| Aihe: Miles Davis | |
|---|
|
miksei täällä ole vielä threadia omistettu tälle jazznerolle? :0
lueskelen tässä paraikaa Ian Carrin kirjoittamaa Miles Davis-elämäkertaa ja vaikka olen pitänyt esim. Kind Of Blue- ja Bitches Brew-levyjä jo ennestään helvetin hienoina pläjäyksinä niin vasta levyjen taustoja lukiessaan alkaa arvostamaan niiden hienoutta ihan uudella tavalla uraauurtavina mestariteoksina.
julkaisihan mies myös vähemmän kuranttia tavaraa, mutta ei se millään tavalla vähennä hänen hienoimpien saavutustensa arvoa. kyllä tässä lähtee seuraavaksi hankintaan iso kasa äijän levyjä (osaan olen toki jo tutustunutkin kirjaston kautta)..
viina. hanuri. ja naiset. |
 baron
25.09.2007 07:33:32 (muokattu 25.09.2007 07:34:54) | |
|
Ostin tuon saman kirjan pari viikkoa sitten divarista ja kyllä se antoi kivan lisän herran musiikkiin. Kertomukset levytyssessioista ja piisien analyysit saivat kuuntelemaan herran piisejä uudelleen.
Se on kyllä ihan sama, mitä musiikkia soittaa, kunhan sen tekee hyvin (Jean Sibelius) |
|
Milesin levyjen hankkimisessa onkin savottaa vähäksi aikaa. Kataloogi on järkyttävän pitkä, ihan virallisinakin julkaisuina.
Itse olen ihmeemmin etsimättä hommannut Kind Of Bluesta 70-luvun puoleen väliin levyjä ja olisikohan nyt lähemmäs 30 vinyyliä hyllyssä. Paljon puuttuu vielä.
Ja musiikillisesti tykkään todella paljon tuossa edellä määritellyn ajanjakson Milesistä. Hienoa on niin akustisesti kuin sähköisestikin. Tietty tuo sähkausi voi helposti vaikuttaa totaaliselta sekametelisoplata ilman mitään punaista lankaa, mutta hei, ei oo multa pois jos ei joku tajua!1!
"Friendly shake hands!" -V.I.Lenin |
|
Ian Carrin kirja innosti meikäläistäkin. Yksi parhaita musaelämänkertoja, mitä on tullut luettua. Alkuperäinen suomennos ilmestyi 1986 ja täydennetty laitos (kääntäjänä J.Pekka Mäkelä) ilmestyi 2002. Kannattaa hankkia tämä jälkimmäinen.
Bitches Brew ja Kind of Blue ovat levyjä, jota mikään ajan hammas ei ole nakertanut. Kind of Blue on meditatiivista musiikkia. Omalla tavallaan Bitches Brew on vieläkin aikaansa edellä. Jos näin voi sanoa. Ja miksi ei voisi?
"Mä tuun heti vihaseks kun mä kuulen jatsia" -Avovaimo |
|
Bitches Brew ja Kind of Blue ovat levyjä, jota mikään ajan hammas ei ole nakertanut. Kind of Blue on meditatiivista musiikkia. Omalla tavallaan Bitches Brew on vieläkin aikaansa edellä. Jos näin voi sanoa. Ja miksi ei voisi?
Komppailen täysin, molemmat iki-ihania. |
|
Komppailen täysin, molemmat iki-ihania.
Ja voisin hieman vielä täydentää luetteloa "ihan liian merkittävillä levyillä":
- Birth of the Cool (1949)
- Bag's Groove (1954)
- 'Round About Midnight (1956)
- Relaxin' (1957)
- Milestones (1958) *ehdoton suosikkini*
- Four & More (1964) *yksi suosikeistani*
- My Funny Valentine (1964)
- Miles Smiles (1966)
- In A Silent Way (1969)
- Live-Evil (1970) *yksi suosikeistani*
- On the Corner (1972) *yksi suosikeistani*
- We Want Miles (1981)
Jos tämän tusinan plus edellä mainitut hankkii, niin läjässä on jo melkoinen läpileikkaus Davisin tuotantoon.
Amatöörit eivät oikeasti nauti musiikista ammattilaisia enempää - amatöörit eivät vain oikeasti osaa soittaa. |
|
Otanpa nuo sitten hankintaan :)
We Want Miles tosin löytyy jo. |
|
Otanpa nuo sitten hankintaan :)
Birth Of Cool tosin löytyy jo.
viina. hanuri. ja naiset. |
|
Ehdottomasti yks kovimpia tyyppejä musiikin historiassa, tehny aivan mielettömän elämäntyön. Täydet respektit.
Mutta Milesin elämänkerroista täytyy sanoa sellanen juttu, että minun mielestä tuo Ian Carrin teos oli aika puisevaa luettavaa kun vertaa sitä Miles Davisin omaelämänkertaan, joka on varmasti paras muusikon elämänkerta, jonka olen lukenut. Suosittelen ehottomasti lukemaan, ikävä kyllä sitä ei enää kirjakaupoista löydä mutta kirjastoista kyllä pitäis löytyä.
Olen tehnyt tolpan sävelhapuilussa |
 Martso
28.09.2007 12:22:14 (muokattu 28.09.2007 12:23:49) | |
|
Mutta Milesin elämänkerroista täytyy sanoa sellanen juttu, että minun mielestä tuo Ian Carrin teos oli aika puisevaa luettavaa kun vertaa sitä Miles Davisin omaelämänkertaan, joka on varmasti paras muusikon elämänkerta, jonka olen lukenut. Suosittelen ehottomasti lukemaan, ikävä kyllä sitä ei enää kirjakaupoista löydä mutta kirjastoista kyllä pitäis löytyä.
Milesin oma kannattaa lukea nimenomaan alkuperäisellä kielellä.
http://www.amazon.com/Miles-Davis/d … =UTF8&s=books&qid=1190971438&sr=1-2
Kaikki käy, eihän siinä mitään! |
|
Ainoastaan Kind of Blue, Milestones, Bitches Brew ja Sketches of Spain löytyy itseltäni. Olen ihan noviisi jazzin suhteen, mutta nälkä on kova. Nää levyt on tullut hankittua noin 4 vuoden aikana, jotenkin tuntuu että niissä on niiin paljon ammennettavaa vieläkin, ettei ole tullut pidettyä kiirettä. Ehkä pitäisi kuitenkin alkaa harkita seuraavaa hankintaa.
Tuo kirja menee ehdottomasti hankintaan.
CQB 241 |
 jazzmies
28.09.2007 15:32:22 (muokattu 28.09.2007 15:33:09) | |
|
...Ian Carrin teos oli aika puisevaa luettavaa...
No se riippuu melkolailla vastaanottajan lukutottumuksista. Carr itse määrittelee kirjansa olevan "kriittinen biografia", mikä pitää paikkaansa - hän arvottaa ja analysoi elämänkerrallisen tiedon ohessa. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi niille, jotka haluavat päästä sisään Davisin musiikkiin.
Davisin omaelämäkerta on taas hyvin värittynyttä muisteloa, jonka faktasisällöstä vuosikymmenten takaa kannattaa olla yhtä kriittinen kuin kenen tahansa lapsuusmuisteloiden suhteen. Sitä en sano, jotteiko kirja olisi viihdyttävää luettavaa. Mitä tulee kirjan suomennokseen, niin se on ihan OK. Ilmaisut ovat yhä suhteellisen rankkoja verrattuna kenen tahansa teksteihin.
Mutta jos haluaa tutustua Davisin uraan musiikin tekijänä, niin valintani on ehdottomasti Carr!
Maukasta makkaraa - Raikasta vettä - Kirkasta kalakeittoa |
|
Carr itse määrittelee kirjansa olevan "kriittinen biografia", mikä pitää paikkaansa - hän arvottaa ja analysoi elämänkerrallisen tiedon ohessa. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi niille, jotka haluavat päästä sisään Davisin musiikkiin.
Kyllä, samaa mieltä. Carrin kirjassa on taatusti enemmän antia niille, jotka haluavat lukea esim. analyyseja biiseistä elämäntarinan ohessa jne. Mutta itseeni vetosi enemmän Milesin oma kertojanääni ja ajatukset eri asioista. Hyviä kirjoja kumpikin, makuasia kummantyylisestä tykkää enemmän.
Olen tehnyt tolpan sävelhapuilussa |
|
Mutta jos haluaa tutustua Davisin uraan musiikin tekijänä, niin valintani on ehdottomasti Miles Davisin musiikki :)
Rock'n'roll is never die. |
|
Ja voisin hieman vielä täydentää luetteloa "ihan liian merkittävillä levyillä":
- Birth of the Cool (1949)
- Bag's Groove (1954)
- 'Round About Midnight (1956)
- Relaxin' (1957)
- Milestones (1958) *ehdoton suosikkini*
- Four & More (1964) *yksi suosikeistani*
- My Funny Valentine (1964)
- Miles Smiles (1966)
- In A Silent Way (1969)
- Live-Evil (1970) *yksi suosikeistani*
- On the Corner (1972) *yksi suosikeistani*
- We Want Miles (1981)
Jos tämän tusinan plus edellä mainitut hankkii, niin läjässä on jo melkoinen läpileikkaus Davisin tuotantoon.
Itse täydentäisin listaa vielä levyllä Nefertiti (1967).
What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about |
|
Itse täydentäisin listaa vielä levyllä Nefertiti (1967).
Kunhan yhdenkin noista plokkaa ja opettelee soittamaan niin on päässyt aika pitkälle.
Se on kyllä ihan sama, mitä musiikkia soittaa, kunhan sen tekee hyvin (Jean Sibelius) |
|
Kukaan ei ole kai vielä maininnut levyä Filles De Kilimanjaro. Nerokasta musiikkia.
Soitan myös synaa. |
|
Löinpä eilen jopa itseänikin vyön alle Tampereen mainiossa Aikakoneessa vieraillessani: olen hyvinkin vannoutunut progeisti, mutta Genesiksen tuotantoa aikani jahkailtua tuttuni suositteli Miles Davis -osastolta Sketches of Spainia. Kyseessä ei todellakaan ole aivan suotta eräs jazzin historian arvostetuinpia tekeleitä, tämähän iskee ja kovaa! Davisilla yhtyeineen ei tunnu olevan missään vaiheessa kiire minnekään (minnekäs sitä nöyrällä jazzmuusikolla olisikaan?), vaan kappaleiden äänimaailma rakentuu hitaasti, arvokkaasti ja yllätyksekkäästikin. Espanjalaissoundit kanstanjetteineen ja torvineen jäävät soimaan iloisesti päähän saaden itse pään vaatimaan lisää soitantaa. Coltranen A Love Supremen samalla ostettuani ei tarvinnut kauaakaan tuumia, että mitäs vaikutteita Shine On You Crazy Diamondilla onkaan.
"Christ. What would rock 'n roll be without a feedback?" -David Gilmour |
 lurkki
19.10.2007 16:05:44 (muokattu 19.10.2007 16:06:19) | |
|
Nefertiti on mulle ihan ylitsepääsemätön juttu.. kun siinä soittaa Andy Williamskin...
Ja se nimibiisi on ihan parhautta.
"...Vanhoja piuhoja, liittimet päissä. Ties missä kolvi hukassa on..." |
|
Itseltäni löytyy vain Kind of Blue, Milestones ja Bitches Brew. Enemmän on aikomusta kyllä hankkia, kun päättäisi mitä, kirjaston kautta on kyllä suureen osaan virallisista julkaisuista tullut tutustuttua. Varmaan tuon E.S.P levyn ostan seuraavaksi, sen verran hyvältä kuulostaa korvaani. Yleensäkin miehen levyt 60-luvulla erityisesti kiinnostaa. Suosituksia? |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
