Rock, pop, alternative ›

Ihan kunkku veto tuo That's the way it it mun mielestä.
 
On kyllä. Varsinkin Suspicious Minds ja The Wonder of You on musta hienoja tossa. Ja hauskoja nuo tapaukset, kun Elvis vetää Can't Help Falling in Lovea:
 
Wise men say *suutelee jotain satunnaista naista yleisöstä*
Only fools rush in *vaihtaa sylkeä seuraavan fanin kanssa*
 
Ja noin etenee koko biisi :)

Se varsinaisen konsertin avaus on mun mielestä suorastaan tyrmäävä, Mystery Train/Tiger Man medley ja perään I Got A Woman. Harjoitusosuuksissa on ihan huippu That's All Right Mama (se jossa mikki repsahtaa) ja mielenkiintoinen Little Sister/Get Back - medley.

Kyllä se iso-E vaan veti eilen komeesti tv:ssä. Sanotaanpa E.tä miksi fatsoksi ja nappariksi tahansa mutta kyllä se vaan lauloi jumankavita hienosti ja karismaa löytyy.

Ei kellään olis tätä Elvis keikkaa tallessa:
http://www.youtube.com/watch?v=pA-aEqbU6jE

Häh, mies on timmimmässä (jos sallitaan tällainen lähes kuvottava ilmaisu) kunnossa kuin 50-luvulla ikinä. Noin fyysisesti siis. :)
 
No joo, plösö siis noin niinku kuvainnollisesti. Ja plösöyshän on täysin positiivinen ilmiö?
 
Mutta sillon pikkukundina, kun diggailin kovasti Sun-aikakauden Elvistä, en voinut sietää tota LasVegas-osastoa. En kyllä vieläkään pidä tyylistä jolla 50-luvun hitit vedettiin tuolloin 70-luvulla: Hätäistä, munatonta pakkopullaa. Uudempi kama on sitten erikseen, vaikkapa Polk Salad Annie tai Suspicious Minds. Ne putoo mulle ihan kympillä.

En kyllä vieläkään pidä tyylistä jolla 50-luvun hitit vedettiin tuolloin 70-luvulla: Hätäistä, munatonta pakkopullaa.
 
Jos puhutaan "comebackin" jälkeisestä periodista vv. 68-77 (loogisempi kuin 70-luku) niin mun mielestä taas siihen mahtuu monia erittäin onnistuineita versioita 50-luvun matskusta. Joistakin henk. koht. tykkään enemmän kuin 50-luvun taltioinneista. Tietty paljon myös ihan "viran puolesta" - esityksiä ja potpureja, riippuen suuresti maestron senhetkisestä kunnosta ja motivaatiosta. Mutta parhaat vedot on kyllä kaukana mistään munattomasta mun mielestä, se on tietysti eri juttu tykkääkö niistä vai ei.

Joo... Elvis veti tosiaan joskus nuo 50-luvun hitit aika "pakkopullana" keikoillaan 70-luvulla. Monta kertaa ne ovat hätäisesti ja huolimattomasti esitettyjä, joskus taas fiilis oli loistava. Nuo esiintymiset tosiaan vaihtelivat paljon, E:n mielialasta (ja kondiksesta) riippuen.
 
Livealbumeista puheen olleen... Aloha From Hawaii via Satellite on aika kattava paketti hyvästä 70-luvun materiaalista. En tiedä, onko tuo saatavilla nykyään.
 
Minusta American Trilogy on yksi parhaista E:n biiseistä. Joillain livealbumeilla on todella jylhiä versioita kappaleesta. Elviksellä oli kyky laulaa biisit halutessaan tyylillä, joka nostaa kylmät väreet selkään. E oli parhaimmillaan aivan omaa luokkaansa esiintyjänä... loistava. "In The Ghetto" on myös upea biisi täynnä tunnetta, ja Elviksen versio Feveristä on hieno.

Minusta American Trilogy on yksi parhaista E:n biiseistä. Joillain livealbumeilla on todella jylhiä versioita kappaleesta.
 
Yksi mainitun Hawaii 'nkin kohokohtia mielestäni. Avaus See See Rider jyrää myös hienosti. Sinällään tuon satelliittikeikan taso vaihtelee jonkun verran, Elviskin on vähän poissaolevan näköinen välillä. Ongelmat alkaa näkyä. Mutta omat hetkensä Hawaii ''lla on.

Live at Madison Square Garden on täyttä tavaraa.

Live at Madison Square Garden on täyttä tavaraa.
 
Huom. parempi kuin se Hawaijin konsertti.

Huom. parempi kuin se Hawaijin konsertti.
 
Jep, Aloha on vähän varman päälle vedettyä viihdettä. Ja Elviksen kunto alkoi olla huonompaan suuntaan.

Euroopassa 2cd versiona myytävä Viva Las Vegas sisältää toisella levyllä julkaisemattoman keikan vuodelta 1969. Molemmat keikat on täyttä rautaa ja äänenlaatua ei voi ylistää tarpeeksi.
 
Biisilista hoitakoon puhumisen:
http://www.blahdvd.com/Blah/CD_Prod … s-2CD--?productid=CD-88697131292-PC

Lueskeltuani aikani näitä viestejä innostuin tilaamaan itselleni "On Stage" ja "In Person" -konserttitaltioinnit. Ensimmäisenä mainittu soi parasta aikaa, ja onhan tämä kieltämättä aika komeaa kuunneltavaa. Hyvä versio "Runawaysta", aina yhtä upea "The Wonder of You", "Sweet Caroline", "Polk Salad Annie"...
 
Pakko myöntää, että pidän tästä v. 1968 jälkeisestä Elviksestä enemmän kuin vaikkapa Sun-levytyksistä tai varhaisemmasta RCA-kamasta.

Lueskeltuani aikani näitä viestejä innostuin tilaamaan itselleni "On Stage" ja "In Person" -konserttitaltioinnit.
 
Pakko myöntää, että pidän tästä v. 1968 jälkeisestä Elviksestä enemmän kuin vaikkapa Sun-levytyksistä tai varhaisemmasta RCA-kamasta.
 
Samma här. Vuoden 1968 jälkeen tehty matsku on rautaista ja On Stage on ihan käsittämättömän kova levy, ei yhtään huonoa biisiä. Toivottavasti hommasit sen pidennetyn version.

Lueskeltuani aikani näitä viestejä innostuin tilaamaan itselleni "On Stage" ja "In Person" -konserttitaltioinnit. Ensimmäisenä mainittu soi parasta aikaa, ja onhan tämä kieltämättä aika komeaa kuunneltavaa. Hyvä versio "Runawaysta", aina yhtä upea "The Wonder of You", "Sweet Caroline", "Polk Salad Annie"...
 
Pakko myöntää, että pidän tästä v. 1968 jälkeisestä Elviksestä enemmän kuin vaikkapa Sun-levytyksistä tai varhaisemmasta RCA-kamasta.
 
Marlowe ja Medication, on hienoa huomata, että joku oikeasti kuuntelee avoimella korvalla.
 
Yleensähän ne, joiden mielestä Elvis teki parhaat juttunsa ennen inttiä, eivät tosiasiassa ole tutustuneet tulkitsija Elkun äänitteisiin. Aina takerrutaan siihen, että kun on haalariasu ja enemmän painoa, niin laulukin on huonompaa, mikä nyt ei alkuunkaan pidä paikkaansa.

Hienointa Elviksessä on sen bändissä ainakin joskus soittaneen kitaristin kitara. :) Anteeksi tietämättömyyteni, mutta en tiedä ken hän on, ja yritin vaikka miten äsken ettiä Youtubesta videota missä olis näkynyt semmonen, mutta en löytänyt. Joskus oon kuitenkin tuolta senkin bongannu.
 
Niin, tosiaan. Mun omakuvasta näkynee mimmosta kitaraa meinaan. Jos joku sattus muistamaan videon missä vois sen nähä niin pistähän ihmeessä. :)

Hienointa Elviksessä on sen bändissä ainakin joskus soittaneen kitaristin kitara. :) Anteeksi tietämättömyyteni, mutta en tiedä ken hän on, ja yritin vaikka miten äsken ettiä Youtubesta videota missä olis näkynyt semmonen, mutta en löytänyt. Joskus oon kuitenkin tuolta senkin bongannu.
 
Niin, tosiaan. Mun omakuvasta näkynee mimmosta kitaraa meinaan. Jos joku sattus muistamaan videon missä vois sen nähä niin pistähän ihmeessä. :)
 

 
Kyseessä on James Burton. Äijän nimellä löytyy muitakin klippejä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Wm4ppyF1D_A

Marlowe ja Medication, on hienoa huomata, että joku oikeasti kuuntelee avoimella korvalla.
 
Yleensähän ne, joiden mielestä Elvis teki parhaat juttunsa ennen inttiä, eivät tosiasiassa ole tutustuneet tulkitsija Elkun äänitteisiin. Aina takerrutaan siihen, että kun on haalariasu ja enemmän painoa, niin laulukin on huonompaa, mikä nyt ei alkuunkaan pidä paikkaansa.
 
Nythän on niin että tämä oli kerrassaan kummallinen yleistys, joka ei alkuunkaan pidä paikkaansa.
 
E: kielioppi

Vähän asian vierestä... lueskelin tuossa ainakin viidentoista vuoden tauon jälkeen Albert Goldmanin "paljastuskirjan" Elviksestä. Vaikka kirja aikanaan tuomittiin "ruumiinryöstöksi", on siinä silti paljon mielenkiintoista tarinaa. Onkos kukaan muu tutustunut teokseen?