Media ja viihde ›

Pelasin hiljattain Half Life 2:n läpi ensimmäistä kertaa (kyllä, olen elänyt tynnyrissä). Annetaan 9.
 
Ei vedä ykköselle vertoja tunnelmassaan, mutta ihan viihdyttävä paketti. Ajo-kohtaukset oli liian pitkiä ja muutenkin rasittavia. Kaikki paikat, missä liikuttiin korkealla oli jänniä. Esim. yhdessä vaiheessa piti kikkailla yhden korkean rautatiesillan alusrakenteissa, ja mua ihan oikeasti huimasi.
 
Kyllähän tämä peli kuuluu FPS-yleissivitystykseen. Suosittelen.

^ omistan mutta en oo vieläkään jaksanut pelata loppuun. Hyvän pelin tunnistaa oikeasti siitä että katon reunalla kävellessä kämmenet hikoaa.

Pelasin hiljattain Half Life 2:n läpi ensimmäistä kertaa (kyllä, olen elänyt tynnyrissä). Annetaan 9.
 
Itse antaisin 7. Half Life 1 source-enginellä pesee 2-osan vieläkin kevyesti. Omasta mielestäni siis.
 
Kyllä HL2:kin ihan sujuvaa mäiskettä oli. Seassa oli vain liikaa tylsiä, liian pitkiä putkiajokohtauksia. Loppukin jäi jotenkin todella laimeaksi.

4 kertaa olen HL2:n pelannut läpi ja pesee mielestäni ykkösen aika selkeästi. Ykkönen oli ja on vieläkin todellinen pääräjäyttäjä, mutta kakkonen pisti vieläkin paremmaksi. Ajokohtaukset tosin ovat liian pitkiä, mutta muuten täyttä loistoa. Painovoimapyssy on koveutta.
 
95/100

4 kertaa olen HL2:n pelannut läpi ja pesee mielestäni ykkösen aika selkeästi. Ykkönen oli ja on vieläkin todellinen pääräjäyttäjä, mutta kakkonen pisti vieläkin paremmaksi. Ajokohtaukset tosin ovat liian pitkiä, mutta muuten täyttä loistoa. Painovoimapyssy on koveutta.
 
95/100
 
Samaa mieltä, ja Orange Boxin myötä tulee varmaan hakattua se viides ja kuudeskin kerta läpi :)
 
Kakkosen tunnelma on ykköstä vähäeleisempi, mutta taustalla möyrivät voimat tuntuvat vielä jotenkin pahaenteisemmiltä. Vihjauksia löytyy suuntaan jos toiseen.
 
---
 
Bioshock on nyt kertaalleen hakattu läpi. Älyttömän tunnelmallinen paketti, joka ehkä ihan loppumetreillä tuntui vähän venytetyltä. Plasmid/tonic-systeemi - joka enemmän tai vähemmän on koko pelimekaniikan sydän - toimii varsin moitteettomasti, vaikka turhiakin palikoita on...parhaimmillaan homma toimii pelin keskivaiheilla jolloin toimintatavoissa alkaa olla valinnanvaraa tarpeeksi mutta meno on silti suhteellisen rauhallista. Kyllä tää top 5 fps-listalle menee helposti, vaikkei ehkä ihan niitä genrenpelastajan saappaita täytäkään. Musiikki, juoni, graffat, pelattavuus...toimii. 9.5/10

Itsekin aloitin jälleen pelaamaan Half-Life 2:a. Jostain syystä tämä tapahtuu joka syksy. Uskomaton tunnelma, hienoja erilaisia maisemia, gravity gun ja kaikki loistavasti toteutettu. Todella lähellä kympin peliä.

Bioshock on nyt kertaalleen hakattu läpi. Älyttömän tunnelmallinen paketti...
 
Sviddu, kun kone on niin vanha ettei varmasti lähde edes käyntiin tuo. Houkuttelisi kyllä melkoisesti, ei ole paljon poikkipuolista sanaa kuulunut tähän mennessä. Noh, jos sen System Shock kakkosen yrittäisi etsiä jostain lohdutukseksi.

Sviddu, kun kone on niin vanha ettei varmasti lähde edes käyntiin tuo. Houkuttelisi kyllä melkoisesti, ei ole paljon poikkipuolista sanaa kuulunut tähän mennessä. Noh, jos sen System Shock kakkosen yrittäisi etsiä jostain lohdutukseksi.
 
demollahan sitä voi testata pyöriikö

demollahan sitä voi testata pyöriikö
 
No periaatteessa voisi, mutta tämä on oikeasti kyllä niin vanha (prossu tyyliin 900mhz), ettei ole minkäänlaista pelkoa moisesta :)

Sviddu, kun kone on niin vanha ettei varmasti lähde edes käyntiin tuo. Houkuttelisi kyllä melkoisesti, ei ole paljon poikkipuolista sanaa kuulunut tähän mennessä. Noh, jos sen System Shock kakkosen yrittäisi etsiä jostain lohdutukseksi.
 
No, mää siirryin X360:seen kun kyllästyin pc-pähkäilyyn pelien suhteen :)

Bioshock on työn alla ja hyvältä vaikuttaa. Tunnelma ja grafiikat on todella hienot, toiminta saisi ehkä ajoittain olla hivenen rauhallisempaa. Katsotaan myöhemmin mikä on arvio.

Wiillä on työn alla Zelda Twilight Princess. Loistava peli. Musiikit sopivat maailmaan täydellisesti ja tulee jotenkin unenomainen fiilis (siellä twilightissa seikkaillessa erityisesti). Välillä myös ihan hillittömän hauskoja juttuja. Ainoo miinus on, että peli on ollut tähän mennessä (Gerudo desertin kahlasin läpi tossa eilenkö se oli...) vähän turhan helppo.
 
Arvosana 9+. Tätä lisää Wiille kiitos.
 
Smash Bros Brawlia ja Metroid kolmosta odotellessa :)
 
(Ai niin, kävin ostaa pikkuveljelle Excite Truckin kun se tykkää ajopeleistä. Ihan kiva ja vauhdikas peli, mutta saisi olla jollain tapaa monipuolisempikin... Tai siis yksinpeliin kyllästyy vähän nopeasti)

Halo (PC)
 
Lähdetään siitä, etten ole pelannut kunnolla uusimpia fps pelejä sitten Return to castle Wolfensteinin, joten minulla on vain aavistuksia ja pieniä kokeiluja siitä, mitä fps pelit ovat tänä päivänä. Silti Halo oli todella miellyttävä, hyvin rakennettu pelikokemus, vaikka keskitasolla pelattuna se olikin turhan helppo. Jos pelien tarkoitus on olla mukaansatempaavaa viihdettä, niin siinä Halo toimi ainakin minun kohdallani kiitettävän arvoisesti.
 
Joten 9/10

Bioshock (PC)
 
Hankalahko peli arvioida, kyllä tämän parissa viihtyi ja tunnelma, kuten myös muutamat boss-viholliset, olivat varsin mieleenpainuvia, mutta loppua kohden alkoi puuduttaa. Hyvin paljon omasta suhtautumisesta ja pelityylistä kiinni, mitä tästä saa irti. Jos ei pidä itseään kurissa, peli menee helposti hillittömäksi juoksemiseksi + ampumiseksi + nuijimiseksi, ja plasmidi- (supervoima) valinnoilla ei nyt niin hirveästi väliä tuntunut olevan. Silmäkarkki oli kivaa, mutta loppupuolella oli yksi suht. viimeistelemättömän näköinen kenttä, jossa kulmikkaat lightmapit hyppivät silmille...
 
Arvosana: 8 / 10
 
Sitten teknisempää jorinaa / utelua siitä kiinnostuneille: onko Unreal3-enginen yleinen ominaisuus, että kuvaa piirretään huoletta ilman tekstuureja vähän aikaa, jos siltä tuntuu (esim. menusta palatessa), ja esim. jonkin oven auetessa jätetään toisinaan vähäksi aikaa (1 frame?) sen takaa löytyviä pienempiä esineitä piirtämättä? Bioshockin lisäksi Rainbow Six Vegasissa tuntui tuollaisia grafiikkabugeja ilmenevän, Unreal 1 ja 2-enginen peleissä ei.

Sitten teknisempää jorinaa / utelua siitä kiinnostuneille: onko Unreal3-enginen yleinen ominaisuus, että kuvaa piirretään huoletta ilman tekstuureja vähän aikaa, jos siltä tuntuu (esim. menusta palatessa), ja esim. jonkin oven auetessa jätetään toisinaan vähäksi aikaa (1 frame?) sen takaa löytyviä pienempiä esineitä piirtämättä? Bioshockin lisäksi Rainbow Six Vegasissa tuntui tuollaisia grafiikkabugeja ilmenevän, Unreal 1 ja 2-enginen peleissä ei.
 
En tiedä sitten mistä johtuu mutta tähen oon törmänny itsekin silloin tällöin..
Esim Fatal Inertian demossa se tulee joka kerta alussa kun kone latailee sen pual sekunttia niitä kallioseinämän tai maan tekstuureita..

Team Fortress 2 (Beta)
http://www.tfc.jolt.co.uk/tf2/Team_Fortress_2j.jpg
 
Tulipa tässä viikonlopun aikana asennettua Vista mäkille ja ostettua Valven The Orange Box ja ihan vaan sen takia että pääsee pelaamaan Team Fortress 2 betaa. Aivan tajuttoman hauska nettipeli pitkästä aikaa kaikilla osa-alueilla.
 
Uusi sarjakuvamainen lookki iskee täysillä. Kentät näyttävät varsin tyylikkäiltä eikä sorru siihen ainaiseen betonihelvettiin. Tosin parin mapin koko voisi olla hieman suurempi, mutta toisaalta näin saadaan tarpeeksi hektinen meininki aikaiseksi ja liian isot mapit saattaisivat tehdä hitaista hahmoista rasittavia pelata. 2Fort on ainoa CTF-kenttä ja sen takia varmaan myös tehty tahalteen pieneksi. Pelimuotojahan pelissä on 3: Capture The Flag(salkku), Control-point ja Territory-control.
 
Henk. kohtainen suosikkini pelissä on kuitenkin hahmot. Kaikki on vedetty sarjakuvamaisen överiksi ja niille on annettu oma persoonallinen look ja ääni. Mikään ei ole yhtään parempaa kun jyrätä eteenpäin isolla Heavyguylla minigunin laulaessa ja kuunnella mahtavia letkautuksia venäläisaksentilla höystettynä. Myöskin Spyn kylmänviileä "I was NEVER on your side" selkäänpuukotuksen jälkeen, saa vienon hymyn kasvoille. Ja huumoria repii aina kumipuvussa taistelevan Pyron muminat. Varsinkin sotahuuto: "Pmhp bmphhhh!" kaikuu komeasti pienemmässä tilassa.
 
Hahmoluokat on pyritty tekeen niin, että kaikilla olis joku selkeä rooli. Ainoa tyyppi joka kaipaa mielestäni hieman parannusta, on Pyro. Liekinheitin ei ole tarpeeksi tehokas edes ahtaissa sisätiloissa ja ainoa mihin Pyroa voi käyttää, on Medicien häirintään tai Spy:en paljastamiseen. Omat kolme tämänhetkistä lemppariani ovat: Scout, Demo ja Spy. Scout on vikkelä jaloistaan ja omaa tehokkaan katkaistun haulikon, pistoolin sekä rautasen pesäpallomailan. Scoutilla parasta onkin se, että juoksee vihollislinjojen taakse ja iskee yllättäen vihollisen selkään pesismailalla suoraan vauhdista ja jatkaa matkaansa. Demomanilla on aseinaan kranatinheitin, tahma/piikkikranatit sekä pullo. Demo tekee yllättävän paljon vahinkoa aikaan ja toimii helkkarin hyvin varsinkin puolustaessa tiettyä linjaa. Myöskään hyökkääminen ei ole mahdotonta. Spy käyttää aseenaan vain revolveria tai perhosveistä, mutta hän pystyy myös muuntautumaan sekuntien ajaksi näkymättömäksi ja naamioitumaan vihollisiksi. Spyn onkin parhaimmillaan kun ensiksi pääsee soluttautumaan vihollislinjan taakse, löytää vastapuolen Sniperin, iskee puukolla selkään ja häipyy näkymättömyyden suojin piiloon pistämään uuden naamion päällensä.
 
Viikonlopun pelikokemuksen jälkeen annan arvosanan 9+/10 ja uskon vahvasti että arvosana nousee virallisen julkaisun myötä.

Medal of Honor: Airborne (X360)
 
No, näitähän on nähty - 2. maailmansotaan sijoittuva räiskintä jossa amerikkalaisena valiosotilaana ammutaan natseja. Medal of Honoreita taitaa eri formaateille olla kymmenkunta, kaikki enemmän tai vähemmän sitä samaa...
 
...mutta hyvin toimii. Suht hidastempoisena (ts. liikkuessa ei juuri ammuta ja juoksentelu tapahtuu lähinnä pikaisina pyrähdyksinä suojien välillä) sopii hyvin padilla hallittavaksi, tarkkakin tähtäys on hyvin tasapainossa vaikkei ihan hiirivauhtiin tokoi päästäkään; pienen treenin jälkeen luodit napsuvat kauempaakin päänupin ylälohkoon kuitenkin suht näppärästi. Tehtävät ovat aika tuttuja "räjäytä tykit/ammusvarasto/tutka/radio"-kamaa, mutta varsinainen koukku on, että joka tehtävä alkaa ilmasta käsin (jonka saattaa ehkä nimestä arvata), ja laskeutumisalueen valinta on varsin vapaamuotoista ja erikoisten paikkojen valinta jopa suositeltavaa (joka tehtävässä on 5 "skill drop"-kohdetta löydettävänä). Lisää kummasti jälleenpeluuarvoa. Lisäksi jokaisella aseella on kolme "kokemustasoa", joiden saavuttaminen lisää ko. aseeseen jonkin elämää helpottavan ominaisuuden kuten isompi lipas, vähemmän rekyyliä, kiikaritähtäin jne. Jo pelattuihin tehtäviin voi raahata myöhemmistä tasoista tiukempia mutkia revanssia varten. Tehtäviä löytyy vain vähäiseltä kuulostavat kuusi, mutta jokainen on reilun tunnin (ehkä jopa parin) mittainen, joten peliaika päätyy lopulta kuitenkin sinne standardin 10 tunnin tienoille.
 
Bioshockiin ja Halo 3:n (joka on tosin vielä kesken) aavistuksen pettyneenä tämä oli positiivinen yllätys. 8.5/!0.

Täällä päässä on alkanut mittava GTA-projekti, yleissivistyksen aukkojen paikkaus. Nyt kun noita hiekkalaatikkopelejä on ilmestynyt jo aimo läjä, pystyy tämmöinen hiukan jälkeenjäänyt pelaaja luomaan uuden näkökulman pelisarjaan tahkoamalla pelit läpi ei-kronologisesti.
 
Toisin sanoen: ensin läpäistyi kolmonen, XBox-käännöksenä. Todella kaunis versio, mutta GTA:n helmasynti, kankeanraivostuttava tähtäyssysteemi oli hyvin hämmentävä. Heti kun astui autosta ulos, ongelmat alkoivat. Äijägeneraattori loihti päälle tusinan äkäisiä kolumbialaisia ruudun ulkopuolelta heti kun silmä vältti, ja oli kuin kärpäsparvea oli hätistellyt. Kankeus kaatoi myös ns. rampage missionit, joita saa ilmeisesti vääntää oikein kunnolla, ennen kuin ne pääsee läpi. Jonkin verran oli mukana pakollisia, ulkoaopeteltavia liikesarjoja ja reittejä, muttei vaivaksi saakka. Tosin viimeiset tehtävät olivat melkomoista yritä ja erehdy -toistoa, muutenkaan äkkiväärä loppu ei tyydyttänyt. 9/10.
 
Luonnollinen jatke oli tietenkin Liberty City Stories (PS2), kun karttakin oli vielä muistissa. Ja jos tarkkoja ollaan, niin tämähän kannattaisi valita ekaksi GTA:ksi, koska kyseessä on ns. prequel. Vaelleltavaa ja ratkottavaa löytyy yhtä paljon kuin kolmosessa, mafiameininki-faneille ihan must on tämä. PS-alustaisuus näkyy siinä, että toiminta on jossain määrin sujuvampaa kuin XBoxissa. Vastaavasti tämä pelihän on alun perin PSP:lle suunniteltu, joten tekstuurit ovat XBox-versioon verrattuina todella rouheat, hiekkapaperiset. Mutta kun silmä tottuu, niin tämä esiosa vetää mukaansa siinä missä kolmososakin. Mukana myös kaksipyöräiset ja pelaajan hermoja säästävä taksisysteemi. Eiköhän tällekin tule 9/10.
 
Parhaiksi kehutut osat Vice City ja San Andreas (PS2) ovat vielä pelaamatta. Noiden väliin tulee Vice City Stories. Jos ajatellaan, että pelkkää yhtä alipeliä voi helposti vääntää päivätolkulla niin, ettei hirveämmin harmita, niin täytyy sanoa, että elämää suuremmasta peli-ilmiöstä on kyse. Mitä tuo GTA IV enää mahtaa ollakaan?
 
Tässä on herännyt myös kysymys: kannattaako näiden kaikkien jälkeen enää mitään Getaway:itä ja Godfathereita ruveta pelailemaan?

Tässä on herännyt myös kysymys: kannattaako näiden kaikkien jälkeen enää mitään Getaway:itä ja Godfathereita ruveta pelailemaan?
 
Ei mutta Mafia kannattaa tsekata. Nuo yllämainitut ovat ihan kamalaa rapaa.