhan osaa juuri kyseisen soittimen lainalaisuudet. Taas ollaan samassa lähtöpisteessä..samoja kuvioita toistetaan ja joku kyseenalaistaa koko homman. Kun sitten kyseenalaistetaan riittävästi, ei tuloksena enää ole bluesia vaan jotain ihan muuta joka sekin on keksitty ajat sitten...

Heitätkö jotain esimerkkejä?
 
Toki.
 
Esimerkiksi monet klassiset progebändit ovat ottaneet vaikutteita lähes kaikesta muusta kuin taantuneesta bluesista, näitä muutamia tunnetuimpia mainitaksena esim. Gentle Giant, Yes, Genesis jne. Selkiskö?
 
Sitten näitä bluesvaikutteita humoristiessa kontekstissa ovat käyttäneet mm. Captain Beefheart ja Frank Zappa jne.