Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Eka hyvä biisi mitä oon nightwishiltä kuullu on tää Amaranth. Video tosin on aika huono, ärsyttää se laulajan heiluminen.
 
Hmm... Olen huomannut muidenkin sanovan samaa, mutta mielestäni tuo on juuri sopivan elävää esittämistä, verrattuna vaikkapa Tarja Turuseen. Hymyileviä kasvoja on aina mukavempi katsella kuin totisia. Muutenkin kyllä pidän videosta, ja biisistäkin.

Hmm... Olen huomannut muidenkin sanovan samaa, mutta mielestäni tuo on juuri sopivan elävää esittämistä, verrattuna vaikkapa Tarja Turuseen. Hymyileviä kasvoja on aina mukavempi katsella kuin totisia. Muutenkin kyllä pidän videosta, ja biisistäkin.
 
Pitää olla vähä rokkitähden elkeitä lavalla. Turusen katrihelena-hymyt ja heiluttelut on kamalia. =D

Pitää olla vähä rokkitähden elkeitä lavalla. Turusen katrihelena-hymyt ja heiluttelut on kamalia. =D
 
Ja hymyileminen ja hauskanpitoko ei kuulu siihen? Sepäs olisikin hienoa jos kaikki vetäisivät keikkansa läpi tähän tapaan:
 
http://www.youtube.com/watch?v=hwUwh6XfShQ
 
Tosin, noilla oli syykin tuohon.

Eka hyvä biisi mitä oon nightwishiltä kuullu on tää Amaranth. Video tosin on aika huono, ärsyttää se laulajan heiluminen.
 
Itse taas olen täysin eri linjoilla. Tuo biisi oli niin suuri pettymys, kun voi vain oila yhdessä Evan kanssa. Nyt, kun on levyä päässyt viimein kokonaisuutena kuuntelemaan niin kyllähän tämä sitä pettymystä lievittää oikein kivasti noiden kahden järkytyksen jälkeen. Harmi, että molemmat kappaleet levyltä löytyy. Avausraita on kyllä silkkaa mahtavuutta. Tosiaan vasta ensimmäinen kierros levyä menossa niin enempää analyysia ei viitsi vielä tähän väliin laittaa.

Itse taas olen täysin eri linjoilla. Tuo biisi oli niin suuri pettymys, kun voi vain oila yhdessä Evan kanssa. Nyt, kun on levyä päässyt viimein kokonaisuutena kuuntelemaan niin kyllähän tämä sitä pettymystä lievittää oikein kivasti noiden kahden järkytyksen jälkeen. Harmi, että molemmat kappaleet levyltä löytyy. Avausraita on kyllä silkkaa mahtavuutta. Tosiaan vasta ensimmäinen kierros levyä menossa niin enempää analyysia ei viitsi vielä tähän väliin laittaa.
 
En oo kuullu muita kappaleita. Tossa vaan on tommonen radioystävällinen melodia ja kertosäe on aika tarttuva. Tiedä sitten millaisia ne muut biisit on.

Täytyy sanoa, että Once:n kuultuani olin 100 % varma ettei Holopaisen sävellyskynästä voi yksinkertaisesti enää ikinä syntyä mahtavampia biisejä, puhumattakaan paremmasta albumista.
Mutta kyllä vaan alkaa näyttää siltä, että olin väärässä ja, että Dark Passion Play pistää vielä pikkasen verran paremmaksi kuin edeltäjänsä.
 
Ja siis Once oli jo aivan uskomattoman kova levy ja sillä majaileva Ghost Love Score on varmaan vieläkin Nightwishin kovin biisi, mutta siitäkin huolimatta tässä DPP:ssä on jotain vieläkin hienompaa, onko se sitten orkesterin mahtiponteellisempi esiintyminen vai mikä.. se ei ole vielä mulle valjennut.
 
Ja Saharan alku, huh huh.. potkii persuuksille niin, että...

No nyt on kuunneltu päivä tätä Yötoiveen uusinta.
 
Tässä on muutama semmoinen helmi että tuntuu että tärykalvot räjähtää työntäen ulos ruusujen terälehtiä sekä hunajaa. Aivan mahtavaa musiikkia: ei liian klassista, ei liian raskasta, sanoissa sopivasti pureskeltavaa, laulu (sekä Marcon että Anetten) on jotain aivan uskomatonta, kieroa, taivaallista ja pehmeän äreää. Taitaapa olla paras ja kannattavin riski ikinä suomalaisessa musiikkimaailmassa heittää vuosikymmenen työskentelyn jälkeen oopperaääni pois ja ottaa tilalle Abbamainen, mutta "oikeaan" lauluun kykenevä tyttömäinen ääni.
 
Tarjafanit varmaan osaavat kaivella ne biisit esille, joissa Tarjan on ääni on se "juttu", sellaiset biisit jossa se ääni oikeasti on edukseen ja biisi on yhtä karkkia korville. No, tällä levyllä löytyy jo useita Anetten ääniä imartelevia biisejä, ehkä jopa enemmän mitä Tarjalla ikinä oli.
 
Anetten ääntä nuoleskelevia biisejä on ainakin Cadence Of Her Last Breath, Eva, Whoever Brings The Night sekä For The Heart I Once Had. Näistä laulusuorituksista paistaa Abba niin selkästi ja ennenkaikkea edukseen läpi että on pistettävä silmät kiinni ja vavahdella kylmien väristysten saattelemana. Se on kummallista miten niin uskomattoman hyvä fiilis konkretisoituu niin epämiellyttävänä asiana kuin kylmät väristykset.
 
Vanhan ajan rässärinä tuntuu oudolta miten nyt niin paljon diggaan esim. edellämainituista biiseistä. Siis nämähän on just sitä radion rokkia, ollaan vähän rebeleitä ja särökitaratkin on. Kertosäkeet kuin teinitytön keikkaunelmasta varastettuja. Melodiat ja laulu on tuunattu niin että vain kuurot (jos hekään) ovat immuuneja biisien päässäsoimiselta ja päällehyräilyltä. Tällä hetkellä eniten ihmetyttää ja musiikillisesti samalla ravitsee tämä Cadence, siis tosi poppis biisi! Kertosäkeessa laulellaan että "Runaway", niinkuin suunnilleen joka toisessa karkailuikäisen nulikan lempparibiisissä. Mutta kerto vie mukanaan, halusi tai ei.
 
No, ehkä tässä on nyt piirun verran mukana uutuuden viehätystä, virkistymistä kun on saanut kuunnella levyllisen ehtaa Nightwishiä ilman Tarjan laulua. Mutta jyvänen jos toinen totuutta tässäkin.
 
Tämmöstä tällä kertaa. Palaan asiaan huomenna kun tulen haukkumaan levyä, onhan se jatkuvan luukuttamisen jälkeen varmasti jo kulunu puhki.
 
Edit: Miksi sairas mieleni koko ajan uskoo että tämän digipackin toinen cd (DPP instrumentaalina) tehtiin vain sitä varten että Tarja saa kotonaan yön hiljaisuudessa kokeilla laulaa näitä :P

Enpä olis kyllä uskonu. Teki ne vaan paremman levyn. Erilaisen, mutta että vielä paremman! Oncen jälkeen tuntui jo siltä, että mitä annettavaa enää on. Ei helvetti miten kovaa kamaa tämä uusi levy. Muutama kohta aluksi häiritsi, mutta se on nyt minimoitunut yhteen eli Cadencen "run away" huutoihin. Toimisi paremmin ilman niitä, kuten se eka kertsi on.
 
Muuten aivan uskomattoman kovaa kamaa koko lätty.
 
Harmittaa vaan, kun nyt ei pysty kuuntelemaan mitään muuta, kun pitää vaan aina pistää levy uudestaan soimaan. :)
 
Sanotuksiin pystyy samaistumaan vaan niin hemmetin hyvin, että oikein koskettaa jotkut biisit tietyssä tilanteessa.
 
Kelttimeininki toimii mausteena. Sitä ei todellakaan puske liikaa. Tähän levyyn toimii iänikuinen käsitykseni hyvästä musiikista: Musiikki on ärsyke. Tässä annetaan paljon, mutta ei koskaan, yhdessäkään biisissä liikaa kerralla ja se palauttaa aina kuuntelemaan uudestaan. Kaikki on vähintäänkin loistavaa ja uusi laulaja antaa sen kuuluisan loppusilauksen.
 
Oma suosikki biiseistä on The Islander, jossa Hietalan Marco pääsee näyttämään monipuolisuuttaan laulajana ja biisi biisinä on vaan niin sairaan hyvä! Instrumentaali kuuluu myös sinne kärkeen.
 
Master Passion Greedissä se yksi säkeistö (Hello how are you?:n jälkeen) on jotenkin veikeä.. Marco laulaa sen jotenkin niin kiusaavalla ja "ärsyttävällä" äänellä. Aluksi tuntui oudolta, mutta nyt se tuntuu jotenkin osalta sitä biisiä ja etenkin lyriikkaa. Säkeistön loppu on kuitenkin sitä tuttua Marcoa ja se jotenkin helpottaa oloa aina, kun lähtee se kunnon juntta siitä säkeistön jälkeen.
 
Hirveästi sanottavaa :) Ei ole koskaan näin hyvin iskenyt Nightwish, vaikka se joskus onkin ollut "ihan jees" kamaa ja Oncella vähän nosti meikäläisen kiinnostusta.

Joo. Eipä ois uskonut. Edellinen - Once - on todella hienoa kuultavaa. Mutta niimpä vain uutukainen pistää paremmaksi. Olen myyty. Ei voi muuta. Hienoa koukkuilua ja kieroilua sekä ihan suoraa mättöä löytyy levyltä. Eipä pahemmin suvantovaiheita löydy.
 
Ainoana häiritsevänä tekijänä välillä kaipaisin Anetten laulua hieman enemmän pintaan, kun meinaa välillä jäädä hieman muun soiton alle.

Lisätään vielä, että tuo hieman pop-vivahteinen For the heart I once had huvittaa. Siinä alkuvaiheessa kun kitara soittaa sitä teema-melodiaa (tai mikä lie) sen sointi ja sävel aiheuttaa mulle tunteen, että kohta Olli Lindholm (Yö) alkaa laulaan jotain baari jollotusta.. ;) Mutta siitäkin kehkeytyy hieno biisi. Eikä vähiten Anetten laulun ansiosta.
 
Levyn suosikkibiisi? no, the Poet and the Pendulum on todella vaikuttava, siis Todella. Toiseksi nousee mun "listalla" The Islander. Jotain erittäin hienoa.

Pitänee minunkin hehkuttaa, että aivan loistava levy! The poet and the pendulum biisin oboe-juttu kappaleen loppupuolella on aivan uskomattoman upea... Kaikki biisit ovat loistavia, mutta just nyt olen mieltynyt eniten Seven days of the wolves, Cadence of her last breath ja bye bye beautiful. Mutta kyllä myöskin Whoever brings the night, Islander ja Last of the wilds, unfuckingbelievable, upeaa!
 
Kävikö kukaan eilisellä Nattuvissyn keikalla? Siellä olleet kertokaa mikä oli meininki!

Ensimmäistä kertaa juur kuuntelen levyä. Jännä ilmiö, että bändi kuulostaa joka levyllä vakuuttavammalta kuin aiemmin. Kai ne on nyt hyvissä kantimissa.
 
Anette vetää hyvin ja on mun mielestä oikein mainio vokalisti tähän yhtyeeseen. Mainitsen lisää kun oon kuunnellut tarpeeksi.

Pitihän tuo itsekin pistää tilaukseen kun hehkutatte sitä täällä noin kovaa :) Kuultujen sinkkubiisien perusteella voi ainakin jo sanoa, että uusi levy taitaa olla parasta NW:tä koskaan.

uusi levy taitaa olla parasta NW:tä koskaan.
 
Minusta taitaa näin ollakin. Levyn pystyy kepoisesti kuuntelemaan alusta loppuun, mikä on huikea juttu liki 80-minuuttiselle pläjäykselle.

Pitänee minunkin hehkuttaa, että aivan loistava levy! The poet and the pendulum biisin oboe-juttu kappaleen loppupuolella on aivan uskomattoman upea... Kaikki biisit ovat loistavia, mutta just nyt olen mieltynyt eniten Seven days of the wolves, Cadence of her last breath ja bye bye beautiful. Mutta kyllä myöskin Whoever brings the night, Islander ja Last of the wilds, unfuckingbelievable, upeaa!
 
Kävikö kukaan eilisellä Nattuvissyn keikalla? Siellä olleet kertokaa mikä oli meininki!
 
No jos kaksi kirjoitusta vilaset ylöspäin niin valkenee!

Ensi kuuntelut takana ja kyllä on kyse mahtavasta albumista. Nightwish vain voitti laulajanvaihdoksessa.
 
Poet and the pendulum on kyllä jotain uskomatonta. Todella hieno kappale. Holopainen on kyllä nero. On tosi hienoa, että joku pystyy säveltämään tuollaisen teoksen.

Täytyy muuten hehkuttaa tuota The Escapist-biisiä, mikä löytyy BBB-sinkun b-puolelta. Käsittämätöntä että tällainen helmi on pudotettu pitkäsoitolta. Kunnon irkkuiluhittikertsi!

Kävikö kukaan eilisellä Nattuvissyn keikalla? Siellä olleet kertokaa mikä oli meininki!
 
Juuri kommentoin aihetta Imperiumissa, pistänpä tännekin.
 
Olin ensimmäistä kertaa tämän bändin keikalla eilen. En juurikaan tunne orkesterin tuotantoa, lähinnä yleisilmeen, näkyvimmät hitit ynnä joitakin sattumia. Tämä ei ole vaikuttanut tarpeeksi mielenkiintoiselta orkesterilta, mutta voisihan sitä keikalle lähteä, kun keskimääräistä halvemmaksikin tuli. Tämmöisen mahdollisuuden järjestämisestä nostan kyllä hattua.
 
Paikan päällä oli aivan hervottomasti väkeä. En muistanut, että kun Tavastia on täynnä, se myös on täynnä. Keikka taisi alkaa uudella kappaleella nimeltä Bye Bye Beautiful. Tunnistin myös mm. kappaleet Sleeping Sun ja Sacrament of Wilderness. Minusta lavaesiintyminen oli jotenkin vaisua ja liikkeetöntä, olen kai tottunut energisempiin lavaesiintyjiin. Keikan alusta meininki vaikutti mukavalta, mutta loppua kohti aloin haukotella ja vilkuilin kelloa.
 
En vakuuttunut. Ei ole minun musiikkiani. En osta uutta levyä enkä mene jatkossa keikoille. Jos tämä sattuu festareille, joille olen muutenkin menossa, en luultavasti käy katsomassa. Mutta suosittelen lämpimästi kaikille niille, joille tämäntyylinen saattaisi kolahtaa.

Hitto, että tämä Master Passion Greed on hieno kappale. Paras NW:n kipale ikinä.