Kitarat: kitarakamat ›

Itseä häiritsee että aukko loppuu pleksin reunaan ja tekee koko virityksestä ahtaan ja miettimättömän näköisen. Homma olisi hoitunut pleksin muotoilulla.
 
Työn puolesta tällaiset idioottimaisuudet varmaan häiritsevät. Monilla soittajille on varmaan "aivan sama", mutta kitarat ovat kuitenkin tehty "huippumuotoiluna" vähän kuten autot, jolloin tällainen ratkaisu tuntuu kun iskisi tikulla silmään.
 
Juu, kuten sanoin, ei mua se itse aukko haittaa, vaan se pleksi tossa mun silmää kaihertaa. Mutta kai ne ovat tarkoituksella noin halunneet tehdä. Ettei olisi ihan suoraan revitty tuosta F:n thinlinestä. Mutta mistäs minä tiiän.
 
Kyllä mäkin haluan sellasia kitaroita jotka tyydyttää niin visuaalisesti kuin soundiltaankin. Siksi mulla onkin tuo F:n 69 thinline ;-)
 
Ymmärrän siis kyllä sua aivan täysin.

Eli nyt kaiken alkuskeidan ja jahkaamisen jälkeen: miten Telellä pärjää vähän suoraviivaisemmassakin menossa kun tuo kantri ja roots-meininki...
 
Omasta puolesta voin sanoa, että laajaa musiikkimakua ei voi enää tyydyttää yhdellä kitaralla, vaan on välttämätöntä hankkia erityyppisiä kitaroita. Aikaisemmin olisin pitänyt tätä paskapuheena, mutta nyt korva on virittynyt paljon herkemmäksi, eikä homma toimi jos saundi on väärä.
 
Useimpaan metallihuttuun en enää kelpuuta edes HSS-stratoa vaan HSH-ibanezin. CCR vaatii useimmiten telen ja SVR straton, etc. Aika jännä juttu tuo korvan kehitys kun volume- ja tonepotikkaakin joutuu säätämään nykyään aivan yhtenään.. Muusikoille tämä on tietysti aivan itsestään selvää peruskauraa.
 
Tälle kirjoitukselle saa toki nauraa..

No niin, itsellä (myös) kovasti kädet syyhyää uutta soittopeliä. Naftaliinista löytyy jo Squierin Standard Strato jonka palveluksessa ei sinänsä ole ollut mitään moitittavaa mutta tällä kertaa hakusessa olisi vähän astetta joukosta erottuvampi vehje. Eli myönnän ihan avoimesti olvani tässä asiassa hivenen erilaisuudentavoittelija ja vastarannan kiiski ;) aika pitkälti olen nyt tykästynyt kahteen malliin: Teleen ja Jaguariin. Musiikkimakuni on aika lailla laaja rockin suhteen, vaikkakin hitusen kallellaan punkiin ja alternativeen päin. Viime aikoina ovat kolahtaneet eritoten mm. sellaiset nimet kuin Joy Division, Roky Erickson, White Stripes ja _Radiopuhelimet_ (imo muuten Suomen aliarvostetuin rock-yhtye).
 
Eli nyt kaiken alkuskeidan ja jahkaamisen jälkeen: miten Telellä pärjää vähän suoraviivaisemmassakin menossa kun tuo kantri ja roots-meininki, johon se usein yhdistetään, ei kuitenkaan ole ihan sitä ominta alaa? Itse kun olen selkeästi enemmän rhythm- kuin lead-kitaristi. Pärjäänkö yksikelaisilla vai suositteletteko humbuckereita? Jos suosittelette, kuinka pitkälle pelkällä kaulahumbuckerilla pärjää? Kiitokset jos joku vaivautuu ottamaan tästä selvää!
 
Nuo mainitsemasi nimet eivät ole hirvittävän kaukana niistä soundimaailmoista joissa minäkin viihdyn - ja minulla on Tele, Jaguar ja Jazzmaster. Tele ja Jaguar ovat lähempänä toisiaan, molemmilla saa tarvittaessa ohutta, ilkeää ja pistävää räkäsoundia enemmän kuin tarve vaatii, molemmat kitarat reagoivat myös erittäin herkästi soittajan tekemisiin ja taipuvat moneen suuntaan. Jazzmaster taas sitten on tatsiltaan anteeksiantavampi ja perussoinniltaan muhkeampi. Mikään noista kitaroista ei mitenkään itsestäänselvästi vaadi humbuckereita raaemmassakaan menossa, kaikissa on tiukkaa klangia, purevuutta, läpitunkevuutta ja ns. "munaa".
 
Telen ja Jaguarin suurin ero löytyy sustainominaisuuksissa. Tele soi ja soi ja soi, Jaguar sanoo tylpästi narsk - melko lailla mikeistä riippumatta. Telessä kielet kulkevat läpi rungon ja ovat erittäin tiiviisti kiinni tallassa, Jaguarissa ja Jazzmasterissa kielet kiinnittyvät vibraan rungon takaosassa ja kielien kulma tallan kohdalla on minimaalinen. Jälkimmäisissä on käytännössä pakko käyttää paksuja kieliä (Jazzmasterissa 11-setti on minimi, Jaguarissa kokemuksieni mukaan 12-setti) tai sitten kaulakulmaa pitää kohottaa jotta kielet pysyisivät raaemmassa mäiskinnässä paikoillaan.
 
Lyhyesti. Minun mielestäni. Kysyttävää, tarkennettavaa?

Kyllä mäkin haluan sellasia kitaroita jotka tyydyttää niin visuaalisesti kuin soundiltaankin. Siksi mulla onkin tuo F:n 69 thinline ;-)
 
Onnittelut! Tekis mieli kovasti hommata moinen kaunotar. Nyt on lapsi syntymässä ennen joulua ja laitehankinnat jää hetkeksi taka-alalle..

Jos haluut soittaa monellaista musaa älä hanki montaa kitaraa vaan mallintava.

Jos haluut soittaa monellaista musaa älä hanki montaa kitaraa vaan mallintava.
 
Et ole tosissasi.

Juuri hankin eräänlaisen telecaserin, eli Eagle Soul Buddy II:n käytettynä. Hinnaltaan edullinen. P-90 soundi on aivan erinomainen. Vielä kun saisi paksumman kaulan, niin kyllä kelpaisi!
 
http://www.jam.se/eagle.html

Noo niih, minäkin olen nyt Telecaster kerhoon liittymässä oikeasti. Tänään lähti tilaukseen Tokai ATE-50 Butterscotch värityksellä.

Moro
 
Tuli tässä hommattua Tokain japsi-tele. Muuten täydellinen kitara, mutta kaulamikin saundista en tykkää. Pitäisiköhän siihen heittää kakskelanen mikki keeffin tyyliin? Ja mitä mikkiä voisitte siihen suositella. Tärkein kriteeri on että se näyttää hienolta eli on oltava metallikuorinen.
 
Tv: Touché
 
Itse jyrsin taltalla J&D:n halpisteleleen tämmöiselle kaulamikin koloa tilavammaksi:
http://store.guitarfetish.com/me90tralp90p.html (neck-versio)
ja tällaiseen plektrasuojaan tuli kuviosahalla ja viilalla sopiva aukko:
http://store.guitarfetish.com/blpifivite.html
Alkuperäinen ämpärimuovinen valkoinen pleksi sai lähteä.
 
GuitarFetish'istä tuli viikossa ilman postikuluja (ground-vaihtoehto?!) ja yhteishinta jäi alle tullausrajan (n. 32e).
 
Ulkonäöltään tuo kromikuorinen humpparin kokoinen P-90 varmasti täyttää kriteerit, vaikka ei olekaan aivan Keef-tyylinen nurinpäin asennettu PAF(?).
 
Tuli halvalla kotisoitteluun ja autotalliräimintään sopivan rouhea rokkilankku:
http://muusikoiden.net/dyn/users/29869.jpg
http://muusikoiden.net/dyn/users/29870.jpg
 
Aikaisemmin panostin 5e + 10e ja vaihdoin StewMacistä tilatut tusq-satulan ja kompensoidut messinkiset (-hän ne suom. taitaa olla) 3-tallapalat. M.netin ohjeiden mukaan tein 3e rakotulkkisarjasta satulaviilat, sen ja naulaviilasarjan avulla tusq-aihion sai kuosiin. Akustinen sointi parani mukavasti noilla muutoksilla.
 
Alkuperäinen kaulamikki oli pahvinen ja samea. Nyt löytyy puhdasta ja räkää ihan eri malliin. Kitaran hintaan (110e) nähden sopiva lisäinvestointi. Tallamikki meinaa tosin jäädä P-90:n jalkoihin, jos doupattu 'tele' tuntuu jatkossakin hyvältä, niin varmaan vaihdan tallaankin paremman mikrofonin (sinne kuitenkin perinteellinen ratkaisu edelleen).

Pitänee se kai tännekin sitten.
 
Ostin uuden telen, sain siis vihdoin tuon thinlinen rinnalle toisen telecasterin. Vuosimallin -89 Am.Std. Vallan mainio kepukka kyllä! En oo vielä kerennyt säätämään sitä itselle kunnolla istuvaksi, mutta eiköhän se tästä. Kaulassa hitusen liikaa reliefiä mun makuun oli, muuten siis bueno.
 
Se sai heti lempinimenkin, mitä mä en yleensä harrasta kitaroille. Mutta se siinä on hienosti relikoitunut ja lakkakin lohkeillut ajan kanssa. Joten nimesin sen valkoiseksi tiikeriksi. Hienot raidat nimittäin takapuolella tuosta lakan lohkeilusta johtuen.
 
Kohtuullisen hyvältä tuntui tuo 6-palainen tallakin, mitä on itse tullut vähemmän harrastettua telecastereissa. Tai lähinnä se reunattomuus mua häiritsi aluksi, ei niinkään se 6-palaisuus. Tietääkö kukaan onko noita paloja saatavissa messinkisinä? 3-palaisia on kyllä mutta noita 6-palaisia siis. Oon sen verran vakuuttunut messingistä tallapaloina telecastereissa.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/29818.jpg Kuvassa siis ylhäällä vasemmalla. Piti ottaa perhepotretti oikein kun sattui kaikki kepakot himassa olemaan. Nyt ovat taas vaihteeksi kepakot sijoitettu ympäriinsä. Hip hip.
 
Pitänee tähän vähän noita sähköjuttuja muutella myöhemmin. Kaulamikki saattaa ehkä vaihtua humpuukiin tai peeysikymppiseen joskus myöhemmin, lähinnä vain tuodakseen lisää palettia kehiin kun jo yksi tele perinteisellä mikityksellä löytyy.

Tietääkö kukaan onko noita paloja saatavissa messinkisinä? 3-palaisia on kyllä mutta noita 6-palaisia siis. Oon sen verran vakuuttunut messingistä tallapaloina telecastereissa.
 
Joissakin kuuspalaisssa ne tallapalat on vissiin ehtaa messinkiä, mutta ne on vaan pinnoitettu muulla värillä. Gotohilta löytyi ainakin moisia talloja. Esim. Fenderin American Deluxe telessäkin on kromatut messinkipalat.

Joissakin kuuspalaisssa ne tallapalat on vissiin ehtaa messinkiä, mutta ne on vaan pinnoitettu muulla värillä. Gotohilta löytyi ainakin moisia talloja. Esim. Fenderin American Deluxe telessäkin on kromatut messinkipalat.
 
Okei, nuo vaan eivät kovin messingiltä tunnu. Näyttävät ja tuntuvat samoilta kuin stratoissa ne modernimmat palat. Mutta kiitoksia, tietää jatkaa sitte etsintöjä.

olen törmännyt eri telejä testatessani sekä paksuun että ohueen kaulaan. onko kaulan paksuus millään tavalla sidoksissa telen eri malleihin. paksumpi kaula ei ole itselleni mieleinen.
 
esim mistä tiedän kaulan paksuuden jos haluan tilata thomannilta? onko seuraavien telejen kaulojen paksuuksissa eroja?
 
http://www.thomann.de/fi/fender_tele_mex_std_mn_bsb_upgrade.htm
http://www.thomann.de/fi/fender_50_classic_telecaster_2ts.htm
http://www.thomann.de/fi/fender_50s_esquire_tele_mn_2tsb.htm
 
sitten vielä kysymyksiä telejen laadusta;
kuinka laadukkaaksi luokittelette meksikossa valmistetut fenderit. onko jollain ollut ongelmia, miten kestäviksi luokittelette ne? onko kitaran laatu selkeästi huonompi verrattaessa 100-200e kalliimpaan jenkki-teleen?
 
entäpä tokai? itselläni on ollut vuosikaudet tokain les paul, kitara on pysynyt kunnossa ja on todella laadukas. yleisestikin olen kuullut pelkkää hyvää tokain kitaroista, monesti olen kuullut mainittavan, että tokai on aliarvostettu. tokain teleistä ei minimissään tarvitsisi pulittaa kuin päälle kolmensadan. pärjääkö tokai vertailussa meksikon, saati usan fenkuille?

sitten vielä kysymyksiä telejen laadusta;
kuinka laadukkaaksi luokittelette meksikossa valmistetut fenderit. onko jollain ollut ongelmia, miten kestäviksi luokittelette ne? onko kitaran laatu selkeästi huonompi verrattaessa 100-200e kalliimpaan jenkki-teleen?
 
Oman Mex.Standardin luokittelen erittäin laadukkaaksi.Ei mitään napistavaa.Nyt kun vaihdoin mikitkin Nocastereihin...

Pistin teleni myyntiin.. huomasin, etten soita sillä juuri ollenkaan kun sain modattua puoliakustiseni mieleiseen kuntoon. Liian kallis kitara köyhälle seinällä pidettäväksi.. niisk.

Pistin teleni myyntiin.. huomasin, etten soita sillä juuri ollenkaan kun sain modattua puoliakustiseni mieleiseen kuntoon. Liian kallis kitara köyhälle seinällä pidettäväksi.. niisk.

tuplat prkl.

esim mistä tiedän kaulan paksuuden jos haluan tilata thomannilta? onko seuraavien telejen kaulojen paksuuksissa eroja?
 
http://www.thomann.de/fi/fender_tele_mex_std_mn_bsb_upgrade.htm
http://www.thomann.de/fi/fender_50_classic_telecaster_2ts.htm
http://www.thomann.de/fi/fender_50s_esquire_tele_mn_2tsb.htm
 
Standardin kaula on ohut verrattuna noihin kahteen muuteen, jotka taas sitten ovat melkoisia tukkeja. Yksilökohtaista vaihtelua on jonkin verran, mutta pääsääntöisesti tämä pätee.
 
sitten vielä kysymyksiä telejen laadusta;
kuinka laadukkaaksi luokittelette meksikossa valmistetut fenderit. onko jollain ollut ongelmia, miten kestäviksi luokittelette ne? onko kitaran laatu selkeästi huonompi verrattaessa 100-200e kalliimpaan jenkki-teleen?
 
Saako USA-telen todellakin 100 - 200 € kalliimmalla uutena? Minkä mallin?
 
Minulla on meksikolainen Precision Bass ja Baja Tele. Molemmat pärjäävät erinomaisen hyvin vertailussa USA-malleihin - tosin omat soittimeni ovat tarkasti valikoituja. Netistä tilatessa ei koskaan voi tietää millaisen yksilön saa näppeihinsä, mikä pätee myös huomattavasti kalliimpiin kitaroihin. Valitettavasti.

Saako USA-telen todellakin 100 - 200 € kalliimmalla uutena? Minkä mallin?
 
Villi veikkaus että tässä tarkoitetaan sitä Highway 1 -sarjaa.