Kitarat: soittaminen ›

Lueskelin tässä vanhoja Total Guitareja, ja sieltä Reader's Letters osastolta pomppas yks kirje hyvin esiin..
 
Entisenä rumpalina olen huomannut(varsinkin tuon kirjeen jälkeen), että kitaristien yhteinen ilmapiiri on suhteellisen nihkeä. Tai, rumpaleilla on paljon enemmän innostusta jakaa toisilleen neuvoja. Kuten "Jos teet tästä tälleen, niin tulee tollanen ääni ja kun lyöt tolla kohalla noin tohon, niin saat tollasen äänen.".
Kuten taas kitaristeilla vinkkien anto on sitä rataa, että "Harjoittele!", "Käytä korvias, ni sä löydät oikeen soundin.", "Kahenkymmenen vuoden päästä sä alat oppia tuntea otelautaa.."
 
Itse noudatan jokaista noista ylemmistä ohjeista ja jutuista, todella hyviä ja varteenotettavia ovat. Kuitenkin jotenkin tuntuu, että rumpalit olisivat paljon myötämielisempiä antamaan neuvoja, ihan suoraan, eikä mitään kahdenkymmenenvuoden soiton jälkeen esiin tulevia asioita, jotka silloin vasta alkaa tajuta.
 
Yksi esimerkki tästä on myös, että en muista yhtään kertaa jolloin #rumpalit kanavalla, olisi halveksittu/haukuttu Bodom tai similar tyyppistä rumpalia. Mutta auta armias, jos olet sellainen kitaristi..
 
Ehkä ette saa mun todellista pointtia kiinni kunnolla. Tarkoitukseni ei siis ole halveksia kitaristeja, sillä itse kuulun niihin myös, kuuden vuoden kokemuksella. Ja tämänkin kirjoitan sillä uhalla, että huomenna tullaan hakemaan hirsipuulle.
 
Ja tuo TG issue on siis 140 SEPT 2005. Sivu 34.

Niin. Mitäpä tohon sanois. Jos sä koet sen noin, niin ehkä se on sun mielestä niin. Itse kyllä koen sen niin, että kun kysyy toiselta kitaristilta vinkkejä ja neuvoja, niin niitä myös saa. Elämää kun on myös tämän foorumin ulkopuolella.
 
PS. Tää soittaminen palstahan on ihan täys vitsi muutenkin. Ei vedellä sen perusteella mitään johtopäätöksiä.

Ehkä ette saa mun todellista pointtia kiinni kunnolla.
 
Ehkä sain, ehkä en, mutta kyllä tuo totta on. En osaa tohon rumpaliosuuteen ottaa kantaa, mutta kyllä kitaristien joukossa on jos jonkinlaista...
 
Mä henkilökohtaisesti pyrin auttamaan kaikkia idioottejakin aina kaikin mahdollisin tavoin. Miksen auttaisi? Josko hekin oppisivat saman, jonka oon ite ajan saatossa kantapään kautta kokenut.
 
Ehkä sinänsä vähän hassu jo koko keskustelun avaus, että sä puhut kitaristien kommuunin ilmapiiristä. Eihän sellaista edes ole. Tämä tuntuu olevan mitä verisintä kilpajuoksua muiden kanssa, ihan niinkuin sillä omalla taito- ja tietämystasolla olisi minkään valtakunnan merkitystä kenenkään muun mielestä. Suuri osa konkkaronkasta tuntuu olevan jos jonkinlaisia murkkuiän teiniangsteista kärsiviä hikipinkoja, iästä riippumatta, mitä tohon kitaransoittoon tulee. "Siviilimaailmassa" nämäkin tyypit ovat yleensä ihan normaaleja mukavia ihmisiä, mutta kitaransoitolla ja siitä keskustelemisella tuntuu olevan joku kummallinen aivoja veltostuttava vaikutus.
 
Tämä on mun typistetty mielipiteeni tästä aiheesta. Nyt on niin kova hinku katsomaan animea, ettei ehdi ajatella. :)
 
EDIT: Tämä koskee nyt pääasiassa netissä käyttäytymistä. Ihmisten ilmoilla tilanne on usein toinen, eikä parane yleistää.

Entisenä osapäivä -rumpalina ja lähes entisenä basistina oon kyllä pitkälti samaa mieltä, kuin Elbura.
 
Kyllä tuttujen ja vähän tuntemattomienkin basistien kesken tulee juteltua aiheesta "kuis sä ton vedät" tai "mä vedän sen näin, kokeile tota." Rakentavaa ja kehittävää.
 
Kitaristit pihtaavat niitä jutskiaan, niinkun ne olis valtiosalaisuuksia.. :) Ihme touhua.. kuka kitaristi tästäkin nyt ensimmäisenä riemastuu..

Se on sitä, kun meitä kitaristeja on niin paljon. Sellaista kunnon olemassaolon kamppailua, jossa vain teknisesti parhaat ja kovimmalla tunteella vetävät selviävät ;)
 
Jos nyt pitäisi valita instrumentti uudelleen, alkaisin rumpaliksi, sillä rumpali musta aikoinaan piti tulla, mutta se kaatui kerrostaloasumiseen yms. Onhan kitaransoittelukin kivaa toki, mutta vielä joskus ostan rummut ja opettelen soittamaan niillä.. Tai sitten ostan nokkahuilun.

Entisenä osapäivä -rumpalina ja lähes entisenä basistina oon kyllä pitkälti samaa mieltä, kuin Elbura.
 
Kyllä tuttujen ja vähän tuntemattomienkin basistien kesken tulee juteltua aiheesta "kuis sä ton vedät" tai "mä vedän sen näin, kokeile tota." Rakentavaa ja kehittävää.
 
Kitaristit pihtaavat niitä jutskiaan, niinkun ne olis valtiosalaisuuksia.. :) Ihme touhua.. kuka kitaristi tästäkin nyt ensimmäisenä riemastuu..
 
Ei mun mielestä kitaristit niitä pihtaa, täällähän on kovin ystävällisiä eri tyylien edustajia. Vaikkapa esim. Ambitus ja Velsa joilta saa vastauksia kyllä laite ynnä soittopulmissa, ja kyllä mullekin tulee pikaviesteillä kysymyksiä ja yritän jotain kertoo, jos osaan ja siitä mitään hyötyä on. On paljon muitakin. Eiks rumpalit koskaan sit skabaa siitä, että kuka vetää nopeimman yhden käden rollin tai nakuttaa meneen tuplabasareilla äärimmäisyyksiä hipoen. Että tälläistä mulla.

En tiedä pihtaavatko kitaristit noita juttujaan, vai onko monesti myös kyse siitä ettei kitaraväki hirveästi kehtaa toisiltaan kysellä? Siis jos nyt puhutaan tämän soittopalstan ulkopuolisesta elämästä.
 
Mä kyselen aina kun en jotain handlaa, eli usein. Neuvon myös, jos multa kysytään, mikäli järkeviä neuvoja pystyn antamaan.

Yksi syy voi olla siinä, että rumpujen soittotapa on erilainen, noin tavallisessa musiikissa.
 
Olipa biisi melkein minkälainen vain, niin rumpali tekee "duunia" koko biisin ajan.
 
Toisin on joskus kitaran kanssa. On biisejä (ja musiikkityylejä), joissa kitaristi voi vähän vetää kevyemmällä yrityksellä. Vaikka joku eteerinen muutaman sävelen pitkä soolo, jossaon paljon kaikua ...
 
Ehkä rumpaleiden homma on, hyvää tässä tarkoittaen, enemmän "työtä".
 
Näin kitaristeista tulee vähän sellaisia "taiteilijoita", jotka ajattelevat että heillä on oikeus olla välillä hyvissä fiiliksissä ja vetää nopeampaa, välillä löysäillä jos ei inspiroi.
 
Kun taas rumpalilla ei ole sitä pelivaraa - niinpä heistä kasvaa tasaisia ja yhteistyökykyisiä tyyppejä?
 
Itse olen tässä ajatellut, että ottaisin haasteekseni olla kitaraa soittaessa, samalla lailla kuin rumpalit, joka hetki yhtä skarppina. Ei mitään löysäilyä kitarassakaan, vaan soitetaan kuin rumpalit.

Tässä on nyt vähän se ongelma, että tänne tulee pääasiassa varmaan kirjoittamaan kahdenlaista porukkaa: ne keitä tämä on henkilökohtaisesti koskettanut ja se ketuttaa, sekä ne ketkä ovat ns. hyvää porukkaa. Kaikki välimaasto ja "ongelman aiheuttajat" varmaan pysyttelevät keskustelusta visusti loitolla. Katsellaan kuinka moni kehtaa tulla haukkumaan itsensä pystyyn tämän aiheen tiimoilta...
 
EDIT: Tai mistäs sitä tietää. Luulenpa vaan, että tämä kääntyy kuitenkin jonkinlaiseksi kitaristien puolustuspuheenvuoroksi, vaikkei ketään olla syyteltykään.

Ehkä rumpaleiden homma on, hyvää tässä tarkoittaen, enemmän "työtä".
 
Näin kitaristeista tulee vähän sellaisia "taiteilijoita", jotka ajattelevat että heillä on oikeus olla välillä hyvissä fiiliksissä ja vetää nopeampaa, välillä löysäillä jos ei inspiroi.
 
Kun taas rumpalilla ei ole sitä pelivaraa - niinpä heistä kasvaa tasaisia ja yhteistyökykyisiä tyyppejä?
 
Itse olen tässä ajatellut, että ottaisin haasteekseni olla kitaraa soittaessa, samalla lailla kuin rumpalit, joka hetki yhtä skarppina. Ei mitään löysäilyä kitarassakaan, vaan soitetaan kuin rumpalit.
 
Enpä voisi enempää olla samaa mieltä. "kyllä mä pystyn nää jutut vetään mitenpäin vaan, rumpali pitää homman koossa"
 
Vastakohta olkoon vaikka kaikkien tuntema Hetfield/Ulrich "symbioosi", jossa lähes täysin rytmitajuton rumpali yrittää lähinnä pysyä perässä.

Ehkä sain, ehkä en, mutta kyllä tuo totta on. En osaa tohon rumpaliosuuteen ottaa kantaa, mutta kyllä kitaristien joukossa on jos jonkinlaista...
 
Kyllä. Erityisesti joudut yleisen dissauksen kohteeksi, jos fooruminimimerkissäsi on synnyinvuotesi. Jos nimimerkkisi sattuu olemaan Bodom92, ja luulet tietäväsi jostain jotain ja ajattelet vihdoin pääseväsi pätemään muusikoiden nettiin jostakin, niin auta armias sitä vastaanottoa.
 
Yritän vaan sanoa, että "teinitiluttajia" sorsitaan aivan turhan hanakasti. Varsinkaan, jos ei osaa käyttää välimerkkejä tai yhdyssanoja. Että joillakin se kynnys kysyä jotain itseä ihmetyttyävää asiaa saattaa olla korkea.
 
ED: Aniin, minä itse olen 14 v. ja soitan kitaraa. Suosikkibändeihini kuuluu Children of Bodom. Yhtä lailla kuin kuuluu esim. Cream, Frank Zappa, Chopin tai Miles Davis. Tai Cannibal Corpse.
 
Enkö olekkin ihan perkeleen ihq??

Yritän vaan sanoa, että "teinitiluttajia" sorsitaan aivan turhan hanakasti. Varsinkaan, jos ei osaa käyttää välimerkkejä tai yhdyssanoja.
 
Mun... minun mielestäni sorsiminen tuon suhteen on aivan oikeutettua. Et millään voi odottaa asiallista palautetta, jos avaus on tsät/irk/tekstari-ilman-käsiä luokkaa.
 
Jos haluat asiallista palautetta, kirjoita asiallisesti.

Kyllä 7 kuukautta soittaneelta pitäisi Master of Puppets mennä kokonaan. Mulla ainakin meni silloin.

Puhuessani nyt kitaristeista tarkoitan vain itseäni, en voi tätä oikein mitenkään yleistääkään.
 
Mä oon ainakin vähän sellainen, että muilta ei apua kysellä eikä oteta, vaan hommat selvitellään ja opetellaan itse. Toisaaltahan tää on ihan hyvä homma, mutta onhan se naurettavaa, jos kaveri vieressä (vaikka basisti :p) tietää miten homma kannattais hoitaa ja silti vain yksin pakerretaan homman kimpussa. Siinä menee pahimmillaan muidenkin, kuin itsensä aikaa, eikä se oo kivaa.
 
Mä en rehellisesti oo koskaan esim. pelännyt paikkani puolesta bändissä, mutta kuitenkin aina on vähän sellanen fiilis, että toivottavasti kukaan ei osaa paremmin. Nykyään oonkin yrittänyt päästä liiallisesta täydellisyyden tavoittelusta eroon ja se on helpottanut hommaa. Oon kyllä aina tykännyt soittaa toisen kitaristin kanssa, mikäli tämä on osannut hommansa.
 
Sama mikä on jo mainittu on kitaristin "vastuu" bändisoitossa. Omat jutut voidaan vähän sinne päin roiskaista, mutta muilta vaaditaan äärimmäistä tarkkuutta. Itsekkin olen tähän sortunut useasti, jos jokin asia on alkanut turhauttaa. Toisaalta se tulisi sallia kaikille ja toisaalta ei kenelläkään.
 
Viime aikoina oon omalta osalta huomannut valtaisan kiinnostuksen komppaus puoleen ja oonkin kaavaillut, että bändiin otettaisiin niin sanottu "soolokitaristi". Oon ollut aika ylpeä, että olen pystynyt myöntämään, että en voi enkä halua hoitaa ja kontrolloida kaikkea. Useimmiten kitaristit ja mikseivät muutkin muusikot tuntevat, että heidän pitäisi "turvata selusta" jokaisella osa-alueella, että aina parempi muusikko vaanii takana, valmiina astumaan tilalle.
 
Yksi syy tietysti kitaristien ainakin näennäisesti "suppeaan" tiedonjako haluun on varmasti se seikka, että useasti samassa bändissä näitä on kaksi kappaletta ja heillä saattaa olla mahdollisesti jopa jonkin näköinen kilpailuasetelma, tai halutaan ainakin varmistaa, että itseään ei pidetä huonompana kitaristina kuin toista. Kaikki toiselta pois on itselle plussaa. Näin varmaan ainakin vähän aloittelevimmissa bändeissä. Myöhemmin varmaan huomataan, että kaikkien kannattaa tukea toisiaan, varsinkin jos tähdätään isommin, silloin ei olee varaa kilpailuun bändin sisällä, ainakaan minun mielestäni.
 
Mun mielestä kitaristien boheemiuus on aikalailla paskaa. Eiköhän niitä on ainakin saman verran boheemejä laulajia tai rumpaleita. En ole ainakaan itse huomannut, että kitaristilla olisi minkäänlaista etuoikeutta bändin "taiteilijana".

Jos haluat asiallista palautetta, kirjoita asiallisesti.
 
Tähän kyllä yhdyn. Valitettavan usein vain sorsinnan takana ei ole esim. epäkorrekti kielen käyttö, vaan esim. se nimimerkki ja mitä tietoa ja taitoa sen takaa uskotaan löytyvän. Täällä pitäisikin kirjoittaa anonyymisti, jolloin jokainen kirjoitus arvosteltaisiin pelkästään tekstin perusteella. Tietyillä nimillä tuntuu olevan enemmän painoarvoa, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta kenenkään mielipidettä ei tulisi kyseenalaista pelkästään kirjoittajan iän, musiikkimaun tms. suhteen.

Tietyillä nimillä tuntuu olevan enemmän painoarvoa, ja tietyillä vähemmän. ikä on ihan ymmärrettävää, mutta kenenkään mielipidettä ei tulisi kyseenalaista pelkästään kirjoittajan iän, musiikkimaun tms. suhteen.
 
Ei tietenkään pitäisi. Mutta minkäs teet. Tämähän alkaa muistuttaa jo ihan oikeaa elämää.

Tietyillä nimillä tuntuu olevan enemmän painoarvoa, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta kenenkään mielipidettä ei tulisi kyseenalaista pelkästään kirjoittajan iän, musiikkimaun tms. suhteen.
 
Ne nimimerkit, joiden mielipiteitä täällä eniten kyseenalaistetaan, ovat minusta kyllä ihan omilla jutuillaan sen aiheuttaneet. Jokainen käyttäjä on tasan yhtä fiksu kuin hänen kirjoituksensa keskimäärin, ja jos kirjoittaa asiaa, saa asiallisempaa kohtelua. Minun nähdäkseni vähän nöyrempään sävyyn kirjoitettuihin kysymyksiin usein tulee vähän fiksumpia vastauksia.
 
Mitä tulee itse ketjun aloitukseen, en minä ole huomannut kitaristien keskuudessa kitkaa sen enempää kuin muillakaan soittajilla. Ei se ole soittimesta kiinni, vaan ihmisestä. Yleensä ne, jotka jonkinlaista kitkaa aiheuttavat löytävät sen kyllä edestään. Eri asia on, tajuavatko sen itse.
 
Tämän palstan ilmapiiri on taas aivan omanlaisensa. Pääsääntöisesti ihan hyvä, mutta eräs ilmiö joskus ärsytti kovasti. Nyttemmin ei enää niin paljoa, kun on tullut vähennettyä ämnetissä hillumista murto-osaan siitä, mitä se pahimmillaan/parhaimmillaan oli. Jokaisella foorumilla on tiettyjä vakioaiheita, joista kysellään usein. Näihin aiheisiin tietysti tulee lähestulkoon samat vastaukset, pikkuhiljaa porukka alkaa muistaa ne. Sitten jotkin nimimerkit, jotka eivät oikeastaan aiheesta paljoa tiedä toistelevat samoja vastauksia, joista muotoutuu pikkuhiljaa niin ympäripyöreitä, etteivät ne valaise aihetta paljoakaan. Konkretisoidaanpa vähän:
 
Kys: "Miten kannattaa treenata nopeutta?"
Vas: "Treeniä vaan, kyllä se siitä. Kantsii ostaa metronomi."
 
Vaikka vastauksessa mainitaankin metronomi, kysyjä tuskin on tuon jälkeen paljoa viisaampi. Aihe on tietysti niin laaja, että olisi absurdia edellyttää jokaiselta vastaukselta kaikenkattavaa tutkiskelua, mutta jos ei ole mitään konkreettista sanottavaa, voisi jättää sanomatta. En tiedä muista palstoista, mutta kitarapalstoilla tätä ainakin on, hieman spesifimpää tietoa edellyttävistä studio- ja livetoiminta-palstoilla paljon vähemmän. Basso- ja kiipparipalstoista en tiedä, veikkaisin niillä olevan. Laulupalstalla on taas muutamat todella aktiiviset ja ahkerat nimimerkit, jotka minusta nostavat palstan tasoa yhdeksi muusikoiden.netin parhaimmista.

Nyt ku kerran ruvettiin aukeamaan toisille niin tuli mieleen että itteähän ärsyttää semmonen rehentely sillä mitä on voinu soittaa minkäki verran soittaneena esim. Osasin Onen väärinpäin kolmella käellä puolivuotta soittaneena nyt alan harjotteleen sweeppejä miten niitä soitetaan? ja sitten jos joku ei osaa soittaakaan sitä Puppettia niin voi viulu ku tulee sanomista. Omasta mielestä oon nähny tommosia.

Nyt ku kerran ruvettiin aukeamaan toisille niin tuli mieleen että itteähän ärsyttää semmonen rehentely sillä mitä on voinu soittaa minkäki verran soittaneena esim. Osasin Onen väärinpäin kolmella käellä puolivuotta soittaneena nyt alan harjotteleen sweeppejä miten niitä soitetaan? ja sitten jos joku ei osaa soittaakaan sitä Puppettia niin voi viulu ku tulee sanomista. Omasta mielestä oon nähny tommosia.
 
Ei noita kannata ottaa millään muotoa vakavasti. Jos ärsyttää kovasti niin voi pyytää soittonäytettä, yleensä hiljenevät siihen.