Rock, pop, alternative ›

Tästä vedän sellaisen johtopäätöksen, että nopeasti suosion huipulle nousevat "hauskat" bändit ovat pahasti vaaravyöhykkeellä toisen levynsä kanssa. Ihmiset odottavat näiltä bändeiltä Peaches 2:ta (tai Gay Bar 2:ta), mikä ei ikinä tule onnistumaan. Ja jos teet jotain vähänkin poikkeavaa niin turpaan tulee, oli musiikki kuinka hyvää tahansa.
 
Toisaalta tuo voi tietyllä tavalla olla hemmetin hyvä testi bändille - riittääkö paloa tehdä musiikkia, vaikka suuren yleisön kärsimätön mieli ei haastavampaa (tai pelkästään siitä hittilevystä poikkeavaa) tavaraa sulattanutkaan.
 
PUSA tuntui vain jatkavan, samoin esimerkiksi Crash Test Dummies. Ainoa harmi meille euroopaneläville on niiden jättimenestyksen hiipumisen jälkeisten levyjen huono saatavuus, tai jopa se, että uusista lätyistä ei edes tihku tietoa tänne saakka ilman omaa aktiivisuutta.
 
Itsekin nostan PUSA:n II-levyn bändin ensimmäisen edelle, uudemmista en ole onnistunut saamaan käsiini kuin Love Everybodyn, joka kyllä kuulostaa PUSA:lta, mutta ei jotenkin vakuuttanut.
 
En tiedä sitten, onko kyseessä jonkinlainen "vaikea toinen levy" -syndrooman toinen muoto: toinen levy on hyvä, mutta vääränlainen. Monesti ajatellaan, että ensimmäisen, hitiksi pullahtaneen levyn seuraaja on onnistunut, kun se myy. Tämä tarkoittaa usein, että levy toistaa samaa kaavaa kuin ensimmäinen. Ei aina, mutta varsin usein. Sitten on tämä vaihtoehto, jossa tuleekin hyvä levy, mutta se ei kutkuta ostavan yleisön hittilirpukkaa siinä määrin, että taaloja kannettaisiin levykauppaan yhtä innokkaasti kuin edellisen lätyn tapauksessa.