Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pikkuhiljaa on alkanut tuntua myös siltä, että Mokoma ei enää iske. Ja se on jo aika vakavaa jos ei Mokomaa jaksa kuunnella. Tulis jo se uus levy!
 
Miljoona bändiä voisin nimetä mutta tähän kyllästyminen iski nopeasti ja puuntakaa. Liian kilttiä menoo. Thrashmetallin Timo Rautiaiset.

Luinpa ketjun läpi. Tämmösissä ketjuissa on oikeesti asiallisempia kirjoituksia kun monissa muissa yleisesti hyväksytyissä ketjuissa.
 
E. Nimimerkki "Larpparia" luulisi paljon vanhemmaksi kirjoitustensa perusteella.

Oikeastaa mikään suomihevi ei ole jaksanut aikoihin kiinnostaa. Esim. Nightwishia jaksoi kuunnella vielä joskus Wishmasterin aikoihin. Niskalaukaustakin joskus vähän aikaa kuuntelin, mutta on niin armottoman tylsää jynkytystä.
 
Ja varsinkin Metallicaa on saanut niin suuren annostuksen, ettei ole aikoihin jaksanut kiinnostaa. Megadethia ja Testamentia jaksaa vielä aika ajoin kuunnella.
 
Vähän alkanut toi hevi jäämään progen alta.

Oikeastaa mikään suomihevi ei ole jaksanut aikoihin kiinnostaa. Esim. Nightwishia jaksoi kuunnella vielä joskus Wishmasterin aikoihin. Niskalaukaustakin joskus vähän aikaa kuuntelin, mutta on niin armottoman tylsää jynkytystä.
 
Niskalaukausta sen tokan levyn aikaan fanittaneena voisi sanoa, että kyllä itku pitkästä ilosta levyä jaksaa vieläkin sillon tällöin kuunnella. Mielestäni hyvä levy on hyvä levy vaikka mitä muuta musiikkia alkaisi kuuntelemaan. Monesti tulee ajateltua, että kuuntelinpa "jotain paskaa", kun en tiennyt paremmasta ja sitten ne "jotkut paskat" saattavat jäädä jalkoihin. Mutta ainakin pari ekaa Timppa levyä ovat edelleen rautaa.
 
Ja varsinkin Metallicaa on saanut niin suuren annostuksen, ettei ole aikoihin jaksanut kiinnostaa. Megadethia ja Testamentia jaksaa vielä aika ajoin kuunnella.
 
Teininä tuli kuunneltua metallicaa kyllä kanssa ihan helvetisti ja täysin kritiikittömästi, että tämähän on maailman kovin bändi kevyesti. Mutta tähänkin oikeastaan pätee se, että kyllä ne kovimmat metallica matskut ovat silti rautaisen kovia, vaikka musamaku onkin laajentunut ja muuttunut kovasti noista ajoista.
 
Vähän alkanut toi hevi jäämään progen alta.
 
En tiedä miksi jonkun musiikin pitäisi jäädä ns. jalkoihin vain siksi, että tulee kuunneltua jotain muuta.

Niskalaukausta sen tokan levyn aikaan fanittaneena voisi sanoa, että kyllä itku pitkästä ilosta levyä jaksaa vieläkin sillon tällöin kuunnella. Mielestäni hyvä levy on hyvä levy vaikka mitä muuta musiikkia alkaisi kuuntelemaan. Monesti tulee ajateltua, että kuuntelinpa "jotain paskaa", kun en tiennyt paremmasta ja sitten ne "jotkut paskat" saattavat jäädä jalkoihin. Mutta ainakin pari ekaa Timppa levyä ovat edelleen rautaa.
 
Mulla oli kesällä töihin ajellessa sellainen tapa, että pistin jonkun menneiden vuosien suosikkilevyn soimaan, tunnin ajomatkalla kun kerkesi sopivasti levyn kuuntelemaan. Rautiaisen Rajaportti oli edelleen ihan hyvä levy ja Stratovariuksen Infinityllä on edelleen se pari mainiota biisiä. Gamma Rayn kokoelmalla oli erinomaista powerihumppaa ja In Flamesin Tokyo Showdown tykitti todella lujaa. Sama toimii toisinpäinkin: Dream Theaterin Six Degrees of Inner Turbulence oli vieläkin tylsää ja teknistä jyystöä ja Sonata Arctican Silence oli paria biisiä lukuunottamatta aika jöötiä. Kyllä hyviä biisejä edelleen ilokseen kuuntelee, mutta eivät ne huonotkaan ole hyviksi muuttuneet.
 
Teininä tuli kuunneltua metallicaa kyllä kanssa ihan helvetisti ja täysin kritiikittömästi, että tämähän on maailman kovin bändi kevyesti. Mutta tähänkin oikeastaan pätee se, että kyllä ne kovimmat metallica matskut ovat silti rautaisen kovia, vaikka musamaku onkin laajentunut ja muuttunut kovasti noista ajoista.
 
Metallicaa on tämän vuoden puolella tullut kuunneltua todella vähän, mutta niin vaan tuli keikalle lähdettyä ja kovasti taipui käsi hewy merkkiin Ride the Lightningin aikana. Kyllä sen bändin alkupään tuotanto on edelleen mun mielestä ihan uskomattoman kovaa. Eikä mulle tuota vaikeuksia laittaa soittimeen Loadeja tai St. Angeriakaan, vaikka ne jonkun mielestä huonoja levyjä olisivatkin.
 
En tiedä miksi jonkun musiikin pitäisi jäädä ns. jalkoihin vain siksi, että tulee kuunneltua jotain muuta.
 
En mäkään. Mun mielestä on kaikkein parasta, jos osaa kuunnella monia musiikkeja!

Lähetään kaikki gay-baariin kuunteleen Björkkiä
 
Missä gay-baarissa käyt? Saattaisin olla kiinnostunut lähtemään seuraksi, jos saatavilla on edullisia juomia, sekä mainitsemaasi musiikkia.
 
Jos on ollut vähän huonompi päivä, niin ei tarvitse avata kuin raskaamman musiikin palsta, niin jonkun hevimörön kirjotukset on heti pelastamassa päivän!

Sarankulman Halpa-hallissa on aika vilkkaat gay-kuviot.

En tiedä miksi jonkun musiikin pitäisi jäädä ns. jalkoihin vain siksi, että tulee kuunneltua jotain muuta.
 
Ei kai sen tarvitsekaan? On ihan normaalia, että musiikkimaku muuttuu. Ja jos sattuu vieläkin pitämään siitä mitä kuunteli pari vuotta sitten, niin mikäs siinä. Ei pitäis liikaa ihannoida sitä, että kuuntelee miljoonaa eri genreä. Kuunnelkaa vaan sitä mikä kuulostaa hyvältä. Hooh...