Kitarat: soittaminen ›

olen soittanut sähkö skeballa nyt vajaan vuoden ja haluaisin oppia asteikot mahdollisimman hyvin.Selvää on , että menee vuosia ennenkuin ne tulevat selkäytimestä, mutta tarkoituksena olisi oppia niitä mahdollisimman tehokkaasti ympäri otelautaa . Sanokaa jotain tehokkaita ja kivoja tapoja opetella asteikoita,kun niiden sahaaminen samoilla sormituksilla otelaudalla ei innosta eikä tunnu kovin tehokkaalta?Pitäisikö vaan soitella biisejä joissa käytetään eri asteikoita vai mitä?ehdotuksia!

No ensiksikin... Niitä on paljon... Toiseksi... Ei mene kauaakaan saada pari skaalaa(=asteikkoa) selkäytimestä...
 
No esim. Pentatoninen-molli Moni luulee että kun osaa soittaa seuraavan:

-o|--|--|-o|-----
-o|--|--|-o|------
-o|--|-o|--|-----
-o|--|-o|--|------
-o|--|-o|--|-----
-o|--|--|-o|-------

Todellisuudessa TUO on vain pentatonisen mollin ensimmäinen "moodi" Kun soittaa samat nuotit mutta aloittaakin skaalan 2. nuotilta tulee sama pentatoninen-molli eri kohtaa otelautaa... Eri boksi.
 
Skaalojen soiton saaminen hauskaksi ei ole aina helppoa... Mutt voin antaa pari "vinkkiä".
 
1. Itse opettelen skaaloja 1,2,3,4 tai 5 Nuottia per kieli... Joillain skaaloilla tämä on vaikeaa esim. 5 nuottia per kieli pentatonisella... Huh huh... Mutta kromaattisella se onkin helppoa. Ja Duuriskaalan moodeilla (joninen doorinen fryyginen) on ainakin mulla täppingin paikka... Mutta 3 nuottia per kieli noilla duuriskaalan moodeilla on aika perus.
 
2. Sekoittele ääniä. Jos sinulla on 3 nuottia per kieli soittaisit ne varmaan 1-2-3... Ja joka kielellä aina 1-2-3 1-2-3 jne... Mutta äänet voi soittaa vaikka järjestyksessä
1-3-2 1-3-2 jne... Joka kielellä. Saman voi yehdä myös muilla... esim. 4 nuottia per kieli 1-3-2-4 1-3-2-4 jne.
 
3. Ainakin itse keksin joka skaalalle yleensä likin... Näin ne muistaa paremmin...
 
4. Aina ennen kuin olin opetellut iha sairaasti skaaloja pähkäilin niitä kauan sohvalla hitaasti menemällä läpi... Kun se skaala meni pääkoppaan niin otin hyvän asennon... Tai siis makuuasennon ja sahailin sitä useita tunteja...
Mutta nykyään opin yhden skaalan kymmenessä minuutissa... Mutta sen pitäminen siellä vaatii hieman enemmän;).
 
Onnea harjoitteluun toivottavasti oli hyötyä.
 
E: Ja niin miten saatoinkaan unohtaa...:
http://www.all-guitar-chords.com/guitar_scales.php
All guitar chordssi on hyvä paikka... Tsekkaa ulos.

Mutta nykyään opin yhden skaalan kymmenessä minuutissa... Mutta sen pitäminen siellä vaatii hieman enemmän;).
 
Yhden sormituksen saattaa kylläkin oppia kymmenessä minuutissa, mutta jonkun tietyn asteikon sisäistämiseen ja omaksumiseen sillä tavalla että sitä osaa jotenkin järkevästi käyttää soitossaan ei kyllä 10 min riitä kenelläkään. Muutenkin asteikoiden opettelussa pääpointin pitäisi olla siinä että oppii kuulemaan aina ko. asteikon sävyn ja sen miltä se kuulostaa eikä vain siinä että opetellaan läjäpäin sormituksia ympäri otelautaa.

Yhden sormituksen saattaa kylläkin oppia kymmenessä minuutissa, mutta jonkun tietyn asteikon sisäistämiseen ja omaksumiseen sillä tavalla että sitä osaa jotenkin järkevästi käyttää soitossaan ei kyllä 10 min riitä kenelläkään. Muutenkin asteikoiden opettelussa pääpointin pitäisi olla siinä että oppii kuulemaan aina ko. asteikon sävyn ja sen miltä se kuulostaa eikä vain siinä että opetellaan läjäpäin sormituksia ympäri otelautaa.
 
Näin juurikin! Ja mulla meni vain reilut kymmenen vuotta tajuta se. Mun opettajani sitten ratkoi näinkin suuren salaisuuden parissa tunnissa. =)
 
Aloittajalle tuosta sisäistämisestä jotain. Rakenna sointuja sen skaalan pohjalta, mitä opettelet. Sen jälkeen nauhoita niitä ( = tee niistä taustanauha itsellesi). Niiden päälle treenaamalla on kivempi treenata erilaisia lickejä. Kirjastot on myös täynnä vanhoja kitaralehtiä, joissa on vaikka kenen suuremman sankarin tekemiä harjoituksia (lue suoria vinkkejä käyttömahdollisuuksiin, lickeihin ja valmiita sointukiertoja). Pohjien päälle on oikeasti paljon mukavampi treenata niitä omia kuvioita.
 
Todellisuudessa TUO on vain pentatonisen mollin ensimmäinen "moodi" Kun soittaa samat nuotit mutta aloittaakin skaalan 2. nuotilta tulee sama pentatoninen-molli eri kohtaa otelautaa... Eri boksi.
 
Nyt kun noista moodeista puhut ja otat toonikaksi pentatonisen mollin 2. sävelen, niin onko se enään mollipentatoninen sen jälkeen?
 
E: muutenkin tuo puhe moodeista saman skaalan eri pohjaäänillä on mun mielestä asia, mikä sekoittaa useimpia eniten. Ne moodit kannattaa treenata samasta sävellajista, jotta kuulee tosissaan sen eron. Ilman taustaa jonkun skaalan opetteleminen eri pohjaäänellä on ihan sen alkuperäisen skaalan sormiharjoitusta. IMO.

Mitä nämä moodit sitten ovat? hyviä vinkkejä tähän saakka on tullut,ja aloitin c-duurin reenaamisen soittamalla erinäisiä klassisia,yksinkertaisia kappaleita c-duurissa. koitan löytää nuotit eri puolilta otelautaa, että oppisin ainakin pääsävelet nyt alkuunsa.

Mitä nämä moodit sitten ovat? hyviä vinkkejä tähän saakka on tullut,ja aloitin c-duurin reenaamisen soittamalla erinäisiä klassisia,yksinkertaisia kappaleita c-duurissa. koitan löytää nuotit eri puolilta otelautaa, että oppisin ainakin pääsävelet nyt alkuunsa.
 
http://www.etno.net/index.php?id=3& … etn&oppimateriaali=6&sivu=8
 
Tuommoinen löytyi googlella toisena linkkinä hakusanalla moodit.
 
Se siis perustuu siihen, mitä täällä on jo mainittu, että jostain skaalasta otetaan toonikaksi (pohjasäveleksi) jokin toinen ääni. Mutta parhaiten sen mielestäni tosiaan oppii transponoimalla kaikki moodit samaan sävellajiin. Eli opettelut, miltä kuulostaa C-jooninen, C-doorinen, C-fryyginen jne......
 
E: tuossa laittamassani linkissä tuo mainitsemani juttu löytyy siis toisesta laatikosta.

Mä suosittelisin opettelemaan ne ns. "tylsät" duuriskaalan 5. tavallisinta sormitusta ihan ensiksi.
 
Kaikki muu sitten vertautuu tähän, esim, duuripentatoninen=duuriskaala ilman 4. ja Maj7:aa, luonnollinen molli on duuriskaalan 6. moodi, harmoninen molli kuten edellä, mutta Maj7:lla, (ylöspäinen) melodinen molli=kuten duuriskaala, mutta b3:lla jne. jne...
Kannattaa siis hieman miettiä myös skaalan rakenteita eikä vain sahata sormituksiä ynkkänä.
 
Sävelten nimet ja sävellajien etumerkit olisi hyödyllistä osata, vaikket niin lapuista soittaisikaan.
 
Opettele soittamaan sormitukset mistä tahansa sävelestä aloittaen, tässähän moodit hoituu samaan hintaan. :)
 
Duuriskaalan nelisointuarpeggiot on hyödyllinen tapa harjoitella terssihyppyjä ja opetella sointujen muodostusta. Improvisointi voi olla myös sointupohjaista.
 
Jos jokin sointukierto mahdollistaa useamman skaalan käytön, voit harjoitella hitaassa tempossa yhdessä asemassa skaalan vaihtoja siten, että pystyt soittamaan katkeamattomasti esim 1/8-osanuotteja niin että soittosi ei katkea. Vaihda aloitussäveltä kun saat homman sujumaan haluamassasi tempossa. Tämä on käytännöllinen tapa harjoitella skaaaloja tositilannetta varten.
 
By the way, jos aloitat mollipentatonisen "2." sävelestä, eli pientä terssiä perussäveltä ylempää, se onkin yllättävästi ja salakavalasti muuttunut rinnakkaisduuripentatoniseksi :o !!!
 
Edit: mokat

Puhukaapa myös äänistä älkääkä nauhanväleistä. Vaikka joku asteikko on "se, joka alkaa siitä välistä sillä ja sillä sormella" on ehkä toiminnallinen tapa soittaa.... asteikoita, mutta olisiko avartavampaa esim. opetella asteikon äänet, ja sitten löytää kaikki paikat, mistä kyseinen asteikko on mahdollista soittaa? Paranisi otelautatuntemus siinä samalla. En ole kitaristi, mutta jos rassaat sormituksia, niin harjoitteletko silloin asteikkotietämystäsi, vai.... rassaatko vain sormituksia?
 
Asteikot ovat olemassa instrumentista riippumatta. Opetelkaa
-soittamaan
-soittamaan asteikot
-asteikot "an sich".

Jotenkin tuossa järjestyksessä, tulee itsellä mieleen. Itse aikoinaan opettelin suoraan kolmannen, pientä näpertelyä kyllä mutta lukioon mennessä meni paperilla aina oikein :)
 
Ja siellähän ne tärkeimmät Panadolilla jo tulikin. Omani ovat vain kahvikupin ääressä mutuilua, kuten M-Nettiin kuuluu.

Jos joku osais vielä järkevästi selittää, että mihin kohtiin tietyt skaalat sopivat (esim. sopiiko vaikkapa C-Am-F-G sointukiertoon A-molli, ja jos se sopii niin miksi?), niin plussaa tulisi täältäpäin.
 
E: Niin ja jos teet coveria jostain biisistä, ja haluat itse tehdä siihen soolon, niin mitä skaalaa käytät? Olettaen, että biisissä ei näytä olevan mitään järkevää sointukulkua, vaan taustalla pyörisi pelkkä sattumanvaraisen näköisesti tehty riffi.

Jos joku osais vielä järkevästi selittää, että mihin kohtiin tietyt skaalat sopivat (esim. sopiiko vaikkapa C-Am-F-G sointukiertoon A-molli, ja jos se sopii niin miksi?), niin plussaa tulisi täältäpäin.
 
Jos otetaan toi sun mainitsema "ankka"kierto, ja siihen sopiva A-molli (tai C-duuri, ihan miten vain). Jos katsot ääniä, mitä noihin sointuihin kuuluu, niin ne kaikki kuuluvat A-molliin.
 
E: Niin ja jos teet coveria jostain biisistä, ja haluat itse tehdä siihen soolon, niin mitä skaalaa käytät? Olettaen, että biisissä ei näytä olevan mitään järkevää sointukulkua, vaan taustalla pyörisi pelkkä sattumanvaraisen näköisesti tehty riffi.
 
Ei tuohon pysty sanomaan mitään suorilta. Kun noihin skaaloihin pitäisi asennoitua vähän siten, että ne on sama asia kuin soinnut, ainoastaan eri puolilta lasia katsottuna. Käytettävää skaalaa voi muuttaa vaikka jokaisen soinnun kohdalla, jos tarpeen. Yksi hyvä tapa lähteä hakemaan sopivia ääniä on ihan sen taustalla menevän soinnun ääniä. Niiden rinnalle sitten kaivelee lisää sopivia ääniä, jos tarpeen.
 
E: Jos covereina puhutaan ns. bilebiiseistä, niin kovin usein pentatonisella ja molli/duuriskaalalla mennään pitkälle.

Kiitosta, luvattu plussa napsahti sinne.

Teoriapalstalla on myös 5. sivun threadi skaalojen perusteista, jota suosittelen niille jotka jaksaa sen kahlata läpi: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=24161

E: Niin ja jos teet coveria jostain biisistä, ja haluat itse tehdä siihen soolon, niin mitä skaalaa käytät? Olettaen, että biisissä ei näytä olevan mitään järkevää sointukulkua, vaan taustalla pyörisi pelkkä sattumanvaraisen näköisesti tehty riffi.
 
Kokeile. Joskus kappale ei mukaile täysin mitään sointukulkua joten sävellajia/skaalaa joutuu vaihtamaan soiton aikana. Itse ainakin soitan kappaleen päälle useampaan kertaan ja yritän kuunnella omaa soittoani. Kyllä korva kertoo milloin mennään metsikköön.

Kokeile. Joskus kappale ei mukaile täysin mitään sointukulkua joten sävellajia/skaalaa joutuu vaihtamaan soiton aikana. Itse ainakin soitan kappaleen päälle useampaan kertaan ja yritän kuunnella omaa soittoani. Kyllä korva kertoo milloin mennään metsikköön.
 
Eli jos livenä improaa sooloa tollaseen biisiin, ni mennään puoliksi tuurilla vai?

Eli jos livenä improaa sooloa tollaseen biisiin, ni mennään puoliksi tuurilla vai?
 
Kun puhutaan improilusta, niin sanahan nimenomaan merkitsee "keksitään samalla kun soitetaan", eli kyseessä ei ole mikään ennalta opeteltu soolo. Myöskin täytyy sanoa, että improilussa ei ole koskaan virheitä. Se on puhdasta tyylitajua, ja jotkut tekevät sen vain toisia paremmin. Käytännössä kuitenkin kaikki kitaralta löytyvät sävelet on täysin mahdollista lyödä minkä soinnun päälle tahansa. Toki toiset sävelistä saattavat kuulostaa hieman riitaisilta tiettyjen sointujen päälle, mutta hyvä ja tyylitajuinen soittaja pystyy rakentamaan kokonaisuuden siten, että sävel toimii oudoimmissakin soinnuissa.
 
Asteikot antavat toki sooloille aina varmuutta esim. a- bluussin päälle A-pentatoninen molli on aika perusvarma valinta. Ja senkin saa kuulostamaan tooodella hyvältä, kun vain osaa. Mutta kuitenkin kannattaa pyrkiä loppujen lopuksi siihen, ettei missään nimessä luo itselleen kuvaa, että jotkut sävelet olisivat ehdottomasti kiellettyjä jossain tilanteissa ja tulisi vain orjallisesti seurata jotain tiettyä asteikkoa ja sen säveliä. Kuitenkin olen itse sitä mieltä, että täysin aloittelevan sooloilijan kannattaa tutustua asteikoihin, koska niitten kautta on helppo lähteä rakentamaan sitä otelaudan tuntemusta. Otelaudalla on kuitenkin säveliä niin valtava määrä, ettei niitä voi kaikkia kerralla oppia ja siksi onkin ihan hyvä alkuvaiheessa asettaa pieniä rajoja itselleen.
Improvisaatioon voi liittää hyvin sanonnan: " rajat on tehty rikottaviksi, mutta rikkoakseen rajat täytyy ensin tuntea säännöt".

Kun puhutaan improilusta, niin sanahan nimenomaan merkitsee "keksitään samalla kun soitetaan"...
 
Tuosta on moni eri mieltä. Moni on sitä mieltä että suurin osa improamisesta on ennalta opeteltujen likkien soittoa tiettyihin kohtiin. Se, mihin kohtaan mikäkin likki soitetaan, on sitä improvisaatiota.
 
E: nyt tuli kyllä kirjoitettua todella pitkä aihe todella lyhyeen muotoon. Toivottavasti siitä pointti löytyy. Pieniin sivuseikkoihin ei kannata jäädä.

Eli CAGED-sormitukset? Jimmy Bruno opettaa "No Nonsense Jazz Guitar" - DVDllä kuusi sormitusta jotka lähes samat kuin nuo viisi CAGED - sormituksta. Paitsi että JB opettaa ne *todella* nerokkaalla tavalla niin että käytännössä duuriskaalalla on vain kaksi sormitusta -- perusääni nimettömällä ja perusääni pikkurillillä. Tuosta seuraa että se mukava ominaisuus että kaikilla muillakin äänilläkin on käytännössä vain kaksi eri sormitusvaihtoehtoa. Tästä taas seuraa että korva-/sormi-/silmä- koordinaatiota pystyy kehittämään todella mukavasti rajaamalla mahdollisuuksia.
 
Mä selitän tuon huonosti tietenkin Brunon verrattuna, mutta taustalle sen verran että mä oon soittanut kitaraa hiukka yli 20v ja olen alusta asti joutunut opettelemaan ne Berkleen seitsemän sormitusta, ja myöhemmin olen myös käynyt läpi asteikkoja kaikissa (?) 12:ssa asemassa. Ja väitän että just nuo Brunon sormitukset ja siihen liittyvä ajatustapa on hyödyttänyt mua paljon enemmän kuin nuo vanhat sormitukset.
 
Mjoo, Berkkeleen sormituksia minäkin olen aikani kironnut ;). Ja teoriassa on hyvä jos voi vetäistä minkä vaan skaalan mistä tahansa 12 asemasta. Nuo järjettömät kurotukset vain yleensä jää tosielämässä aika epäkäytännöllisiksi.
CAGED-termiin törmää nykyään joka paikassa, noita sormituksia hyvinkin tarkoitin.
Tuo Jimmy Brunon opus on saanut paljon kehuja oikealta ja vasemmalta, täytyypä tutustua lähemmin, kiitos kun muistutit.

E: Niin ja jos teet coveria jostain biisistä, ja haluat itse tehdä siihen soolon, niin mitä skaalaa käytät? Olettaen, että biisissä ei näytä olevan mitään järkevää sointukulkua, vaan taustalla pyörisi pelkkä sattumanvaraisen näköisesti tehty riffi.
 
Mikä tekee sointukulusta "järkevän" tai riffistä "sattumanvaraisen"? Jonkinlainen harmonia on aina olemassa ja sen mukaan mennään. Jos yksi sävellaji ei riitä, kuten usein on tilanne, niin sitten vaihdetaan sitä tarpeen tullen.

Tuon kuuluisan CAGED- systeemin fäni olen myös. Kun sen sisäistää kunnolla voi soittaa mitä vaan mistä vaan. Eka duuri, sit vaik meloodinen molli ja ehkä harmooninen jos ynkää tai mustalaisjatsii haluu vedellä.
 
Pelkästään sointuihin pohjaavaa sooloilutapaa en allekirjoita, kaikki 12 säveltä ovat käytössä sävellajeissa soitettaessa, riippuu millaisia värejä haluat soittoosi. Toki jos sointu vaihtuu joka tahti ja sävellaji sitä mukaa (Giant Steps) ainoa tapa kuulostaa jotenkin järkevältä on keskittyä karaktäärisäveliin.
 
Lisäksi ainakin itselleni on helpompi ajatella lähin skaala sävellajille ja sen kautta sitten pilitellä niitä arpeegioita ja tiluja. Onhan aakkosetkin helpompi ajatella kaikki peräkkäin kuin joka kolmas :))