Kitarat: akustinen ›

Moi,
 
Olen 12 vuotias poika Ulvilasta.Itseäni on aina kiinnostanut kitaran soitto, välillä enemmän ja välillä vähemmän.Nyt tuli oikein kunnon innostus päälle koska aloin kuuntelemaan oikein urakalla Elviksen ComeBack Showta mikä tuli tv:stä vähän aika sitten.Olen aina ollut Elvis-Fani, mutta vasta nyt herätin huomiota hänen kitaran soittoonsa.Eli tämän perusteella nyt vihdoin olisi innostusta ja hiukkasen aikaakin kitaran soiton aloittamiseen.Hakusessa oli luultavasti n.100.200€ maksava akustinen kitara.Valitsen myös varmaan teräskielisen, koska luin että tämä sopii paremmin rockin soittoon?Merkkinä kävisi luultavasti Ibanez/Yamaha?Kitara tunneilla en ala käymään.Lainasin Suuren Kitarakirjan ja luin kaikki aloittelijoille tarkoitetut asiat.Luin myös sähkökitarasta ja akustisesta kitarasta paljon muuta.Eikai tässä muuta?Anteeksi jos tekstistä puuttuu jotain tai kirjoituksessa on kirjoitus-virheitä.
 
-Jyrtsä

No onnea vaan harrastukselle.
 
Lähtökohta kuulostaa ihan hyvältä. Teräskielisen kanssa elämä on jonkinverran helpompaa kuin nailonkileisen jo senkin takia, että nylon kielet venyvät uusina aivan tolkuttomasti. Nylonkielisessä on myös leveämpi kaula, joten teräskielisellä soitujen ottaminen onnistunee hiukan helpommin.
 
Ulvilasta katsoen, siinä taitaa ihan siedettävän matkan päässä (=Pori?) olla musaliikkeitäkin, missä pääsee tunnustelemaan kitaroita paikanpäällä.
 
Kannattaa varmaankin myös kysellä (tai laittaa sukulaiset kyselemään toisiltaan) löytyisikö jolta kulta kitara, jota saisi pitkäaikaislainaan aluksi. Jos pystyy soittelemaan lainakitaralla ensimmäisen vuoden ja on sitten pistää pikkuisen enemmän rahaa omaan, niin saa rahoilleen ehkä kuitenkin parempaa vastinetta. (Noissa 150€ kitaroissa olen joskus törmännyt siihen että ne tällä pohjoisessa ilmastossa ensimmäisenä talvenaan rupeavat kupruilemaan ja sitten tarvitaan vähintään nauhojen tasaus että pystyy taas soittelemaan. Tosin tätä "elämistä" tapahtuu jonkin verran kaikille kitaroille..)
 
Alkajaisiksi suosittelisin teräskieliselle .010-paksuista kielisarjaa (elikkäs "kymmpisarjaa"), joka on suht kevyt soittaa. Ysejäkin (.009) taitaa joku tehdas akustiselle tehdä, mutta niitä ei välttämättä jokapaikasta saa. Kannattaa myös antaa jonkun viisaamman katsoa, ettei satula ole jäänyt liian korkeaksi ja että kaularauta on järkevässä kireydessä.
 
Kitaralle kannattaa mun mielestä hommata myös teline, jossa se pysyy turvallisesti pystyssä ja josta se on helppo ottaa käteen aina kun mieli tekee. Esim. tän tapainen: http://www.thomann.de/fi/millenium_gs2005_a.htm -- Teline on huomattavasti halvempi hankinta kuin vaikka uudet viritinkoneistot. ;)
 
Aluksi soitonopettelu saatta ominpäin olla melkoisen hidasta, mutta kyllä se siitä. Itse opettelin soiton alkumetrit aikoinaan sedän vanhasta kirjekurssista. --> Kuuden kielen E-molli ja kuuden kielen A-molli. Lyödään sointu ja vaihdetaan....
 
Siinä menee jokunen päivä, että sormet alkaa totella. Ensin kannatta keskittyä siihen että saa äänet soimaan pahemmin rämisemättä ja lisää nopeutta sitten, kun otteet alkaa löytyä niin, ettei tartte ajatella jokaista sormea erikseen.

Kiitos vastauksesta!Nyt huomasin, että kotona olisi Landolan ?Sl-25?Mutta veikkaisin että parempi kun ostaa suoraan uuden kitaran.
 
Täs en tiennytkään että kitarat tulevat ilman kieliä?Jos tulevat niin minkä hintaisia nämä noin olevat?

Kiitos vastauksesta!Nyt huomasin, että kotona olisi Landolan ?Sl-25?Mutta veikkaisin että parempi kun ostaa suoraan uuden kitaran.
 
Täs en tiennytkään että kitarat tulevat ilman kieliä?Jos tulevat niin minkä hintaisia nämä noin olevat?
 
On niissä kielet, mutta tehtaan valmishalpissetit kannattaa yleensä heivata samantien. Kielisettien hinta vaihtelee kympin molemmin puolin.

Selvä.Olisiko tietoa saako porista kielisettejä?Olen yrittänyt lähettää Sound-City:lle sähköpostia mutta vastausta ei ole kuulunut.

Selvä.Olisiko tietoa saako porista kielisettejä?Olen yrittänyt lähettää Sound-City:lle sähköpostia mutta vastausta ei ole kuulunut.
 
Eiköhän noita luulis lähes jokaisesta soitinliikkeestä löytyvän.

Nyt huomasin, että kotona olisi Landolan ?Sl-25?Mutta veikkaisin että parempi kun ostaa suoraan uuden kitaran.
 
Ai tämmönenkö? http://www.vintage-guitars.se/1960s_Landola_SL-25.jpg
 
Sanoisin, että kun sulla on tollanen kaapissa (ja jos se on ehjä), niin mihinkään satasen teräskielikeppiin ei kannata rahojaan pistää. Tuolla pääset aivan mainiosti alkuun ja vähän pitemmällekin. Sointujen soittoon (mikä on se eka perusasia, mikä kannattaa opetella) tuo sopii oikeinkin mainiosti ja vaikkei se nylonkielinen rokinsoittoon pitemmänäpäälle istu, niin kyllä sillä pystyy riffejä opettelemaan (tiedän kokemuksesta). :)
 
Tuo muistuttaa erehdyttävästi sitä lainakitaraa, jolla itse aloittelin :) Ko. kitarasta löysin tällasenkin linkin: http://reviews.harmony-central.com/ … s/Guitar/product/Landola/SL-25/10/1 , jossa onnellinen omistaja kertoo sen oleva paras kitara, mitä omistaa. Kitara on lienee jostain -60 tai -70 luvuluta.
 
Tuossa linkissä kertoo omistaja lopulta maksaneensa SL-25:staan 200 USD eli noin 140 € mutta, että ensimmäinen vastaan tullut SL-25 ei ollut irronnut vaikka oli tarjonnut siitä peräti 600 dollaria. Jos vastaavaa haluaa uutena mennä etsimään, niin tarttee rahaa olla ehkä vähintään 300€, ehkä reilusti enemmänkin.
 
Täs en tiennytkään että kitarat tulevat ilman kieliä?Jos tulevat niin minkä hintaisia nämä noin olevat?
 
Joo, heh.. kyllähän niissä tosiaan kielet on, mutta kielet on kulutustavaraa. Soitat ensiasennuskielillä sen aikaan, kun kestävät ja laitat sitten uudet.
 
Nylonkielisen tapauksessa ei tartte miettiä tuota paksuusasiaa, mutta kielisarjoissa on muuten kyllä eroja sekä kestävyydessä, että äänessä. Valitettavsti siitä on niin kauan kun olen viimeksi nylonkieliä hankkinut, etten osaa niistä sanoa paljon mitään.
 
Olisiko tietoa saako porista kielisettejä?
 
Jos on soitinliike, niin on myös kitarankieliä. Se saattaa olla totta, että musaliikkeet eivät jaksa sähköposteihin vastailla, paitsi jos on jostain etukäteen sovitusta asiasta kysymys, niinkun vaikka jonkin kauempaa tilattavan tavaran hankinnasta.

On niissä kielet, mutta tehtaan valmishalpissetit kannattaa yleensä heivata samantien. Kielisettien hinta vaihtelee kympin molemmin puolin.
 
No, eiköhän niillä ihan alkuun pääse, eipäs nyt liioitella.
 
Siinä olis muutamia skeboja mistä olen kuullut ihan hyviä kokemuksia:
http://www.thomann.de/fi/yamaha_f310p_tbs.htm
http://www.thomann.de/fi/ibanez_v72ebk.htm
http://www.thomann.de/fi/fender_cd60_ce_sb.htm

Nyt vasta sain kitaran käsiini, huomasin että tämä: http://img63.imageshack.us/my.php?image=1960slandolasl25ax0.jpg
Liikkuu ja kitarassa on vain 3 kieltä :(.Taitaa mennä uuden kitaran ostoksi.
Tuo kitara on n.70 luvulta mikä minulla on.

Onnea harrastukselle ja tsemppiä treenaamiseen!
 
Mainitsemaasi hintahaarukkaan suosittelen kokeilemaan myös Walden (www.waldenguitars.com) merkkisiä kitaroita. Halvimmat mallit maksaa alle 200 euroa, luultavasti hinnassa on hiukan varaa tinkimisellekin. DLX Music näitä ainakin myy, joten vilkaise sivut (www.dlxmusic.fi), jos lähdet kyläilemään paikkakunnalle, josta DLX löytyy (Helsinki, Tampere ja Kuopio).
 
Tampereen DLX pitää suurinta osaa Walden valikoimasta koko ajan hyllyssä. Käy tarkastamassa myös Porin liikkeet, useimmat eivät ihan kaikkia merkkejä nettisivuilleen laita.
 
EDIT: Piti alunperin kirjoittaa, että kyllä sinä Landolalla alkuun pääset.

Nyt vasta sain kitaran käsiini, huomasin että tämä: http://img63.imageshack.us/my.php?image=1960slandolasl25ax0.jpg
Liikkuu ja kitarassa on vain 3 kieltä :(.Taitaa mennä uuden kitaran ostoksi.
Tuo kitara on n.70 luvulta mikä minulla on.
 
Tuo satulan liikkuminen ei oe mitenkään vakava vika. Tippa superglue-liimaa fiksaa homman. Ja jos aiot ostaa uuden kitaran,aina kun kieli katkeaa, luvassa on kallis harrastus ;)

Satula liikkuu ja kitarassa on vain 3 kieltä.
 
Joo, kuten edellinen sanoi. Satulaa ei yleensäkään kiinnitetä kovin tiukkaan, vaan liimaa on juuri sen verran, ettei se putoa pois. Pääasiassa se pysyy paikoillaan kielten painamana.
 
Nylonkielet haurastuvat (riittävän pitkän ajan kuluessa) omia aikojaankin, joten ei ole mikään ihme, jos kieliä puuttuu vuosien soittamattomuuden jälkeen.
 
Näkemättä en tietenkään voi mennä vannomaan, mutta veikkaan, että jos kitara on ollut asiallisesti säilytettynä, niin tuskimpa siihen mitään vikaakaan on tullut.
 
Uudet kielet ja pisara liimaa ei oo kallis sijoitus, joten kokeile ensin sitä. Sitten kun on pikkuisen tuntumaa soittamiseeknin niin uuden kitaran valinta on myös huomattavasti antoisampaa.
 
Tuo kitara on n.70 luvulta mikä minulla on.
 
Juu.

Mene vaan kitaratunneille.Ei sitten vanhempana ota pattiin ku ei tullu käytyä. Ja varmasti opit enemmän ku itsekses.

Mene vaan kitaratunneille.Ei sitten vanhempana ota pattiin ku ei tullu käytyä. Ja varmasti opit enemmän ku itsekses.
 
Itseäni ei vain kiinnosta kitaran tuntien ottaminen.Toki oppisin nopeammin ja ehkä paremminkin, mutta kun joskus 3-4 vuotta sitten otin jotkut haitara tunnit niin en itse pitänyt näistä, vaikka opettaja oli TODELLA hyvä (Vesa Formunen)Mieluummin opin "omassa tahdissa".Muutenkin tässä iässä toi "RL" painaa päälle ja mieluummin opettelen silloin kun on aikaa.

kannattaa ainakin tunti kaksi ottaa että käsien asennot jne on oikein. Ei sitten tule omalla ajalla treenailussa harjoiteltua virheitä. Niitä ei ole ollenkaan kiva korjailla sitten myöhemmin.

kun joskus 3-4 vuotta sitten otin jotkut haitara tunnit niin en itse pitänyt näistä, vaikka opettaja oli TODELLA hyvä
 
Hyvä soittaja ei välttämättä ole hyvä soitonopettaja. Voi olla, mutta ei välttämättä.

Itseäni ei vain kiinnosta kitaran tuntien ottaminen.
 
Yksi hyvä vaihtoehto on kansalaisopistojen kitarakerhot. Niissä voi olla täys ammattiopettajia, joilla on myös monipuolista soittokokemusta keikoilta ja studiosta. 1..2 yksityistunnin hinnalla voi käydä koko syksyn/kevään tunneilla, 45min kerran viikossa. Jos opettajalla on pedagogista silmää oppilaille ja musiikille, niin se tuo vaikeustasoltaan oikeita ja tyylilajiltaan monipuolisia biisejä tunneille. Jos porukka on taidoiltaan vaihtelevaa, niin sanoo vaan, niin senkin voi ottaa huomioon ja edistyneemmät ei kyllästy.
 
Siellä käydään myös läpi käsien asennot, jos ne ei nyt jollain ole jostain syystä selvillä (toinen käsi kaulalle painamaan kieliä ja toisella rämpyttää reiän kohdalta).

kannattaa ainakin tunti kaksi ottaa että käsien asennot jne on oikein. Ei sitten tule omalla ajalla treenailussa harjoiteltua virheitä. Niitä ei ole ollenkaan kiva korjailla sitten myöhemmin.
 
Näin itseoppineena pitää kai kysyä että mitä (vähänkään "vakavampia") virheitä sitä itseoppineena voisi oppia, joista olisi myöhemmin vaikea päästä eroon? Käsien asento nyt tieten voi väärin toteutettuna johtaa johonkin jännetuppitulehdukseen (mikä ei ole laisinkaan mukava), mutta sikäli kuin omat kokemukset on, niin aika luonnollisesti se "oikea" asento tulee kuitenkin.
 
Itse aiheeseen sanoisin että vie se Landola johonkin ammattilaisen korjailtavaksi, parilla kympillä saanee kielet vaihdettua ja satulan korjattua (ja samalla itse näet miten ne kielet vaihdetaan). Minusta nylonkielinen on ihan hyvä vaihtoehto ekaksi kitaraksi, ellei sitten ole pienet sormet, jolloin ohutkaulaisempi teräskielinen (joko akustinen tai ehkä jopa mieluummin sähkökitara) voisi olla parempi.

En mä oikein usko tuohon että jos ei käy opettajalla niin tekee virheitä joita on vaikea korjata myöhemmin. Jos on kyse klassisesta kitarasta, niin ok, ehkä siinä on selkeät opiskelumetodit (toisaalta maailman luokan soittajillakin on itsellään ollut ongelmia). Pitkäaikaisin oma opettajani (soitin muutaman vuoden ennekuin opettajalla kävin) oli käynyt yliopistot ja popjatzit, oli opettanut kai jo vuosikymmeniä... mutta lopetti opettamisen tällaisten käsiongelmien, joista kaikki puhuvat, takia.
 
Imitoimalla ja toisilta oppimalla kaikki oppivat. Ei siinä välttämättä opettajaa tarvitse. Kaikki ovat itseoppineita, oli opettaja tai ei.