Puhaltimet ›

Ruuvien kiristämisestä: jos huilussa jokin läppä "fuskaa" eli ei kevyestä painalluksesta huolimatta mene täysin kiinni asti ja väliin jaa pieni rako (kuulee taatusti myös soittaessa), ruuvia voi kiristää pienellä ruuvimeisselillä. Meisselin saa ostettua joko musiikkiliikkeestä, mutta myös muu hyvin pieni meisseli käy. Ruuveja ei tarvitse turhaan kiristää jos siihen ei ole aihetta. Ruuvia tulee kirstää vain sen verran kuin on tarpeen, eli hirmu tiukkaan ei kannata niitä vääntää.
 
Ruuvien kanssa pitää kyllä olla tosi varoivainen - itse jättäisin sen puolen täysin ammattilaisille. Ongelma on siinä, että yhtä ruuvia vääntäessä yleensä liikkuu useampi kuin yksi läppä. On kyse niin pienistä ja tarkoista säädöissä, että pahimmassa tapauksessa ruuveja vääntelevä saa koko alarekisterin huilussa aivan tuhruksi tai kuulumattomaksi. Itse olen joskus mennyt säätämään huiluni ruuveja juuri ennen konserttia, pilannut koko alarekisterin soundin (äänet tulivat tuskin ulos) ja sen jälkeen todennut, etten enää vääntele ruuveja yksin, jos en todella tarkkaan tiedä, mihin kaikkeen ruuvit on yhteydessä (ja vaikka tietäisinkin).
 
Mitä oppilaan (tai oppilaan äidin) tarvitsee tietää huilun huollosta, on peruspuhdistus, eli tarkka huilun sisäpuolen kuivaus aina soiton jälkeen. Tämä tehdään suukappaleelle pyörivin liikkein ja varoen, ettei huilun päässä oleva viritystappi liiku. Puhdistuspuikon on hyvä olla puuta tai muovia, ja on katsottava, ettei se raavi huilua sisältä. Läppiä kannattaa tosiaan kuivata sätkäpaperilla aina, kun niistä alkaa kuulua naksuvaa ääntä (eli läpässä on vettä). Huilua pitää soittaa puhtain käsin, ja sormenjälkiä voi kuivata huilusta mikrokuituliinalla. Tässäkin muistutan, että huilun koneisto on täynnä pieniä jousia, joita ei pidä lähteä itse puhdistaessa sörkkimään. Ne on helppo saada pois paikoiltaan, ja sitten on taas ammattilaisen apu tarpeen, että säädöt saadaan takaisin kohdalleen.
 
Huilu on tosi pieni ja herkkä soitin, ja koneisto on täynnä uskomattoman pieniä ja herkkiä säätöjä. Jos niitä menee itse sorkkimaan, riski, että joku läppä alkaa vuotaa pahasti, on aika suuri. Huilu kannattaa viedä hyvälle korjaajalle kerran vuodessa tai kahdessa. Ammattikorjaaja irroittaa koko huilun koneiston, vaihtaa huonoksi kuluneet tyynyt ja puhdistaa huilun. Sen jälkeen hän kokoaa huilun uudestaan ja säätää kaiken kohdalleen.
 
EDIT: Ja ainiin, viritystapin paikka kannattaa tarkistaa vaikka kerran kuussa. Se on siis se tappi huilun suukappaleen päässä, jota saa sormilla vähän pyöriteltyä. Oikea kohta tarkistetaan putsauspuikon avulla: Jokaisessa huilun putsaustikussa on alapäässä, noin 1,5cm päässä päästä pieni lovi. Työnnä putsauspuikko ilman liinaa "väärinpäin" suukappaleen sisään, ja katso, että lovi on suuaukon puolessa välissä. Jos se menee liian syvälle, joudut avaamaan viritystapin ruuvia hiukan (tai siis vääntämään tappia auki) ja työntämään tapin sitten paikoilleen. Nojoo. Tämä on kyllä tosi vaikea selittää ilman mitään kuvia! Toivottavasti se huiluope nyt edes tämän voi tarkistaa (omani ainakin opettaja tarkisti ekat viisi vuotta).