Roots ›

Onko kukaan vielä hankkinut Garyn uutta Close As You Get-albumia, julkaistu Euroopassa toukokuun 21.
 
juu löytyy .... ostin levyn noin pari viikkoa sitten ja näin muutaman kuuntelukerran jälkeen en oikein osaa vielä sanoa muuta kuin, että ihan ok levy ... ei kuitenkaan klassikko ainesta ... "aika tasapaksu" ... paras biisi mielestäni Moore:n omakynäilemä Trouble At Home ... GM loihtii kyllä ihan asiallisen soundin/fiiliksen noihin hitaisiin bluuseihinsa ... kyseisellä levyllä rytmipuolet hoitelee wanha lissu-mies, muuan Brian Downey ...

juu löytyy .... ostin levyn noin pari viikkoa sitten ja näin muutaman kuuntelukerran jälkeen en oikein osaa vielä sanoa muuta kuin, että ihan ok levy ... ei kuitenkaan klassikko ainesta ... "aika tasapaksu" ... paras biisi mielestäni Moore:n omakynäilemä Trouble At Home ... GM loihtii kyllä ihan asiallisen soundin/fiiliksen noihin hitaisiin bluuseihinsa ... kyseisellä levyllä rytmipuolet hoitelee wanha lissu-mies, muuan Brian Downey ...
 
Soittaakohan Downey keikoilla? Tuli vaan mieleen ,että jos keikoilla kuulisi tuolloin jonkun vanhemman Lizzy-numeron vaikkapa encoren ominaisuudessa niin voisi harkita lähtöä keikallekin.

Gary Moore ei ole tehnyt ikinä bluesia.
 
Mitä bullshittiä! Ei ole mielipidekysymys onko jokin musiikki bluesia vai ei. Jos se on suunnilleen samanlaista kuin musiikki, joka vuosia sitten luokiteltiin virallisesti bluesiksi, niin se on bluesia. Jos tarkennetaan, että mitä bluesia, niin silloin voi jo alkaa tulla erilaisia mielipiteitä, mutta blues on bluesia eikä countryä. Väitä nyt vielä että maa on litteä huh...
 
Sama kai tuo on millä musiikilla tuo Gary moore on aloittanut mutta onko olemassa parempaa blues kitaristia kuin Steve Ray Vaughan ja Gary Moore?
Minun mielestä ei ole?
 
Meidän mielestä ei ole
 
Gary Moorella on hyviä biisejä. Sekä vanhoja, että uusia. Miksi tässä pitäs hirveesti uhrata aikaa miettimällä, onko Mooren musa aitoo bluesia...vai ei?!?;)
 
Väittely turhasta asiasta piristää päivää. Kaikki provosoi ja jossain vaiheessa kaikki liioittelee ja puhuu mitä sattuu, mutta sitten voi kelailla keskustelua ylöspäin ja nauraa, kuinka tyhmää tekstiä on saatu aikaiseksi.
 
Löytyykö hei Mooren Emerald-kappaletta miltään CD:ltä (paitsi kokoelmalta), kun se on alunperin Thin Lizzyn kipale..?

Kyllä kai se GM on bluesiakin tehnyt, ihmisten käsitys, myös GM:n, bluesista vaihtelee. Eiköhän se ukko oikeasti diggaile sitä musaa.
 
Itsellä on laatikossa joku video missä GM soittaa Albert Kingin kanssa ja se on paikka paikoin ihan mainio. Se enin speedkitarointi ei vain silleen innosta.

Löytyykö hei Mooren Emerald-kappaletta miltään CD:ltä (paitsi kokoelmalta), kun se on alunperin Thin Lizzyn kipale..?
 
Tuskin. Löytyy Mooren Lynott-tribuutti-DVD:ltä One Night In Dublin.

Pitänee käydä tsekkaamassa Moorea livenä kun tulee sen verran lähelle meikäläistä.

Pitänee käydä tsekkaamassa Moorea livenä kun tulee sen verran lähelle meikäläistä.
 
Meikäläiselle jäi innokkaasta nettihaennasta huolimatta hämärän peittoon miehen kiertuebändin kokoonpano.Lähinnä pari asiaa kiinnostaa: Soittaako Downey keikoilla ja vetävätkö edes muutamaa Laihan Lissun biisiä? Ei sillä - kyllä noi bluesitkin menee.

No niin keikka Riihivuorirockissa on takana.Ja rummuissa Downey.Ennakkoasenteena mulla ehkä oli ,että keikka voisi olla hiukan tylsä.Ei ollut.Moore on kitaristina aivan käsittämätön ukko: feedbackin ja sustainin käyttö lomittuu soolojuoksutuksiin hienon saumattomasti.Kitarat vaihtuivat kiivaaseen tahtiin.Tosin voisihan mies hieman lientyä ja ottaa settiinsä enemmän Lizzyä + vaikkapa mainion Wild Frontier-levyn biisejä.Don't believe a word oli meitsille keikan kohokohta: kaksi Thin Lizzy-miestä vetämässä aivan loistavaa Thin Lizzy-biisiä.Liikutuin syvästi.Positiivisessa mielessä :-).

Äite opetti aikoinaan, että jos jostain ei ole mitään hyvää sanottavaa ni ole hiljaa. Nyt kuitenkin juuri tällä hetkellä tulee Yle Extrelta Gary Mooren keikka. Tuollainen väliosa keikasta meneillään, tapailee bluesia ja näyttää mitäon sustain, Ihan hyvä omalla ainutlaatuisella tavallaan, jos tuollaisesta sattuu pitämään.

Äite opetti aikoinaan, että jos jostain ei ole mitään hyvää sanottavaa ni ole hiljaa.
 
Out in the fields on yksi 80-luvun parhaista hevibiiseistä.
 
Ostin muuten huvikseni Still got the blues -lp:n, kun sitä niin kovasti haukutaan ja halvalla sain. Ihan bluesia se on. Siinä on vain pari semmoista itkuvirsi-iskelmää, jotka ovat luoneet Moorelle maineen bluesin raiskaajana. Muuten ihan ehtaa kamaa siinä missä monet muutkin paljon arvostetut ja halveksitut kitaranvinguttajat, mielestäni.

Äite opetti aikoinaan, että jos jostain ei ole mitään hyvää sanottavaa ni ole hiljaa. Nyt kuitenkin juuri tällä hetkellä tulee Yle Extrelta Gary Mooren keikka. Tuollainen väliosa keikasta meneillään, tapailee bluesia ja näyttää mitäon sustain, Ihan hyvä omalla ainutlaatuisella tavallaan, jos tuollaisesta sattuu pitämään.
 
Tämä tullut telkkarista joskus aikaisemminkin, hevi settiä v.2003. Hyvin Gary + muut soittelee, mutta tuo "laulu"/huuto on kyllä syvältä, pilaa oikeastaan koko homman. En koskaan kyllä ole hirveästi digannut äijän laulu soundista mutta tuossa vetää kyllä pohjat.

No niin keikka Riihivuorirockissa on takana.Ja rummuissa Downey.Ennakkoasenteena mulla ehkä oli ,että keikka voisi olla hiukan tylsä.Ei ollut.Moore on kitaristina aivan käsittämätön ukko: feedbackin ja sustainin käyttö lomittuu soolojuoksutuksiin hienon saumattomasti.Kitarat vaihtuivat kiivaaseen tahtiin.Tosin voisihan mies hieman lientyä ja ottaa settiinsä enemmän Lizzyä + vaikkapa mainion Wild Frontier-levyn biisejä.Don't believe a word oli meitsille keikan kohokohta: kaksi Thin Lizzy-miestä vetämässä aivan loistavaa Thin Lizzy-biisiä.Liikutuin syvästi.Positiivisessa mielessä :-).
 
Voihan vitsi, varsinkin Downey olis ollu mahtavaa nähdä, siis Mooren kanssa tietysti.

Yep
 
Tuo Lizzyn Emerald Mooren versiona ei taida olla millään virallisella levyllä,
mutta bonusbiisinä löytyy remasteroidusta After The War (1989)
cd:ltä.
 
Stapani

juu löytyy .... ostin levyn noin pari viikkoa sitten ja näin muutaman kuuntelukerran jälkeen en oikein osaa vielä sanoa muuta kuin, että ihan ok levy ... ei kuitenkaan klassikko ainesta ... "aika tasapaksu" ... paras biisi mielestäni Moore:n omakynäilemä Trouble At Home ... GM loihtii kyllä ihan asiallisen soundin/fiiliksen noihin hitaisiin bluuseihinsa ... kyseisellä levyllä rytmipuolet hoitelee wanha lissu-mies, muuan Brian Downey ...
 
Löytyy joo, eikä ollenkaan tasapaksu. Hyvä levy on. Oikein hyvä kokonaisuus ja vaikkapa esim. Checkin' Up On My Babyssä sellasta vetoo että jummi jammi, ja Have You Heardkin on kova...

Tuli toissapäivänä tuo Montreux kokoelma. Voi suositella niille jotka Mooresta todella pitävät ja muille kitaranrääkkäystä rakastaville. Keskiverto musankuluttajalle taikka Blues diggarille ei mikään elämää suurempi kokemus liene.
 
Kaksi viimeistä keikkaa eniten mun mieleeni, varsinkin 1999 vuoden keikka. Soundit parhaiten kohdallaan ja särön määrä kohtuullinen. 2001 keikka tuli aikanaan suoraan netissä livenä. Kiva kun tuokin hieno keikka on nyt DVD:llä paremmin katsottavana ja kuunneltavana.
 
Bändi noilla myöhemmillä keikoilla on pääasiassa taustabändinä, joten siitä kyllä menee hieman maku. Ja Mooren laulu on kyllä paikoitellen valitettavan hirveän kuuloista. Ja kun ei likikään aina "ehdi" mikille aloittamaan laulua ajoissa sekä lopettaa hieman kesken niin se tuommosen 4 tunnin katselun jälkeen alkaa jo pikkuhiljaa tympimään.
 
Hieman siis ristiriitainen paketti. Välillä miksaus hyvää, välillä aika huonoa. Mutta Mooren soitto on pääasiassa aikalailla rautaa!

Tässä viime aikoina ihastellut Garyn tekemisiä jälleen kerran ja tämä on kyllä
meikäläisen korvaan ja sieluun osuvaa musisointia.
 
https://www.youtube.com/watch?v=hVN … tart_radio=1&list=RDhVN9ckrREWY