Etno, proge, latin ›

Heh huumorimiehiä tuo Borlag:)))... No omasta puolestani (sekä DT että SymX-fanina) Petrucci ja Romeo ovat maailman huippuja, soittavat sitten tilua tai fiilistelyä, kumpikin omalla tatsillaan. Kuten myös monien dissaama Ynkkä Malmsteenkin. Meikälle heidän tyylinsä kelpaa ja se riittäköön. Jos heidän soittotyylinsä jotakuta puhuttele jotakuta niin voi voi. Ei ole pakko kuunnella musiikkia/muusikoita jota/joita ei arvosta. Nämähän ovat niitä kuuluisia makuasioita...

Edit. Kerran kaverin kanssa funtsittiin, että symphony äxän lyriikat on vähintäänkin huvittavia kun laulaa niitä suomeksi perässä.
 
Näillä siivillä sytytämme maailman tuleen
 
T. Russel Allen
 
Tosi juttu. Mutta tuohan ei vielä ole mitään verrattuna Stratovariuksen suomennettuihin lyriikkoihin. Metsästellään korkealla ja matalalla on kenties kevein esimerkki kyseisen bändin sanoitusten kauheudesta.
 
Huiput saattaa viedä Destinyn lopetus, joka on kyllä hirveä niin kielellä kuin kielellä. Teenpä tästä äkkiä puolivillaisen suomi-käännöksen äkkiä näytiksi:
 
"On aika sanoa hyvästit
Tiedän että se saa sinut itkemääää-äänn
Sinä teet kooohtaalosi
Tiedän että löydät tiieen
Ulkona aurinko on kirkas
Asiat hoituu kyyyyllä
Minä tulen jonain päivänä takaisin luoksesi
Joten ole kiltti ja odota miiinuuuuaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa"
 
Siis oikeasti, en ole varma onko olemassa edes iskelmä-biisiä jossa olisi hirveämmät lyriikat. Minulle ainakin aiheuttaa oksetusreaktion yhtäaikaa naurunpyrskähdysten kanssa.

Romeolta löytyy meikästä sitä elävää tatsia, fiilistä joka Petruccilta puuttuu. Varsinkin kovemmissa riffeissä tulee vahvasti Dime mieleen, tiijä sitten olenko yksin assositaatoideni kanssa :/
 
Toisaalta Petrucci on omalla alallaan parempi, tekniikka ja kyky on kyborgimaisella tasolla. Mut vetäähän se Romeo tosin omia juttujaan ihan eri tasolla, nämä tapping-jutut jne joihin en usko Petruccin kykenevän ainakaan yhtä suvereenisti. Kumpikin on meikästä loppupeleissa hyvin erityylisiä kitaristeja, joista toinen hallitsee tonttinsa toista paremmin ja näitten seikkojen perusteella kummankaan asettaminen eriarvoiseen asemaan on vähän hölmöä.
 
Bändien musiikki itsessään on jo sitten seikka erikseen. DTltä löytyy meikäläisestä se progressiivisempi ja kokeilevampi kama, SXn taas pidättäytyessä enemmän omalla linjallaan, vaikka pientä uusiutumista on joka levyllä kuultavana. SXllä on meikästä löytynyt aina se perusvarma, suoraviivaisempi ja metallisempi power-jytke sinfonisilla höystöillä, kun taas DT on kokeillut rohkeammin eri tyylejä ja ratkaisuja aikojen saatossa, vaihtelevalla menestyksellä.
 
Mutta kumpaakin arvostan omassa lajissaan helvetin korkealle, eikä varteenotettavia kilpailijoita ole näkynyt, bändien ukot on kuitenkin sen verta mestareita alallaan. Halpoja kopioita näistä originelleistä bändeistä taasen kuulee tämän tästäkin, mutta kaikki kunnia oikeasti koville tyypeille :)

Romeolta löytyy meikästä sitä elävää tatsia, fiilistä joka Petruccilta puuttuu. Varsinkin kovemmissa riffeissä tulee vahvasti Dime mieleen, tiijä sitten olenko yksin assositaatoideni kanssa :/
 
Toisaalta Petrucci on omalla alallaan parempi, tekniikka ja kyky on kyborgimaisella tasolla. Mut vetäähän se Romeo tosin omia juttujaan ihan eri tasolla, nämä tapping-jutut jne joihin en usko Petruccin kykenevän ainakaan yhtä suvereenisti. Kumpikin on meikästä loppupeleissa hyvin erityylisiä kitaristeja, joista toinen hallitsee tonttinsa toista paremmin ja näitten seikkojen perusteella kummankaan asettaminen eriarvoiseen asemaan on vähän hölmöä.
 
Lavakarisma on mielestäni Petruccilla parempaa potenssiin kymmenen. Tai DT:llä ylipäänsäkin. Ja tappinkeja ei kyllä tule ikävä!

Ja tappinkeja ei kyllä tule ikävä!
 
True
 
Virhe! asdsa

Lavakarisma on mielestäni Petruccilla parempaa potenssiin kymmenen. Tai DT:llä ylipäänsäkin.
 
Lavakarisma? Dream Theater? HOHO, kokeile käydä jossain oikealla keikalla niin tiedät mitä on lavakarisma. Noh, tuntuu että DT -faneille viihdyttävä show tarkoittaa sitä, kun Petrucci nostaa jalkansa monitorille kolme kertaa kahden sijasta.

Lavakarisma? Dream Theater? HOHO, kokeile käydä jossain oikealla keikalla niin tiedät mitä on lavakarisma. Noh, tuntuu että DT -faneille viihdyttävä show tarkoittaa sitä, kun Petrucci nostaa jalkansa monitorille kolme kertaa kahden sijasta.
 
Jepjejp, aika veteläpaskat housuissa Petrucci ja Myung yleensä vääntää. Show-puolen hoitaa yleensä mallikkaammin Portnoy ja Rudess, etenkin Rudessin toilailuista saisi muut kiipparistit ottaa mallia :) Niin ja onhan LaPieru yleensä ihan ok mukana näin laulajaksi, mut kyllä Portnoy ja Rudess ne karismaattimisimmat tyypit on :P

Lavakarisma on mielestäni Petruccilla parempaa potenssiin kymmenen. Tai DT:llä ylipäänsäkin. Ja tappinkeja ei kyllä tule ikävä!
 
Lähes 100 keikkaa nähneenä Dream Theaterilta, en muista yhtä ainutta kertaa jolloin olisin ihan noin ajatellut heidän lava esiintymisestään. Itseasiassa täysin päinvastoin. Tosin Symphony X:ltä nähnyt vain tuon keskiviikkoisen keikan ja sen perusteella aika pökkelöitä hekin.

Vaikka ei tuo DTn keikka ollut mitään verrattuna esim. Maidenin keikkoihin (turha tosin edes verrata), niin kyllä siellä enemmän eloa oli kuin SymX:n keikalla. Ainut joka hieman liikahteli lavalla oli se laulaja, muut pysyivät koko puolituntisen ajan visusti paikoillaan. Heihin verrattuna DT oli kuin ekstaasipöllyissä oleva pikajuoksija.
 
Allekirjoitan myös tuon DTn esiintymisen "tyylikkyyden". Kaverit eivät näyttäneet pelleiltä (paitsi ehkä Rudess paikoitellen :D), mutta sentään pientä liikehdintää oli ja varsinkin LaBrie veti mielestäni hyvin yleisöä mukaan ja esiintyi muutenkin hyvin.
Nämä siis vain minun mietteitäni.

Hoho siine ja hoho tänne, kyse on ihan milepiteestä jälleen. Mielestäni DT esiinyti tyylikkäästi.
 
Mutta ku ei edes ole. Jos kitaristin suurimpiin temppuihin kuulu juurikin jalan nosto monitoreille soolon aikana + niskojen pyörittely ja pikku irvistys rangan riffin aikana niin eipä se kauheen kaksista ole katsotaan miltä kantilta vain. Onhan niitä kitaristeja aimo läjä, jotka osaa ottaa yleisön haltuun aivan eri tasolla. Mut Petruccilla on kuitenkin tuo oma tyylinsä eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, jokainen tavallaan jne. Tiijä sitten mitä näkymätöntä karismasäteilyä P lähettää teihin muihin kuuntelijoihin, mutta meikäläisen silmiim mies on lähes poikkeuksetta vetänyt sitä vaisua linjaansa.

Mutta ku ei edes ole. Jos kitaristin suurimpiin temppuihin kuulu juurikin jalan nosto monitoreille soolon aikana + niskojen pyörittely ja pikku irvistys rangan riffin aikana niin eipä se kauheen kaksista ole katsotaan miltä kantilta vain. Onhan niitä kitaristeja aimo läjä, jotka osaa ottaa yleisön haltuun aivan eri tasolla. Mut Petruccilla on kuitenkin tuo oma tyylinsä eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, jokainen tavallaan jne. Tiijä sitten mitä näkymätöntä karismasäteilyä P lähettää teihin muihin kuuntelijoihin, mutta meikäläisen silmiim mies on lähes poikkeuksetta vetänyt sitä vaisua linjaansa.
 
No jos mielestäsi karisma on sitä, että vedetään jotain ripaskaa siellä lavalla liekit ympärillä fanfaarien soidessa taustalla niin ihan rauhassa. Sellainen yltiöpäinen hihhulointi ja moshailu tekee usein vain esiintyjästä pellen. Dream Theaterissa on myös ihan isojakin persoonia eikä mitään Symphony X:n mr. nobody basisteja ja synistejä, joita hyvä kun muistaa olleen olemassakaan koko keikalla.
 
Lavakarisma? Dream Theater? HOHO, kokeile käydä jossain oikealla keikalla niin tiedät mitä on lavakarisma. Noh, tuntuu että DT -faneille viihdyttävä show tarkoittaa sitä, kun Petrucci nostaa jalkansa monitorille kolme kertaa kahden sijasta.
 
En tiedä mikä on mielestäsi oikea keikka, mutta kyllä tässä on tullut nähtyä Deep Purplea, Stone Souria, Killswitch Engagea jne.

No jos mielestäsi karisma on sitä, että vedetään jotain ripaskaa siellä lavalla liekit ympärillä fanfaarien soidessa taustalla niin ihan rauhassa. Sellainen yltiöpäinen hihhulointi ja moshailu tekee usein vain esiintyjästä pellen. Dream Theaterissa on myös ihan isojakin persoonia eikä mitään Symphony X:n mr. nobody basisteja ja synistejä, joita hyvä kun muistaa olleen olemassakaan koko keikalla.
 
Milloin mä noin olen väittänyt? Tuossa seuraavassa kappaleessa mainitsemas KSE on muuten pirun hyvä esimerkki bändistä, jolta löytyy karismaa ja joka osaa ottaa yleisön haltuun.
 
e: ja tarkennetaan vielä, että kyllä Petruccilta löytyy sitä karismaa jonka yleisö aistii ammattitaitoisuutena ja rautaisena otteena asiaan, jota tekee. Kunnioitusta herättävä kaveri, mutta se ei ole kuin yksi puoli esiintymisessä, viihdearvolla on myös oma paikkansa (eikä viihdearvo tarkoita aina mitään pelleilyä ja apinointia)

Mutta ku ei edes ole. Jos kitaristin suurimpiin temppuihin kuulu juurikin jalan nosto monitoreille soolon aikana + niskojen pyörittely ja pikku irvistys rangan riffin aikana niin eipä se kauheen kaksista ole katsotaan miltä kantilta vain. Onhan niitä kitaristeja aimo läjä, jotka osaa ottaa yleisön haltuun aivan eri tasolla. Mut Petruccilla on kuitenkin tuo oma tyylinsä eikä siinä sinänsä ole mitään vikaa, jokainen tavallaan jne. Tiijä sitten mitä näkymätöntä karismasäteilyä P lähettää teihin muihin kuuntelijoihin, mutta meikäläisen silmiim mies on lähes poikkeuksetta vetänyt sitä vaisua linjaansa.
 
Sano tuo jollekkin jonka mielestä Dream Theater on maailman karismaattisin bändi.
Niitäkin löytyy.

http://www.youtube.com/watch?v=I30G … 5z3Yy4&mode=related&search=
 
http://www.youtube.com/watch?v=vYnN … ZCcMGc&mode=related&search=
 
Petruccin haastattelu ennen keskiviikon keikkaa. Mä en oo ikinä ennen hävenny enempää kun noita katsoessa, toi saatanan haastettelija meni oikeesti kysymään Petruccilta että: "Why does most americans hate their country?" Ja vielä New Yorkilaiselta. Saa haastattelija olla tyytyväinen että sillä on vielä luita ehjänä.

http://www.youtube.com/watch?v=I30G … 5z3Yy4&mode=related&search=
 
http://www.youtube.com/watch?v=vYnN … ZCcMGc&mode=related&search=
 
Petruccin haastattelu ennen keskiviikon keikkaa. Mä en oo ikinä ennen hävenny enempää kun noita katsoessa, toi saatanan haastettelija meni oikeesti kysymään Petruccilta että: "Why does most americans hate their country?" Ja vielä New Yorkilaiselta. Saa haastattelija olla tyytyväinen että sillä on vielä luita ehjänä.
 
Meinasin itsekin just linkittää tän haastattelun. Hävettää kyllä tuon haastattelijan puolesta. Helvetti tuota englantia ja nuo kysymykset. Petrucci koittaa kyllä olla niin asiallinen, kun tossa ny pystyy oleen. Tosin eipä oo varmaan eka vastaavanlainen haastattelu.

Ei helvetti... Kamalaa.

Milloin mä noin olen väittänyt? Tuossa seuraavassa kappaleessa mainitsemas KSE on muuten pirun hyvä esimerkki bändistä, jolta löytyy karismaa ja joka osaa ottaa yleisön haltuun.
 
e: ja tarkennetaan vielä, että kyllä Petruccilta löytyy sitä karismaa jonka yleisö aistii ammattitaitoisuutena ja rautaisena otteena asiaan, jota tekee. Kunnioitusta herättävä kaveri, mutta se ei ole kuin yksi puoli esiintymisessä, viihdearvolla on myös oma paikkansa (eikä viihdearvo tarkoita aina mitään pelleilyä ja apinointia)
 
Joo, se on lopulta niin henkilökohtainen kokemus miten minkäkin bändin kokee. Usein riittää jo se, että ylipäätänsä pääsee näkemään lempibändejänsä lavalla.

Lavakarisma? Dream Theater? HOHO, kokeile käydä jossain oikealla keikalla niin tiedät mitä on lavakarisma. Noh, tuntuu että DT -faneille viihdyttävä show tarkoittaa sitä, kun Petrucci nostaa jalkansa monitorille kolme kertaa kahden sijasta.
 
Mun mielestä juurikin tuo DT:n keikka oli viihdyttävin jota olen ollut todistamassa, ja kyllä noita keikkoja on tullut nähtyä. Johtunee siitä, että kun lempibändi soittaa lavalla helvetin tarkasti ja hyvillä soundeilla niin siitä showsta pystyy kyllä nauttimaan täysin siemauksin vaikkei esim. Petrucci mitään moshausta harrastakaan.
 
Osaahan se juu, mutta silti aivan eri luokassa kuitenkin
 
Joo, nopeushan tunnetusti turmelee kitaristin.

http://www.youtube.com/watch?v=I30G … 5z3Yy4&mode=related&search=
 
http://www.youtube.com/watch?v=vYnN … ZCcMGc&mode=related&search=
 
Petruccin haastattelu ennen keskiviikon keikkaa. Mä en oo ikinä ennen hävenny enempää kun noita katsoessa, toi saatanan haastettelija meni oikeesti kysymään Petruccilta että: "Why does most americans hate their country?" Ja vielä New Yorkilaiselta. Saa haastattelija olla tyytyväinen että sillä on vielä luita ehjänä.
 
Ei jeppe, mistä toi kaveri on revitty haastattelemaan tota ?
 
Yläastelaisetkin puhuu suurimmaksi osaksi parempaa englantia.