Etno, proge, latin ›

Siis hetkonen? Sä olet kuullut vain muutaman biisin DT:ltä, mutta silti on pokkaa tulla vinkumaan? Huhhuh.
 
Ja mitenköhän tuo liittyi siihen, että sua käskettiin vaan ottamaan vähän rennommin? Huhhuh.

Siis hetkonen? Sä olet kuullut vain muutaman biisin DT:ltä, mutta silti on pokkaa tulla vinkumaan? Huhhuh.
 
Kyllä, on pokkaa :D Jonkun about 12-15 biisiä oon kuullut. Joku tässä bändissä vaan kiehtoo mua, mutta ei oo tullu vaan levyä vielä toistaseks ostettua.
 
Awake ehdottomasti, mielestäni kaikkien aikojen kovimpia progemetal levyjä. Tunnelmallinen kaikin puolin, ei mitään turhaa tiluttelua vaan nättejä ja upeita biisejä.
 
Okei, vois vaikka sit hommata Image & Worddin ja Awaken.

Okei, vois vaikka sit hommata Image & Worddin ja Awaken.
 
No tuolla et ainakaan tule pettymään. Itse tosin valitsisin joko Images & Wordsin tai Scenes From A Memoryn, joista kummatkin ovat yhtiä maailman kovimmista levyistä. Aivan uskomattomia kokonaisuuksia, joista tosin ensin mainitulla löytyy myös enemmän näitä klassikkobiisejä jotka määräävät kyllä ihan itsestäänkin.

Itse aloitin Scenes From A Memorysta. Siitä on varmaan helppo lähteä, kun on mukana kuitenkin jonkin verran perushevikamaa.

Images & words ja awake ovat varmaan parhaimmat kokonaisuudet, mutta oikeastaan lähes kaikki bändit levyt ovat kyllä ehdottomasti ostamisenarvoista kamaa. Tuon edellä mainitun scenes from a memoryn lisäksi esimerkiksi six degrees of inner turbulence on erittäin asiallinen paketti.

Images & words ja awake ovat varmaan parhaimmat kokonaisuudet, mutta oikeastaan lähes kaikki bändit levyt ovat kyllä ehdottomasti ostamisenarvoista kamaa. Tuon edellä mainitun scenes from a memoryn lisäksi esimerkiksi six degrees of inner turbulence on erittäin asiallinen paketti.
 
Six Degrees, ah. Kenties maailman paras (tupla)levy.

Mikä levy muuten ois sellanen, joka kannattais ostaa ensimmäiseksi Dream Theaterilta? En ole kuullut, kuin yksittäisiä biisejä, mutta mikä olisi paras kokonaisuus joka kannattaisi hommata ensimmäisenä DT levynä?
 
Ehdottomasti Metropolis PT 2 : Scenes From A Memory...siinä on sitä jotain.
Kuulin ekan biisin DT:ltä kyseiseltä levyltä ja tykkäsin heti. Kyseinen levy on mielestäni parhain tuotos tähän asti mitä DT on saanut aikaan.

Ehdottomasti Metropolis PT 2 : Scenes From A Memory...siinä on sitä jotain.
Kuulin ekan biisin DT:ltä kyseiseltä levyltä ja tykkäsin heti. Kyseinen levy on mielestäni parhain tuotos tähän asti mitä DT on saanut aikaan.
 
Tää pitää kyllä siis tosiaan allekirjoittaa, vaikka tuo I&W pääsekin niiin lähelle. SFaM:in kaltaiset konseptialbumit vaan jotenkin iskevät meikäläiseen enemmän, koska niissä lyriikoille tulee jotenkin minulle vielä paljon suurempi merkitys. SFaM:in tapauksessa vielä oikeastikin pidän levyn tarinaa hyvänä ja mielenkiintoisena, joka sitten on esitetty aivan mahdottoman upeilla sävellyksillä. Toinen hyvä esimerkki on Queensrÿchen Operation: Mindcrime, mutta se nyt ei enää liity tähän aiheeseen.
 
Toisaalta I&W:lläkään ei ole yhtään huonoa, saati edes keskinkertaista biisiä, joita SFaMilta muutama kappale löytyy. Ja sisältäähän Kuvat ja Sanat suurimman osan DTn parhaista biiseistä, joten pelkästään jo siinä on riittävä syy ostaa tuo levy itselleen millä hinnalla hyvänsä.

Katselin lähes koko keikan animaatioita, enkä kuullut läheskään suurinta osaa soitosta. En tykännyt ja melkein nukuin. Tämä on nyt nähty, eikä tarvitse mennä toiste. Voin jättää kuuntelun kotisohvalle. Bassosta ei kuulunut mitään, jos muut ei olleet hiljaa (oltiin katsomon puolivälissä, ensimmäisessä rivissä) ja kitara (+ Rudessin soolokikkailusoundit) oli ihan liian kovalla.
 
Eikö oikeasti ollut kuin yksi (tai kaksi) henkilöä, joka kiinnitti huomiota LaBrien hirveään vibraattoon? Miehen pitäisi mennä tunneille opettelemaan miten hankitaan luonnollinen vibraatto. Muuten voipi olla täydellinen ääniremontti edessä joskus tulevaisuudessa. Tämä oli toinen asia minkä huomasin animaatioiden lisäksi (ja irvistelin sille).
Ja tämä on hyökkäävä, tiedän, mutta en voi sille mitään. :o) Tästä voi ruveta tappelemaan tai olla tappelematta. Tämä on puhtaasti minun mielipiteeni.
 
Symphony X oli perseestä. Johtuu ihan puhtaasti paskoista soundeista ja siitä, ettei pojilla oikein vaikuttanut olevan fiilistä. Jos on sormi nenässä lavalla, ei yleisökään syty. Mutta Russel Allen oli hyvä, vaikka näyttikin irstaalta pedofiililtä mahansa ja rasvaisen tukkansa kanssa.
Muuten tykkään kyllä tästäkin bändistä.
 
Eipä tähän muuta. Ja anteeksi.
 
PS Itse tykkään eniten Awakesta ja Scenes From a Memorysta ja suosittelen toista tai kumpaakin. :o)

Symphony X oli perseestä. Johtuu ihan puhtaasti paskoista soundeista ja siitä, ettei pojilla oikein vaikuttanut olevan fiilistä. Jos on sormi nenässä lavalla, ei yleisökään syty. Mutta Russel Allen oli hyvä, vaikka näyttikin irstaalta pedofiililtä mahansa ja rasvaisen tukkansa kanssa.
Muuten tykkään kyllä tästäkin bändistä.
 
Fiilis voi olla vähän hakusessa jos on lähes yhtä kovatasoinen bändi kuin DT mutta joutuu rykäisemään puolen tunnin session miksaajien pilaamilla soundeilla. Ja onhan Allen aivan eritason laulaja livenä kuin LaBrie...

Okei, ymmärrän. Itselleni DT ei ole koskaan ollut mikään kauhean merkittävä, joten keikalle lähdinkin ihan viihdyttävyyspohjalta. Ei omasta mielestänikään hienoa olisi, jos esim. Porcupine Treen tuleva keikka olisi jotain järjetöntä pelleilysirkusta.
 
On hyvä ottaa huomioon, että eri ihmisillä on erilainen suhde jonkun bändin musiikkiin.
 
Itselleni DT on kevyesti se ykkösbändi, mutta onhan se nyt sanomattakin selvää, että suurin osa tuotannosta on vähän pilke silmäkulmassa- meininkiä. Miettikää nyt vaikkapa Images&Wordsia. Lähestulkoon puhdasta ilotiluttelua. Parit slovarit välissä. Samoin Scenesin tarina ei mikään vakavasti otettava ole. Ei se silti tee siitä musiikista yhtään huonompaa. Oikeastaan ainoat vakavamielisemmät tuotokset ovat Awake ja Train Of Thought.
 
Mielestäni keikalla ei ollut mitään helvetin sirkusta. Keikalle tullaan pitämään hauskaa eikä katsomaan synkistelykamaa. Jos parit animaatiot ja soolospotit (joissa oikeasti repesin huolella, tyylillä vedetty överiksi) pilaavat kokemuksen niin jo on kumma.

Fiilis voi olla vähän hakusessa jos on lähes yhtä kovatasoinen bändi kuin DT mutta joutuu rykäisemään puolen tunnin session miksaajien pilaamilla soundeilla. Ja onhan Allen aivan eritason laulaja livenä kuin LaBrie...
 
Niinpä. Ymmärrän tilanteen hyvin. Voisi itseä ainakin hiukkasen ärsyttää tuollainen tilanne. :o) X:ää olisi mielellään kyllä kuullut enemmänkin, mutta pää esiintyjänä oli tosiaan DT, joten ymmärrettävää tuo setin lyhyys.

Itselleni DT on kevyesti se ykkösbändi, mutta onhan se nyt sanomattakin selvää, että suurin osa tuotannosta on vähän pilke silmäkulmassa- meininkiä. Miettikää nyt vaikkapa Images&Wordsia. Lähestulkoon puhdasta ilotiluttelua. Parit slovarit välissä. Samoin Scenesin tarina ei mikään vakavasti otettava ole. Ei se silti tee siitä musiikista yhtään huonompaa. Oikeastaan ainoat vakavamielisemmät tuotokset ovat Awake ja Train Of Thought.
 
Mielestäni keikalla ei ollut mitään helvetin sirkusta. Keikalle tullaan pitämään hauskaa eikä katsomaan synkistelykamaa. Jos parit animaatiot ja soolospotit (joissa oikeasti repesin huolella, tyylillä vedetty överiksi) pilaavat kokemuksen niin jo on kumma.
 
No Totin vakavuus karisee pelkästään This Dying Soul lopputilutuksella täysin nollaan. Ei sillä että se haittaisi. :) Todella hyvä levy. Awake on mielestäni erilaisin DT-levy koko tuotannosta ja hyvä sekin, parempi kuin I&W. Six Degrees on minulle se suosikki.

Lähe Sutela vaa liikkeelle noista kolmesta levystä eli Awakesta, Images and Wordista ja sitten tuosta Scenesistä.

Erityisen vaikeaa se on silloin, kun huumori on uskomattoman paskaa. Hienoa jos muut nautti, mutta mulla meni kaikkinensa reissuun pari hunttia ja helvetisti aikaa ja vaivaa enkä saanut mielestäni edes pääsylipun hinnalle vastinetta. Kympin kun olisin lipusta maksanut ja vaikka istunut koko keikan, olisin ollut ihan tyytyväinen. Mikä siinä on niin helvetin vaikea ymmärtää, että mä en digannut settilistasta, ylimääräisistä tilutteluista, showpuolesta, Labrien laulusta enkä lavasteista ja mua kaduttaa että hassasin aikaa ja rahaa tuollaiseen. Hienoa jos muut sai rahalleen vastinetta, mä en kokenut saavani, eikä se muutu miksikään siitä että joku progehomo sanoo bändin soittaneen pilke silmäkulmassa.
 
no jos kerran ottaa noin vitun koville, niin jätäppä seuraava keikka väliin! kukaa jaksa tolalsta vitun naurettavaa marinaa kuunnella.

No Totin vakavuus karisee pelkästään This Dying Soul lopputilutuksella täysin nollaan. Ei sillä että se haittaisi. :) Todella hyvä levy. Awake on mielestäni erilaisin DT-levy koko tuotannosta ja hyvä sekin, parempi kuin I&W. Six Degrees on minulle se suosikki.
 
This Dying Soulin loppu on muuten kenties ainoa oikeasti ÖVERI kohta koko DT-tuotannossa :D Ja tosiaan, Six Degrees on myös täynnä asiapitoista tavaraa, aivan unohdin. Paras levy myös mun mielestä niin kuin ylempänä sanoinkin.

no jos kerran ottaa noin vitun koville, niin jätäppä seuraava keikka väliin! kukaa jaksa tolalsta vitun naurettavaa marinaa kuunnella.
 
Jep, ja varsinkin kun itselle jäi hiton hyvät fiilikset.

no jos kerran ottaa noin vitun koville, niin jätäppä seuraava keikka väliin! kukaa jaksa tolalsta vitun naurettavaa marinaa kuunnella.

Jep, ja varsinkin kun itselle jäi hiton hyvät fiilikset.
 
No juuri näin.

Joo Images & Wordsin laitoin tilaukseen. Siitä oon kuullut aiemmin vain kolme biisiä: Pull me under, Under a glass moon ja Take the time. Mielestäni ainakin nuo kolme ovat loistavia biisejä.
 
No on siellä ne loputkin vähintään yhtä kovia. Mm. Learning To Live, Wait For Sleep ja METROPOLIS PT.1
 
mmoro
 
liian tykki levy. vois mennä kuuntelemaan sitä -->