Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Innokkaana odottaisin Anetten tulkintaa kappaleesta ''Kuolema Tekee Taiteilijan''
 
Varmaan lausuisi jo nyt paremmin kuin Tarja.

Innokkaana odottaisin Anetten tulkintaa kappaleesta ''Kuolema Tekee Taiteilijan''
 
Muistelenpa lukeneeni, että tämäkin oli yksi niitä kappaleita, joita Anette demosi tuota laulajan paikkaa hakiessaan.

Muistelenpa lukeneeni, että tämäkin oli yksi niitä kappaleita, joita Anette demosi tuota laulajan paikkaa hakiessaan.
Koska häntä käskettiin tekemään niin. Tuskimpa muuten ois moista väsäilly.

Koska häntä käskettiin tekemään niin. Tuskimpa muuten ois moista väsäilly.
 
Muistaakseni teki nimenomaan huumorimielessä vapaaehtoisesti.

Muistaakseni teki nimenomaan huumorimielessä vapaaehtoisesti.
 
Näin minunkin käsittääkseni. Ei halunnut mitään itsesetäänselviä ja helppoja valintoja ja rämpi sitten väkisin tuon suomenkielisen biisin läpi. Mikähän haastattelu se oli, jossa noita ruodittiin...

Huhhuu, upea levy! Vaatii toki useammankin kuuntelu kerran, mutta oli se hieno!

Kyl, ja taisi Holopainenkin sanoa joskus, että aina löytyy niitä itkijöitä että miksi ulkomaille menette tekemään kun kyllähän koto-Suomesta saisi ihan samaa osaamista halvemmalla jne. Yeah right..
 
No mulle on ihan sama missä ne levynsä tekee ja paljonko ne maksaa. Mutta se vaan kuulostaa niin hassulta, kun miettii miten ne on muuten niin suomalaisuuden ja Holopainen itse Suomen luonnon ystäviä (ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan). Ja eihän niitä keltti-vaimitänytolikaan- hommia täällä Suomessa kannata tehdä. Mutta osan materiaalista olisi voinut minun mielestäni nauhoittaa Suomessa ja osan sitten muualla. (okei kuulostaa nipottamiselta, mutta en tarkoita asiaa niin).
 
Täytyy kyllä myöntää, että itsekin lähtisin ulkomaille levyn tekee, tosin osakseen vain siitä syystä että pääsisi reissaa, muuten se on ihan sama missä sen tekisi, kunhan soundit ovat kohdallaan.
 
Levystä nyt vielä, että pariin kertaan sen on nyt kuunnellut ja kyllähän se on parempi kuin edeltäjänsä Once. Mutta ei kyllä voita tuota Wishmaster-levyä. Se vain on ehdottomasti paras.

Eikös tuo levy kumminkin ole aika kotimaisin voimin tehty. Mitä nyt orkestraatiot on väännetty Briteissä, mutta muuten on tuottaja/miksaaja-osasto aika tuttua luettavaa.

Eikös tuo levy kumminkin ole aika kotimaisin voimin miksattu.
 
On kyllä. Mutta kun orkesteri on Britteistä, soittovehkeet Aasiasta, vokalisti Ruotsista, basistivokalisti Savosta ja Holopaisen sävellystaidot Taivaasta niin ei tuota albumia kovin suomalaiseksi voi sanoa.

On kyllä. Mutta kun orkesteri on Britteistä, soittovehkeet Aasiasta, vokalisti Ruotsista, basistivokalisti Savosta ja Holopaisen sävellystaidot Taivaasta niin ei tuota albumiakovin suomalaiseksi voi sanoa.
 
:D
 
Virhe! Tyhjä tai liian tyhmä kirjoitus!

Do diin! Nyt on uusi levy kuunneltu läpi n. 10 kertaa ja tässä omat makustelut Dark Passion Playsta.
 
Itse en omistanut ennen tätä levyä kuin heidän kokoelman, koska Tarjan oopperaäänen kuuntelu oli minulle liian raskasta. Kokoelmalta jaksoin aina kuunnella muutaman biisin sieltä täältä, mutta sitten piti vaihtaa jo orkesteria. Anetten ääni sopii omaan korvaani paljon paremmin ja jo ensisinglestä "Eva" ajattelin, että nyt on bändi tehnyt oikean valinnan. Tämä uusi ääni kantaa vallan mainiosti koko levyn läpi ensimmäisestä biisistä viimeiseen.
 
Ensimmäinen tuttu biisi oli yllämainittu single "Eva", joka toimii levyn muiden biisien joukossa todella hyvin "hengähdystaukona". Toinen biisi, jonka olin kuullut oli "Amaranth", joka jotenkin ensi kuulemalta jätti hiukan valjun maun. Tämä kaksiajakoisuus onkin mielestäni DPP:n vahvuus ja heikkous.
 
Ehdoton ässäbiisi ja klassikko on "The Poet and The Pendulum", jonka 14 minuuttia ei tunnu missään vaiheessa ollenkaan pitkästyttävältä. Tämän biisin pitäisi räjäyttää lopullinen pankki ja osoittaa kaikelle kansalle Holopaisen kyvyt säveltäjänä. Valitettavasti Pendulumin jälkeen tulevat kappaleet "Bye Bye Beautiful" ja "Amaranth" ovat kyllä tarttuvia ralleja, mutta ovat hiekkalaatikkokamaa avausbiisin rinnalla. Itseäni ärsyttää molempien kappaleiden rakenteiden samanlaisuus ja varman päälle pelaaminen. Kappaleet ovat myös liian lyhyitä ja niissä olisi voinut olla useampia erillisiä osia. Esim. miksi molempiin biiseihin on pitänyt laittaa jotain sihinää ja suhinaa ennen transponoitua kertosäettä? Eikö jokin muu rakenteellinen ratkaisu olisi ollut mahdollinen? Muutenkin tämä "viimeinen kertsi transponoituna" toistuu turhan usein eri biiseissä (mm. Eva, For the Heart I Once Had).
 
Tiivistettynä DPP:n ja erityisesti Holopaisen vahvuus ovat pitkät ja massiiviset kappaleet. Avausbiisin lisäksi "Master Passion Greed" ja "7 Days to Wolves" kestävät kuuntelua todennäköisesti pisimpään. En usko, että nämä 4 minuutin poprallit jaksavat kantaa vielä vuosin päästä. En tiedä mitä suuri yleisö ajattelee, mutta näin luulen omalla kohdalla.
 
Joka tapauksessa avausbiisi on sellainen kappale, että toivon NW:n jatkavan tulevalla levyllä tällä tiellä. 3-4 minuutin poprallit kuuseen ja tilalle vaikka viisi 15-20 minuutin teosta. Uskon, että Holopaisen kyvyt riittäisivät tekemään massiivisia teoksia koko levyn sisällöksi.
 
t. Köpe

Joka tapauksessa avausbiisi on sellainen kappale, että toivon NW:n jatkavan tulevalla levyllä tällä tiellä. 3-4 minuutin poprallit kuuseen ja tilalle vaikka viisi 15-20 minuutin teosta. Uskon, että Holopaisen kyvyt riittäisivät tekemään massiivisia teoksia koko levyn sisällöksi.
 
Tähän näkemykseen yhdyn täysin. PoppiNightwish on jo nähty ja kuultu. Aika siirtyä kohti uusia ulottuvuussfäärejä.

Tähän näkemykseen yhdyn täysin. PoppiNightwish on jo nähty ja kuultu. Aika siirtyä kohti uusia ulottuvuussfäärejä.
 
Todelisen kansainvälisen läpimurron kynnyksellä?
 
soittimenomistajien.net näytti taas kyntensä.
 
H O H O

Todelisen kansainvälisen läpimurron kynnyksellä?
 
soittimenomistajien.net näytti taas kyntensä.
 
H O H O
 
En tiedä kuinka paljon tässä oli sarkasmia, mutta aika typerä kommentti...
No Holopainen tehkööt mitä tahtoo.

Todelisen kansainvälisen läpimurron kynnyksellä?
 
soittimenomistajien.net näytti taas kyntensä.
 
H O H O
 
Ok. Kehitys on perseestä. Mitäs sitä muuttumaan, kun rahaa kerran tulee. Hyvä.

Aivan mahtava albumi!
 
En nyt jaksa jokaista biisiä erikseen hehkuttaa. Ei tuo kyllä yhtään huonoa biisiä sisällä, jokainen toimii tavalla tai toisella.
 
Avausbiisi nyt tietysti, aiva kädettömän hienoa, sen jälkeen Bye Bye Beautifulin Marco-osuudet. Amaranth nyt on kuultu jo liiankin moneen kertaan radiosta, mutta on se vaan tarttuva melodia!
 
Ja täytyy kyllä sanoa, että Master Passion Greed!! Huhhuh! Se tuplabasaritykitys siinä alussa on jotain niin hienoa, gruuvea ja raskasta, että alle meinaa musertua joka kerta kun sen kuulee. Tältä rumpujen pitää kuullostaa.
 
Ainoa, mikä vähän mättää, on Evan kitarasoolo. Liian tylsä ja yllätyksetön, ei oikein saavuta sellaista kliimaksia, kuin pitäisi. Ja kitaraa muutenkin olisi ehkä saanut miksata hiukan ylemmäs verrattuna sinfoniaorkesteriin ja kuoroihin.
 
Ja Anettehan on kovempi kuin Tarja, sehän nyt on ihan selvä. En voisi kuvitella yhtäkään biisiä Tarjan laulamana. Todella hyvä ääni ja laulaja.

Todelisen kansainvälisen läpimurron kynnyksellä?
 
soittimenomistajien.net näytti taas kyntensä.
 
H O H O
 
H O H O ja plussaa
Viel kun olis soittimienostajien.net, niin parempi.

Täältä live-pätkiä Hampurin keikalta. Ja hyvältä kuulostaa!!
 
http://www.youtube.com/results?sear … uery=Sushi+Patrol&search=Search

Kuunnelkaapa muuten se Marcon laulama Eva-demo, niin tuon(kin) kitarasoolon syntyperä valkenee...
 
Mistäs sen voi kuunnella?